Fechten mit dem Zweihänder

[YJT]

Joo, näin varmasti on. Meilläkin oli alun perin sääntönä että taistelut käydään hieman hidastettuna, mutta se jäi hyvin nopeasti pois. Sitten tuli saman tapainen sääntö kuin po. miekkailussa, eli että lyönti pitää pysäyttää. Mutta yhtä kaikki, luulen että tuo muistutti aika paljon meidän larp-miekkailuamme.

[Kari Aittomäki]

Preussilaisessa hengessä erisorttiset miekkailut olivat käsittääkseni tuohon aikaan hyvinkin suosittuja, nuorten miesten kermaosasto hankki arpia poskiinsa sillä viiltomiekkailujutulla ja muutenkin kai miekalla oli symboliarvonsa.

Olisiko tämä ollut sellanen lievän kuriositeettinen sällikurotelma wanhaa landsknecht-perinnettä kohti?
Jossa rajuimmat ja urhoollisimmat soturit käyttelivät kahdenkäden miekkaa keihäsmetsän eturivissä?

Asiallinen hahmotelma, röyheää aseenkäyttöä ja estetiikkaa rinnakkain.

Mä olen ottanut kendomiekoilla sellasta kohtalaisen kovaa sparria ilman suojia, olenpa loikkinut mettässä bokkenin kanssa pikkujurrissa, vastassa toinen samanmoinen budohullu. Vedeltiin niin että impakti tuntu polvissa asti, mutta jotenkin se vuosikymmeniä treenanneitten sällien taitotaso ja synkronisaatio (se tanssi-elementti, jota kukaan ei ole hoksannut nostaa kontrollivälineenä) piti poijjat turvassa. ei edes mustelmia ja bokkenitkin pysy ehjinä.
Oli hyvä sessio eli kyllä sitä treenais.

Hieno löytö, kiitos.

[Kyynikko]

Todella hieno löytö, erittäin mielenkiintoista. (Ajattelin mainita kun keskustelu mennyt kokonaan tähän "ei voi toimia" nillittämiseen...)

En ole koskaan kuullutkaan tällaisesta vaikka olen alueeseen perehtynyt kyllä.. johtunee juuri siitä että jäi pienen piirin hommiksi. Jos toiminta olisi löytänyt oikean "suojelijan", vaikkapa Goebbelsin tai muun hurmahengen niin propagandalliset arvot olisivat äkkiä löytyneet. Pojillahan järjestettiin jo "sankarihautajaisia" missä soihtujen valossa kannettiin yhtä kilven päällä, sekä kaikkea mahdollista vuorenvalloitusta,pienoiskivääriammuntaa, nyrkkeilyä ja painia. Tämä olisi solahtanut seikkailunhaluisten nuorten indoktrinaatioon Saksan arjalaiseeen soturimenneisyyteen mainiosti. Ja pienillä suojalisäyksillä (joku pehmustettu nahkainen kypärä ja topatut hanskat ja tulppa miekan kärkeen) kyllä tuossa olisi vähän sitä taisteluhenkeäkin saanut lisättyä. Näytöksissä sitten jonkinmoiset haarniskat päällä soihtujen valossa, ja kaatunut kannetaan kilven päällä pois, kaikkensa VOlKin eteen antaneena. Sitten lauletaan Fachne Hoch. Jo vain.

[Antti]

Adolf itsekin oli Mein Kampfissa sitä mieltä, että näissä puolisotilaallisissa joukoissa tulee keskittyä taisteluhenkeä nostattavien nyrkkeilyn ja jiujitsun harrastamiseen ja varsinainen ampuma- ja muu taistelukoulutus pitää jättää armeijan hoidettavaksi.

Tuo kohta kai koskee ensisijaisesti SA:ta, jonka tarkoitukseen taistelu- ja ampumakoulutus ei oikein sopinut. HJ:n päätarkoitus oli tietysti yleinen ruumiillinen kasvatus, mutta kyllä sielläkin heitettiin kranaattia, ammuttiin pienoiskiväärillä, marssittiin ja tehtiin sen verran sulkeisharjoituksia, että esiintyminen näytti hyvältä. Määräykset siltä osin, mitä lapsilla ja nuorilla sai teettää liiallisen rasituksen välttämiseksi, olivat kyllä muuten aika tiukat, esim. juoksussa ei saanut kilpailla.

