Finn Karate

Japanilaiset lajit

Valvoja: Valvoja

Lasse Candé
etupotkija
Viestit: 21188
Lauteille: Joulukuu 2007

Finn Karate

Viesti Lasse Candé »

Karate ja Karate -ketjusta. Ensimmäinen lainaus on sivulta 10 ja tähän tulee sieltä-täältä ripoteltuna osuuksia joissa on asian kannalta oleellista tavaraa.
TimoS kirjoitti:
Lehe kirjoitti: Finnikarateakin solvataan kovin. Olen kuullut, että se oli aikoinaan oma ja ehkä hieman yksipuolisempi juttunsa. Se oli episodi kotimaisen karaten historiassa ja siihen liittyy myös sellaisa tekijänimijä, joille kasvotusten tekisi mieli nostaa hattua.
Minun pointtini koko finn-karaten suhteen oli ja on, että kuulemani perusteella ne ihmiset, jotka siinä mukana olivat ja sitä konseptia olivat käsittääkseni luomassa eivät itse olleet sen järjestelmän tuotoksia vaan sen aikaisen perinteisen treenausmallin aikaansaannoksia. Jos siis halutaan kehua finn-karatea hyvänä systeeminä, joka tuotti esim. kovia kisaajia, niin (edelleen kuulemani perusteella, koska en itse seuraa kilpakaratea) minkä takia ne, jotka ovat oikeasti tuon järjestelmän "tuotteita" eivät erityisemmin kisoissa pärjänneet? Se, että tuollainenkin vaihe suomalaisessa karaten historiassa on ollut, on kiistaton fakta. Minä en vain ole kuulemani perusteella täysin vakuuttunut siitä oliko se hyvä idea.
Kari Aittomäki kirjoitti: Finnkaratesta.

Termin voinee sitoa henkilöön nimeltä Kim Isaksson.
Sälli alotti karaten melkolailla silloin kun karate Suomeen rantautui. Oli toinen niistä nuoristalupaavista, jotka lähetettiin Sapporoon oppiin shorinjiryuta. Toinen oli Jouko Turunen, Ruskea Pommittaja.
Jokke keskitty palattuaan lähinnä skabaamaan (World Cup1 +80kg 1984) sekä portsaroimaan.
Kimi alotti karaten levittämisen ja hyppäs ympäri Suomee, mm. Kokkolassa 1978.
Isaksson oli tuolloin 2dan ja jumalauta Japanissa käyny!
Mähän olin ihan haltioissani ja kun mahdollisuus sparriin tuli, hyppäsin heti jotta minäminä-hep!

Karaten julkisuuskuva ei ollu ihana. Salit toki pullisteli mutta eka matseista iltalehti otsikoi "Pahempaa kuin Vietnam".
Karateliitto alko peseen imagoa ja laduksi valittiin luonnollisesti urheilu, kilpakarate.
Kim Isaksson ja Kai Vikberg oli se kaksikko joka alko tuoda systemaattista urheiluvalmennusta karatetreenin rinnalle, vetämään skabaajien treeneistä löysiä pois ja muutenkin järkiperäistämään harjoittelua.

Vuoden 1979 EM-skabat stadissa oli vedenjakaja, Suomi oli jo toki menestynyt (Pirttiojan nuorten EM-kullat ja Olli Tuovisen EMpronssi), mutta nyt tuli vahvaa näyttöä läpi koko linjan. Joukkue otti pronssia (kukistaen kivikovan Englannin), Turunen kaatoi Hollannin Mustan hyökkäysvaunun, Ludwig Gotzebyen. Liisteri otti pronssia.
Suomi lisäsi itsensä vakavastiotettavien maitten joukkoon.

Eli linja huomattiin hyväksi ja sitä jatkettiin.
Ei pidä kuitenkaan luulla että finnkarate olisi ollut silkkaa skabaa ja urheilua.
Opetuskoulutusta kehitettiin (Kimi kävi aina KVT-tutkintoon asti), vyökoemääreitä yhdenmukaistettiin, aluetoiminta käynnistettiin..
Sanalla sanoen karatea kehitettiin käytettävissä olevilla kaluilla..
Ja se tehtiin hyvin.
Menestystä alkoi tulla ja aktiivinen treenaaminen ja kouluttautuminen oli helppoa.

Tämä kaikki oli hyvinkin paljon Kim Isakssonin tekemän työn tulosta.
Hän oli myös menestynyt skabaaja, vuoden 1980 MM-kisojen 5-8.
Samoissa kisoissa muuten Billy Blanks otti raskaan pronssia ja avoimen hopeaa.
BillyB, se taebo-hemmo.

