Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
Viikon kung fu -tyyli
Valvoja: Valvoja
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Viikon kung fu -tyyli
Kollegani M. Vileniuksen esimerkin mukaan yritän esitellä uuden kung fu -tyylin joka viikko. Joskus aikataulu saattaa jätättää, mutta 3-4 tyyliä esitellään joka kuu.
Lähteiden luotettavuus on huomionarvoinen asia kiinalaisista lajeista puhuttaessa. Monet tyylit ovat niin vanhoja, että pelkkiä suullisia legendojakin on pilvin pimein. Tämän lisäksi kiinalainen kulttuuri käsittää paljon mystiikkaa ja symboliikkaa - eikä vähiten taistelulajien osalta. Kun tähän lisätään historian tahallinen väärentäminen (riidat), voidaan puhua vaikeasta tutkimuskohteesta.
Gene Ching on tutkinut lajien yleistä historiaa paljon. Käytän häntä ja hänen lähteitään sekä joitakin henkilökohtaisia kontakteja apunani. Asiantuntemukseni ei ole lähellekään M. Vileniuksen tasoa, ja pahoittelen tätä etukäteen. Jos annatte tämän anteeksi ja huomioitte alan historian tutkimuksen vaikeuden, voimme aloittaa.
Jos haluatte kommentoida jotakin lajia tai kysellä siitä, olkaa hyvä ja kopioikaa sen nimi omaksi ketjukseen, jos siitä ei vielä ole omaa ketjuaan.
Tyylejä tullaan esittelemään noin sata. Tähän mennee siis kaksi vuotta.
Lähteiden luotettavuus on huomionarvoinen asia kiinalaisista lajeista puhuttaessa. Monet tyylit ovat niin vanhoja, että pelkkiä suullisia legendojakin on pilvin pimein. Tämän lisäksi kiinalainen kulttuuri käsittää paljon mystiikkaa ja symboliikkaa - eikä vähiten taistelulajien osalta. Kun tähän lisätään historian tahallinen väärentäminen (riidat), voidaan puhua vaikeasta tutkimuskohteesta.
Gene Ching on tutkinut lajien yleistä historiaa paljon. Käytän häntä ja hänen lähteitään sekä joitakin henkilökohtaisia kontakteja apunani. Asiantuntemukseni ei ole lähellekään M. Vileniuksen tasoa, ja pahoittelen tätä etukäteen. Jos annatte tämän anteeksi ja huomioitte alan historian tutkimuksen vaikeuden, voimme aloittaa.
Jos haluatte kommentoida jotakin lajia tai kysellä siitä, olkaa hyvä ja kopioikaa sen nimi omaksi ketjukseen, jos siitä ei vielä ole omaa ketjuaan.
Tyylejä tullaan esittelemään noin sata. Tähän mennee siis kaksi vuotta.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Shaolin Kung Fu 少林拳
Shaolin Kung Fu on peräisin Shaolinin temppelistä, joka sijaitsee Songshan-vuoren kupeessa Dengfengissä, Henanin maakunnassa. Lui Song -aikakauden keisari Wen Di rakennuttu temppelin intialaiselle buddhalaismunkille Ba Tuo:lle vuonna 495. Temppeli tuli kuuluisaksi toisen intialaisen munkin, Bodidharman eli Ta Mo:n, saavuttua sinne vuonna 527. Tarinan mukaan hän meditoi temppelin takana sijaitsevalla Wu Re -vuorella luolassa yhdeksän vuotta. Tätä meditatiivista mietiskelyä alettiin kutsua Chan-buddhilaisuuden nimellä, ja Japaniin tullessaan sitä kutsuttiin nimellä Zen.
Yhden legendan mukaan Ta Mo kehitti myös teen. Ta Mo vihastui itseensä huomattuaan nukahtaneensa kesken mietiskelyn ja leikkasi itseltään silmäluomet irti. Näistä luomista kasvoivat ensimmäiset teepensaat.
Sanotaan että Ta Mo kehitti Kung Fun, jotta munkit pysyisivät fyysisesti kunnossa pitkien mietiskelyjaksojen aikana. Hänen kerrotaan luoneen kaksi Qigong-sarjaa, Yijinjing (muscle tendon change) sekä Xisuijing (bone marrow washing), ja yhden Kung Fu -liikesarjan, Lohan Shibasou (Lohanin 18 kättä). Tämän takia Shaolin Kung Fuun kuuluu olennaisesti sekä sisäisiä että ulkoisia piirteitä. Tyyliin kuuluu myös useita aseita.
Shaolinia pidetään Kung Fun synnyinpaikkana, ja monet Kiinan ulkopuolisetkin (eritoten jotkin japanilaiset) tyylit pitävät Shaolinia lähtöpisteenään. Vaikka taistelutyylejä on ollut olemassa pitkään ennen Shaolin-temppeliä, Ta Mon panostuksen ja organisoinnin katsotaan aloittaneen ensimmäisen varsinaisen systemaattisen taistelulajin. Hänen ansiokseen katsotaan taitojen kehittämisen pelkästä lyömisestä järjestelmälliseen kamppailuun. Ta Mon jälkeen Kung Fusta tulikin tapa kehittää itseään myös henkisesti.
Pitkän historiansa aikana Shaolin on vaikuttanut moniin taistelulajeihin ja sieltä on tullut useita tunnettuja taistelijoita. Temppelistä tuli akateeminen taistelulajikeskus, josta käytiin hakemassa mitä moninaisempia vaikutteita sekä teorioiden että käytännön puolelta. Eri tyylien yhteensulautuminen ja kehittyminen oli jatkuvaa. Shaolinilla on vieläkin tällainen asema, joskin sen kulta-aika on jo takana. Chan-buddhalaisuus mahdollistaa kuitenkin sopeutumisen, joten Shaolin Kung Fu muuttuu aikansa mukaan. Tämä muutoskyky on monien mielestä avain tyylin säilymiseen tähän päivään saakka. Voidaan sanoa, että kaikki tyylit tukeutuvat Shaolinin perintöön tarjotessaan harrastajilleen mahdollisuuden toteuttaa itseään taistelutaitojen rauhanomaisen harrastamisen kautta.
