Kamppailulajit ja liikuntarajoitteiset

[nassesetä]

Maanantaisin ennen meidän treenivuoroa tuossa koulun salissa on jonkinsortin vammaisliikuntaa, ilmeisesti aika suuri osa down-tapauksia. Yksi isokoinen ja suuriääninen poika sitten intoutui kyselemään meidän lajista sitä sun tätä.

Onko kellään kokemusta kehitysvammaisista oppilaista? Ei tuo poika vielä kysellyt mukaan pääsystä, mutta jos kysyy, niin mitä sitten? Ei oikein voi eikä haluaisi osallistumista kieltääkään, mutta miten sitten räätälöidä treeni jos mukana on miehen kokoisia, mutta kömpelöitä ja kognitiivisesti pikkulapsiin verrattavissa olevia aloittelijoita? Jossei tiedä mitä tekee, voi tulla vakavia vahinkoja.

Ylipotkija: Otsikkoa täsmennetty 5.8.2013.

[fudo]

Mitään ohjeita en osaa antaa, mutta totean omana havaintonani kehitysvammaisista yleisellä tasolla: useimmat heistä ovat jossain asiassa poikkeuksellisen lahjakkaita sekä oppimishaluisia ja -kykyisiä ihmisiä. Positiivisessa mielessä jopa maanisuuteen asti. Se asia voi sitten olla melkein mitä vain.

Itse suhtautuisin kysyttyyn tilanteeseen auttamishaluisesti, avoimen uteliaasti.

[Kalle Koskinen]

Muista myös se, että siinä voi vaatia jonkun kaverin sitoutumaan hänen kanssaan treenaamaan koko treenin ajaksi. Eipä ole kivaa sellainenkaan etenkään kun monet seuratreenaajat ovat maksaneet jäsenmaksun siitä, että pääsevät treenaamaan. Ei olisi kiva maksaa ja joutua jatkuvasti opastamaan...

[Poista käyttäjä 3276]

Kehitysvammaisten kanssa pyörineenä (siskonlikalla on down-syndrooma joten siskon ja tyttärensä kanssa/kautta olen ollut mukana toiminnassa) voin todeta että mukaan tarvitaan ehdottomasti avustaja, jollei teidän treeniporukassa satu olemaan tässä toimessa pätevää ihmistä.

On toki erittäin tapauskohtaista, millaisia rajoitteita näillä kehitysvammaisilla on, jotkut tapaamani ovat motorisempia kuin minä, fiksumpiakin tai ainakin kovia oppimaan

Asiasta kannattaa siis jutella hänen avustajiensa kanssa (siis niiden jotka vetävät sitä toimintaterapiaa tai mikä jumppa se onkaan se niiden juttu sielä salilla) ja/tai vanhempiensa kanssa, jos mahdollisesta osallistumisesta teidän treeneihin tulee puhetta.

Voihan se olla niinkin että hän on kovin kiinnostunut vain itse aiheesta, ja mahdollisesti haluaisi seurata teidän treenejä vierestä, sekin saattaa riittää. Se on aika yleistäkin että semmoset hellyyttävät tapaukset fiilistelee vain sivusta mutta täysillä ollaan silti mukana (tämä tosin pätee lähinnä urheilujuttuihin, en ole kamppailun suhteen ollut kehitysvammaisten kanssa koskaan tekemisissä)

[MikkeM]

Tai voisko kokeilla omaa ryhmää/omia treenejä esim harvemmalla tahdilla,kerran viikko yms ja/tai kokeilu treenit eli saisivat vähän kokeilla miltä tuntuu.

Jokuhan veti vammaisille ns armeijatyyppisen leirin ja osa "kaipaa" hieman kuria ja sitä myötä vastuuta.

Kokemuksia ei ole vammaisista treeneistä,mutta emäntä on ohjaajan yksikössä jossa on eriasteisia kehitysvammaisia,eli tietoni tulee sitä kautta.

[Tapani]

Asiasta kannattaa siis jutella hänen avustajiensa kanssa (siis niiden jotka vetävät sitä toimintaterapiaa tai mikä jumppa se onkaan se niiden juttu sielä salilla) ja/tai vanhempiensa kanssa, jos mahdollisesta osallistumisesta teidän treeneihin tulee puhetta.

Ehdottomasti näin.

Tapani

[Lasse Candé]

http://www.nhifbudo.dnsalias.net/nhifbu ... yggnad.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuosta saa jotain tietoa ruotsalaisten jutuista, vaikkakaan se ei hirveästi avaa mihinkään suuntaan.