90-luvulle tultaessa oli skabakärpänen jo takana mutta toiminnan runko vakiintunut.
Traditiopuoli, joka ennen oli ollut lähinnä epäfyysisten näsäviisastelijoitten turvariepu (kun Simula Klemolaa turpaan löi), alkoi nousta jos ei etualalle niin ainakin näkyviin.

Shorinji haarautui muutamaankin polkuun (jonka takia mm mä nostin kytkintä) ja Isakssonin tyyliksi tuli Gijomonkai.
Eli hän opettaa kaiketi yhä Japanista oppimaansa perinteistä karatea. 8 dan, kun viimeksi kuulin.

Kuva
Timo Nurmi, Jouko Turunen, Pentti Jokiaho, Tapio Susiluoto
Kim Isaksson, Kai Vikberg, Tapio Pirttioja

Noitten jätkien teho ja taito oli jotain järkyttävää. Kun tradition tekniikka, katujätkän häikäilemätömyys (Susiluoto on nyk tuomari) ja urheilijan fysiikka läntätään yhteen, tulokset on huikaisevia.

Tämän ilmiön Vänrikki Nappula siis huitaisee pöydältä roskana.
Kuten tavallista, loukkaus kertoo enemmän loukkaajasta kuin.

Se, että ollakseen karatea karatessa tulisi olla okinawan-tihrun leima..
Se on kuulkaa vaan pikkusieluisuutta ja rasismia.
Hyvin, hyvin samankaltasta kuin ne takavuosien traditioriukujen vikinät.

Jussi, sinä et ole ahdas päästäsi nuin muutoin?
Ei jymmärrä tää miksi nyt.

Huomaan muuten ohittaneeni suoran kysymyksen, sorgen. Palaan astialle.
Ja TimoSenko, olen lukenut suunnilleen kaiken saamani materiaalin Chokki Motobusta.
Mielestäni Jukka on miehen reinkarnaatio ja olenkin vaivihkaa ohjastellut häntä pitämään Matsuoivaikutteet tekemisissänsä.
Esalla on ollut asiasta asiaa.
Oman soolotreenini olen muovannut Apinan tekemisiä muistuttavaksi ja mukana on myös kata.
Tämä keskustelu on avannut muutamia pointerseja, kiitos niistä.

Se olisi mukava haenta jatkossakin.
anteeks pituus

Kahdessa seuraavassakin hieman viittauksia, joskin käsittelevät myös alkuperäisen ketjun aihetta:
Kari Aittomäki kirjoitti: Ei aivan noin. Kyse ei ole kovuuksista ja asenteista.

- Kimi kävi opiskelemassa lajia emämaassa, niillä kontakteilla joita oli onnistuttu haalimaan.
- Rakensi tyylisuunnalle merkittävän volyymin.
- Teki siinäohessa valtavan työn karaten julkisen kuvan ja karate-urheilun kentällä, vahvan kilpauran ohella.
- Opettaa oppimiaan yhä.

Tyyli on taatusti alkulähteestä ja ulkoisesti kovin lähellä okinawankantaansa.
Mikä siitä EI tee karatea? Opetusrakenne?
Ei mene läpi.

Mitä Chokkiin tulee, tiedossa on nuokin asiat.
Olen veivannut sanchinia vuodesta 1974, mutta myös monia muita.

Aikanaan Erik Raittinen vieraili säännöllisesti Kokkolassa.
Hän äimisti tätä suunnatonta eroa joka oli minun tekemisissäni verrattuna muitten poikain kihoniin. Kaskun en hötkinyt ja täristellyt vaan vetelin.. niinku nyt gojua vedellään.
- Mä treenaan kataa.

Raittinenhan olise finnkaraten kata-veikko ja huomattava vaikuttaja.
Eli kyllä se metodin katasydän on tässäkin päässä ihan tajunnassa. Tietysti itseoppineen ahaa-elämykset tulee toista kautta.
Mestarien teksteistä ja koeponnisteista.

Muuten, Jukka ja Riku on tosiaan Matsumura-ketjua, Esa enimmin myös.
Goju/kiukkari eli Higaonna-ketju tulee minun kauttani. Eli ei niin näy.
jep
Kari Aittomäki kirjoitti: No ei.

