PubMed

PubMed -palvelin on yhdysvaltalaisten lahja maailman terveystieteen tutkijoille. Tämä alunperin valtaosalle maksullinen tietokanta koostuu monista osista, joista ylivoimaisesti käytetyin on kuitenkin tutkimustietokanta. Massiivinen tutkimustietokanta sisältää useiden terveyttä sivuavien tieteenalojen tutkimusten lyhennelmiä 1960-luvun puolivälistä alkaen – joissakin tapauksissa linkeistä pääsee myös kokotekstijulkaisuihin kiinni. Tästä tietokannasta voi itseään kiinnostavien aihealueiden tutkimuksia seuloa hakusanojen ja erilaisten valintakriteerien avulla. Potku.netin käyttäjien kannalta keskeistä on, että PubMed sisältää runsaasti liikuntaa ja ravintoa käsittelevää tutkimusaineistoa ja on näiden tieteenalojen keskeisin viitetietokanta.

PubMedin varsinainen käyttötarkoitus alunperin ja edelleenkin on sen toimiminen tietolinkkinä tutkijoille ja asiantuntijoille, jotka PubMedin kautta voivat seurata tutkimustuloksien julkaisua maailmalla. PubMed sisältää enintään 250 sanan lyhennelmän tutkimuksen asetelmasta, havainnoista ja johtopäätöksistä – tämä on aivan riittämätön tietomäärä ylipäätään kenellekään ja siksi kun mielenkiintoinen tutkimus löytyy, asiasta kiinnostunut tilaa tutkimuksen kokonaisena julkaisuna, jotta nähdään tarkemmin mitä tutkimuksessa todella tapahtui.

PubMedin käyttäjinä on myös paljon tutkimustuloksista muuten vain kiinnostuneita, jotka selailevat tutkimusten lyhennelmiä ja muodostavat mielikuvaa asioista tämän perusteella. Keskustelupalstoillakin on yleistynyt tapa liittää oman väitteen tueksi omaa näkemystä tukeva viite – tämä ei ole mikään ongelma oli mielipide mikä hyvänsä, sillä PubMedin miljoonien tutkimusten joukosta löytyy aina tutkimuksia tukemaan mitä tahansa väitettä. Kuten pian todetaan, yksi tutkimus ei kerro mitään, vaan synteesi useiden tutkimusten tuloksista vasta alkaa lähestyä tiedon ydintä. Hyvä esimerkki yhden tutkimuksen todistusvoimasta on vaikkapa yleinen käsitys siitä, että hitaiden (alhainen glykeeminen indeksi) hiilihydraattien nauttiminen vähentää nälän tunnetta verrattuna nopeisiin hiilihydraatteihin. PubMedista tietoa etsivä löytää vaikkapa hakusanoilla (glycemic index and (hunger or satiety)) äkkiä tutkimuksen, joka tukee hänen näkemystään – vaikkapa, että hitaat hiilihydraatit vähentävät näläntunnetta. Tässäkään tutkimusongelmassa yksi tutkimus ei todellakaan kerro mitään, sillä kaikista olemassa olevista tutkimuksista (jotka ovat kirjoittajan tiedossa) 9 tutkimusta tukee väitettä, kuuden tutkimuksen mukaan eroa ei ole ja 9 tutkimusta on sitä mieltä, että nopeat hiilihydraatit vähentävät nälän tunnetta tehokkaammin – todellinen tasapeli tutkimustulosten suhteen. Ensisilmäykseltä ei siis tunnu olevan paljoakaan tukea väittää asiasta mitään suuntaan tai toiseen – tosin tarkempi tutkimus paljastaisi että korkean GI:n ruuat tuottavat paremman kylläisyyden muutaman tunnin aikavälillä ja alhaisen GI:n tuotteet paremman kylläisyyden pidemmällä aikavälillä. PubMedista ei myöskään löydy tietoa näiden tutkimusten tulkinnasta, kuten siitä ongelmasta, että hitaana hiilihydraattina käytettiin useimmissa tutkimuksissa fruktoosia (ja nopeana glukoosia), jolla ei pelkästään ole alhainen glykeeminen indeksi, vaan sen aineenvaihdunta on myös erilaista kuin glukoosilla – tämä saattaa vaikuttaa keskeisesti näläntunteeseen. PubMedista löytyy siis paljon tuloksia, mutta hyvin vähän niiden tulkintaa.