Täällä
http://www.luleawadokai.dnsalias.org/lu ... /index.htm" onclick="window.open(this.href);return false;
on muutamia valokuvia missä näkyy kehitysvammaisia jonkin verran.

Tunnen jollain tasolla puuhamiehen tuolta ja jos jollain on oikeasti kiinnostusta aloittaa toiminta, kannattaa tuolta suunnalta kysellä neuvoja. Jos joku kehitysvammainen ilmoittautuu ketjussa, voin minäkin ottaa yhteyttä.

Ruotsin Wadokain leireillä noiden porukkaa näkyy treenaamassa. Osaavat sopeuttaa toiminnan itselleen ja treenaavat kai lähinnä keskenään pareittain tai sitten ilman paria. On täysin uskomatonta miten vaikeasti vammainen joutuu taistelemaan arkisen liikkumisensa kanssa, mutta saattaa yht'äkkiä esim tehdä jotakuinkin täysin oikeaoppisen ja tarkan ulkotorjunnan (sotouke).

Käytännössä homma näyttää näillä suurleireillä toimivan siten ettei ryhmän päävetäjä juurikaan ohjaa erillistä opetusta heille vaan he ottavat itse paljon vastuuta ja heillä on oma opettaja tarvittaessa mukana meiningeissä. Jos jotain ei pysty tekemään, he saattavat keksiä nopeasti korvaavan liikkeen.

He ovat käsitykseni mukaan erittäin pidetty osa suurempaa ruotsalaista Wadokai-yhteisöä yrittäessään siinä missä muutkin. Jos joku vammainen jossain utelee aloittamismahdollisuudesta, kannattaa vetäjän vaan reippaasti ja rohkeasti tarttua toimeen. Ihan tarkalleen en tiedä miten porukka hoitaa Ruotsissa juttuja mutta nähtävästi tekevät jonkinlaista lajien sekoitteluakin, sillä esim vetäjän ruumiinrakenteelle ja mahdollisuuksille sopii myös judo erityisen hyvin. Samaten itsepuolustusasioissa joutuu pakosti hieman räätälöimään. Opettajalle tällainen räätälöimisessä auttaminen voisi olla mielenkiintoinen haaste.

Hengen on hyvä olla se että riittää että tekee parhaansa. Kaikki on samalla viivalla, henkilökohtaisesti.

[Jasu]

http://www.judoliitto.fi/judo/sovellettu_judo/" onclick="window.open(this.href);return false; Judon puolella ilmeisesti vähän tutumpaa touhua.

[Lohikäärmepallo]

Itsellä oli joskus pari lievästi kehitysvammaista oppilasta. Mukavia ja iloisia poikia. Varsinkin vanhempi poika jopa omaksui tekniikoitakin, tosin motivaationsa oli myös aika tavalla normitreenaajaa korkeammalla. Muuttivat sitten toiselle paikkakunnalle, joten en tiedä jatkuiko harrastus enää siellä.
Aika lyhyen aikaa siis olivat vesselit opissani, muistaakseni vuoden verran, mutta selvästi harjoituksista oli molemmille hyötyä ainakin terveyden kannalta. Pojat laihtuivat ja tulivat ehkä hieman ketterämmiksi kuin alkeiskurssille tullessaan. Mestariainesta ei ollut kummassakaan, mutta toisaalta ei ole minussakaan, niin että siinä mielessä ei moitteelle ole sijaa. Poikien vanhemmat olivat melkoisia hekin, moni parempiosainen ei saa vanhemmiltaan samanlaista tukea ja kannustusta.

[Lasse Candé]

Jos joku vammainen jossain utelee aloittamismahdollisuudesta, kannattaa vetäjän vaan reippaasti ja rohkeasti tarttua toimeen.

Tuli vastaan koskettava, opettava ja jopa motivoiva video down-vapaaottelijasta joka sai minut entistäkin vakuuttuneemmaksi tuosta mitä vajaa kolme vuotta sitten kirjoitin.

" onclick="window.open(this.href);return false;
[youtube][/youtube]


Näitä tyyppejä ei pidä aliarvioida. Lisäksi lajimme ovat loppupeleissä melko helppoja siinä mielessä että samaa perussettiä taotaan. Tällöin myös tulee onnistumisen elämyksiä ja toiston kautta hyödyt motoriikalle ovat varmasti erittäin suuret. Jo tuolla edellä kirjoitin tästä.

Uskoisin että kamppailulajeissa voisi olla todella monelle kehitysvammaiselle aivan loistava vaihtoehto oikeasti mielekkääseen ja haasteelliseen toimintaan, jota tosin en usko että otetaan riittävissä määrin huomioon vielä tänä päivänä. Uskon että kymmenen vuoden päästä on tilanne toinen. Miksi odottaa liikaa? Jos joku kehitysvammaisen vanhempi miettii tällä hetkellä, ei muuta kuin tuumasta toimeen. Varmasti joku vetäjä ottaa messiin!






