Taistelulajeista, kuten nyrkkeilystä tai vapaaottelusta, kiinnostuneet nuoret saavat usein virheellisen käsityksen lajista kuin lajista elokuvien ja muun median välityksellä. Todellisuus ei ole lavalla röyhistelyä tai kehässä taistelua, päinvastoin. Taistelulajeja ammattinaan pitävälle tärkein todellisuus on arjessa.

Arki tekee ammattilaisen

Otsikon lause tiivistää varsin kattavasti sen, mikä loppujen lopuksi tekee kenestä tahansa urheilijasta ammattilaisen. Ammattilaisuus ei tarkoita vain parhaita tuloksia, näyttävimpiä otteluita, rahaa, tai mitä ikinä kuhunkin lajiin mediassa useimmiten yhdistetään. Pohjalla on vuosien kova työ, joka jatkuu jokaisen päivän jokaisena hetkenä, vuodesta toiseen.

Tässä artikkelissa kerromme sinulle, mitä taistelulajit vaativat sitä ammatikseen tekeviltä. Harrastelijakin voi saada paljon energiaa ja motivaatiota harjoitteluun hyödyntämällä samoja tekniikoita, mutta on ilmiselvää, että ei ole mahdollista saati mielekästä lähteä toteuttamaan kaikkia tässä artikkelissa mainittuja asioita ilman ohjausta tai ohjauksen ja treenauksen ammattilaisen henkilökohtaisia neuvoja.

Käytämme tässä artikkelissa sanaa ammattilainen tarkoittaen taistelulajeissa säännöllisesti ammatikseen kilpailevia ja tavoitteellisesti harjoittelevia ottelijoita. Mainitsemme tämän siksi, että esimerkiksi nyrkkeilyssä ammattinyrkkeily ja amatöörinyrkkeily ovat termejä kahdelle erilaiselle nyrkkeilytavalle, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä sen kanssa, nyrkkeileekö ammatikseen vai ei. Ammattilaisuuteen vaaditaan amatööritasolla kilpailua, mutta suuri osa amatöörinyrkkeilijöistä ei edes ole kiinnostunut siirtymään ammattilaispuolelle.

Monet ammattinyrkkeilijät aloittavat Yhdysvalloissa harrastuksensa jo alle 10 vuoden ikäisenä paikallisen nyrkkeilysalin lapsille suunnatuilla tunneilla. Lapsena laji on kiva urheiluharrastus, mutta yleensä viimeistään teini-iässä homma vakavoituu. Alan huipulla olevat mestarit ovat siis voineet viettää salilla hurjat määrät aikaa siirtyessään ammattilaisstatuksen puolelle.

Samat periaatteet pätevät kaikessa kilpaurheilussa. Omistautuminen harjoittelulle ja kymmenet tuhannet harjoitteluun käytetyt tunnit ovat avain menestykseen. Urheilijoilla on tarkka päivärytmi, joka vaihtelee hieman riippuen siitä, kuinka lähellä ottelua ollaan. Valmistautuessa otteluun päivärytmiin ei mahdu juuri muuta kuin harjoittelua ja valmistautumista kellon ympäri – ja myös harjoituskaudella glamourille ei useimmilla juuri jää tilaa. Kerromme seuraavaksi lisää siitä, mitä kamppailulajit, kuten nyrkkeily, vaativat keholta.

Taistelulajit, kuten nyrkkeily ja MMA, vaativat keholta paljon

Kuvittele harjoittelevasi 5–6 tuntia päivässä, 6 päivää viikossa, 10 viikon ajan, ja olevasi samaan aikaan tarkalla dieetillä. Kamppailulajit eivät ole perinteinen päivätyö, ja se näkyy jokaisen urheilijan päivärytmissä. Monet nyrkkeilijät ja MMA-taistelijat kertovat heräävänsä kukonlaulun aikaan lenkille noin viitenä päivänä viikossa vuoden ympäri. Yleensä aamulenkki tehdään tyhjällä vatsalla jos tarkoituksena on alentaa kehon rasvaprosenttia.

Aamiainen syödään lenkin jälkeen, eikä kahvipulla tule kysymykseenkään. Ammattilaiset syövät hurjan määrän ruokaa päivässä, mutta ruokavalio on tarkoin suunniteltu palvelemaan harjoittelun tarkoituksia. Myöhemmin päivällä tiedossa on yleensä vielä harjoittelua valmentajan kanssa ja usein vielä lisäksi kuntosalikäynti. Homma todella siis käy kokopäivätyöstä.