Vaikka tiedonjano on aina hyvä asia, niin ravinto ja liikunta-asioista kiinnostuneelle PubMedin käyttäminen tiedonlähteenä on ongelmallista monestakin syystä ja sitä tämä artikkeli pääasiassa käsittelee.

Saatavan tiedon kattavuus

Kiinnostaa liikunnassa tai ravinnossa mikä hyvänsä asia, niin todennäköisesti siitä on olemassa useita tutkimuksia. Usein kuultu ”tätä ei ole tutkittu” pitää melko harvoin paikkansa, vaikka näinkin joskus on. Kun tietoa jostakin ilmiöstä haetaan, niin on ratkaisevan tärkeää saada käsiinsä mahdollisimman paljon, mielellään kaikki, aihetta käsittelevät tutkimukset, sillä 99 %:ssa tutkimusongelmista on havaintoja sekä puolesta että vastaan. Tutkimusongelman ratkaisu onkin aina lukuisten tutkimusten tulosten summa – yksi tutkimustulos ei kerro asiasta juuri mitään! Tässä tulee PubMedin tietolähteenä käytön ensimmäinen ongelma: se ei sisällä kaikkia tutkimuksia. PubMed sisältää lyhennelmiä tutkimuksista, jotka on julkaistu vain sellaisissa tieteellisissä lehdissä, jotka ovat indeksoituneet PubMediin. Jokaiselta tieteenalalta merkittävimmät lehdet ovat toki indeksoituneetkin PubMediin, mutta jokaisella tieteenalalla on myös lehtiä, jotka eivät ole näin tehneet. Tämä on PubMedista saadun tiedon kannalta ongelma – sieltä saadut tiedot ovat vain osa olemassa olevasta tiedosta. Jos on kiinnostunut jo pitkään pinnalla olleesta keskeisestä, terveyteen vaikuttavasta tutkimusongelmasta, niin on todennäköistä, että PubMedissa on jo riittävästi tietoa tutkimusongelmasta, jotta selailija kykenee tekemään johtopäätöksensä tutkimusongelman ratkaisuun. Potkulaisia kiinnostaa terveyteen vaikuttavien tekijöiden lisäksi myös suorituskykyyn vaikuttavat tekijät ravinnossa ja liikunnassa – pitää olla realisti sen suhteen että suorituskykytekijät eivät ole kovinkaan tärkeä ja panostettu tutkimusalue ja näitä tutkimuksia onkin aiheesta riippuen melko vähän ja niitä julkaistaan paljon myös lehdissä, joiden tieteellinen painoarvo (impact factor) on vähäinen (=niitä ei usein ole myöskään indeksoitu PubMediin). Tällöin voi olla johtopäätöksen suhteen kohtalokasta käyttää PubMedia tiedonlähteenä, sillä käsille saadaan vain osa olemassa olevasta tiedosta. Esimerkiksi etsimällä PubMedista tietoa Zone-dieetistä ei vielä vuosi sitten saanut käsiinsä ainoatakaan alkuperäistutkimusta. Zone-dieetistä ja esimerkiksi suorituskyvystä on kuitenkin julkaistu runsaasti tutkimuksia muissa kuin PubMediin indeksoituneissa lehdissä. Tällä hetkellä Zonesta on PubMedissa yksi ainoa alkuperäistutkimus (Jarvis ym. J Strength Cond Res. 2002;16:50-7), jonka tulokset tosin vastaavat muiden tutkimusten tuloksia – monessa muussa tapauksessa vastaavaa yksimielisyyttä tutkimuksissa ei ole ja yksi tutkimus ei sinällään kertoisi paljoakaan.