Shaolin Kung Fu on peräisin Shaolinin temppelistä, joka sijaitsee Songshan-vuoren kupeessa Dengfengissä, Henanin maakunnassa. Lui Song -aikakauden keisari Wen Di rakennuttu temppelin intialaiselle buddhalaismunkille Ba Tuo:lle vuonna 495. Temppeli tuli kuuluisaksi toisen intialaisen munkin, Bodidharman eli Ta Mo:n, saavuttua sinne vuonna 527. Tarinan mukaan hän meditoi temppelin takana sijaitsevalla Wu Re -vuorella luolassa yhdeksän vuotta. Tätä meditatiivista mietiskelyä alettiin kutsua Chan-buddhilaisuuden nimellä, ja Japaniin tullessaan sitä kutsuttiin nimellä Zen.
Yhden legendan mukaan Ta Mo kehitti myös teen. Ta Mo vihastui itseensä huomattuaan nukahtaneensa kesken mietiskelyn ja leikkasi itseltään silmäluomet irti. Näistä luomista kasvoivat ensimmäiset teepensaat.
Sanotaan että Ta Mo kehitti Kung Fun, jotta munkit pysyisivät fyysisesti kunnossa pitkien mietiskelyjaksojen aikana. Hänen kerrotaan luoneen kaksi Qigong-sarjaa, Yijinjing (muscle tendon change) sekä Xisuijing (bone marrow washing), ja yhden Kung Fu -liikesarjan, Lohan Shibasou (Lohanin 18 kättä). Tämän takia Shaolin Kung Fuun kuuluu olennaisesti sekä sisäisiä että ulkoisia piirteitä. Tyyliin kuuluu myös useita aseita.
Shaolinia pidetään Kung Fun synnyinpaikkana, ja monet Kiinan ulkopuolisetkin (eritoten jotkin japanilaiset) tyylit pitävät Shaolinia lähtöpisteenään. Vaikka taistelutyylejä on ollut olemassa pitkään ennen Shaolin-temppeliä, Ta Mon panostuksen ja organisoinnin katsotaan aloittaneen ensimmäisen varsinaisen systemaattisen taistelulajin. Hänen ansiokseen katsotaan taitojen kehittämisen pelkästä lyömisestä järjestelmälliseen kamppailuun. Ta Mon jälkeen Kung Fusta tulikin tapa kehittää itseään myös henkisesti.
Pitkän historiansa aikana Shaolin on vaikuttanut moniin taistelulajeihin ja sieltä on tullut useita tunnettuja taistelijoita. Temppelistä tuli akateeminen taistelulajikeskus, josta käytiin hakemassa mitä moninaisempia vaikutteita sekä teorioiden että käytännön puolelta. Eri tyylien yhteensulautuminen ja kehittyminen oli jatkuvaa. Shaolinilla on vieläkin tällainen asema, joskin sen kulta-aika on jo takana. Chan-buddhalaisuus mahdollistaa kuitenkin sopeutumisen, joten Shaolin Kung Fu muuttuu aikansa mukaan. Tämä muutoskyky on monien mielestä avain tyylin säilymiseen tähän päivään saakka. Voidaan sanoa, että kaikki tyylit tukeutuvat Shaolinin perintöön tarjotessaan harrastajilleen mahdollisuuden toteuttaa itseään taistelutaitojen rauhanomaisen harrastamisen kautta.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Shuai Jiao 摔角 (throw horn)
Shuai Jiao juontaa juurensa muinaiseen taistelutaitoon nimeltä Jiao Di (horn hit), joka mielletään mystisen Keltaisen Keisarin Huangdin kehittämäksi lajiksi.
Ikivanhoissa kirjoissa ja piirustuksissa painijat käyttävät kypäriä, joissa on sarvet. Tästä tulee viittaus sarviin (horn).
Tyyli on käynyt läpi useita muutoksia nimessään ja tekniikoissaan historiansa läpi. Tyylin asenne on kuitenkin pysynyt samana, minkä takia sitä usein sanotaankin maailman vanhimmanksi taistelutaidoksi.
Mongolialaiset edelleen kilpailevat tässä painissa aina kulttuurijuhliensa yhteydessä. Kiinassa 1928 hallitus ja Guoshu Institute of Nanjing laativat tarkat säännöt ja antoivat tyylin viralliseksi nimeksi Shuai Jiao. Nykyään tätä tyyliä pidetään hyvänä urheilumuotona ja itsepuolustuslajina, ja sitä harrastetaankin ympäri maailman.
Shuai Jiao juontaa juurensa muinaiseen taistelutaitoon nimeltä Jiao Di (horn hit), joka mielletään mystisen Keltaisen Keisarin Huangdin kehittämäksi lajiksi.
Ikivanhoissa kirjoissa ja piirustuksissa painijat käyttävät kypäriä, joissa on sarvet. Tästä tulee viittaus sarviin (horn).
Tyyli on käynyt läpi useita muutoksia nimessään ja tekniikoissaan historiansa läpi. Tyylin asenne on kuitenkin pysynyt samana, minkä takia sitä usein sanotaankin maailman vanhimmanksi taistelutaidoksi.
