Hyvän mielen ketju vol. 2

[Timpa]

Materiaalin tuomaa hyvää mieltä:
Mustat metalliesineet miellyttävät jostain syystä silmää. Mustalla maalatutkin esineet, mutta erityisesti jos metalli on mustattu muulla keinoin. Tilasin siis mustia aseita, eli ruokailuvälineitä. Ihailin niitä pitkän aikaa.

[katar]

Toivottavasti tämä artikkeli ei ole maksumuurin takana, en ole ihan varma, mut on kyllä hienon pienoismaailman tämä nainen tehnyt! Siinä on mennyt aikaa ja vaivaa, kun on väsännyt näitä juttuja; wow. https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000008379521.html

[Poista käyttäjä 3276]

Tuli hyvä mieli, kun törmäsin "Fanat ad patolgiin" (kiitos Lasse ), olin unohtanu koko jutun! Fanat ad patolg täytti 10 vuotta tammikuussa!

Otti naamaan kipeetä ku piti niin hymyillä

viewtopic.php?p=605610#p605610

[katar]

Nostan virtuaalista hattua pois päästä Jukka Järviselle ja hänen idealleen; Käpylän pyöveli suunnittelee avaavansa kodin asunnottomille ja opettavansa heille asumista ja elämistä omassa kodissa. Rahoitushanke on jo käynnissä. https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art ... 24479.html Juttu on valitettavasti maksumuurin takana, mutta tässä osia siitä; "Hänellä on siihen suunnitelma, Pyövelin parantola. Sinne Järvinen haluaa koota päihdeongelmaiset asunnottomat Helsingin kaduilta.

Hän haluaa antaa heille muuta kuin päihteet. Muuta tekemistä ja mahdollisuuden. Ja erityisesti toivoa.

Järvinen haluaa itse hakea kodittomia suoraan kadulta parantolaansa.

Suunnitelma on valmis. Järvinen on hakenut projektille rahoitusta, ja siitä päätetään näinä päivinä. Hänen mukaansa Helsingin kaupungin tilakeskus on myös jo valmiina osoittamaan tilan.

Jos Järvinen saa rahoituksen, toiminta voisi alkaa pian." Toivon rahoituksen onnistuvan ja suunnitelman muutenkin toimivan. Tosin osa juopoista juo, vaikka mikä olisi. Mutta jos vähän edes saisi vähennettyä, niin olisihan se hyvä. Miten tuo muuten onnistuu, sitä on vaikea sanoa. Tsemppiä Jukalle kuitenkin.

[Timpa]

Tulipas hyvä mieli kun kuulin radiosta pitkästä aikaa alla olevan biisin. Vuonna 1982 olin matkalla Kööpenhaminassa, ja teinipojalle oli kyllä ihmeellinen elämys. Kyseinen biisi soi joka paikassa; oli koko kerrostalon seinän kokoisia Mad Max 2 mainoksia ; ja se avoin sexxi mikä hyppi silmille joka paikasta. Tsiisus Kraistus! Hotellimme oli King's Kakadua vastapäätä, ja seurueen mummot ihmettelivät miksi sinne meni pitkin yötä herraseurueita taksilla. Vasta vuosia myöhemmin kuulin että kyseessä oli "legendaarinen King's Kakadu".
Kaupunki oli myös pullollaan interreilaajia, ja ajattelin että lähdenpä reilille minäkin, mutta eipä tullut koskaan lähdettyä. Ehkä olisi kannattanut.
Se oli todellinen "suuri maailma".

[Lasse Candé]

Elämässä on kyllä pahan mielen ketju oikein kunnollinen hyvän mielen ketju.

Hemmetin hieno leffahetki ja isä-ja-poika-hetki oli joskus, kun katsottiin faijan (R.I.P.) kanssa jotain perushyvää/tårta på tårta ranskalaisleffaa mitä nyt silloin 90-luvulla telkkarissa pyöri.

Kohtauksessa päähahmoilla (jotka ehkä vähän vielä vihasivat toisiaan???) meni kaikki ihan päin helvettiä, oli stressaavaa ja wittumaista, ja lopulta ehkä päätyivät jollekin lavalle ja jotenkin jotain tårta på tårta kaatui päällensä.

