Oletko onnellinen?

[Jore]

Minua on jo pitkään pohdituttanut eräs asia. Usein kuulee väitettävän ettei suurin osa ihmisistä ole onnellisia, vaan aina jokin asia painaa mieltä, jotakin pitää saada lisää jne.

Onko tämä totta, onko suurin osa enemmän tai vähemmän onnettomia?

Itse myönnän että joskus tulee liiaksi keskityttyä siihen mitä ei ole sen sijaan, että keskittyisi siihen mitä on. Asenteesta se on kiinni

Itse olen onnellinen kesästä, lomasta, sukulaisista ja ystävistä sekä hyvistä harrastuksista.

[mronkain]

Onnellinen ja tyytyväinen ovat eri asioita. Usein kuulee väitettävän että ihmisten tyytymättömys johtuu siitä, että he haluavat asioita joita heillä ei ole ja se tekee heistä onnettomia. Buddhalaisen käsityksen mukaan haluamisesta luopuminen toisi mukanaan onnellisuuden ja tyytyväisyyden, jopa valaistumisen. Itse olen sitä mieltä että ihmisten haluaminen ja tarve muutokseen on yksi ihmisyyden ja ihmisenä olemisen perusteista, meitä eteenpäin ajava voima, jota ilman koko ihmisyyden luonne muuttuisi ratkaisevasti. Olisimmeko onnellisempia? Ehkä, mutta varmasti erilaisia. Jotenkin tuo on myös ristiriitaista siinä mielessä, että onhan sekin muutoksen haluamista ja haluamista ylipäänsä että haluaisi ihmisyyteen noinkin kiinteästi kuuluvan perusasian olevan toisin. Jos haluamattomuus tekisi onnelliseksi, eikö sen haluaminen kumoa sen? Tai todista että itse asiassa se onkin haluaminen, mikä tekee onnelliseksi?
Tyytyväisyys taas on sitä, että nauttii asioista joista voi nauttia juuri sillä hetkellä. Silti voi haluta muutosta tai olla jotain vaillakin, jopa onneton.
Voi myös nauttia vaikka ei olisi tyytyväinen tai onnellinen. Ihminen on kummallinen, ristiriitainen ja monimutkainen otus.

- Marko

[AriJ]

Onko semmoista tilaa ollenkaan ettei mikään paina mieltä? Pitäisikö sellainen tila olla? Olisiko semmoinen tila sitten onnellinen?

Ja, eikö onnellisuuden ja onnettomuuden havaitse juuri niiden vaihtelun seurauksena?

[Jore]

Aika hyviä nuo mronkaisen pohdinnat ristiriitaisuuksista.

Kai tässä tarkoitetaan sellaista "perusonnellisuutta". Että on yleensä tyytyväinen ja iloinen sisimmässään. Kun siis kuulee sanottavan että monet ovat koko ajan hieman negatiivisia ja tyytymättömiä elämäänsä, vaikka näin ei tarvitsisikaan olla. Kai naureskelun ja hymyilyn päiväsaldoistakin voi jotakin päätellä, en minä tiedä.

[Cuculcan]

Negatiivisuus ja kyynisyys on eritoten tänä päivänä hyvinkin pop. On poliittisesti epäkorrektia sanoa, että asiat ovat hyvin - jopa paremmin kuin koskaan. Olen samaa mieltä mronkaisen kanssa siitä, että tyytymättömyys on ihmisen perusominaisuuksia.

Maailmassa näyttäisi vallitsevan mielenkiintoinen lainalaisuus. Koko ajan menee paremmin, ja koko ajan kuvitellaan että menee entistä huonommin.

Näin on nyt ja oli myös "vanhoina hyvinä aikoina"

[kenttiensankari]

Onko semmoista tilaa ollenkaan ettei mikään paina mieltä? Pitäisikö sellainen tila olla? Olisiko semmoinen tila sitten onnellinen?