Mongolialaiset edelleen kilpailevat tässä painissa aina kulttuurijuhliensa yhteydessä. Kiinassa 1928 hallitus ja Guoshu Institute of Nanjing laativat tarkat säännöt ja antoivat tyylin viralliseksi nimeksi Shuai Jiao. Nykyään tätä tyyliä pidetään hyvänä urheilumuotona ja itsepuolustuslajina, ja sitä harrastetaankin ympäri maailman.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Wudang Quan 武当拳
Wudang-vuori Hubein maakunnassa on kuuluisa taoismin tyyssija. Kuten Shaolinin Song-vuori, Wudang on syntykoti monille eri lajeille. Yhden legendan mukaan Taijiquan sai alkunsa vuorella Zhang San Fengin käsistä. Alueella harjoitetaankin Zhang San Feng Taijiquania. Myös Bagua ja Xingyi - sisäisiä tyylejä nekin - ovat suosittuja alueella. Wudang tunnetaankin suorasta miekastaan, joka yleensä liitetään nimenomaan sisäisiin tyyleihin.
Vaikka miekka onkin alunperin ollut taisteluun käytetty ase ja sitä on sellaisena myös harjoiteltu, monet taoistit käyttävät sitä nykyään enemmänkin harjoittelun apuvälineenä. He eivät painota harjoittelun ulkoisia, taisteluun liittyviä metodeja, vaan sen sijaan käyttävät miekkaa sisäisen energian keskittämiseen ja lisäämiseen. He keskittävät ajatuksensa kehon keskipisteeseen ja suuntaavat energiaa miekan kärkeen. Mieli ikäänkuin ohjaa miekkaa.
Sisäisten tyylien lisäksi Wudang-vuorella harjoitellaan myös ulkoisia tyylejä, vaikkakin vuori tunnetaan sisäisistä tyyleistä. Koska Wudang Quanin harjoittelu vaatii paljon hiljaisuutta ja keskittymistä, se ei ole suosittu tyyli isoissa kaupungeissa. Tästä syystä aitoa Wudang Quania on vaikea tavata.
Vaikka monet Wudang-tyylit ovat taistelulajeja, useat niistä painottavat myös pitkää elämää, terveyden edistämistä ja kehon voimistamista.
Wudang-vuori Hubein maakunnassa on kuuluisa taoismin tyyssija. Kuten Shaolinin Song-vuori, Wudang on syntykoti monille eri lajeille. Yhden legendan mukaan Taijiquan sai alkunsa vuorella Zhang San Fengin käsistä. Alueella harjoitetaankin Zhang San Feng Taijiquania. Myös Bagua ja Xingyi - sisäisiä tyylejä nekin - ovat suosittuja alueella. Wudang tunnetaankin suorasta miekastaan, joka yleensä liitetään nimenomaan sisäisiin tyyleihin.
Vaikka miekka onkin alunperin ollut taisteluun käytetty ase ja sitä on sellaisena myös harjoiteltu, monet taoistit käyttävät sitä nykyään enemmänkin harjoittelun apuvälineenä. He eivät painota harjoittelun ulkoisia, taisteluun liittyviä metodeja, vaan sen sijaan käyttävät miekkaa sisäisen energian keskittämiseen ja lisäämiseen. He keskittävät ajatuksensa kehon keskipisteeseen ja suuntaavat energiaa miekan kärkeen. Mieli ikäänkuin ohjaa miekkaa.
Sisäisten tyylien lisäksi Wudang-vuorella harjoitellaan myös ulkoisia tyylejä, vaikkakin vuori tunnetaan sisäisistä tyyleistä. Koska Wudang Quanin harjoittelu vaatii paljon hiljaisuutta ja keskittymistä, se ei ole suosittu tyyli isoissa kaupungeissa. Tästä syystä aitoa Wudang Quania on vaikea tavata.
Vaikka monet Wudang-tyylit ovat taistelulajeja, useat niistä painottavat myös pitkää elämää, terveyden edistämistä ja kehon voimistamista.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Fan Zhu Quan 翻子拳
Tarinan mukaan Fan Zhu Quan kehitettiin Kevään ja Syksyn aikakausien aikana (770 - 476 eaa.). Tyyli on luultavasti peräisin Fan-kansalta, joka on Kiinan vähemmistökansoja ja jonka kulttuuri on Kiinan vanhimpia.
Tyylin pääpiirteenä voidaan pitää vahvoja kyynärpäähyökkäyksiä. Käsiä ja käsivarsia käytetään lähinnä puolustamiseen. Tyyli on lähitaistelutyyli, jossa jalkatekniikoita tai hyppyjä on hyvin vähän. Taisteluetäisyys on 3-5 askelta vastustajasta.
Tämän tyylin historia on hyvin epäselvä. Myöhemmin esitellään samoin merkein kirjoitettu tyyli, jota pidetään hieman nuorempana kuin tätä tyyliä.
Tarinan mukaan Fan Zhu Quan kehitettiin Kevään ja Syksyn aikakausien aikana (770 - 476 eaa.). Tyyli on luultavasti peräisin Fan-kansalta, joka on Kiinan vähemmistökansoja ja jonka kulttuuri on Kiinan vanhimpia.
Tyylin pääpiirteenä voidaan pitää vahvoja kyynärpäähyökkäyksiä. Käsiä ja käsivarsia käytetään lähinnä puolustamiseen. Tyyli on lähitaistelutyyli, jossa jalkatekniikoita tai hyppyjä on hyvin vähän. Taisteluetäisyys on 3-5 askelta vastustajasta.
Tämän tyylin historia on hyvin epäselvä. Myöhemmin esitellään samoin merkein kirjoitettu tyyli, jota pidetään hieman nuorempana kuin tätä tyyliä.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Miao Quan 苗拳
Guanxin maakunnassa asuva Miao-kansa sanoo tämän tyylin syntyneen muinaisina aikoina - ennen keisareita - Jiao Di -tyylin pohjalta (katso Shuai Jiao aiemmin tässä ketjussa). Miao-kansan mukaan heidän ensimmäinen varsinainen hallitsijansa oli Si Yao, jonka joukot ensimmäinen keisari Huangdi (221-210 eea.) voitti taistelussa Kiinan yhdistyessä.