Treenit ja ottelut ovat tarkasti suunniteltuja ja ajoitettuja myös siksi, että kamppailulajit vaativat keholta paljon – menestys ei tule siis ilmaiseksi, vaan keho maksaa kaikesta veronsa. Harva nyrkkeilijä jatkaa lajin parissa ammattilaisena 35 ikävuoden jälkeen, tehtyään töitä lajin parissa täyttä häkää edeltävät vuosikymmenet.

Ajasta on siis otettava kaikki irti, kun aikaa vielä on. Harjoittelua jaksottaa otteluiden lisäksi myös jatkuvat loukkaantumiset. Otteluissa voi saada pahoja vammoja, kuten murtumia, mutta lisäksi riskinä ovat rasitusvammat ja muut harjoittelusta ja rasituksesta aiheutuvat pulmat. Erityisesti MMA-otteluissa vammat voivat olla todella hurjia.

Moni kamppailulaji on tasapainoilua vaa’an ja lihasmassan kanssa. Ottelut käydään painoluokittain, jotta suunnilleen samankokoiset vastustajat ottelisivat toisiaan vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että parhaan edun saa kasvattamalla lihasmassaa, kokoa ja voimaa mahdollisimman suureksi, pitäen painon mahdollisimman alhaisena. Otteluun valmistautumiseen liittyy tämän takia rasvaprosentin alentaminen.

Dieetin lisäksi ennen ottelua monet tekevät kaikki mahdolliset keinot, jotta paino saataisiin hyväksyttävään lukemaan. Moni ottelija on useita kiloja yli painorajan vielä muutama päivä ennen tärkeää ottelua, ja esimerkiksi nesteytystä muuttamalla tai paastoamalla paino raahataan mahdollisimman alas. Tämä ei tietenkään ole hyväksi, vaan voi vaurioittaa aineenvaihduntaa ja jopa sisäelimiä. Koska kilpailu on kovaa, lähes kaikki ottelijat pudottavat pari nestekiloa ennen matsia.

Treeni, ruoka ja lepo ovat kaiken perustana

Kuten tässä artikkelissa olemme jo teroittaneet, kamppailulajeissa menestyminen vaatii kokonaisvaltaista elämänhallintaa, ja säännöllistä elämänrytmiä. Treeni, lepo ja ravinto on usein kuultu sananparsi, kun kuvaillaan ammattiurheilijan arjen rakennetta. Näiden kolmen osa-alueen tasapaino mahdollistaa kehittymisen optimaalisella tavalla.

Lepo on yhtä tärkeää kuin treeni ja ruokavalio, sillä palautuminen on keskeinen osa tulosten kehitystä. Arkirytmin suuria muutoksia ja muita stressitekijöitä vältellään viimeiseen asti, etenkin kilpailuun valmistautuessa.

Jos urheilija ei palaudu kunnolla, lihakset ovat harjoiteltaessa väsyneitä, ja vammojen sekä vakavienkin loukkaantumisten riski kasvaa. Treeneissä loukkaantuminen on viimeinen asia, jota kukaan toivoo – onhan itse kilpaileminenkin jo riskialtista touhua. Lisäksi kehon väsymys ja ylirasitus huonontavat immuunipuolustusta ja voivat jopa aiheuttaa tulehdustilan esimerkiksi sydänlihakseen. Sairastumisia ja pitkäaikaista penkille joutumista välttääkseen ammattilaiset ottavat levon vakavasti.

Kellon- ja kalorintarkka ruokavalio

Ruoka on kirjaimellisesti polttoaine, josta keho rakentaa lihaksia ja voimaa harjoitteluun. Ravinnosta voi lukea paljon erilaisia mielipiteitä internetissä, ja ihmisillä tuntuu aina olevan oma mielipide siitä, mikä on terveellistä. Yksi asia ainakin on selvää: ammattiurheilijan ravitsemuksella ei ole välttämättä mitään tekemistä terveellisen ruokavalion kanssa, ainakaan kilpailukaudella.

Kilpakaudella monet urheilijat tiputtavat rasvaprosenttiaan ottelua edeltävää punnitusta varten, päästäkseen ottelemaan itselleen edukkaampaan painoluokkaan. Rasvan polttaminen aivan minimiin ei ole pitkäaikainen ratkaisu, sillä alhainen rasvaprosentti on haasteellista, ja erityisesti naisille usein myös epäterveellistä ylläpitää. Yleensä painoa pudottaessa myös lihaskudosta katoaa, joten tuota katoa pyritään minimoimaan tarkalla ruokavaliolla, lisäravinteilla ja lihaskuntoharjoittelulla.