Preussilaisessa hengessä erisorttiset miekkailut olivat käsittääkseni tuohon aikaan hyvinkin suosittuja, nuorten miesten kermaosasto hankki arpia poskiinsa sillä viiltomiekkailujutulla ja muutenkin kai miekalla oli symboliarvonsa.

Jotenkin en yhdistäisi tätä mensuurimiekkailuun muuten kuin että sillä on ehkä jotain samoja tarkoitusperiä. Ehkä parempi vertailukohta olisi partioliikkeen ilmeisesti suunnilleen yhtä pimentoon jäänyt varttisauva, joka oli yksi seitsemästä lajista (muut olivat keppi- ja florettimiekkailu, jiujitsu, nyrkkeily, paini ja voimistelu), joista kahden hallitsemalla pystyi suorittamaan master-at-arms-suoritusmerkin 1926 ilmestyneen vihkosen mukaan. Varttisauva siis vastaisi englantilaisena historiallisena aseena tätä saksalaisten kahden käden miekkaa, ja valmisti ehkäpä vielä pistintaisteluun.

Jos toiminta olisi löytänyt oikean "suojelijan", vaikkapa Goebbelsin tai muun hurmahengen niin propagandalliset arvot olisivat äkkiä löytyneet. Pojillahan järjestettiin jo "sankarihautajaisia" missä soihtujen valossa kannettiin yhtä kilven päällä, sekä kaikkea mahdollista vuorenvalloitusta,pienoiskivääriammuntaa, nyrkkeilyä ja painia. Tämä olisi solahtanut seikkailunhaluisten nuorten indoktrinaatioon Saksan arjalaiseeen soturimenneisyyteen mainiosti. Ja pienillä suojalisäyksillä (joku pehmustettu

Joo, kyllähän tässä olisi ollut potentiaalia, historiallinen kamppailu kuitenkin nautti 30-luvun puolivälissä muutenkin suosiota, kamppailukirjoja esiteltiin näyttelyissä ja Dresdenissä järjestettiin parikin kertaa turnajaistapahtuma, jossa oli taistelunäytöksiä aidoilla (siis museon kokoelmiin kuuluvilla) kahden käden miekoilla...

[Kari Aittomäki]

Onko sakemannien partioliike oma kehitelmänsä vaiko Baden-Powellin mallin mukainen?

Briteillähän se varttisauva oli ihan jatkuvasti käsillä, vaellussauvaksi naamioitu ja tiettävästi erittäin suosittu se. Robinhoodissa/Ivanhoessakin ryhmyhsauvana esitelty. Tämä saksanhaara liikkeestä on uutta tietoa. Ehkä tarkoituksellisesti vaiettu, hence Hitlerjugend.
Mulla siis oli kiinnostusta partioliikkeeseen, kaskun Ernest THompson Setonin Kaksi partiopoikaa (Two little savages) oli lempikirjojani ja ensimmäisiä omaan hyllyyn hankintojani. B-P oli Setonin kaveri ja perusti partioliikkeen tuon kirjan innoittamana, josta innostuneena minäkin asiaan tutustuin.
Itse partioon mulla ei ollut asiaa mutta mettiä ja tota joenvartta kolusin nilkat ravassa. Ja treenasinpa sitä varttikeppiäkin kokeilunomaisesti ja myöhemmin rautakangella sovelsinkin bang.

Käsittääkseni Saksa oli vahva sääty-yhteiskunta, joten tämä metsänhoitaja-titteli lie hieman virheellinen, Andyn löytämien linkkien tiedon valossa se titteli metsätieteilijä mahtaa olla lähempänä Jägermeister-pulloa.
En tarkoittanut verrata tätä juttua suoraan mensuurimiekkailuun, vaan ehkä ajan henki oli sellanen että näitä jalostavia miekkakerhoja oli enemmänkin, tämä sälli vaan innostu kirjoittaan kirjan aiheesta. Ikuistamaan.

Yläluokan harrasteita nämä lienee silti kaikki?
Vaikka olen kyllä lukenut artikkeleja Hitlerjugendin kurottelusta duunarien muksujen suuntaan.

[Antti]

Kyllä Saksan partioliike Baden-Powelliin perustuu, mutta lähti siellä käsittääkseni varhain omille teilleen, koska Saksassa oli jo ennestään vahva luonnossa hortoilua harrastava nuorisoliike. 1930-luvun puolivälistä alkaen partioliike sulautettiin HJ:iin, ja vuoden 1936 lain mukaan koko valtakunnan nuoriso oli koottava HJ:n alaisuuteen, jonka vastuulla yksin oli kodin ja koulun ulkopuolella tapahtuva kasvatustyö. Jo 1931 jäsenistöstä 69 % oli työläistaustaisista perheistä.