Sitä perinteistä tietoa ei ollut juuri saatavilla ja sitte ku sitä saatiin, se ei kelvannut.
Tiedät varmaan Matsuoin tarinan ikävän alun. Tyylinä sitä ennen oli eräänlainen freestyle, joka ei koskaan oikeen hävinnyt.
Wadokanin kohdalla tilanne oli toinen koska Suzuki -> Ogata.
Se ei estänyt Wadokania ja sittemmin muita hyppäämästä finnkarate-kelkkaan. Ogatahan perusti sittemmin Ryubukanin ja jäi edustamaan tyylin traditiopuolta.

Jokke ja Kimi toki vetivät oppimiaan, mutta muistan varsin hyvin sen treenin olleen varsin vapaata ja sanotaanko nyt tilannetajuista.
Perinteiset shorinji- sekä wadoryu elivät kyllä koko ajan opetuksessa, mutta se varsinainen painopiste oli siinä funktionaalisuudessa.

Traditioveikkoja toki oli, paljon, mutta Simulaa lukuunottamatta he eivät olleet fyysistä eliittiä.
Eli painoarvonsa ei ollut lähellekään samaa.
Traditioitten aito nousu otti aikaa.
Vielä 1985 mua pidettiin kummana kun olin innostuneempi katasta ja kulmista ja kälmistä kuin matsaamisesta.
Lisäksi mun rapparinmaine nyrpistytti nokkia.
Nykyäänhän tsisaa-osasto näyttäytyy pellehermanneina.

Tässä tuleekin sitten tavaraa roppakaupalla:
iiällä kirjoitti:
Kari Aittomäki kirjoitti: Niin..

Mitesmuuten...
Oisko ideaa mun kirjottaa oikeen perinpohjanen artikkeli Finnkaratesta?
Haastella noitten vanhojen mukavien kanssa ja oikeesti valottaa niitten saavutusten merkittävyys.
Kaskun Suomalaisten ottelutyyli kun oli aivan himppasen turhan "kova", sellanen ei niin italialaisen ilmava.
Ajatuksena tietenkin Gameplan Machida, herätellä sensuunnan osastoa uuteen tulemiseen, feenixlinnun lailla lätsläts.
Ottaskohan Teh Tilles jutun vastaan...
Joo, kannatetaan kun historia kiinnostaa minuakin aina.

Minulla olis muutamia aikalaiskommentteja tuohon pitkään kirjoitukseesi lisäykseksi ja kenties myös täsmennykseksi.

1. Kim Isakssonin lisäksi lisäisin vaikuttajalistaan ainakin Kai Vikbergin ja Martti Saresojan valmennuspuolelta ja karateliiton hallinnosta vaikkapa Timo Wiialan. Kyllähän Kari Kuulakin oli kisamiehiä mutta Timo Wiiala oli urheilujärjestömies jolle itse lajin oikea sisältö ei niin paljon tainnut merkitä, ainakaan puheistä päätellen.

2. Nuo 70-luvun kovat jätkät; --- koko porukka oli sitä vanhaa sakkia joka oli jyystänyt junzukikävelyä salia päästä päähän ennen treenien loppupuolen kovaa matsaamista. Pirttioja esimerkiksi kertoi jossain haastattelussa että ensimmäisen vuosikymmenen (70-luku) treenit oli sellaisia että toistoja saattoi olla älyttömiä määriä eli treeneissä joku tuhat potkua, mutta että sellaisen läpikäytyään oli helppo mennä tavallisiin treeneihin tai kisoihin; hänen mukaansa myöhempi valmennustapa eli urheilullisuus ja valmentajakoulutus ovat vieneet uusilta ottelijoilta särmän. Pirttioja muuten näytti muiden konkareiden kanssa miten vanhan liiton miehiltä pesee kun he keräsivät viiden/kymmenen vuoden ottelutauon jälkeen joukkueen sm-kisoihin ja lakaisivat lattiaa uudemman urheiluvalmennustietouden tuotteilla ja veivät joukkuemestaruuden eli Pirttioja, Waenerberg, Kaunismäki, Manninen ym. Kyse heidän kohdallaan ei ollut alunperinkään finnkaratesta vaan hyvän pohjan perinteisellä treeneillä tehneiden kovien sällien treenaamiseen lisätyistä oheisharjoitteista eli puntti, lenkki, kimmoisuus.