Oli tuossa leffassa mahtava hetki, kun tyypit eivät edes ehdi katsoa toisiaan, vaan alkavat vain nauramaan että ”ei saatana tätä”. Faijani oli kaukana jostakin hemmetin pedagogista, mutta hän tiivisti tuon pointin nuorelle minulle niin hyvin, että muistan tämän leffakokemuksen ikuisesti. Sanoi jotain sellaista, että kun wituttaa oikein helvetin paljon, ei oikein voi muuta kuin nauraa. Ja sen leffan kohtaus helvetillisestä witutuksesta johtuvasta naurusta koskettaisi taatusti jokaista. On vähän tästä aiheesta ohi, mutta leffojen kohtaukset, joissa aikaansaadaan vapautunut nauru, kertovat jotain tärkeää elämästä…



Minua silti naurattaa ilon ja traagisuuden takia erityisen paljon.
Täytin vuodenvaihteessa 40. Jeesuksenahan synttärini on 1.1. Eiku wittu…
No, joka tapauksessa, mimmini ehdotti että lähdetään ihan muualle juhlimaan mun synttäreitä ja otettiin matka Las Palmasiin muutama kuukausi sitten. Oltiin siellä äsken ja takaisin loppiaiseksi.

Reissu oli ihan helskutan jees. Suosittelen kohdetta monesta syystä. Ennen kaikkea, koska siellä voit valita juuri sinun syysi.

Tätä hyvän mielen ketjua voisi pommittaa täysillä sillä että sain hyvähköjä ja mielenkiintoisia Bloody Maryja ja hyvää ruokaa plus rannalla oli… ööö… hyvä olla. Ja hintataso oli erittäinkin alhainen.



Mutta tullaan siihen passkaan, joka kaatuu ranskalaisten päälle ja alkaa naurattamaan.

Fyysisimmän ja aurinkotäytteisimmän päivän päätteeksi alkoi hikoiluttaa ja ei meinannut tulla unta. Seuraava päivä hiki virtaa ja muuten terve olo. Muutamaa päivää myöhemmin selvisi että jepjep, koronahan se. En pystynyt tätä silloin arvaamaan, koska oireet olivat melko vastaavat kuin aina kun ekan kerran poltan itseni auringossa.



Mutta, referoidakseni vaatehuoneen Simoa, tässä ei ole vielä kaikki. Tullaan kotiin ja keittiö/syömistilan matto on läpimärkä kun astun sen päälle. Helvetti, tapahtunut vesivahinko niin että tiskikoneen hana jäänyt päälle. (Tässä taustalla kunnollisuutta siinä että käytetyt astiat tiskataan ja lisäksi sitten pieni inhimillinen moka.)



Ollaan sitten mimmini kanssa että wittu että on muuten kaikenlaista.

Aloitetaan siitä että mahdollisesti koronaa kokeva Lasse testiin minne tahansa missä tämä onnistuu. Ajettiin melkein 50 km Kotkaan.

Ja wittu, muutaman päivän päästä: Positiivinen.

Pitää järkätä vesivahinkoremppa…

Lasse ja mimmi lähtee helvettiin, jotta remppamies voi tulla korjaamaan. Ollaan eristyksessä, joten pitää… eristää.

Tietty kun minä olen positiivinen, varmaan myös mimmini on… ei muuta kuin testiä kehiin ja ihmisiä karkuun.

Mentiin Virolahdelle mutsin kesämestaan, jonka voi työllä ja tuskalla tehdä talviasuttavaksi. Piti kerran pyytää yhtä kaveria hakemaan kaupasta tavaraa ja kaksi kertaa mun mutsia kiikuttamaan tavaraa sinne hemmetin syrjäseudulle.


Hyvää mieltä silti siitä, että päädyttiin mimmin kanssa tuonne hewonwithuun. Se helvetin talo on totaalisen hanurista, mutta on omanlaisena fiilis päätyä sellaiseen, johonkin hemmetin koronaeristykseen.