Tarinan mukaan Si Yao loi viisi perinteistä asetta, Ge (sapeli), Mao (peitsi tai keppi), Ji (eräänlainen tappara), Lu (nuoli) ja Jian (suora miekka). Miao Quan on varsin aggressiivinen tyyli, koska se pohjautuu metsästykselle ja sodankäynnille. Se muistuttaa monia eteläisiä tyylejä, sillä Miao Quanissa käytetään paljon voimaa ja matalia, jykeviä asentoja. Tyylissä käytetään myös äänekästä Fa Jingiä, aivan kuten Chen-tyylin Taijissa.
Nykyään tyylin tunnetuin taitaja on Liang Wai Ling, joka on yhdistänyt omaan perinteiseen Miao Quaniinsa Hong Quanin ja Hou Quanin tekniikoita. Tämän uuden tyylin nimi on Gui Bei Hou Quan (Gui Guilinin maakunnasta pohjoinen Miao-tyyli).
Guanxin maakunnassa asuva Miao-kansa sanoo tämän tyylin syntyneen muinaisina aikoina - ennen keisareita - Jiao Di -tyylin pohjalta (katso Shuai Jiao aiemmin tässä ketjussa). Miao-kansan mukaan heidän ensimmäinen varsinainen hallitsijansa oli Si Yao, jonka joukot ensimmäinen keisari Huangdi (221-210 eea.) voitti taistelussa Kiinan yhdistyessä.
Tarinan mukaan Si Yao loi viisi perinteistä asetta, Ge (sapeli), Mao (peitsi tai keppi), Ji (eräänlainen tappara), Lu (nuoli) ja Jian (suora miekka). Miao Quan on varsin aggressiivinen tyyli, koska se pohjautuu metsästykselle ja sodankäynnille. Se muistuttaa monia eteläisiä tyylejä, sillä Miao Quanissa käytetään paljon voimaa ja matalia, jykeviä asentoja. Tyylissä käytetään myös äänekästä Fa Jingiä, aivan kuten Chen-tyylin Taijissa.
Nykyään tyylin tunnetuin taitaja on Liang Wai Ling, joka on yhdistänyt omaan perinteiseen Miao Quaniinsa Hong Quanin ja Hou Quanin tekniikoita. Tämän uuden tyylin nimi on Gui Bei Hou Quan (Gui Guilinin maakunnasta pohjoinen Miao-tyyli).
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Hou Quan 猴拳
Hou Quan eli apinatyyli voidaan jäljittää Han-dynastian kaudelle, ja tyyliä voidaan nähdä Mi Hou Wu -tanssissa, jota on esitetty keisarin hovissa. Ming-dynastian aikana Song Taizu kuvaili 32 paljaan käden liikesarjaa ja 6 apinatyylin jalkatyöskentelyn periaatetta, mistä voidaan päätellä tyylin olleen hyvin tunnettu jo tuona aikana.
Hou Quanista on olemassa sekä pohjoisia että eteläisiä versioita. Pohjoisissa versioissa käytetään lyhyitä ja pieniä liikkeitä, ja voima on paljolti räjähtävää lyhyttä voimaa. Eteläisissä versioissa painotetaan myös pieniä liikeratoja, mutta ehkä enemmänkin jatkuvana virtana. Sekä pohjoiset että eteläiset apinatyylit soveltuvat hyvin lyhyen etäisyyden taisteluun. Molemmissa käytetään jonkinlaisia pieniä hyppyjä ja hypähdyksiä, ja jotkin liikkeet muistuttavat apinalle tyypillisiä liikkeitä.
Moderni apinatyyli on varsin liikkuva, ja siihen kuuluu isoja hyppyjä ja akrobatiaa sekä apinan kasvojen ilmeiden imitointia.
Hou Quan eli apinatyyli voidaan jäljittää Han-dynastian kaudelle, ja tyyliä voidaan nähdä Mi Hou Wu -tanssissa, jota on esitetty keisarin hovissa. Ming-dynastian aikana Song Taizu kuvaili 32 paljaan käden liikesarjaa ja 6 apinatyylin jalkatyöskentelyn periaatetta, mistä voidaan päätellä tyylin olleen hyvin tunnettu jo tuona aikana.
Hou Quanista on olemassa sekä pohjoisia että eteläisiä versioita. Pohjoisissa versioissa käytetään lyhyitä ja pieniä liikkeitä, ja voima on paljolti räjähtävää lyhyttä voimaa. Eteläisissä versioissa painotetaan myös pieniä liikeratoja, mutta ehkä enemmänkin jatkuvana virtana. Sekä pohjoiset että eteläiset apinatyylit soveltuvat hyvin lyhyen etäisyyden taisteluun. Molemmissa käytetään jonkinlaisia pieniä hyppyjä ja hypähdyksiä, ja jotkin liikkeet muistuttavat apinalle tyypillisiä liikkeitä.
Moderni apinatyyli on varsin liikkuva, ja siihen kuuluu isoja hyppyjä ja akrobatiaa sekä apinan kasvojen ilmeiden imitointia.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Emei Quan 峨嵋拳
Emei-vuori on yksi neljästä buddhalaisten pyhästä vuoresta (muut ovat Wutai, Putuo ja Jiuhua). Se on myös yksi kolmesta kuuluisasta taistelulajivuoresta. Kaksi muuta ovat Song-vuori (Shaolin) ja Wudang-vuori. Kaikki kolme pyhää vuorta ovat olleet syntysijoja monille eri lajeille.