Lyhennelmien tulosten tulkinta

Lyhennelmän 250 sanaa ovat todella vähän kertomaan juuri mitään. Tutkijalla onkin usein vaikeuksia ahtaa edes tärkeimmät tuloksensa lyhennelmään ja minkäänlaiselle pohdinnalle ei tilaa ole lainkaan. Joissakin tutkimuksissa päähavainto on yksiselitteinen ja lyhennelmästä luettu tulos pitää yksiselitteisesti kutinsa. Useimmissa tapauksissa asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Varsinkin suorituskykyyn vaikuttavien tekijöiden tutkimuksissa koehenkilöitä on monesti vähän, mikä on ongelmallista tilastollisesti merkitsevien erojen havaitsemiseen tutkimuksissa ja tämä on tärkeää, sillä tieteellisen tutkimuksen raportoinnissa kahdella eri menetelmällä ei ole mitään eroa, jos tämä ero ei ole myös tilastollisesti merkitsevä. Todellisuudessa tutkimuksessa saatetaan nähdä toisen menetelmän olevan tehokkaampi, mutta tutkimuksessa ei ole riittävästi koehenkilöitä tuottamaan ns. tilastollista voimaa, jolla todellinen ero saadaan myös tilastolliseksi eroksi. Varsin tyypillinen ilmiö tässä suhteessa ovat ravintolisillä tehtävät tutkimukset, joissa tyypillisesti on enintään muutama kymmenen koehenkilöä, joka on niin vähän että ravintolisän pitäisi olla melkoisen tehokas, jotta saataisiin osoitettua esimerkiksi sen lihasmassaa tai voimantuottoa lisäävä ominaisuus.

Otetaan esimerkiksi todellinen tutkimustulos:

Br J Sports Med 2001;35:109-13

Is glucose/amino acid supplementation after exercise an aid to strength training?

Williams AG, van den Oord M, Sharma A, Jones DA.

BACKGROUND: The precise timing of carbohydrate and amino acid ingestion relative to a bout of resistance exercise may modulate the training effect of the resistance exercise.

OBJECTIVE: To assess whether regular glucose/amino acid supplementation immediately after resistance exercise could enhance the gain in muscle strength brought about by resistance training.

METHODS: Seven untrained participants with a median age of 23 years and mean (SD) body mass 68.9 (13.5) kg resistance trained on a leg extension machine for five days a week for 10 weeks, using four sets of 10 repetitions. Alternate legs were trained on successive days, one leg each day. Subjects ingested either a supplement including 0.8 g glucose/kg and 0.2 g amino acids/kg, or placebo, on alternate training days immediately after training. Therefore the supplement was always ingested after training the same leg (supplement leg). Isometric, isokinetic, and 1 repetition maximum (RM) strength were measured before, during, and after training. Blood samples were analysed to determine the acute responses of insulin and glucose to resistance exercise and supplementation or placebo.

RESULTS: Serum insulin concentration peaked 20 minutes after supplement ingestion at ninefold the placebo level, and remained significantly elevated for at least 80 minutes (p<0.01). Isometric, isokinetic, and 1 RM strength improved on both supplement and placebo legs (p<0.05). There were no significant differences in the gain in strength between the supplement leg and the placebo leg (p>0.05).