Kun oltiin melko kunnossa, minä tein lumitöitä ja me saunottiin joka päivä. Koska eristys ei ole sairautta, opetettiin molemmat etänä lukioryhmät ja (hän on lukio-ope… minä olen lukio- ja yläasteope) ja minä väsäilin ohjeet yläkoulutunneille.



Nyt siis tultu reissulta takas, täytetty tässä 40v, saatu korona, nähty vesivahinko, muutettu väliaikaiseen taloon (mitä en edes ehtinyt selittää) ja on aika hemmetisti töitä.



Tästä tullaan taas niihin ranskalaisiin siellä rekan lavalla, jotka saavat passkaa niskaansa. Ei voi muuta kuin nauraa.



Oikeastaan päämotiivini tulla tänne on silti seuraavassa… Tässä siis hyvää mieltä. Tiesin suurin piirtein missä tämä väliaikaiskämppä (sen vesivahingon takia) on. Olen aina kellottanut kaikki toistuvat kävelymatkat niin että tiedän että kestää 12 minuuttia Keravan kämpältä asemalle,
20 minuuttia Haminan kämpältä aaemalle ja esim 4 minuuttia nykyisestä kodista Loviisassa asemalle.

Sanoin mimmilleni mahtipontisesti, että ”Sano minun sanoneen, että kestää 9 minuuttia kävellä kotoa meidän väliaikaismestaan.” Startataan kotoa ja kello on 16.23. Katson että onko lähempänä että on just vaihtunut vaiko että vaihtuu kohta seuraavaan minuuttiin. Kestää helvetin kauan. On siis vasta vaihtunut silloin kun katseltiin.

En yhtään fuskannut enkä katsonut kelloa välillä. Otin kellon esiin muutaman kymmenen metrin päässä kotoa ja sanoin että tuo 16.31 muuttuu ihan just 16.32:ksi. Ja se muuttui jonkin verran ennen kämppää.

Ennustin matkan kestoksi 9 minuuttia. Matka kesti jotain väliltä 8 min 40 s ja 8 min 55 s.

Ilahduttaa että matkojen kellottaminen on johtanut tällaiseen osaamiseen.



Nyt tässä evakkoasunnossa, en voi sanoa olevani onnellinen, mutta on tämä kaikki ainakin mielenkiintoista.

[katar]

Kappas vaan, olen ollut Potkulainen jo huikeat 14 vuotta; jopahan on. Ja jatkuu vaan...

[katar]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008577550.html Tästä tuli hyvä mieli, jengi pääsi taas pitkästä aikaa uimaan, niin kyllähän siitä tulee hyvä mieli ihan itsellekin. Vanha kollegakin pääsee siis vesijumppaan, tykkää varmasti. Ja itse pääsen perjantaina salille; mentäis huomenna muuten, mutta mies ottaa tänään sen kolmannen koronarokotteen ja jos oireet on samat, kuin mulla, niin ei kykene ennen. Plus että hoitsu sanoi, ettei saa kuntoilla kolmeen päivään. Itse olin ihan romuna kaksi päivää, väsytti ja ruoka ei maistunut.

[katar]

Ensi viikko talvilomaa, ei mitään matkailua tiedossa, ihan vaan kotosalla ja käyn lounaalla kaverin kanssa, katson leffoja ja meinasin wc:n lattian pestä.

[Kari Aittomäki]

Määvarmaan rikon jotain sääntöä mutta poikkeustilan takia:

Itselle tuli sellainen tarve, että on pakko tehdä jotain. Nopeat perheneuvottelut ja työkalenterin katsominen vahvistivat sen, että itse en (saa) voi lähteä, eikä taida tällaiselle vanhalle äijälle enää oikein käyttöä olla rintamalla, ja Suomi saattaa vielä tarvita, jos Venäjää ei nyt saada pysäytettyä.

No, nähtiin sitten setämiesten kanssa ilmoitus, että pk-seudulla on ukrainalaisia työläisiä, jotka ovat lähdössä loppuviikosta kotiin sotaan. Ukrainalla ei ole tarpeeksi varusteita kaikille, joten siellä pyydettiin reserviläisiltä kaikkea sellaista materiaalia, jotka voisivat auttaa taistelijoita.