Koska Emei-vuori on tunnettu laajasta eläimistöstään, ovat sen kung fu -tyylitkin pitkälti eläintyylejä. Emei on tunnettu varsinkin apinatyylistään, mutta myös monista eteläisistä tyyleistään.
Emei Quanissa käytetään hyvin matalia asentoja ja jonkin verran hypähdyksiä. Hypyt suoritetaan erittäin kevyesti ja nopeasti. Erilaisia liikkeitä, käsien ja jalkojen, on suuri määrä, ja varsinkin ranneiskut ovat tyylille tyypillisiä, ja niitä pidetäänkin varsin tehokkaina.
Emei-vuori on yksi neljästä buddhalaisten pyhästä vuoresta (muut ovat Wutai, Putuo ja Jiuhua). Se on myös yksi kolmesta kuuluisasta taistelulajivuoresta. Kaksi muuta ovat Song-vuori (Shaolin) ja Wudang-vuori. Kaikki kolme pyhää vuorta ovat olleet syntysijoja monille eri lajeille.
Koska Emei-vuori on tunnettu laajasta eläimistöstään, ovat sen kung fu -tyylitkin pitkälti eläintyylejä. Emei on tunnettu varsinkin apinatyylistään, mutta myös monista eteläisistä tyyleistään.
Emei Quanissa käytetään hyvin matalia asentoja ja jonkin verran hypähdyksiä. Hypyt suoritetaan erittäin kevyesti ja nopeasti. Erilaisia liikkeitä, käsien ja jalkojen, on suuri määrä, ja varsinkin ranneiskut ovat tyylille tyypillisiä, ja niitä pidetäänkin varsin tehokkaina.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Yao Quan 瑶拳
Yaon vähemmistökansa Guanxin maakunnasta kertoo Yao Quanin perustajaksi mystisen jumalhahmonsa nimeltä Pan Wang. Lajin synnyinajaksi on arvioitu Sui-dynastian (581-617) tai Tang-dynastian (618-907) aikakausia. Ming-dynastian ajoilta on löydetty kirjoituksia kuuluisasta Yao Quanin naismestarista nimeltä Yuan Tan Liang. Laji tunnettiin tällöin nimellä Man Yao Quan (barbaarinen Yao-nyrkki).
Vuonna 1847 Lei Zai Ji järjesti tapaamisen, johon kutsuttiin kaikki parhaat Yao Quan -mestarit. Tapaamisen tarkoituksena oli kehittää tyyliä.
Koska Yao-kansa asuu vuorilla, heillä on luonnostaan vahvat jalat, ja kiipeilyn ansiosta heillä on vahvat sormet. Tyylissä painotetaankin näitä osa-alueita.
Paljaan käden liikesarjojen lisäksi tyylissä harjoitellaan isoa sapelia, kirvestä, keppiä ja Guandaoa (general's lance).
Leijona- ja tiikeritanssit kuuluvat kiinteästi tyylin opetusohjelmaan.
Yaon vähemmistökansa Guanxin maakunnasta kertoo Yao Quanin perustajaksi mystisen jumalhahmonsa nimeltä Pan Wang. Lajin synnyinajaksi on arvioitu Sui-dynastian (581-617) tai Tang-dynastian (618-907) aikakausia. Ming-dynastian ajoilta on löydetty kirjoituksia kuuluisasta Yao Quanin naismestarista nimeltä Yuan Tan Liang. Laji tunnettiin tällöin nimellä Man Yao Quan (barbaarinen Yao-nyrkki).
Vuonna 1847 Lei Zai Ji järjesti tapaamisen, johon kutsuttiin kaikki parhaat Yao Quan -mestarit. Tapaamisen tarkoituksena oli kehittää tyyliä.
Koska Yao-kansa asuu vuorilla, heillä on luonnostaan vahvat jalat, ja kiipeilyn ansiosta heillä on vahvat sormet. Tyylissä painotetaankin näitä osa-alueita.
Paljaan käden liikesarjojen lisäksi tyylissä harjoitellaan isoa sapelia, kirvestä, keppiä ja Guandaoa (general's lance).
Leijona- ja tiikeritanssit kuuluvat kiinteästi tyylin opetusohjelmaan.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Hua Quan 華拳 (China-style boxing)
Hua Quanin uskotaan alkaneen Jiningin alueelta, Shandongin maakunnasta. Tarinan mukaan Kaiyuanin hallitessa (713-741) Tang-dynastian aikana yksi Hua-vuoren ritareista, Cai Mao, tappoi taistelussa siniverisen Chang'an-perheen jäsenen. Tämän takia Cai Maon piiloutui Jiningiin. Hän oli tunnettu taistelutaidoistaan ja erityisesti miekkailustaan.
Noin 400 vuotta myöhemmin Cai Maon jälkeläiset, Cai Tai ja Cai Cang, tulivat myös tunnetuiksi taistelutaidoistaan, ja he ottivat usein voitokkaasti osaa paikallisen ja kansallisen tason täyskontaktikilpailuihin. He jatkoivat Hua Quanin kehittämistä, ja heidän luomaansa Hua Quania harjoitellaan nykyäänkin. Ming-dynastian Jiaqing-hallinnon (1522-1566) aikana Cai Wanzhi Jiningistä viimeisteli tyylin kirjoittamalla siitä kirjan nimeltä The Secrets of Hua Quan.
Cai Guiqin, jonka isoisä oli Caixingin kylän harvoja jäljelle jääneitä mestareita, syntyi keisari Guangxun hallitessa Qing-dynastiaa vuonna 1877. Hän harjoitteli taistelutaitoja pienestä pitäen isoisänsä opissa. Tämän kuoltua Cai Guiqin joutui köyhyyden pakottamana muuttamaan Caixingista Jiningin kaupunkia ympäröivän muurin eteläportin ulkopuolelle. Siellä hän tapasi miehen nimeltä Ding Yushan, joka oli tunnettu Hua Quan -mestari Shandongin maakunnasta. Cai opiskeli lajia Dingin johdolla kolme vuotta, ja myöhemmin, Qing-dynastian loppuaikoina, hänestä tulikin lajin tunnustettu mestari.