CONCLUSION: Regular glucose/amino acid supplementation immediately after resistance exercise is unlikely to enhance the gain in muscle strength brought about by resistance training.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että ei ole juurikaan väliä nautitaanko palauttava välipala pian harjoituksen jälkeen vai joitakin tunteja sen jälkeen. Johtopäätös näyttää kristallinkirkkaalta – sitä se tuskin on tutkijankaan mielestä ollut, mutta muuta hän ei ole voinut lyhennelmässään esittää. Luettaessa tutkimuksen kokonaista artikkelia on helposti nähtävissä, että pian harjoituksen jälkeen nautittuna välipala johti tasaisesti ja melko selvästi suurempaan lihasmassan kasvuun – mutta tutkimuksen koehenkilömäärä (7 kpl) oli niin vähäinen, että tämä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Ja vaikka tutkimuksen tekijän itsensäkin mielestä ilmiö olisi selvä, niin lyhennelmään hän voi ilmoittaa vain minkä havaitsi. Samalla tavoin käy monessa muussakin tutkimuksessa: lyhennelmässä on tulos, joka muuttuu lukijan silmissä hyvin toisennäköiseksi kun näkee koko artikkelin. Täydessä artikkelissa tutkijat voivat myös esittää näkemyksiään siitä, että menetelmä vaikuttaa tehokkaalta, mutta tutkimuksen koehenkilöiden puutteesta johtuen eroa ei saatu tilastollisesti merkitseväksi. Lyhennelmään ei tällaista pohdintaa yleensä mahdu. Tämän tutkimuksen tapauksessa oli myös muitakin näkökohtia, joiden vuoksi tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä oli syytä epäillä – lyhennelmästä niistä ei selviä yksikään.

Ilmiö voi toimia myös toisinpäin eli tutkimuksen positiivinen havainto, joka ilmenee lyhennelmässä, näyttää kovin toisenlaiselta kun koko artikkeli on käsillä. Pääsäännön mukaan tilastollisesti merkitsevät havainnot ilmoitetaan lyhennelmässä. Siksi jonkin ravintomanipulaatiotutkimuksen lyhennelmässä saattaa lukea esimerkiksi ”xxxxx lisäsi voimantuottoa hyppytestissä ja näyttää olevan hyödyllinen lisä urheilijalle”. Kokonaista artikkelia luettaessa tulos joutuu uuteen valoon, mikäli on havaittavissa, että hyppytestin lisäksi koehenkilöt ovat tehneet kymmenen erilaista maksimaalista voimatestiä, joitakin spurtteja ja lisäksi mukana on laaja patteristo biokemiallisia mittareita. Lisäksi tilastollisia testejä on voitu tehdä sekä muutoksista tutkimuksen aikana sekä tuloksista tutkimuksen tietyillä hetkillä – tämä moninkertaistaa tilastollisten testien määrän. Tilastollisissa testeissä yleisesti hyväksytty merkitsevyystaso on 5 % epäluottamusmahdollisuus – tämä tarkoittaa että joka kahdessakymmenennessä (5 % = 1/20) analyysissä saadaan merkitsevä ero suuntaan tai toiseen vaikkei mitään todellista eroa olisikaan. Kun tarpeeksi mitataan, niin aina saadaan lopulta myös positiivisia tuloksia. Se ei kuitenkaan tämän esimerkin tapauksessa tarkoita, että menetelmästä olisi mitään hyötyä.

Tutkimusasetelma

Ehkä suurin ongelma PubMedistä luetuissa tutkimuslyhennelmissä on kuitenkin se, että niistä ei ilmene juuri lainkaan tutkimuksen perustietoja. Esimerkiksi ravintomanipulaatiotutkimusten osalta lyhennelmistä puuttuvat usein tarkat tiedot koehenkilöistä, heidän harjoittelutaustastaan, tutkimukseen liittyvistä rajoittavista tekijöistä, ravinnosta ja jopa käytetyn ravintolisän annoksista. Ravintolisätutkimusten osalta käytetyt annosmäärät voivat olla monikymmenkertaisia verrattuna tuotteiden ohjeellisiin annosmääriin, palautumistutkimuksissa ei ilmoiteta kuinka ravinnonsaanti on tiukasti kontrolloitua tutkimusongelman paremman havaitsemisen takia (mikä antaa tietoa tutkimusongelmaan, mutta estää sen liittämisen käytäntöön), voimantuottoon tähtäävän ravintomanipulaation osalta ei ilmoiteta että kyse on aloittelijoista (joiden voimantuoton kasvu on hyvin erilaista verrattuna harrastajiin) jne. Esimerkkejä siitä, kuinka lyhennelmässä todettu selkeä hyöty muuttuu koko artikkelin näkemisen jälkeen epäilyttäväksi tai olemattomaksi on pilvin pimein.

