Alapotku kirjoitti:Vaimoni on kotoisin Cebusta. Hän tuntee escriman (visayan kieltä) ja arnisin (tagalogin kieltä), mutta ei ollut koskaan kuullutkaan kalista. Hän sanoi, että sana kuulostaa muslimiperäiseltä. Filippiinien muslimivähemmistö asuu enimmäkseen eteläisimmillä saarilla, joista on perinteiset merireitit Malesiaan ja Indonesiaan. Islamin usko tuli tuosta suunnasta Filippiineille jo ennen kuin Magalhaes käännytti ensimmäiset filippiinot kristinuskoon; vaimoni mukaan mm. Lapulapu oli muslimi. Espanjalaisten vallatessa Filippiinejä katolinen kristinusko syrjäytti islamin vaikutuksen mm. Cebussa, mutta islam jäi elämään mm. Mindanaon eteläosiin ja Sulu-saaristoon. Tämän historian tietäen, silatilla ja kalilla voisi olla yhteisiä juuria tuon muslimikytkennän kautta. Toisaalta, kali muistuttaa niin paljon escrimaa/arnista, että kyse voi olla vain uuden nimen käytöstä. Tässä pohdintoja, ei vastausta.
Yllä mainitsemani kirjan (Cebuano eskrima) kirjoittajat totesivat myös, että Visayasin saaristossa tai Luzonilla ei tunneta termiä kali. Heidän mukaansa kuitenkaan Etelä-Filippiinien muslimialueillakaan ei sitä tunneta. Nykyään tunnetuista koulukunnista tietääkseni esimerkiksi pekiti-tirsiaan on liitetty loppuosa "kali" vasta aika myöhään, eikä pekiti-tirsia kali ole siis tyylin alkuperäinen nimi. Pekiti-tirsiahan on peräisin Negrokselta Visayasin saaristosta, eikä suinkaan etelän muslimialueilta.
Kali vaikuttaa siis olevan anakronistinen synonyymi escrimalle/arnikselle. Käsitys kalin muinaisuudesta perustuu kai Placido Yambaon 1950-luvulla kirjoittamaan arnis-oppaaseen, jossa väitetään espanjalaisille esitetyn kalia jo 1500-luvulla. Nimi kali olisi sitten jäänyt pois käytöstä myöhemmin, kunnes Yambao omaksuu sen tarkoittamaan arniksen alkumuotoa. Ja näin kalin legenda on syntynyt.
Carenzan mainitsema dumog taas taitaa olla ihan escrimasta/arniksesta erillinen painiperinne, joka niin ikään on vasta 1900-luvulla liitetty osaksi uusia "kalityylejä". Hiihto ja pienoiskivääriammuntakaan eivät jaa samaa alkuperää, vaikka molempia harjoitetaan ampumahiihdossa. Moni 1900-luvun jälkipuolella koostettu tyyli on hybridi, johon on otettu paloja ja vaikutteita eri escrimaperinteistä kuin myös muista kamppailutaidoista (silat, dumog, jujutsu jne.).
Täydellistä kuvaa ei eri kamppailuperinteiden synnystä ja kehityksestä voi tietenkään luoda historiallisten dokumenttien puutteessa. Kamppailupiireissä kulkeva perimätieto ei niitä korvaa, koska rikkinäinen puhelin usein muuttaa tarinaa kertojan myötä joko tahallaan tai tahattomasti, ja tieto voi tosiaan olla jo lähtökohtaisesti väärää. Vanhat escrimadorit olivat enimmäkseen kansanmiehiä, joilla tuskin oli suurta akateemista mielenkiintoa oppimiensa taitojen alkuperän suhteen.