Kyllä sellainen tila on, olen kokenut sen pariin otteeseen fysiikan ja filosofian tunneilla. Toiset kutsuvat sitä tunnilla nukkumiseksi

Ihan onnellinen minä tällä hetkellä olen. Sain kesätöitä, kohta menen pelailemaan futista, kuun lopussa menen Kuopioon tapaamaan viehättävää neitosta ja luultavasti menen samalla myös kuopiorockiin. Niin, ja kamut on intissä joten voin kertoa tästä kaikesta kun he rämpivät metsässä

[keskilinja]

Kun toisessa kädessä on pala(kinkku, ananas ja tupla aurajuusto) pitsaa ja toisessa kädessä lasi kokista... Hyvä leffa, jossa on paljon kauniita naisia ja rumia miehiä... Ja tietenkin se että lähimmäisillä menee hyvin plaa plaa plaa... Näillä eväillä olen onnellinen...

edit: typoja

[Keiju]

Kai tässä tarkoitetaan sellaista "perusonnellisuutta". Että on yleensä tyytyväinen ja iloinen sisimmässään. Kun siis kuulee sanottavan että monet ovat koko ajan hieman negatiivisia ja tyytymättömiä elämäänsä, vaikka näin ei tarvitsisikaan olla. Kai naureskelun ja hymyilyn päiväsaldoistakin voi jotakin päätellä, en minä tiedä.

Mielenkiintoista, että miehet jaksavat pohtia onnellisuutta! Lainaan sokratesta ja sanon: "Tästä on melkoisesti peistä taitettu". Oletko Jorekin kenties lukenut jossain joskus aikaisempia vääntöjä(mme)?

Onnellisuus on sitä, joka ei riipu kesätöistä, futiksen pelaamisesta, neitosen tapaamisesta Kuopiossa tai Kuopiorockista...

Onnellisuus on sitä, jota emme usein käsitä kuin vasta jälkikäteen. Monien kuulee sanovan "olisipa vielä niin ja näin", vaikka loppujen lopuksi ei tuo tunne tuolloin ollut varmasti kokoaikaisesti sen onnellisempaa.

Itseäni kyrsi tässä keväällä lähestulkoon joka aamu erinäiset asiat. Olin/olen onnellinen siitä, että mua nyppii, koska silloin tiedän, mitä haluan ja mitä en ainakaan halua elämältäni.

[sokrates]

Tämä on tosiaan keskustelupalstojen ikuisuusaihe eikä oikein löydy paukkuja kinata.

Mronkaisen viesti kuitenkin tiivisti erinomaisesti sen, miten itsekin näen asian.

Cuclcanin kantaan lisäisin, että minun havaintojeni mukaan taas onnellisuuden vaatiminen on lisääntynyt huolestuttavasti. Ihmisiä, jotka eivät viihdy työssään, parisuhteessaan tai vapaa-aikanaan, syyllistetään yhä rankemmin. Seuraavaksi kai vaaditaan onnellisuutta myös nukkuessa.

Itse pidän onnellisuuden tärkeänä elementtinä oikeutta olla myös onneton , silloin kun siltä tuntuu, mihin Keiju tuossa lopussa viittasikin.

[Mika]

Onnellisuus on sitä, että kieltäytyy petrittymästä eikä jännitä 8)

[Keiju]

Onnellisuus on sitä, että kieltäytyy petrittymästä eikä jännitä 8)

Arvasin!

[sokrates]

Onni on sitä, että pistää haisemaan.

[flammee]

Mää oon käsittänyt tään siten että ihminen tottuu aika nopeasti juttuihin, eli siis kun saa vaikka hankittua sen upouuden ja hienon nyrkkeilysäkin tms. ja on sitten onnellisempi hetkisen, mutta vähän ajan kuluttua on jo niin tottunut siihen että onnellisuuden taso on palannut siihen missä se oli ennen kyseistä hankintaa. Sama koskee sitten menetyksiäkin.. Eli rahalla onnellisuuteen voi vaikuttaa hankkimalla vähän väliä jotain kivaa, mutta hetken päästä ihminen on tottunut saamaan jotain kivaa vähän väliä eikä ole sen onnellisempi kuin alunperinkään.

Jos nyt jotain Afrikan köyhiä joskus näkee teeveessä niin ei ne mitenkään erityisen onnettomilta vaikuta, paitsi tietysti niissä uutislähetyksissä, joissa on hakemalla haettu mahdollisemman kärsivän näköinen ja luiseva kakara. Itsemurhatilastoista ehkä saisi irti luotettavampaa informaatiota.

Tämän kun tiedostaa niin voikin vapaasti olla kyynisen tympääntynyt kun tietää että vaikka kuin raataa, niin ei se elämä tästä parane. Jos niin haluaa.

[ville]

Lauantai aamuna klo 7:30 olin varmaan onnelisempi kuin koskaan ennen elämässäni.
Onnellinen olen edelleen, vaikka hiukan alkaa vaivaamaan, osaanko kasvattaa tämän uuden ihmisen niin, että hänkin olisi isona onnellinen.

[Mika]

Ville, 8)

Ja