3. Sanoit että Finnkarate ei ollut pelkkää kisaamista.- No ei. Sen ideologiassa toisena haarana piti olla ”kuntokarate” eli ne jotka eivät kilpailleet olivat ”kuntokaratekoita”. Timo Wiiala karateliiton puheenjohtajana kiteytti asian hyvin: "Tyylisuunnat ovat aiheuttaneet karatelle paljon vahinko---- suomalaiselle terveelle järjelle ja urheiluelämälle ominainen oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus on tällöin voitu kätevästi sivuuttaa, mutta sitä vastaan on sitten perustettu vahva karateliitto jossa edunvalvonta on voitu saada omiin demokraattisesti hallittuihin raameihin". Wiialan käsitys karaten eri tyylisuuntien eroista on seuraava: ”Tietääkseni perustekniikat ovat jotakuinkin samat kaikissa tyylisuunnissa olemattomia sormen-, käden- tai jalanasentoja lukuun ottamatta.” Että silleen.

4. MItä Finnkarateajattelusta sitten seurasi? ----- Me vanhemmat kai ainakin tiedämme mihin se sitten johti, ja sen sanoivat ääneen myös Finnkaratedon pääarkkitehditkin. Martti Saresoja ja Kai Vikberg totesivat jo 1987 suomalaisen urheiluvalmennuksen johtaneen mm. tekniseen yksipuolisuuteen, riittämättömään peruskuntoon, liikunnalliseen taitamattomuuteen, ja tämä tapahtui koska Suomessa harjoiteltiin täysin väärin; pahimpien kilpailijamaiden kilpakaratekat kun harjoittelivat oikeasti karatea johon kuuluu kihon, kombinaatiot, kumite ja kata ja he myös osasivat niitä. Kim Isaksson myönsi haastattelussa 1988 että suomalainen valmennus on hukkunut kun suomalaisilla kilpailijoilla ei kunto kestä kuten keskieurooppalaisilla kestotähdillä. Isaksson oli myös sitä mieltä että esimerkiksi perinteisellä pitkällä kaavalla treenaavilla japanilaiskaratekoilla tekniikat ovat paremmin automatisoituneet kuin lyhyesti ja intensiivisesti treenaavien länsimaalaisten tekniikat. Esimerkkinä voisin mainita että jossain valmennuskoulutuksessa esitettiin prosenttijakauma pistetekniikoista ja todettiin että näitä kolmea tärkeintä kannattaa treenata ja jättää muut turhana ajanhukkana pois. Samoin tuolloin annettiin ohjausta tekniikoiden suoritustapaan niin että esimerkiksi gyakuzuki kannattaa lyödä alakautta kaarevasti kiertävänä jolloin se helpommin ohittaa torjunnan; tehollahan ei ollut merkitystä vaan pistekosketuksella. Samoin urakenuchia oli turha tehdä kiertävänä tekniikkana kun se on tällöin helpompi torjua kuin suoraan pään viereen lyöntimäisesti viety käsi, joka vain palautetaan terävästi; tuomari kun ei huomaa kuin hyvä palautuksen. (taisit Kari muuten olla samalla leirillä Rollossa jossa maailmanmestari esitteli tekniikoiden näppärää uutta suoritustapaa…)

4. Yhteenvetona voisi todeta, että Finnkarate oli ajatus tehdä uusi tyylisuunta jossa tekniikoiden valikoima ja suoritustapa olisivat olleet kilpailusääntöjen ja kilpailutaktisten seikkojen pohjalta tehdyn kilpailuanalyysin perusteella valittuja ja tekniikoiden harjoittelu olisi ollut lajianalyysin perusteella tehdyn arvion vaatimaa urheilullista liikuntaa ja valmennusta. ”Kuntokaratekoille” olisi annettu siinä sivussa lupa puuhastella jotain harmitonta, jossa tulee hiki ja joka ”kehittää henkisesti” eli mokusot ja kumarrukset kunnon jumpan ohella.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit: 21188
Lauteille: Joulukuu 2007

Finn-Karate

Viesti Lasse Candé »

Minä olen monesta paikasta kuullut ja lukenut että vielä ei niin kauan sitten olisi ollut yhteiset vyökoevaatimukset joissa "tyylisuuntavapaa" dan-kollegio myönsi mustia vöitä. Vyökokeissa sitten tehtiin eri tyylien katoja ja pariharjoituksia. Pari sieltä, pari täältä. Jotenkin voisin kuvitella että tuollaisia helposti tulee karaten levityksessä jossain kohtaa vastaan, mutta luulisin että on hyvä että niistä on toivuttu. Mitäs mieltä muut ovat? Miten homma toimi ja menikö se ihan kuvailemallani tavalla?

(Fiiliksenä sanoisin että tyylisuuntaperinteet voisivat olla vahvemmatkin, jos historiamme olisi toisenlainen.)