Vuonna 1897 Cai Cuiqin matkasi eteläiseen Kiinaan. Shanghaissa vuonna 1906 hän tapani kuuluisan naiskapinallisen nimeltä Qiu Jin, joka oli kotoisin Shaoxingista, Zhejiangin maakunnasta. Vuonna 1920 Cai tapasi Sun Yat-Senin ennen kuin siirtyi opettamaan taistelutaitoja hallituksen joukoille tasavallan pääkaupunkiin, joka silloin oli Guangzhou.
Sun Yat-Senin kuoleman jälkeen Cai matkusteli ympäriinsä ja päätyi lopulta Shanghaihin, jonne jäi loppuiäkseen. Matkojensa aikana hän levitti Hua Quania Hubein, Jiangxin, Hunanin ja Henanin maakuntiin.
Hua Quanin uskotaan alkaneen Jiningin alueelta, Shandongin maakunnasta. Tarinan mukaan Kaiyuanin hallitessa (713-741) Tang-dynastian aikana yksi Hua-vuoren ritareista, Cai Mao, tappoi taistelussa siniverisen Chang'an-perheen jäsenen. Tämän takia Cai Maon piiloutui Jiningiin. Hän oli tunnettu taistelutaidoistaan ja erityisesti miekkailustaan.
Noin 400 vuotta myöhemmin Cai Maon jälkeläiset, Cai Tai ja Cai Cang, tulivat myös tunnetuiksi taistelutaidoistaan, ja he ottivat usein voitokkaasti osaa paikallisen ja kansallisen tason täyskontaktikilpailuihin. He jatkoivat Hua Quanin kehittämistä, ja heidän luomaansa Hua Quania harjoitellaan nykyäänkin. Ming-dynastian Jiaqing-hallinnon (1522-1566) aikana Cai Wanzhi Jiningistä viimeisteli tyylin kirjoittamalla siitä kirjan nimeltä The Secrets of Hua Quan.
Cai Guiqin, jonka isoisä oli Caixingin kylän harvoja jäljelle jääneitä mestareita, syntyi keisari Guangxun hallitessa Qing-dynastiaa vuonna 1877. Hän harjoitteli taistelutaitoja pienestä pitäen isoisänsä opissa. Tämän kuoltua Cai Guiqin joutui köyhyyden pakottamana muuttamaan Caixingista Jiningin kaupunkia ympäröivän muurin eteläportin ulkopuolelle. Siellä hän tapasi miehen nimeltä Ding Yushan, joka oli tunnettu Hua Quan -mestari Shandongin maakunnasta. Cai opiskeli lajia Dingin johdolla kolme vuotta, ja myöhemmin, Qing-dynastian loppuaikoina, hänestä tulikin lajin tunnustettu mestari.
Vuonna 1897 Cai Cuiqin matkasi eteläiseen Kiinaan. Shanghaissa vuonna 1906 hän tapani kuuluisan naiskapinallisen nimeltä Qiu Jin, joka oli kotoisin Shaoxingista, Zhejiangin maakunnasta. Vuonna 1920 Cai tapasi Sun Yat-Senin ennen kuin siirtyi opettamaan taistelutaitoja hallituksen joukoille tasavallan pääkaupunkiin, joka silloin oli Guangzhou.
Sun Yat-Senin kuoleman jälkeen Cai matkusteli ympäriinsä ja päätyi lopulta Shanghaihin, jonne jäi loppuiäkseen. Matkojensa aikana hän levitti Hua Quania Hubein, Jiangxin, Hunanin ja Henanin maakuntiin.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Zhuang Quan 壯拳
Viidentoista miljoonan vahvuinen Zhuang-kansa on Kiinan suurin vähemmistö, ja noin 90 prosenttia heistä asuu Guanxissa ja loput Yunnanissa.
Tarinoiden mukaan Zhuang Quan sai alkunsa vuonna 777, jolloin Tang-dynastia eli kuumeisia vaiheita ollessaan jatkuvassa sodassa Suur-Tiibetin ja Yunnanin alueen kanssa. Näiden sotien jälkeen Tang-dynastia ei enää koskaan saavuttanut entistä loistoaan.
Tänä aikana Zhuang-kansa kapinoi voimakkaasti, ja heidän vallankumoustaan kutsutaan nimellä Du Lau Qi Yi. Tämä kansannousu on ikuistettu Guanxin lounaisosan luolamaalauksissa, joissa voidaan nähdä sekä hevos- että jalkasotilaita, joita pidetään Zhuang Quanin kehittäjinä.
Song-dynastian aikaan asti tätä tyyliä kutsuttiin nimellä Nan Man Quan (Southern Barbarian Fist). Tyyliin kuuluu kosolti aseita, mm. sapeli, miekka, keihäs, jousi, puhallusputkia ja heittoteriä. Tyyliä pidetään erittäin hyökkäävänä ja kovana, mitä kuvastaa sen kirjoitusmerkkikin (Zhuang tarkoittaa vahvaa, voimakasta). Zhuang Quan on pääasiassa lyhyen etäisyyden tyyli, jossa vastustajan tappaminen on ainoa tavoite.
Zhuangin kielessä on omat äänteensä Qi:n kanavoimiselle.
Viidentoista miljoonan vahvuinen Zhuang-kansa on Kiinan suurin vähemmistö, ja noin 90 prosenttia heistä asuu Guanxissa ja loput Yunnanissa.
