Urheilun, liikunnan ja kuntoilun maailma on monipuolinen ja monitasoinen, mikä näkyy myös opettamisessa ja oppimisessa. Vaikka jotkut voivat itse keksiä uusia tapoja liikuttaa kehoaan, yleensä hekin ovat saaneet neuvoja jotakin kautta. Kaikki me opimme muilta. Liikuntakursseilla tämä oppiminen on monesti organisoitu niin, että kokenut ja usein koulutettu henkilö jakaa tietotaitoaan muille. Tästä päästään terminologiaan: opettaja ja ohjaaja. Noiden kahden lisäksi voidaan puhua myös esimerkiksi valmentajista. Tässä artikkelissa käsitellään vain opettajan ja ohjaajan yhtäläisyyksiä ja eroja.

Yksi haaste ja syy tämän artikkelin kirjoittamiselle on se, että liikunta-alan terminologia ei ole täysin vakiintunut, ja yksi ihminen ymmärtää saman sanan eri tavalla kuin toinen ihminen. Lisäksi eri kielissä samoja termejä käytetään eri tavoin. Termien osalta on samassakin kielessä päällekkäisyyksiä.

Ohjaaja

Yhdyssanat ovat tärkeitä. Liikunnanohjaaja (AMK) on, kuten näkyy, virallinen koulutustermi. Liikunnan ohjaaja taasen on sanapari, jota voi käyttää kuka tahansa. Liikunnanohjaajaksi voi opiskella myös opistoissa, mutta tämän artikkelin tarkoitus ei kuitenkaan ole käsitellä alan koulutuksia sen enempää.

Ohjaajan voi määritellä useammalla eri tavalla. Tässä yhteydessä se määritellään niin, että liikuntakursseilla ohjaaja liikkuu suurimman osan tunnista itse muiden edessä. Joillakin kursseilla tämä on vakiintunut tapa ja jotakin, jota kurssille osallistuvat odottavat ja haluavat: ohjaaja esiintyy ryhmän edessä koko tunnin, ja muut matkivat häntä.

Mitkä ovat kursseja, joissa ohjaaja ohjaa koko tunnin ryhmän edessä? Kuntojumppa, Kuntopiiri, Peppu-reisi-vatsa ja niin edelleen ovat perinteisiä tällaisia kursseja.

Joissakin lajeissa, kuten Zumbassa, ohjaajan jatkuva esimerkki ryhmän edessä on melko ehdoton vaatimuskin. Zumba on hyvä aasinsilta opettamiseen, sillä se on oikeastaan kumpaakin: ohjaaja myös opettaa mutta koko ryhmää samalla. Seuraava askel onkin opettaminen.

Opettaja

Tässä opettaja määritellään henkilöksi, joka opettaa henkilökohtaisesti. Kun kyse on ryhmäliikuntakurssista, henkilökohtainen opettaminen on tietenkin ajoittaista. Tämä kuitenkin tarkoittaa, ettei opettaja voi esiintyä koko tuntia ryhmän edessä, sillä muuten hän ei voisi opettaa ketään henkilökohtaisesti vaan olisi yllä mainittu ohjaaja.

Opettaja on iso sana. Vaikka jonkun ohjaustyyli olisi selvästi opetuksellinen, eli hän on opettaja, hän luultavasti käyttää itsestään termiä ohjaaja. Hän on ohjaaja, joka opettaa. Me suomalaiset olemme vaatimattomia, joten jossakin muualla opettaja voi olla yleisempi termi; yhden kulttuurin opettaja on toisen kulttuurin ohjaaja. Heidän välillään ei välttämättä ole muuta eroa.

On olemassa kursseja, joita voi ohjata tai opettaa – paljon on siis kiinni siitä, kuka kurssia ohjaa. Mutta mitkä olisivat kursseja, joissa opetetaan? HIIT, kahvakuulailu, pilates ja yinjooga ovat keskenään erilaisia esimerkkejä kursseista, joissa opitaan koko ajan uutta ja henkilökohtaisesti.

Eroja ja yhtäläisyyksiä

Kun hakeutuu liikuntakurssille, on ohjaajan ominaisuuksilla useimmiten jotakin merkitystä. Ohjaajan liikuntatausta, mahdolliset koulutukset, lajituntemus, lajikokemus, huumorintaju, sosiaaliset taidot ja monet muut tekijät vaikuttavat siihen, millainen ohjaaja on ja miten kukin häneen suhtautuu. Jokainen ihminen on erilainen, joten on tärkeää löytää itselle sopiva kurssi ja ohjaaja.