Varmasti osa tyylisuuntayhteistyöstä ja DIY-meiningistä on ollut välttämätöntä, kaikkine omine sävellyksineen. Mutta mikä osa? Oliko Finn-karate tarpeellinen?
halmehe
munillepotkija
Viestit: 667
Lauteille: Elokuu 2009

Finn-Karate

Viesti halmehe »

Oliko Finn-karate tarpeellinen? Oliko Euro-karate tai World-karate tarpeellinen? Kyllähän mikäli kilpailuja katsotaan niin sillä millä sai pisteitä muokkasi kulloistakin aikajaksoa. Entäs se karate sitten. Tosin mä en enää tiedä mitä sillä tarkoitetaan kaikkien näiden pilkunviilausten jälkeen. -70 luvun puolivälin jälkeen jolloin itse aloitin oli selkeästi tyylisuuntia. Ehkei niitä ainoita oikeita, mutta kuitenkin. Harrastajapohjan kannalta oli varmasti parempi tuo yhteistyö. Jos jotain olisin voinut muuttaa kotimaisen harrastuksen kentässä niin SVUL/TUL varmasti söi. Oli henkilöitä joiden edesottamuksia olisin mieluusti nähnyt kilpailuissa ja todennäköisesti kansainväliselläkin tasolla.
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit: 6580
Lauteille: Lokakuu 2009

Karate ja Karate

Viesti Ile »

iiällä kirjoitti: Pirttioja esimerkiksi kertoi jossain haastattelussa että ensimmäisen vuosikymmenen (70-luku) treenit oli sellaisia että toistoja saattoi olla älyttömiä määriä eli treeneissä joku tuhat potkua, mutta että sellaisen läpikäytyään oli helppo mennä tavallisiin treeneihin tai kisoihin; hänen mukaansa myöhempi valmennustapa eli urheilullisuus ja valmentajakoulutus ovat vieneet uusilta ottelijoilta särmän. .
Mielenkiintoista juttua koko kirjoitus iiällä. Itse seurailin jonkinmoisella mielenkiinnolla kuvioita katsomosta käsin jostain 80-luvulta (suunnilleen Natan ja kumppanien loppuajoilta) jonnekin lähemmäs vuosituhannen vaihdetta, kun lähipiirissäni oli tätä osastoa, joka oli alkoi 80-luvulla nousta nuorten puolella ja oli huipussaan 90-luvulla. Ihan maallikkopohjalta siis kommentoin:

Jossain mielessä tuntuvat vähän simppeleiltä nämä analyysit "kultakaudesta" ja sen jälkeisestä lässähdyksestä. Erityisesti olisi kiva, jos joku voisi vähän valottaa isompaa kansainvälistä kuvaa. Karatehan oli kuitenkin melko uusi laji. Olettaisin esimerkiksi, että 80 luvuilla karate eli lännessä vielä melko voimakkaan kasvun aikaa ja valmennus kehittyi joka puolelle. Eli tietyllä tavalla oli kyse myös siitä, että Suomen kansainvälinen menestys pikkuhiljaa vakiintui sille tasolle, jota näin pieneltä maalta nyt oli realistista odottaa. Alkuivaiheessa oli tietysti mahdollista mennä pitkälle ihan yksittäisten huippulahjakkuuksien varassa.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit: 16270
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Finn-Karate

Viesti Kari Aittomäki »

Mä näen koko finnkaraten hiukkasen nytannettua laajempana ilmiönä.
Isaksson ja Vikberg teki aivan perkeellisesti töitä, mutta mukana oli iso joukko muutakin sakkia.
Mm minä. Ja iiällä. Me toimittiin silloin kasarialuilla paitsi seuratoiminnoissa, myös aluetoiminnan käynnistäjinä. Ja mun mielestä se toiminta kulki tosi komeasti. Kun Kokkolasta lähti Ouluun P-SM-kisoihin bussillinen matsaajia ja toinen bussi kannustajia.
Toki se painopiste oli skabaamisessa, koska tyylirajoja ei mielellään ylitelty. Leirit oli omissa porukoissa..
Tuo Väyrysen matsileiri-83 oli juu aika hauska, oli mullekin ekakontakti meidokaniaan. Oli muuten mukava se illanviettokin kun vaan muutama rohkeni pitää hauskaa, loput katteli liikumattomina jotta miten se maailmanmestari käyttäytyy.
Väykkähän oli hiukan vaivautunu, nuori sälli sinisessä vyössään.
Kyllä sieltä ihan asiaa, liikettä ja kehonkäyttöä tuli.
Ei kaikkea pidä arvostella ulkoisenm tekniikan kautta.

