Koulukiusaaminen

[MarkkuT]

http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?t=6945

Tuosta ketjusta tuli mieleen pistää ihan kalluppia kehiin. Kiusaushan se oli Daniel-saninkin perimmäinen motiivi aloittaa tappelutaidon harrastaminen. Miten on potkulaisten laita?







mode edit: vaihtoehto lisätty...

Ylipotkija: Otsikko vaihdettu 27.8.2010.

[mronkain]

Ehkä enempi kiusattu, pari kertaa tuli varmaan oltua kiusaajakin, mutta ei välttämättä omasta mielestä. Opin kyllä laittamaan stopin kiusaamiselle, eikä kukaan sentään ruumillisesti rökittänyt. Yksi kukkakeppi kerran yritti, aloitti uhoamisen potkimalla seinää pääni vieressä. Sattui sellainen päivä itselleni etten jaksanut yhtään sellaista, kajautin niin lujaa kuin lähti nyrkillä seinään kaverin pään vieressä. Lopetti siihen. Hajotin kyllä rystyseni.

Toinen kaveri pölli lompakkoni pukusuojassa. Nostin kaverin naulakkoon roikkumaan.

Ainoastaan kaksi kertaa homma äityi vähänkään tappelua muistuttavaksi, kuudennella luokalla yksi parhaista kavereistani päätti esittää jotain sormipainia ja väänsi ikävästi pikkurilliäni, mistä hikeentyneenä ohjasin kaverin pää edelle tiiliseinään. Hirveä kuhmu otsaan, mutta ei sen pahempaa.
Toinen tapaus oli yläasteella, kun joku kaveri oli kuullut että treenaan karatea ja tuli siihen sitten uhoamaan että ihan joutavaa touhua, et sä mua pystyisi silti lyömään. Sanoin kaverille että kokeillaan ja oletko valmis, tämä otti sitten jonkun pseudonekkailusuojauksen, josta humautin läpi leukaan. Ja tämä siis noin puolen vuoden mahtavalla karatekokemuksella. Sekin loppui sitten siihen.

Eli en oikeastaan laske joutuneeni fyysisen kiusaamisen kohteeksi.

Puheviastani johtuen sitten muuten on kyllä swidduiltu urakalla, siinä on vaan oppinut sulkemaan korvansa ja/tai antamaan verbaalisesti takaisin kunnolla.

- Marko

[Mjölnir]

Onko muka jotain muuta motiivia aloittaa itsepuolustuksen tai kamppailun harjoittelu??

[Vlad Tepes]

Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta minä olen puolustanut kiusattuja. Ei minua oikein olisi voinut kiusata, koska henkinen häirintä ei minua lapsena vaivannut ja fyysinen kiusaaminen eli pahoinpitely ei kuulunut niiden koulujen kulttuuriin joissa olin. Tappeluja kyllä oli, mutta en niihin koskaan joutunut. Vasta yläasteella eka kerran ja ei koulussa.

Kyllä eräs venkula koitti minua kiusata, mutta vähät minä välitän jos joku ala-arvoinen löyhäke mutustaa jotain minun suuntaan. Minulla on aina ollut tusinoittain kavereita, joten ei muutaman hölömön huutelu tunnu missään. Kerran vain se oli ikävää, koska meinasin joutua sen kanssa tappeluun. Se tyyppi on nyt narkkari ja meinasi kerran hakata yhden ystäväni, koska tämä oli kuulemma sanonut löyhäkkeen kissaa homoksi.

[dubi]

Tuosta puuttu vaihtoehtoa "Molempia". Ja luulisin, että se ei ole kovin harvinainen vaihtoehto...

[Elina]

Kiusattu, puolet ala-asteesta ja kokonaan yläaste (ei fyysistä, vaan henkistä). Eipä siis vaikuttanut mitenkään minkään harrastuksen aloittamiseen, lähinnä vain aiheutti varsinkin yläasteella koulusta pinnaamista silloin tällöin

[Libermanus]

Meinasin kirjoittaa täsmälleen saman viestin kuin dubi.