EDIT: Ehdotan että ketjun nimi muutetaan muotoon
"Kamppailulajit ja kehitysvammaiset"
jolloin ei näytä Kahvilaketjulta ja joka kuvastaa ketjun aihepiiriä paremmin

[Puni]

Meillä yks ex-britti, nykyisin uusiseelantilainen tekee maailmanlaatusta bisnestä tässä pikkuhiljaa:
http://www.snitf.org/" onclick="window.open(this.href);return false;

Sinänsä mielenkiintoinen avaus, saisikohan tälläisellä hankeavustusta sen verran, että voisi palkata ja lajikouluttaa ohjaajia, joilla on myös joku virallisempi terapeuttikoulutus alla... Oma ammattitaito ei riitä vetohommiin ja rahan takia ei yksistään viitsisi alkaa.

[Andy]

Meillä oli aikoinaan treenaamassa lievästi kehitysvammainen mies. Hän treenasi useamman vuoden, kunnes muutti toiselle paikkakunnalle. Ei hän varsinaisesti edistynyt taidoissaan, mutta osasi sen verran, että ei häirinnyt muiden parien treenaamista sen enempää kuin normaalit vasta peruskurssilta tulleet. Tekniikat tunnisti ja ne tulivat yleensä oikealla raajalla. Hän kykeni myös sparraamaan riittävän kevyesti ettei aiheuttanut vaaraa muille tai itselleen. Muuten hän vaikutti yksinkertaiselta, mutta kyllä hänen kanssaan pystyi hoitamaan kaikki normaalit asiat kuten kurssimaksut, treeniaikojen muutokset jne.

Itseasiassa en ollut aluksi aivan varma siitä onko hän kehitysvammainen - hänellä oli kuitenkin mm. vakinainen työpaikka. Hänestä tuli kerran puhe ja mietittiin sitten siinä, että onko hänellä kehitysvamma vai onko kaveri muuten vaan hiukan yksinkertainen. Porukassa sattui olemaan kehitysvamaisten hoitajana työskentelevä harrastaja, joka saman tien ilmoitti, että "ihan selvästihän sillä on kehitysvamma". Maallikolle tämä ei kuitenkaan ollut aivan selvää, koska vamma oli ilmeisen lievä.

Jos kehitysvamma olisi vakavampi, niin en kyllä mielellään ottaisi henkilöä treenaamaan, koska jos hän vaatii erityishuomiota, se on muilta treenaajilta pois. Kehitysvammaisten erityisryhmä olisi eri asia, mutta sellaisen vetämiseen eivät minun kykyni riittäisi.

[Lasse Candé]

Noniin, tuolla aiemmin mainitsin Pontuksen Ruotsista ja nyt olisi kilpakatasuorituksestaan videota. Samassa myös haastattelua, niille joilta kieli taittuu. Ensiksi näkyy hieman Wadon Seishania ja sitten Naihanchi kokonaisuudessaan selkä kameraan päin. Uskon että tämä voi olla mielenkiintoista jos otsikon aihe kiinnostaa.

Mies harrastaa karatea monipuolisesti. Ilmeisesti on myös mukana Ashiharassa jossain määrin ja tekee joitain muistaakseni Gojuryun katoja. Treenaa myös Kosen judoa ja mahdollisesti muutakin. Ja on noin kaiken kaikkiaan kova budoka ja mukava mies.

http://www.ystadsallehanda.se/webbtv/ar ... skata.html" onclick="window.open(this.href);return false;

[Andy]

Siis onko tuo Pontus kehitysvammainen? Minusta hän vaikutti aivan normaalilta.

[Lasse Candé]

Joo, totta. Jos nassesedälle / ylipotkijoille sopii niin muutettaisiin ketjun otsikkoa vielä kerran...
Mikä olisi sopiva termi kattamaan kehitysvammaiset ja liikuntarajoitteiset (ja sopisiko tähän jotain muita)?

Tähän laajentamishaluun on hyvä syy: Oletan että Suomessa toimintaa ei ole paljon ja esim nuo porukat niputtavat nämä yhteen. Erilaiset vammat kai melko useinkin tarkoittavat että joudutaan tekemään yksilöllisempää suunnitelmaa ja tällöin keskittäminen kannattaa.

Olisiko "vammaisuus" hyvä termi?
"Kamppailulajit ja vammaiset"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vammaisuus" onclick="window.open(this.href);return false;
Olisin sitä mieltä että olisi.