Finnkarate-nousukiidossa se senaikainen paha helsinkikeskeisyys alkoi hiljalleen murentua, liittotasolla toimi useita vaikuttajia ihan pohjoista myöten. Aluetoiminnan sisältä löyty esim Jarmo Laasanen, joka sinkos Kajaaniin vain ja ainoastaan alottaan karatetoimintaa.
Väittäisin että hyvin tuloksin.


Kilpakakessa isoluuta lakaisi 1986, Australian MM-kisoihin kun päättyi kovanyrkkisten aikakausi.
On totta että Nata, Naatti ja kumppanit hakkas koneeseensa vankan karatesoundin, sellasen tietyn rankkuuden. Ne oli myös kovia katujätkiä, joka mies ihan Väykkää myöten. Se oli osa kulttuuria.

Saman kuvion voi väittää tapahtuneen muuallakin Euroopassa.. Otti Roethof ja Eugene Godrington kun kohtas toisensa MM-finaalissa 1977... se muutti eurooppalaisen karaten yleisilmeen, tekisi mieli sanoa jotta lopullisesti.
Treeni pysyi karatenomaisena mutta oikopolut salittiin ja metodeissa alettiin painottaa urheilutietoutta.
Mä muistan kun haalin ulkomaisia lehtiä mistä vaan sain, niistä kuvista välitty todellinen työnteko ja päkistys.
Ranskanreissulla sain todistaa perinteistä tekemistä, kuinka perusmetodit koetettiin tuoda miltei sellaisinaan otteluun..
Se gallialainen tuijotus ja ottelijoitten kepeä jämäkkyys oli kyllä komeaa.
Thierry Masci, Tapol, Pettinella, Ruggiero.. ja ne mustat helmet, Montama, Pyree ja etenkin Emmanuel Pinda.
Joka oli jo sellanen tykki että Limmonenkin veti nyrkkeilyrillit silmiltään ja totes jotta tossa on oikeesti rautasen kova jätkä.

Kasarin puoliväliaika oli ilmanmuuta pistekaraten kulta-aikaa, joka asettaa suomipoikain saavutukset omalle tasolleen ja selittää miksi ne vielä +10vee myöhemmin kykeni leipoon seuraavaa osastoa.

Tahdon muistella lisää..
Mä kävin kattelemassa Hollannissa kun nämä 70-luvun Neeskenssit ja muut pahat veti vanhoilta pohjilta katukaratea, mukana nimenomaan traditiovedot ja trapping.. Kävin kattoon Snelliä, joka on kuitenkin kai yksi hienoimista karatekoista ikinä, kiukkarimies.. Hollannin kiukkari on muuten laadultaa jollainlailla herkempää kuin muualla, ne painottaa ajoitukseen enemmän kuin puhkeeseen.
Briteissä karatepohja oli vallan jykevää mutta näkyi enemmän tekemisentapana kuin varsinaisesti treenirakenteessa.
Donovanin autotallidojossa pääosassa oli tuli ja liike.. sekä vallan hirmuinen taito.

Traditiokiikareilla kateltuna voi pitää huvittavana että Ticky Donovan on perustanu kiukkari-spinoffin nimeltä Ishinryu, täysin tietämättä että sellanen okinawanloulu oli jo.
Mutta funktionaalisuuden kannalta en ole ikinä missään milloinkaan törmänny toimivampaan juttuun.
Kun joka kohta toimi ku junanvessa ja treeneissä sellanen meininki että katto meinas lentää ilmaan.

Tuota maalimaa seuraili myös Finnkarate.
Aika hienoin tuloksin, minusta.
Ei pitäsi arvottaa juttuja muista kuin sen jutun lähtökohdista, historiallisesti siis.
Toki se myöhempi juttu...
Mä ottelin Juha Niemisen kanssa 1987. Iso jätkä, liikku kevyesti ja haki pisteet.
Ei tullu lähelle iskujenvaihtoon.. Ja mä en tuntenu niitä sen vetoja! Mua isompi sälli ja lyönnit ei tuntunu.
Hänhän teki sitten komean uran.