[MarkkuT]

Joo varmaan pitäis olla tuo molempia -vaihtoehto.

Vastasin en kumpaakaan.

Itse en koe, että minua olisi kiusattu. Rääkätty kyllä. Sitä piti vain oppia kestämään, kun melkein kaikki kaverit asuinalueella olivat vähintään pari vuotta vanhempia. Yläasteelle siirryttäessä otin muutamat pakolliset mopotukset ylpeästi vastaan. Pientä kokoa oli kompensoitava jollain ja valitsin huumorin. Olen pari kertaa ollut kiusaukseksi luokiteltavassa toiminnassa porukan mukana, mistä olen syvästi pahoillani.

Kamppailulajien aloittamiseen ei näillä asioilla ollut mitään merkitystä. Kunhan uteliaisuuttani lähdin kokeilemaan.

Mihin muuten vedätte rajan, että mikä on kiusausta ja mikä ei?

[taifuuni]

Ei kiusattu mutta Robin Hood henkisenä heikkojen puolella vanhempia nahkatakki/röökiporukoita vastaan, no siitähän seurasi sota minä vs kovisporukat jonka aikana muutama kovis menetti maineensa ja loput kävi kättelemässä että... -sano vaan jos tarttet joskus apua-.. joo mieleen jäi erityisesti se miten auttamani porukat katosi ympäriltä välittömästi kun tuli tukala paikka.
Lopuksi kunkkuna tunkiolla mutta sitten alkoi työelämä ja täytyi aloittaa aivan uudenlainen pärjäämistyyli, sääli.

[Minna]

Kiusattiin koko ala-aste aika ennen kaikkea henkistä, mutta myös fyysistä kiusaamista. Olin varmaan hyvä uhri, kun minut sai provosoitumaan. Kiusaaminen loppui yläasteen alussa, kun kiusaajat meni eri kouluun kuin minä.

[heian]

Koulukiusattu melkein koko peruskoulun ajan. Lähinnä henkistä kiusaamista, mutta latisti kummasti itsetuntoa. Lukiossa ja aloittaessani karaten sain itseluottamusta takaisin. Karaten kyllä aloitin muista syistä.

[jussip]

En oikein osannut valita noista sopivaa vaihtoehtoa. Peruskoulussa olin lähinnä semmoista väliinputoajaporukkaa, eli kavereita oli jonkun verran ja en varsinaisesti kuulunut kiusaajiin enkä kiusattuihin. Joskus tosin saatoin joutua osittain kiusauksen kohteeksi, joskus siis jotain ihan fyysistäkin niinkuin potkiminen tai naulakkoon rysäyttäminen, mutta nämä olivat aika harvinaisia tapauksia eikä mitään säännöllisistä, ja yleensä siis olin ihan hyvissä väleissä näiden "kiusaajienkin" kanssa.

Tämä ei siis ollut mitään järjestelmällistä kiusaamista, vaan ehkä enemmänkin semmoista "normaalia kettuilua/nujakointia" tuon ikäisten kesken. Lähinnä kiusaukseksi luokittelisin tämän sen takia että itse en ollut noissa aloittavana osapuolena. En myöskään mielestäni juurikaan kiusannut muita.

Minua siis kiusattiin silloin tällöin, mutta ei niin paljoa että mieltäisin itseni koulukiusatuksi.

[sivarinlötkö]

Jotenkin luontaisesti molempia.

[Ch_an]

Molempia.

[MariaL]

Molempia tai en kumpaakaan.

Aika väliputoaja. Jotain v1ttuilua sain kyllä kuulla varsinkin muutamalta vanhemmalta tytöltä mutta pääosin sain olla aika rauhassa. Erästä meidän luokkalaista kiusattiin aika paljon ja joudun häpeekseni myöntämään että en minäkään ollut hänelle erityisen mukava. Vaikka varsinaisten kiusaajien kanssa en ollut missään tekemisissä.