Tarinoiden mukaan Zhuang Quan sai alkunsa vuonna 777, jolloin Tang-dynastia eli kuumeisia vaiheita ollessaan jatkuvassa sodassa Suur-Tiibetin ja Yunnanin alueen kanssa. Näiden sotien jälkeen Tang-dynastia ei enää koskaan saavuttanut entistä loistoaan.
Tänä aikana Zhuang-kansa kapinoi voimakkaasti, ja heidän vallankumoustaan kutsutaan nimellä Du Lau Qi Yi. Tämä kansannousu on ikuistettu Guanxin lounaisosan luolamaalauksissa, joissa voidaan nähdä sekä hevos- että jalkasotilaita, joita pidetään Zhuang Quanin kehittäjinä.
Song-dynastian aikaan asti tätä tyyliä kutsuttiin nimellä Nan Man Quan (Southern Barbarian Fist). Tyyliin kuuluu kosolti aseita, mm. sapeli, miekka, keihäs, jousi, puhallusputkia ja heittoteriä. Tyyliä pidetään erittäin hyökkäävänä ja kovana, mitä kuvastaa sen kirjoitusmerkkikin (Zhuang tarkoittaa vahvaa, voimakasta). Zhuang Quan on pääasiassa lyhyen etäisyyden tyyli, jossa vastustajan tappaminen on ainoa tavoite.
Zhuangin kielessä on omat äänteensä Qi:n kanavoimiselle.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Cha Chuan 查拳
Cha Chuan on suosittu tyyli Kiinan pohjoisosissa.
Aikakirjojen mukaan yksi Tang-dynastian (618-907) sotilasretkistä suuntautui valtakunnan itäosiin. Armeijan päästyä Guanxianin alueen rajoille (nykyään Shandongin maakunnassa) nuori kenraali Hua Zongqi jäi leiripaikalle huolehtimaan verta vuotavasta haavastaan. Hän parani tästä vakavasta haavoittumisestaan mainiosti, kiitos Guanxinin asukkaiden hyvän huolenpidon. Tästä kiitollisena kenraali Hua Zongqi opetti asukkaille osaamaansa tyyliä, Jiazi Quania (frame boxing). Hua kutsui itseään kokeneemman Cha Yuanyin auttamaan opettamisessa. Cha Yuanyi oli taitava taistelija, ja nämä kaksi opettajaa opettivat yhdessä pitkän aikaa saavuttaen paljon mainetta taitojensa vuoksi.
Jiazi Quaniin kuului paljon pitkiä liikkeitä ja isoja liikeratoja, jota osaa kutsuttiin nimellä Dajia Quan (big frame boxing). Lyhyempää ja nopeampaa osaa kutsuttiin Xiaojia Quaniksi (small frame boxing). Kun aika jätti Cha Yuanyista ja Hua Zongqista, heidän oppilaansa erottivat nämä kaksi tyyliä ja antoivat niille uudet nimet opettajiensa muiston kunniaksi. Cha Yuanyin opettamaa Jiazi Quania alettiin kutsua Cha-tyyliksi, ja Hua Zongqin Jiazi Quan nimettiin Hua-tyyliksi. Myöhemmin nämä kaksi tyyliä jälleen yhdistettiin, ja uudeksi nimeksi annettiin Cha-Hua-tyyli.
Hua-tyylissä on neljä perusliikesarjaa, joista kolme on erittäin pitkiä. Cha-tyylissä on kymmenen perusliikesarjaa.
Qing-dynastian keisari Qianlongin hallinnon (1736-1795) aikana Cha-tyyli jaettiin kolmeen osaan Shandongin maakunnassa: Zhang-koulukunta, Yang-koulukunta ja Li-koulukunta.
Kuuluisat mestarit Wang Ziping, Chang Zhenfang ja Zhang Wenguang jatkoivat Cha-tyylin kehittämistä ja levittämistä viime vuosisadalla.
Cha Chuan on suosittu tyyli Kiinan pohjoisosissa.
Aikakirjojen mukaan yksi Tang-dynastian (618-907) sotilasretkistä suuntautui valtakunnan itäosiin. Armeijan päästyä Guanxianin alueen rajoille (nykyään Shandongin maakunnassa) nuori kenraali Hua Zongqi jäi leiripaikalle huolehtimaan verta vuotavasta haavastaan. Hän parani tästä vakavasta haavoittumisestaan mainiosti, kiitos Guanxinin asukkaiden hyvän huolenpidon. Tästä kiitollisena kenraali Hua Zongqi opetti asukkaille osaamaansa tyyliä, Jiazi Quania (frame boxing). Hua kutsui itseään kokeneemman Cha Yuanyin auttamaan opettamisessa. Cha Yuanyi oli taitava taistelija, ja nämä kaksi opettajaa opettivat yhdessä pitkän aikaa saavuttaen paljon mainetta taitojensa vuoksi.
Jiazi Quaniin kuului paljon pitkiä liikkeitä ja isoja liikeratoja, jota osaa kutsuttiin nimellä Dajia Quan (big frame boxing). Lyhyempää ja nopeampaa osaa kutsuttiin Xiaojia Quaniksi (small frame boxing). Kun aika jätti Cha Yuanyista ja Hua Zongqista, heidän oppilaansa erottivat nämä kaksi tyyliä ja antoivat niille uudet nimet opettajiensa muiston kunniaksi. Cha Yuanyin opettamaa Jiazi Quania alettiin kutsua Cha-tyyliksi, ja Hua Zongqin Jiazi Quan nimettiin Hua-tyyliksi. Myöhemmin nämä kaksi tyyliä jälleen yhdistettiin, ja uudeksi nimeksi annettiin Cha-Hua-tyyli.
Hua-tyylissä on neljä perusliikesarjaa, joista kolme on erittäin pitkiä. Cha-tyylissä on kymmenen perusliikesarjaa.