Mutta todentotta, jotain ydinmehusta oli kadonnut vanhojen rautanyrkkien myötä.
Itseasiassa samaa on tapahtumassa vapaaottelulle atm, eipä tuo näytä enää valtudolta ensinkään.
Kuvake
Kuhmu
kylkeenpotkija
Viestit: 2558
Lauteille: Toukokuu 2005

Finn-Karate

Viesti Kuhmu »

Vaikka sen kyllä pitäis näyttää vale tudolta, Toivottavasti vapaaottelusta ei tule steriiliä urheilua ala tsisaa;) Kuten Karatelle kävi, kai ne ison miehen iskut olis muuten tuntuneet?
”You must enjoy this”.
Kuvake
JanneM
etupotkija
Viestit: 20317
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: JKL

Finn-Karate

Viesti JanneM »

Hieno lukea tätä.
Mitä tulee nyky MMAhan, niin se ei ole vale tudoa se on eri laji. Pohjaa sinne vale tudoon, mutta on sporttia ja tsemppistä. Eli MMA (kai se on parempi termi oikeesti kuin vapaaottelu nykyään) on eri laji kun vale tudo tai se vapaaottelu mitä suomessa otettiin ysärillä.
-Janne Maunonen-
**No jasinui salmul saralra**
JKL Fight Club
Defendo JKL
American Defendo Academy
Kuvake
TimoS
etupotkija
Viestit: 23405
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Hesa
Etulaji: Shorin ryu Seibukan karate
Sivulajit: Matayoshi kobudo
Takalajit: Matsuoi-ha Shorinji ryu Renshinkan karate

Finn-Karate

Viesti TimoS »

Kari Aittomäki kirjoitti: Traditiokiikareilla kateltuna voi pitää huvittavana että Ticky Donovan on perustanu kiukkari-spinoffin nimeltä Ishinryu, täysin tietämättä että sellanen okinawanloulu oli jo.
:pilkku: Se okinawalainen koulu on Isshin ryu, eli hieman erilailla kirjoitettuna länsimaalaisittain. En sitten tiedä mitä merkkejä Donovan koulustaan käyttää vai käyttääkö mitään.
Timo Saksholm

Karate wa kunshi no bugei
Kuvake
Kuhmu
kylkeenpotkija
Viestit: 2558
Lauteille: Toukokuu 2005

Finn-Karate

Viesti Kuhmu »

JanneM kirjoitti: Hieno lukea tätä.
Mitä tulee nyky MMAhan, niin se ei ole vale tudoa se on eri laji. Pohjaa sinne vale tudoon, mutta on sporttia ja tsemppistä. Eli MMA (kai se on parempi termi oikeesti kuin vapaaottelu nykyään) on eri laji kun vale tudo tai se vapaaottelu mitä suomessa otettiin ysärillä.
Ei tietenkään ole kyse vale tudosta. Tarkoitin, että toivottovasti vapaaottelu säilyttää itsessään hivenen vl.-asennetta vaikka sitä kamppailu-urheiluna pitkälti kilpaillaan ja harjoitellaan. Lajissa on myös eväitä puoliensapitämiseen ja siinä Vl.-asenne on myös paikallaan.
”You must enjoy this”.
iiällä
polveenpotkija
Viestit: 151
Lauteille: Toukokuu 2006
Paikkakunta: pohjoinen

Finn-Karate

Viesti iiällä »

Kari Aittomäki kirjoitti: .
Tuo Väyrysen matsileiri-83 oli juu aika hauska, oli mullekin ekakontakti meidokaniaan. Oli muuten mukava se illanviettokin kun vaan muutama rohkeni pitää hauskaa, loput katteli liikumattomina jotta miten se maailmanmestari käyttäytyy.
Väykkähän oli hiukan vaivautunu, nuori sälli sinisessä vyössään.
Kyllä sieltä ihan asiaa, liikettä ja kehonkäyttöä tuli.
Ei kaikkea pidä arvostella ulkoisenm tekniikan kautta.
Jep, kyllä sieltä sai paljon sellaistakin mikä mulla ottelemisessa edelleen kulkee mukana. Väykässä oli ihmeellisintä sen liikkuminen; näytti että se vain liitää siinä tatamin pinnassa ja että jalat ei kosketa maahan lainkaan. Samalla sillä oli maaginen tasapaino ja se pystyi lähes mistä epätoivoisesta tilanteesta vaan jatkamaan luonnollista liikkumista ja countteripaikan hakua.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit: 16270
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Finn-Karate

Viesti Kari Aittomäki »

TimoS kirjoitti: Se okinawalainen koulu on Isshin ryu, eli hieman erilailla kirjoitettuna länsimaalaisittain. En sitten tiedä mitä merkkejä Donovan koulustaan käyttää vai käyttääkö mitään.
Käyttää.
Kuva

En tiedä sitten onko Ticky-karate traditionalistien mielestä karatea ensinkään..
Miehellä oli kuitenkin bokralupohjilla suora oppilassuhde Tatsuo Suzukiin, Kanazawaan ja Enoedaan sekä tärkeimpänä Steve Arneiliin, jonka luona treenas yhtäaikaa Howard Collinsin kanssa. Toka dan saatu kaiketi itteltään Oyamalta.

