Taekwondo

Taekwondo on olympiastatuksestaan huolimatta kohtalaisen tuore taistelulaji. Pian toisen maailmansodan lopun jälkeen korealaiset taistelulajikouluttajat avasivat Seouliin kwaneiksi kutsuttuja uusia taistelulajikouluja, ja termi taekwondo viittaa juuri näihin lajeihin, joita kwaneissa opetettiin, vaikka itse termiä ei vielä 1940-luvun ja 1950-luvun aikana olut olemassakaan. Jokainen Kwan harjoitti taistelulajeissa omaa ainutlaatuista tyyliään ja perusti omat koulukuntansa. Näihin aikoihin taekwondo hyväksyttiin myös Etelä-Korean armeijan käyttöön, ja lajin suosio myös siviiliväestön keskuudessa kasvoi nopeasti.

Vuonna 1952, kun silloinen Etelä-Korean presidentti Syngman Rhee näki armeijan taistelulajinäytöksen ja kuuli miten pirstaloitunutta taistelulajien koulutus oli eri koulukuntineen, hän ehdotti kwanien tyylien sulauttamista toisiinsa. Korealaisten taistelulajityylien yhdistymistä alettiin toden teolla työstää vuonna 1955 ja prosessin tuloksena syntyi Tae Soo Do, ‟jalan ja käden tie”.

Yksi korkea-arvoisimmista yhdistelmälajin opettajista, kenraali Choi Hong Hi, kannatti nimen muuttamista muotoon Tae Kwon Do (jalan ja nyrkin tie”), mutta nimi kwanien opettajien vastarinnasta johtuen tarttui lajinharrastajiin hitaasti. Vuonna 1959 korealaisten taistelulajien sulauttamiseksi perustettiin Korean taekwondoyhdistys (KTA).

Vuonna 1966 Choi irtautui KTA:sta tehdäkseen International Taekwon-Do Federationista (ITF) erillisen hallintoelimen oman kwaninsa taekwondo-version vakinaistamiseksi. 1960–70 -lukujen kylmä sota kuitenkin hidasti ITF-tyylisen taekwondon hyväksymistä yhdistyneenä tyylinä, kun Etelä-Korean hallitus halusi karttaa taistelulajiin tulleita pohjoiskorealaisia vaikutteita. Choi puolestaan haki omalle taekwondoilleen tukea myös Pohjois-Koreasta, josta syystä Etelä-Korea vuonna 1973 lakkasi kokonaan tukemasta ITF:ää. Choin ITF jatkoi toimintaa itsenäisenä liittona Kanadan Torontosta käsin vielä tänä päivänäkin. KTA puolestaan perusti Kukkiwon- ja World Taekwondo Federation (WTF) -lajiliitot, joiden johdolla taekwondosta on tullut kansainvälinen menestyslaji.

Vuodesta 2000 saakka taekwondo on ollut toinen vain kahdesta olympialajiksi hyväksytystä aasialaisesta taistelulajista, (toinen on judo). Taekwondo otettiin näytöslajiksi Seoulin kesäolympialaisissa 1988 ja virallistettiin kilpailulajiksi Sydneyssä vuonna 2000.

Siinä missä vanhat ja perinteiset lajit kuten esimerkiksi jalkapallo ovat äärimmäisen tahmeita hyväksymään lajiin edes maalien videotarkistuksia, tuoreempien lajien kuten taekwondon kohdalla sähköisten apuvälineiden käyttöönotto on ollut joustavampaa. Teknologian vaikutus urheiluun kasvoi, kun vuonna 2009 lajiin esiteltiin sähköinen pistelaskujärjestelmä, joka – toisin kuin vuodesta 1980 saakka käytössä ollut tuomarien silmänvarainen pistelasku – laskee vain absoluuttiset osumat vastustajan rintapanssariin (1 piste) ja päänsuojukseen (3 pistettä). Aikaisemmin tuomarien arvioinnissa saattoivat vaikuttaa myös kilpailijan aloitteellisuus ja aktiivisuus sekä näyttävät isku- ja potkuyhdistelmät, joilla kamppailijat yrittivät saada kerralla useampia osumia vastustajaan.

Sähköisen järjestelmän oli alkujaan tarkoitus rohkaista kisaajia korkeampiin potkuihin ja tehdä lajista viihdyttävämpi, mutta sen sijaan taekwondo otti takapakkia. Pistelaskujärjestelmä onkin saanut osakseen kiivasta kritiikkiä, sillä se karsii kilpailijoiden tyylillisiä eroja ja tekee siksi lajista vähemmän dynaamisen. Pistelaskujärjestelmien kehittäjiä on onneksi kuitenkin useita (Daedo, 20/20 Armor jne.), joten tekniikan kehittyessä ja ehkä kameroiden integroituessa pistelaskujärjestelmiin, lajin tulevaisuus on ehkä nykyisyyttä viihdyttävämpi.

Samanlaista luettavaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *