Pistoolin käyttäminen heittoaseena

[Antti]

luutnantti Hölzinger heittää ranskalaista upseeria pistoolilla kasvoihin

Tuli tuolla toisessa ketjussa mieleen, että onko kukaan harjoitellut pistoolin heittämistä? Kuuluuko se enää minkään lajin repertuaariin?

Pistoolin käyttämisestä lyömäaseena on oma ketjunsa:

viewtopic.php?p=802222-pistoolin-käyttä ... na#p802222

[Antti]

Tuon edellä siteeratun kirjan lisäksi pistoolin heittämisen vastustajaa päin mainitsi myös joku myös Peter Jacksonin dokumentissa They Shall Not Grow Old (2018) kuultavista veteraaneista.

[Antti]

Kirjan Der Schütze suomennoksesta löytyisivät seuraavat harjoitukset pistoolin heittämiseen:

Heitetään maalina olevaan nukkeen 5 askeleen päästä. Heitto tapahtuu seisoalta [ja sitten juosten] ja suunnataan se nukkeen rinnan korkeudelle.

Heti, kun heitto on suoritettu, rynnätään nuken kimppuun käymällä sen kurkkuun.

A:lla, joka hyökkää, on [pistoolin] muotoinen hiekkapussi, ja B:llä, joka puolustautuu, harjoituspatruunilla ladattu kivääri. A. ryntää. Komennettaessa ”hei” on hänen heitettävä hiekkapussinsa ja B:n ammuttava. Tämän jälkeen on A:n heti karattava B:n kimppuun, ennenkuin tämä ehtii uudelleen ladata kiväärinsä.

Heiton on tarkoitus osua kasvoihin, mutta tähtäyspisteenä on rinta, koska ihmiset heittävät yleensä liian ylös.

[Antti]

Onkohan tärkeämpää se, että pistoolin muotoinen hiekkapussi vastaa oikeaa pistoolia mittasuhteittensa vai painonsa puolesta? Esim. Pistole 08 painaa tyhjänä 877 g. Minkä kokoinen on samanpainoinen hiekkapussi?

[sinappi]

Onko tämä Der Schütze siis joku jalkaväen koulutusmanuaali? Mikäli on, tulee mieleen kysymys, kuinka monta kertaa tavallinen sotilas uransa aikana ylipäänsä teki tuon pistoolinheittoharjoitteen? Jotenkin veikkaan, että ei kovin montaa kertaan. Lienee silloin taidon oppimisen kannalta jokseenkin yhdentekevää, onko se käytetty pussi justiinsa pistoolin kokoinen tai painoinen. Tuskin niitä hiekkapusseja oli standardoitu.

[Antti]

Jalkaväen koulutukseen kyllä, mutta lähinnä kai osoituksena sen laatineiden upseereiden harrastuneisuudesta. Luulisin, että heittämisen harjoittelu käsikähmässä ei ole kuulunut mihinkään yleisempään koulutusohjeeseen. Ei se ainakaan sisälly vuoden 1926 ohjesääntöön. (Mutta, kuten todettu, kirja ilmestyi myös suomeksi.)

Kysymys on siis edelleen voimassa. Jos asiaa ei harjoitella tai harjoitellaan vain mitätön määrä, ei välineellä ole merkitystä, mutta jos oletetaan, että joku ylipäänsä harjoittelee heittämään pistoolia hiekkapussilla, kumpi on tärkeämpää taito-oppimisen kannalta, paino vai koko ja muoto?

[sinappi]

Hiekkapussin paino on tärkeämpi, koska silloin hermosto oppii oikean vasteen pistoolia painoltaan vastaavan esineen lennättämiseksi viiden askeleen päästä maaliin.

[Antti]

Jos miettii vain maaliin heittämistä, niin parhaat tulokset saisi kai vaihtelemalla maalin etäisyyttä ja heitettävän esineen painoa?