Opettajana Ticky on paras tapaamani, niissä veivauksissa oli aina tosi mehevä tunnelma.
Tyyli ei ollut todellakaan pelkkää skaba-karatea, vaikka ukko britticouchina toimikin kolkyt vuotta..
Brittien maajoukkueella muuten oli sellanen nasta tapa, että ennen kisareissua oli yhdenpäivän kaikille avoin leiri.. Eka treeni sellanen yleisluonteinen jorailutapahtuma johon sai osallistua kaikki, rivissä ihan tavallista kansaa ja ex-maajoukkuemiehiä, sekä tietenkin maajoukkue. Treeniasuna verkkarit ja tunnelmana antaa yhteisöllistä voimmaa edustusjätkille.

Toka treeni oli skaba, jossa ne varsinaiset edustuspaikat ratkottiin, mikäli jotain katkolla oli.
Ne oli aika hurjaa menoa, kyllä. Olen edelleen ylpeä että pärjäsin kasikymppien edustajalle jotenkikaan, sain jopa pisteitä (onnenkantamoisina).
Joakisen muuten pitäis kokea se brittien fair-play-meininki, se tajuton kannustavuus ja positiivisuus. Kun yrittämisessä ei ole minkäänlaista väkistämistä vaan kaikille annetaan tunnustus, jos aihetta on.
Sitä olen yrittänyt omassakin ohjaamisessani esiintuoda.
Kuvake
TimoS
etupotkija
Viestit: 23405
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Hesa
Etulaji: Shorin ryu Seibukan karate
Sivulajit: Matayoshi kobudo
Takalajit: Matsuoi-ha Shorinji ryu Renshinkan karate

Finn-Karate

Viesti TimoS »

:ot:
Nyt täytyy kyllä todeta, etten saa noista Donovanin tyylin merkeistä mitään tolkkua :)
Kuva
Tuo jo näyttää japanilta. Vertailun vuoksi, tässä okinawalaisen tyylin merkit
Kuva

Noh, oli miten oli, voi olla ihan hyväkin järjestelmä, en osaa arvioida.
Timo Saksholm

Karate wa kunshi no bugei
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit: 11555
Lauteille: Kesäkuu 2008

Finn-Karate

Viesti Jorge »

TimoS kirjoitti: :ot:
Nyt täytyy kyllä todeta, etten saa noista Donovanin tyylin merkeistä mitään tolkkua :)
Kuva
Tuo jo näyttää japanilta. Vertailun vuoksi, tässä okinawalaisen tyylin merkit
Kuva

Noh, oli miten oli, voi olla ihan hyväkin järjestelmä, en osaa arvioida.
Onko siis Okinawalla perinteiset kiinalaiset merkit?
Kuvake
TimoS
etupotkija
Viestit: 23405
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Hesa
Etulaji: Shorin ryu Seibukan karate
Sivulajit: Matayoshi kobudo
Takalajit: Matsuoi-ha Shorinji ryu Renshinkan karate

Finn-Karate

Viesti TimoS »

Jorge kirjoitti: Onko siis Okinawalla perinteiset kiinalaiset merkit?
Ottaen huomioon, että Okinawa on kuitenkin osa Japania, niin miksei olisi? Ihan samat merkit sielläkin on.
Sitäpaitsi tuo Isshin ryu on ihan japania, (yksi mahdollinen) suomennos taitaa olla "yhden sydämen tyyli".
Timo Saksholm

Karate wa kunshi no bugei
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit: 11555
Lauteille: Kesäkuu 2008

Finn-Karate

Viesti Jorge »

TimoS kirjoitti:
Jorge kirjoitti: Onko siis Okinawalla perinteiset kiinalaiset merkit?
Ottaen huomioon, että Okinawa on kuitenkin osa Japania, niin miksei olisi? Ihan samat merkit sielläkin on.
Sitäpaitsi tuo Isshin ryu on ihan japania, (yksi mahdollinen) suomennos taitaa olla "yhden sydämen tyyli".
Tämä nyt menee vahvasti OT, mutta ei nyt japania ja kiinaa aivan samoilla merkeillä kirjoiteta:o :?

Seuraajat

airakti
ALehtonen
Kuvake
Clancy B.
halmehe
HannuL
Kuvake
Kari Aittomäki
kartsa_bjj
Lapajätti
Lasse Candé
Pasuuna
Rahanpesijä
Kuvake
Stick
Kuvake
TimoS