Qing-dynastian keisari Qianlongin hallinnon (1736-1795) aikana Cha-tyyli jaettiin kolmeen osaan Shandongin maakunnassa: Zhang-koulukunta, Yang-koulukunta ja Li-koulukunta.
Kuuluisat mestarit Wang Ziping, Chang Zhenfang ja Zhang Wenguang jatkoivat Cha-tyylin kehittämistä ja levittämistä viime vuosisadalla.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Tan Tui 弹腿
Tan Tui tunnetaan myös englanninkielisillä nimityksillä leg flicking boxing ja pond legs. Tan Tuin tiedetään polveutuneen Cha Quanista ollen alunperin osa sitä, mutta Tan Tuin suosion takia siitä voidaan puhua omana tyylinään.
Tan Tuissa on kymmenen liikesarjaa, ja tästä syystä lajia kutsuttiin joskus myös nimellä 10-routine pond legs. Kun Shaolinin munkit lisäsivät vielä kaksi liikesarjaa, tuli uudeksi nimeksi 12-routine pond legs. Koska monet muslimit Kiinassa harrastavat Tan Tuita, kutsutaan sitä myös nimellä religious leg flicking boxing.
Tan Tuin keskeisin osa on tietenkin jalkojen käyttäminen. Nyrkit toimivat avustajan roolissa. Tyylille ominaista on liikuttaa jalkoja yksi kerrallaan ottamalla isoja askelia, ja samassa keho pysyy kumarassa asennossa.
Tan Tui tunnetaan myös englanninkielisillä nimityksillä leg flicking boxing ja pond legs. Tan Tuin tiedetään polveutuneen Cha Quanista ollen alunperin osa sitä, mutta Tan Tuin suosion takia siitä voidaan puhua omana tyylinään.
Tan Tuissa on kymmenen liikesarjaa, ja tästä syystä lajia kutsuttiin joskus myös nimellä 10-routine pond legs. Kun Shaolinin munkit lisäsivät vielä kaksi liikesarjaa, tuli uudeksi nimeksi 12-routine pond legs. Koska monet muslimit Kiinassa harrastavat Tan Tuita, kutsutaan sitä myös nimellä religious leg flicking boxing.
Tan Tuin keskeisin osa on tietenkin jalkojen käyttäminen. Nyrkit toimivat avustajan roolissa. Tyylille ominaista on liikuttaa jalkoja yksi kerrallaan ottamalla isoja askelia, ja samassa keho pysyy kumarassa asennossa.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Ya Quan 鴨拳
Taolaismunkki Liu Yan katsotaan perustaneen Ya Quanin. Hän eli Tang-dynastian aikana Emei-vuorella Sichuanissa ja kasvatti ankkoja. Ya Quan eli Ankkatyyli sai syntynsä, kun Liu Ya seurasi ankkojensa liikkeitä.
Tyylin erikoisesta ulkomuodosta huolimatta sitä pidetään tehokkaana. Qing-dynastian loppupuolella eräs kuuluisimpia taistelijoita ja henkivartijoita pohjoisesta Liaoningin maakunnasta oli mestari Zhang Si Sun, joka taitoi Ya Quanin.
Ya Quanin katsotaan olevan imitoiva tyyli. Tyylin taistelija vaappuu normaalin kävelyn sijaan, mutta tämä omituinen käynti kätkee monia tehokkaita potkuja. Myös käsiä heilutellaan, ja niitä käytetään puolustukseen paljolti Kurkityylin mukaisesti.
Nykyään Ya Quania harjoitellaan Tianjinin ja Jilinin maakunnissa sekä Tangshanin alueella.
Taolaismunkki Liu Yan katsotaan perustaneen Ya Quanin. Hän eli Tang-dynastian aikana Emei-vuorella Sichuanissa ja kasvatti ankkoja. Ya Quan eli Ankkatyyli sai syntynsä, kun Liu Ya seurasi ankkojensa liikkeitä.
Tyylin erikoisesta ulkomuodosta huolimatta sitä pidetään tehokkaana. Qing-dynastian loppupuolella eräs kuuluisimpia taistelijoita ja henkivartijoita pohjoisesta Liaoningin maakunnasta oli mestari Zhang Si Sun, joka taitoi Ya Quanin.
Ya Quanin katsotaan olevan imitoiva tyyli. Tyylin taistelija vaappuu normaalin kävelyn sijaan, mutta tämä omituinen käynti kätkee monia tehokkaita potkuja. Myös käsiä heilutellaan, ja niitä käytetään puolustukseen paljolti Kurkityylin mukaisesti.
Nykyään Ya Quania harjoitellaan Tianjinin ja Jilinin maakunnissa sekä Tangshanin alueella.
-
- etupotkija
- Viestit: 94547
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
Tai Zu Quan 太祖拳
Tai Zu Quanin juurten kerrotaan olevan Song-dynastian ajan keisarin hovissa. Myöhemmin Ming-dynastian aikaan kirjoitettiin Tai Zu Quanissa harjoiteltavan 32:ta pitkää varjosarjaa.
Tai Zu Quan on vahva tyyli, joka tukeutuu pieniin, voimakkaisiin liikkeisiin sekä koviin lyönteihin ja nopeasti etenevään jalkatyöhön.
Tyylin aseisiin kuuluvat sapeli, keppi, keihäs ja suora miekka.
Tai Zu Quanin juurten kerrotaan olevan Song-dynastian ajan keisarin hovissa. Myöhemmin Ming-dynastian aikaan kirjoitettiin Tai Zu Quanissa harjoiteltavan 32:ta pitkää varjosarjaa.
Tai Zu Quan on vahva tyyli, joka tukeutuu pieniin, voimakkaisiin liikkeisiin sekä koviin lyönteihin ja nopeasti etenevään jalkatyöhön.
Tyylin aseisiin kuuluvat sapeli, keppi, keihäs ja suora miekka.