Dieetti-sana voi kuulostaa hassulta, kun kuvaillaan tuhansien ja tuhansien kilokalorien ruokavaliota. Lihas kuitenkin kuluttaa suuret määrät energiaa, etenkin kun päivässä on jopa 6 tuntia harjoittelua. Etenkin silloin, kun urheilija ei ole tiputtamassa rasvaprosenttia, kalorimäärät ovat suuria. Esimerkiksi MMA-ottelija syö jopa 7000 kaloria päivässä, ja jokaisen kalorin vieläpä terveellisestä ruuasta. Ruuan volyymi on siis todella suuri ja aterioiden valmistukseen ja suunnitteluun kuluu paljon aikaa.

Aamiainen on päivän tärkeimpiä aterioita myös karskeille MMA-ottelijoille. Aamiaisella he syövät noin 500–700 kalorin edestä esimerkiksi puuroa, hedelmiä ja esimerkiksi proteiinijuomaa. Aamiaisen ja lounaan välissä on yleensä myös pieni välipala, sillä monet urheilijat harjoittelevat esimerkiksi kuntosalilla tai kehässä lounasaikaan.

Aterioiden koko on pienempi treenin ympärillä, sillä liian raskaat ateriat huonontavat harjoittelun tehokkuutta. Tasainen ruokarytmi pysyy yllä, kun treenin jälkeen ottelija syö esimerkiksi hedelmää ja juo palautusjuomaa. Illallinen on usein päivän proteiinirikkain ateria, kun kaikki harjoittelu on ohi. Pelkällä illallisella saattaakin kertyä jopa yli 40 grammaa proteiinia, joka saadaan matalarasvaisista lähteistä.

Paheet minimiin – Nikotiinipussit nuuskan ja tupakan tilalle

Säännölliseen elämänrytmiin ei mahdu kauhean paljon huveja, kuten juhlimista, herkuttelua tai muita “paheita”. Meitä taviksia vaivaavat houkutukset, kuten tupakka ja alkoholi, ovat ehdottomasti kiellettyjä ammattiurheilijalta – ainakin jos haluaa saada parhaat mahdolliset tulokset kehässä.

Päihteet vaikuttavat negatiivisesti urheilusuoritukseen, ja näistä erityisesti mainittava negatiivinen vaikuttaja on tupakointi. Tupakan aiheuttamat vammat keuhkoissa eivät varmasti helpota harrastajankaan treeniä, joten ammattilaiset ja harrastajat ovat etsineet nikotiinin kaipuuseen tupakattomia vaihtoehtoja. Tupakaton nikotiininuuska onkin monen urheilijan ykkösvalinta, kun tavoitteena on tupakoinnin lopetus tai nikotiinista vieroittautuminen.

Tupakan lisäksi monelle treenaajalle haasteita saattaa aiheuttaa alkoholi. Alkoholi laittaa kehon nestetasapainon sekaisin, ja se on täysin pannassa etenkin ennen kilpailua, jolloin nestetasapainon seuraaminen on tärkeää punnituksia varten. Alkoholi sisältää myös paljon kaloreita, joita rasvaprosenttiaan tiputtavan urheilijan ei sovi nauttia epäterveellisistä lähteistä.

Yhteenveto

Tämän artikkelin luettuasi on varmasti selvää, että ammattiurheilijan ja harrastajan elämät ovat hyvin erilaisia. Ammattilaiseksi pyrkiessä ei kuitenkaan kannata lähteä yksin tavoittelemaan ammattilaisen elämäntyyliä, vaan kehitystä on lähdettävä hakemaan asiantuntevan valmentajan ohjauksessa. Voit kuitenkin aina asennoitua harjoitteluusi ammattilaisen vakavuudella, ja huolehtia itsestäsi ja kehostasi niin kuin se olisi jo kehien kuningas.

Toki harrastelija voi ottaa mallia ammattilaiselta esimerkiksi ruokarytmin säännöllisyyden suhteen, mutta tarkat ruokavalioon ja sen muuttamiseen liittyvät suunnitelmat tehdään aina henkilökohtaisesti. Tämän vuoksi julkkisten tai urheilijoiden ruokavalion kopioiminen ei ole hyvä idea, sillä sinulla ei ole apunasi ammattilaisista koostuvaa ryhmää, joka seuraa vointiasi ja tekee muutoksia tarpeen mukaan. Mikäli haluat tehdä muutoksia ruokavalioosi, pidättäydy perusteissa. Suurempia muutoksia varten konsultoi ammattilaisia, kuten valmentajaa tai ravitsemusterapeuttia.

Tasapainoinen treenin, levon ja ruokavalion yhdistelmä antaa varmasti mitä parhaimmat lähtökohdat lähteä kehittämään omaa osaamista mihin suuntaan tahansa. Tavoitteet kannattaa ja täytyy aina asettaa korkealle jos haluaa kehittyä, mutta tolkku on hyvä pitää päässä.