Päämääränä olevan suorituksen kannalta tarkoituksenmukainen harjoitus voisi olla sellainen, että ammutaan maalia pistoolilla, jossa on ennalta tuntematon määrä patruunoita, ja kun ase ei enää laukea, heitetään pistooli maalia kohti ja jatketaan perään käymällä maalin kimppuun. Tällaisen harjoituksen järjestelyissä voi kyllä olla omat ongelmansa.

[sinappi]

Itse en yhdistäisi kovapanosammuntaan sitä, että ase heitetään maalialueelle. Siinä on riskinä, että koulutettava jostakin syystä heittää ladatun aseen ampumarivistön etupuolelle siten, että piippu osoittaa kohti koulutettavia ilmalennon aikana tai aseen osuessa maahan taikka maalitauluun. Esimerkiksi laukeamaton patruuna voi kaiketi jälkisyttyä. Myös aseiden vaurioituminen olisi riskinä tuossa. Heittoaseet erikseen. Edit: Tuotahan ei myöskään voisi teettää massakoulutuksena ampumarivistössä, koska aseet tyhjenevät eri aikoihin, jollon ensin ampuneet ryntäävät maalialueelle muiden vielä ampuessa.

[Andy]

Tuossa on lisäksi jälkisytytyksen vaara.

Tämä on siis sellainen ilmiö, että patruuna ei laukea heti vaan esim. 10 sekunnin kuluttua. Sen takia harrasteammunnassa suositellaan, että laukeamattoman kohdalla odotetaan vähän aikaa aseen piippu kohti maalia ennen kuin aletaan poistaa häiriötä.

Tämä on tietysti harvinaista, mutta mahdollista.

[Timpa]

Samasta syystä; jos piipussa on laukeamaton, ja asella aletaan hakkaamaan vasaratyyliin, se tarkoittaa että piippu käännetään hakatessa itseä kohden. Kuulostaa hengenvaaralliselta.

[Ars Dimicatio]

Ampuma-aseilla harjoitellessa riski-hyöty suhde on huono, jos käytetään oikeita aseita.

Oikeassa tilanteessa taas se hetki jolloin pistoolin heittäminen tai sillä lyöminen voi pelastaa henkesi tulee vastaan elämässä noin 0-1 kertaa ja silloin pitää riskejä arvioida vähän toisin.

[Andy]

Oikeassa pistoolitaistelussa vahingonlaukaus jälkisytytyksen takia on tietysti riskeistä pienimpiä. Harjoittelu on sitten hieman eri asia.

[Antti]

Yksi vaihtoehto olisi varmaan käyttää paukkupatruunoita. Mutta kun kokonaisuutta miettii, niin ehkä heittämisen teknistä suoristusta tärkeämpi asia on päätöksenteko. Jos sotakokemusten perusteella oletetaan, että vastaan voi tulla tilanteita, joissa heittäminen voi olla järkevää, koska "pistoolia käytettäessä esiintyy useasti siinä häiriöitä, mies unohtaa ladata aseensa j.n.e.", jolloin "ei ole muuta keinoa jälellä kuin nakata pistoolilla vastustajaansa päähän", niin tärkeintä olisi varmaankin harjoitella tilanteita, jossa oikea päätös on heitttää vihollista pistoolilla eikä esim. vaihtaa lipasta tai poistaa häiriötä.

Toki siis koko asian järkevyys voidaan myös kyseenalaistaa. Menemättä edes harjoittelun ajankäyttöön anekdotaalista tietoa taitaa olla vain sellaisista tapaukseista, joissa tämä temppu on onnistunut. Tarvittaisiin myös tietoa sellaisista epäonnisista heitoista, joiden sijaan olisi ollut järkevämpi tehdä jotain muuta, ja sellaisista epäonnisista tapauksista, jotka olisivat voineet päättyä onnellisesti, jos pistooli olisi heitetty.

[Andy]

Se että alkaisi harjoittelulla kehittämään pistoolinheiton tarkkuutta, lienee panos- tuotos-suhteeltaan heikoimpia kuviteltavissa olevia treenitapoja kellekään asetta työssään kantavalle ihmiselle.