Löysin artikkeleita vaatetuksista:
Viikinkiajalla Länsi-Suomessa helavyöt olivat hyvin monimuotoisia, jopa siinä määrin erilaisia, että vyönheloista on tehty tyypittelyjä. Kansainvaellusaikaisista ne eroavat lähinnä eniten siinä, että metalliosat olivat raudan sijasta useimmiten pronssia. Pidän tarpeettomana luetella kaikkia tyyppejä, mutta mainitsen, että tällä ajalla esim. skandinaavinen eläinornamentiikka ilmestyi myös vyönsolkiin ja -heloihin. (Kivikoski 1961, 204; Lehtosalo-Hilander 1982c 154-155.)
Länsisuomalaisissa viikinkiajan hautalöydöissä on vielä yksi mainitsemisen arvoinen miesten vyötyyppi, nimittäin spiraalitupsuinen vyö. Itse vyö saattoi olla lautanauhaa tai nahkaa. Vyön päissä oli lantiolla roikkuvat, spiraalikoristeiset tupsut. Samantyyppisiä pronssispiraalitupsullisia vöitä on löytynyt myös Gotlannista ja Latviasta. (Lehtosalo-Hilander 1982c 168-169, 172.)
Miehen pukuun kuului myös viitta. Viitta on myös ainoa miehen käyttämistä vaatekappaleista, joka on onnistuttu rekonstruoimaan. Miehen viitta oli suorakaiteen muotoinen tai neliömäinen kuten naisen viittakin. Schvindt ei löytänyt muita viitteitä Karjalan miesten käyttämästä viitasta, kuin hevosenkenkäsoljen hartioiden seutuvilta. Koska myös naiset käyttivät viittansa kiinnittimenä hevosenkenkäsolkea, on todennäköistä, että nämä miesten hautojen hevosenkenkäsoljet olivat myös viitansolkia. (Schvindt 1893, 138.)
Varsinais-Suomessa oli kaarihuntu käytössä todennäköisesti jo viikinkiajalla. Tästä päähineestä on jäänteinä useimmiten suuret, halkaisijaltaan noin sentin olevat pronssispiraalireunaputket ja niiden yhteydessä murtotoimikasta ja spiraalikoristeista lautanauhaa. (Vahter 1928, 65.) Tämä on johtanut kahteen täysin erilaiseen rekonstruktioon, joista uudempi on osoittautunut todennäköisemmäksi.
Länsi-Suomessa viikinkiajan naiset kantoivat kauloissan erilaisia pronssivartaista kierrettyjä kaularenkaita ja helminauhoja. Viikinkiaikaisissa hautalöydöissä on paljon värikkäitä lasihelmiä, jotka olivat ulkomaista tuontia. Pronssisia helmiä kenties osasivat kyläsepätkin valmistaa. Helminä käytettiin myös pronssispiraaleja. Helmiä saatettiin pujottaa nauhaan ja käyttää helminauhoina, mutta helmien väliin voitiin myös sijoittaa erilaisia riipuksia kuten pedonhampaita, muita amuletteja ja rei'itettyjä rahoja. Euran pukuun kuuluvassa kaulakäädyssä on arabialaisia rahoja ja Välimeren piirissä valmistettuja lasihelmiä. (Kivikoski 1967, 196-198; Lehtosalo-Hilander 1982a, 19-23.)
Viikinkiajalla yleisimmät käytetyt rannerengasmuodot Länsi-Suomessa olivat pronssiset spiraalirannerenkaat ja leveät, segmentin muotoiset rannerenkaat. Segmentinmuotoiset rannerenkaat oli usein koristeltu poikittaisin kulmaviivoin, jotka muodostivat rannerenkaan pintaan verkkomaisen kuvion. Usein rannerenkaat olivat parittaisia siten, että kummassakin ranteessa oli samanlainen rengas. Esimerkiksi Euran pukuun kuuluu kymmenkierteinen spiraalirannerengaspari. (Kivikoski 1967, 197; Lehtosalo-Hilander 1982a, 21.)
Viikinkiajan sormukset olivat useimmiten pronssisia ja spiraalikierteisiä. Joskus spiraalikierteisen sormuksen keskiosa oli taottu litteäksi ja koristeltu kaiverruksin. Tällaista leveäkilpistä sormusta käytettäessä sormea ei ole voinut kunnolla taivuttaa, joten leveäkilpiset sormukset kuuluivat todennäköisesti ainoastaan juhlapukuun. Myös Euran puvusta löytää esimerkit kummastakin viikinkiaikaisesta sormustyypistä. Erikoisuutena voidaan mainita, että Euran Luistarissa lapsivainajille laitettiin usein myös renkaita varpaisiin. (Kivikoski 1967, 197; Lehtosalo-Hilander 1982a, 21; Lehtosalo-Hilander 1982d, 45.)
Varsinkin viikinki- ja ristiretkiajalta on runsaasti ruumishautalöytöjä, joissa on tekstiilijäänteitä. Syynä tähän on ajan muoti, joka suosi runsaita korulaitteita ja kankaan pronssikoristeita. Pronssi oksidoituu maassa ollessaan ja kehittää ns. pronssihometta, joka on myrkyllistä ja suojaa siten kangasta mikrobien hyökkäyksiltä. Kangas onkin säilynyt parhaiten korujen ympärillä. Tästä syystä naisten asuista tiedetään huomattavasti enemmän kuin miesten puvuista - naisten puvut olivat runsaammin koristellut pronssikierukoilla ja koruilla kuin miesten.
Kaikki Suomessa tehdyt tieteelliset pukurekonstruktiot ovat naisten pukuja, miehen puvusta on pystytty rekonstruoimaan ainoastaan viitta. Kaikki rekonstruoidut puvut ovat viikinki- tai ristiretkiajalta, toisin sanoen rautakauden loppuvaiheesta.
Suomen esihistorian pukeutumiskulttuureista voi saada tietoja kahdella tavalla. Tärkeimpänä tiedonlähteenä ovat kaivauksilla saadut tekstiilifragmentit, joiden antama tieto on kuitenkin rajallista. Toinen tietolähde on vertailuaineisto. Suomalaisia muinaispukurekonstruktioita tehdessä on käytetty varsin paljon vertailuaineistoa. Aineistona käytetään mm. tekstiililöytöjä muualta Pohjois-Euroopasta, kirjallista aineistoa (jopa Kalevalaa) sekä uuden ajan kansanpuk
Siinä onkin ollut vaimolla säpinää,kun teki minulle ja itselleen parissa kuukaudessa "täydellisen"tai ainakin Davidin hyväksymän asun+varusteet.Miekka,kilpi.kypärä,jousipyssy+nuolet ostimme Davidiltä,vielä pitäis askarrella kirves ja puukko+tuppi,niin setti rupeaa olemaan kasassa.Hastingissä on kuulemma varus tarkastus,joka täytyy läpäistä ennen kuin pääsee taistelemaan
http://www.keskiaika.org/kirjasto/erik/erik2.htm" onclick="window.open(this.href);return false;
Rahaa ja aikaa on palanut jo ihan kiitettävästi,mutta mitäpä sitä ei tekisi jos löytää mieleisensä harrastuksen