Tutkimustulosten valikoivuus?

Kaiken tutkimuksen keskeinen ongelma on julkaistun tiedon valikoivuus, joka on aina pidettävä mielessä. Tutkimustulosten julkaiseminen on kovaa taistelua huomiosta ja usein suurin huomioarvo on tuloksissa, joissa havaitaan jokin ero menetelmien välillä. Tulokset, jotka toteavat jonkin menetelmän vaikuttavan hyödyttömältä eivät ole kovinkaan kiinnostavia ja ne jäävät usein julkaisematta. Tämä aiheuttaa harhan, joka monesti liioittelee tietyn menetelmän hyötyä. Tämä on syy miksi muutama positiivinen julkaistu tutkimustulos ei kerro paljoakaan, koska on mahdollista, että on olemassa sama määrä julkaisemattomia tuloksia, joissa hyötyä ei ole havaittu. Tämä ilmiö on todettu erityisen selvästi lääkeaineiden kohdalla, joihin tutkimusmielenkiinto on suurin, mutta sama pätee varmasti myös liikunnan ja ravinnon osa-alueisiin.

Tilastollisten menetelmien puute

Onneksi jo enemmänkin ohimenevä ongelma on ollut joidenkin tutkimusten suorastaan heikko tai jopa tarkoitushakuinen tapa tehdä tilastollisia analyysejä, jotka ovat johtaneet positiivisiin tuloksiin, joita ei oikein tehdyillä tilastollisilla testeillä saataisi. Näitä asioita on mahdoton arvioida lyhennelmiä lukemalla. Vaikka nykyään vaatimukset hyville tilastollisille testeille ovat tiukentuneet, niin tällaisia analyysejä tulee vastaan edelleen.

Kuinka sopiva PubMed sitten on tiedonhakuun?

Koska edellisissä kappaleessa kuvatuista tiedonsaantitavoista yksikään ei ole, ainakaan pääosin, asiasta kiinnostuneen tavoitettavissa, niin kysymykseksi jää kuinka pätevää tietoa helposti saatavilla olevasta PubMedista oikein saa? Kyllähän siitä jotain johtopäätöstä voi vetää, vai voiko? Tähän on suoraan sanoen vaikea vastata. Kun puhutaan kansaterveydellisesti merkittävistä asioista, joita tutkitaan runsaasti, PubMedin tietomäärä on usein riittävää. Suorituskykyyn liittyvien ominaisuuksien osalta PubMedin tieto alkaa jäädä jo hieman kapeaksi ja siihen voi suhtautua varauksella. Jos PubMed on pääasiallinen tiedonlähde, niin sen heikkoudet on pidettävä mielessä ja sieltä käsin saadun näkemyksen osalta voi valmistautua myös siihen, että on väärässä. Lisäksi on syytä olla itsekriittinen lähtiessään etsimään tietoa PubMedista – jos tietoa lähdetään etsimään tarkoitushakuisesti (tarkoituksena todistaa oma mielipide oikeaksi) niin on aika todennäköistä, että nimenomaan niitä löytää. Järkevämpi lähtökohta voisikin olla pyrkimys löytää tutkimuksia jotka voisivat kumota oman mielipiteen.

Patrik Borg, ravitsemustutkija

>> keskustelua artikkelista

kirjoitettu vuonna 2002
julkaistu 12.10.2005