Toki tämä Bidenhandfechten sopii yhteen jonkinlaisen ajan hengen kanssa mensuurimiekkailun kanssa, mutta mietin tuota historiallisten aseiden henkiinherättämistä nuorisotoiminnassa tavallaan kiinnostavampana asiayhteytenä. Mensuurimiekkailu kuitenkin oli elävää miekkailuperinnettä, vaikkakin opiskelijoiden keskuudessa hieman erikoiseksi muotoutuneena. Aseiden valmistamisessa itse on kyllä tiettyä Seton-vivahdetta, ja kirja tosiaan käsittelee myös jousiammuntaa.

(Kaksi partiopoikaa on minunkin lapsuuteni lempikirjoja, olen suomennoksesta joskus jotain kirjoittanutkin.)

Fabricius opiskeli metsätaloustiedettä ja oli Weinheimin metsävirastossa ensin metsäassessori (joka vastasi tuohon aikaan Suomen metsähallituksen "metsäkonduktööriä") ja myöhemmin kyseisen viraston päällikkö. Metsänhoito on metsätalouden vanhempi nimitys, ja metsänhoitajiksi on ennen nimitetty kaikkia korkeamman metsänhoitotutkinnon suorittaneita, eli ei kai tuo "metsänhoitaja" kovin pielessä ole?

[Andy]

Lajissa oli potentiaalia saada suosiota. Voi tosin epäillä, että jos se olisikin jollain lailla levinnyt, niin toinen maailmansota olisi koitunut sen kohtaloksi. Treenaajia olisi kuollut paljon ja eloonjääneet joutuneet pitämään vuosia treenitaukoa. Harjoittelutoiminta olisi varmaan mahdollistunut julkisesti Länsi-Saksassa vasta 1950-luvulla ja Itä-Saksassa ei ollenkaan ennen Saksojen yhdistymistä. Toki Japanissa oli vähän sama tilanne monellakin lajilla, mutta ne olivat paljon vahvemmin juurtuneita, kuin tämä laji olisi mitenkään voinut olla.

[Kari Aittomäki]

Varoitus: Propagandaa.

Sakemanneissa on vahvana elossa liikkeitä jotka katsovat että Versaillesin häpeärauha ja 2ww:n rauhaan pakottaminen ovat johtaneet aktiivisiin toimenpiteisiin saksalaisen kulttuurin, Reichin kuluttamalla hävittämiseeen.

Jossa ilmastossa jollain historiamiekkailulla on verrattain vähäisesti pelikenttää.
Mutta kirjaan ikuistettu pysyy, taas se nähdään.

Kiitoksia Antille tuosta linkistä, kiintoisaa vaikka mun aivoille aikamoinen haukkapala.

Tuo kirjan lopettava sianruokkimiskuva on kyllä tajuttoman hauska.



Siinä on wannabiit lätinreunalla, arjessa.
Seton oli aikamoinen taitomies.

[Ars Dimicatio]

Tämä on vain yksi niistä lukuisista nykyistä HEMA-skeneä aikaisemmista yrityksistä elvyttää tai rekonstruoida Eurooppalaisia taistelutaitoja. Näitähän oli muun muassa ennen ensimmäistä maailmansotaa Briteissä ja Yhdysvalloissa, muta maailmansota, lamat ja Espanjantautina tunnettu influessapandemia katkaisivat silloiset yritykset.

Kuten tavanomaista on näiden lajien alkuvaiheessa ihanne oli ehkä siinä, että "kilpailu" ei olisi oikeasti kilpailua, vaan urheilua urheilun vuoksi. Sellaisessa pärjätään kyllä niillä herrasmiessäännöillä ja ilman suojia. Vasta kun kilpailu muuttuu sellaiseksi, että toisiaan etukäteen tuntemattomat urokset täynnä testoa ja adrenaliinia yrittävät oikeasti veren maku suussa voittaa, alkaa väistämättä se sääntöjen ja suojavarusteiden kierre, joka saattaa johtaa joko onnistuneeseen muuntautumiseen kamppailu-urheilusta kilpailu-urheiluksi, paluuseen takaisin vähemmän kilpailulliseksi tai pahimmillaan jopa lajin kuolemiseen.