Kahdessa vuorokaudessa kerättiin Pirkanmaalta ja Kanta-Hämeestä maasturillinen ja kuomukärryllinen tavaraa, jossa oli mm:
Komposiittikypäriä
Suojaliivejä
Taisteluliivejä
Väliasuja
Ensiapupakkauksia ja -välineitä
Makuupusseja ja -alustoja
Reppuja ja muita kantolaitteita
Varsikenkiä
Radiopuhelimia

Toimitettiin ne Espooseen, jossa ne jaettiin ukrainalaisten matkaan. Lähtevät tänään bussilla Viron kautta kotimaata puolustamaan.

Ei ehditty jäädä odottelemaan, kun piti palata kärryä palauttamaan yms. Saatiin palaute: "Loistavaa duunia. Nuokin tavarat toimitettiin tänään. Siellä oli isännillä meinannut mennä roska silmään, kun näkivät sen tavaramäärän. Välitä kiitokset lahjoittajille, apu tulee oikeaan saumaan."

Lyhentelin vähä.
Mun rinta moikuu silkkaa riemua ja harmitusta ton viestin myötä, harmitusta sen takia että olen niin peijakkaan vanha ja toimintakyvytön.
Riemua sen takia että.. no, ilmeisistä syistä.

Mutta tuhannet peukut setämiehille. Silmänurkkia kirvelee kyllä.
Prkele.



Valvomo: Ei tässä mitään ongelmaa ole. Hyvää mieltä kaivataan aina ja mainitset myös lyhentelyn.

[katar]

Aurinko paistaa niin että silmiä kirvelee, vaikka istun sisätiloissa vielä ja Hesarissa oli melko hyvänmielen juttu; https://www.hs.fi/tiede/art-2000008669577.html Tässä on kyllä joitain pikku virheitä jutussa, milloin se nyt upposi ja noin, mutta hienossa kunnossa paatti on, video näyttää hyvännäköisen laivan, kattokaas vaikka.

[Kari Aittomäki]

Tää kuuluis oikeestaan ottooppäästä-ketjun mutta ku.
Siivoojamimmi soitti että on tulossa, käy ensin kaupassa, tarvinko jotain.
Olin ilahtunut ja pistin pikkulistan viestinä, yksi eines oli normaalisuolainen Oivariini, iso puketti.

Ja eikö se perkuleen terveyskasvattaja tuonut jonku viherpiiperöversion. Maistuu margariinille.
Inhoon margariinia, tossa kasitien varrella oli muinoin sellainen matkan päähän haiseva, saastainen margariinitehdas.
Jonka sammioon meni kerrotusti kaikki roadkillit ja tontilla kuhisevat rotat.
Ketunraatoja tarhoilta, limaantuneita hirvenruhoja, lokkeja, kaikkia yäkkistä.


Mutta en sanonu mitään koska hyväähän se tarkotti, vaikka siinä siinä onkin sellaista vallankäyttelyn klangia, naiset..
Ja on se mukava tapaus, jututkin on oikeesti hauskoja.

[MikkeM]

Ensimmäinen vuosi pulkassa ja hyppy suoraan osaamisalaan, eli vammaistyön opiskelu alkaa ja lopuksi vielä sain oppisopimuspaikan ja parin viikon päästä aloitus.

[Puni]

Olen iloinen Kelan puolesta. Kävi niin, että ensimmäistä kertaa ikinä voittivat hallinto-oikeuteen edenneen juttunsa mua vastaan.

Otin tämän uuden asunnon vuosi sitten, valitus koski sitä, ettei Kela suostunut antamaan vuokratakausta.

Hallinto-oikeuden päätös tuli eilen.

Skål Kela, hyvin pelattu!

[MikkeM]

Kaksi viikkoa duunia takana, kehistysvammaisten asumisyksikössä, työntekijä pula vaivaa , usein mennään vajaalla.
Pohdinnassa hommaisiko auton, säästäisi päivittäisessä työmatkassa n 1,5 - 2 h/päivässä, tosin joutuisin käyttämään ison osan sijoituksistani.
Kumpi on tärkeämpää vapaa-aika vai sijoitukset/säästöt....