Ohjaamistyyli, jossa ohjaaja esiintyy koko tunnin ryhmän edessä, soveltuu hyvin sellaisille ryhmäliikuntatunneille, jotka ovat riittävän yksinkertaisia. Niillä ei välttämättä opetella askelkuvioita monimutkaisempia motorisia taitoja. Tärkeintä usein on vain korkea syke ja kova vauhti – ja se että tunti on aivotyön kannalta helppo. Nopea nykyelämä vaatii keinoja purkaa stressiä, ja tuollaiset tunnit ovat siihen omiaan: aivot narikkaan ja keho töihin, mikä on päinvastoin kuin monessa työssä.

Opettaja on ohjaaja, joka opettaa jotakin taitoa. Tämä taito on tavallisesti sellainen, jota ei voi helposti tai lainkaan oppia omin päin. Kilpaurheilussa sekä yksilö- että joukkuelajeissa opettajaa kutsutaan valmentajaksi. Ryhmäliikuntakursseilla yksilölajeissa puhutaan opettajasta – vaikka hän itse kutsuneekin itseään ohjaajaksi. Tällöin ohjaaja useamman kerran joka tunnilla jalkautuu ryhmän edestä opettamaan sananmukaisesti kädestä pitäen.

Eräs kouluttaja totesi joskus: ”Jos olet koko tunnin ryhmän edessä tekemässä itse, silloin et opeta niitä muita, vaan he ovat tulleet sinun omiin treeneihisi.”

Taitolajeissa tällainen olisi kyseenalaista mutta tavallisilla ryhmäliikuntunneilla tuttua. Ne ovat kaksi hyvin erilaista maailmaa ohjaamiskulttuurin suhteen.

Ohjaajia ja opettajia saattaa erottaa myös erilaiset ammatit. Monet ohjaajat ovat päivätöissä muulla kuin liikunta-alalla. Kun he ohjaavat liikuntakursseja, se voi olla heille samassa heidän omaan treeniään. Opettajien parissa on suhteellisesti puhuen paljon liikunta-alan ammattilaisia, joten heillä on aikaa ja mahdollisuuksia treenata itse kurssien ulkopuolella, jolloin liikuntakursseja ohjatessaan he voivat keskittyä opettamiseen ja jokaiseen treenaajaan.

Uimahalli voisi toimia esimerkkinä. Jos osallistut vesijumppaan, ohjaaja ohjaa edestä koko tunnin. Liikkeet ovat motorisesti helppoja, eikä sillä ole juurikaan merkitystä, teetkö ne samalla tavalla kuin ohjaaja. Kunhat teet ja pidät hauskaa. Jos taasen osallistut uimakouluun, ohjaaja opettaa sinulle uimisen tekniikkaa. Se tekniikka on tarkkaa ja vaatii harjoittelua sekä henkilökohtaista opastusta.

Kumpi on parempi?

Liikunta-ala on kehittynyt todella paljon vuosikymmenten aikana ja kehittyy edelleen. Yksi selvä muutos on se, että nykyään liikuntakursseja ohjaa paljon useammin koulutettu henkilö. Tähän liittyy myös se, että perinteisen ryhmän edessä ohjaamisen rinnalle on entistä enemmän tullut opettava ohjaamistyyli.

Jotkut ihmiset haluavat helpon mutta fyysisesti rasittavan irtioton arjesta. Heille voi olla tärkeää, että ryhmän edessä ohjaaja itse liikkuu kovaan tahtiin koko ajan, koska se motivoi heitä ottamaan itsestään kaiken irti. Samassa he voivat nähdä tällaisen ohjaajan esikuvana sekä ihanteena, johon he itse pyrkivät. ”Ohjaaja X on todella kovakuntoinen ihminen, joka jaksaa vaikka mitä!”

Jotkut haluavat liikuntakursseilta myös aivoruokaa. Uuden lajin opetteleminen ja aiempien taitojen syventäminen vaikuttaa myönteisillä tavoilla aivoihin. Uusien taitojen opetteleminen voi olla hauskaa ja tarjota laajemman ja syvemmän kokemuksen kuin muunlainen ryhmäliikunta. Myös kova keskittyminen on monasti keino unohtaa arki ja olla hetkessä läsnä. Tällaisella kurssilla ohjaaja eli opettaja huomioi sinut henkilökohtaisesti ja käy ryhmäkoon mukaan vaihdellen opastamassa sinua kutakuinkin joka tunnilla. Tällöin hän ei tietenkään voi samaan aikaan olla ryhmän edessä ohjaamassa. Sinä olet silloin tärkeämpi kuin ryhmälle esiintyminen.

Kumpi on parempi? Sen päätät sinä ja sinun tavoitteesi. 🙂