Kamppailulajista uusi harrastus

Itsepuolustuslajit ovat mahtava harrastus myös aikuisille. Harrastus mahdollistaa uusien taitojen oppimisen sekä itsensä kehittämisen samalla uusiin, samankaltaisiin ihmisiin tutustuen. Itsepuolustuslajit ovat myös siitä ainutlaatuisia, että ne kehittävät yhtä aikaa sekä voimaa ja ketteryyttä että aerobista puolta. Kamppailulajien luonne ja vyöjärjestelmä mahdollistavat myös oman kehittymisen tarkkailun. Se onkin todella palkitsevaa erityisesti kilpailuhenkisille ihmisille tai ihan vain niille, jotka haluavat kehittää itseään.

Monissa kamppailulajeissa voi kilpailla ihan harrastetasolla. Taekwondo ja judo ovat jopa olympialajeja, ja niissä järjestetään useita ammattilaiskisoja. Jos kamppailulajeista innostuu oikein paljon, voi niiden otteluita seurata myös livenä, joko paikan päällä tai television välityksellä. Silloin seuraamiseen on mahdollista saada lisäjännitystä vedonlyönnin avulla. Jos vedonlyönti ei kuitenkaan ole ennestään tuttua, kannattaa aiheeseen tutustua hieman etukäteen. Https://www.casinobernie.com/fi/ tarjoaa arvosteluita vedonlyöntisivustoista ja nettikasinoista, jolloin niistä on helppo löytää oma suosikki.

Miten valita itselle sopiva laji?

Itsepuolustus- ja kamppailulajeja on monia, ja niiden välillä voi olla vaikea valita. Ensin voi olla hyvä selvittää, miten itsepuolustus- ja kamppailulajit oikeastaan eroavat toisistaan. Itsepuolustuslajin tarkoituksena on kirjaimellisesti suojella itseään. Se on taistelulaji, tosin hieman lievennetty sellainen, jossa tarkoituksena on suojata oma fyysinen koskemattomuus. Kamppailulaji puolestaan on kilpailemiseen tarkoitettu laji. Kyseiset lajit on luotu kilpailemista varten, mikä näkyy niiden tekniikoissa ja suoritustavoissa. Lajeja verratessa ja omaa lajia valitessa kannattaa miettiä, kuinka dynaaminen ja fyysinen laji on kyseessä. Vaikka toisin voisi ajatella, itsepuolustuslajit soveltuvat myös vanhemmille harrastajille.

Kannattaa ottaa huomioon myös tarvittava varustus. Kaikissa lajeissa tarvitsee erityisen puvun sekä siihen sopivan vyön, oikeassa värissä tietenkin. Väri symboloi omaa taitotasoa. Kenkiä ei tarvita. Joissain lajeissa, kuten judossa, tämä varustus riittää, mutta joissain lajeissa tulee varusteita hankkia rutkasti enemmän. Esimerkiksi taekwondossa tarvitaan erityinen vyö sekä kypärä. Aikidossa puolestaan tarvitaan erityiset, leveälahkeiset housut sekä keppi tai harjoitusmiekka. Koko varustusta ei tietenkään tarvitse hankkia kerralla, mutta jos lajista innostuu, on varustusten laajuus ja niiden mahdolliset kustannukset hyvä miettiä etukäteen.

Judo – kamppailulajien klassikko

Judo on kansainvälisesti levinnein kamppailulaji, jolla on eniten harrastajia. Sitä se on taatusti myös Suomessa. Suomessa judoa on harrastettu jo 1950-luvulta lähtien. Judo on kehitetty Japanissa 1800-luvun loppupuolella ja se oli aluksi yksi jujutsun koulukunnista. Judossa painotettiin kuitenkin myös henkisen kehittymisen tärkeyttä. Laji on laajalle levinnyt, ja harrastustoiminnan löytäminen on helppoa ympäri Suomen. Seuroja löytyy lähes joka kaupungista; esimerkiksi Helsingissä seuroja on jopa yhdeksän kappaletta.

Judoasuun kuuluu vyö, jonka väri kertoo harrastajan tason. Tasoa kutsutaan vyöarvoksi. Aloittelijat saavat käyttää valkoista vyötä, kun musta puolestaan on kaikkein korkein vyöarvo. Paremman vyön voi saada läpäisemällä tasokokeen, jota arvioi raati. Lisäksi judossa on painoluokat, jonka mukaan luokat jaetaan kilpailutilanteessa.

Judon voi aloittaa aikuisten alkeiskurssin kautta. Sen jälkeen on Suomessa mahdollista harrastaa kuntojudoa, joka on aikuisille tarkoitettua, harrastusmielessä harjoiteltavaa judoa. Siinä ei siis varsinaisesti tähdätä kilpailuihin ja harjoittelu on rennompaa. Judoharjoituksissa treenataan ketteryyttä, koordinaatiokykyä sekä voimaa. Judotekniikkaa harjoitellaan parin kanssa, jolloin liikkeitä tehdään vuorotellen toisen judokan kanssa.

Fyysinen ja nopeatempoinen taekwondo

Taekwondo on moniin muihin kamppailulajeihin verrattuna nuori, sillä se kehitettiin vasta 1940- ja 1950-luvuilla. Sen juuret ovat kuitenkin vanhoissa korealaisissa taistelulajeissa, joten aivan uudesta lajistakaan ei ole kyse. 1960-luvulla sen sääntöjä kuitenkin muutettiin huomattavasti erilaisemmaksi kuin karatessa, ja voidaan sanoa, että viimeistään silloin taekwondosta tuli oma, itsenäinen lajinsa. Se on fyysinen laji, sillä mukana on päänkorkuisia potkuja, ympäripyörähtäviä potkuja ja muita nopeita potkuja.

Taekwondo jaetaan kahteen eri lajiin, jotka eroavat aika paljon toisistaan. Lajit ovat ITF ja WT, joista WT on laajemmalle levinneempi ja samalla olympialaji. Kumpiakin voi harrastaa Suomessa. Seuroja Suomessa on yli 70, ja harrastaa voivat sekä lapset että aikuiset. ITF Taekwondolla on niin ikään yli 30 seuraa. Lisäksi taekwondossa voi kilpailla kahdessa eri sarjassa – ottelussa ja liikesarjoissa.

Nopeatempoisuudestaan johtuen sopii laji hyvin haasteita kaipaavalle. Fyysisyydestään huolimatta soveltuu taekwondo aivan yhtä hyvin myös vasta-alkajille ja aikuisille, jotka eivät ole parhaassa fyysisessä kunnossa. Tekniikka on monipuolinen, mutta pääosassa on kuitenkin kamppailullinen ymmärrys, jota ilman lajissa ei voi pärjätä. Ottelun voittamiseen ei välttämättä tarvita monimutkaisia liikkeitä. Harrastaa voi myös kuntoliikuntamielessä, aivan omien toiveiden mukaisesti. Harjoituksessa painotetaan täydellistä keskittymistä ja oikeaa mielentilaa.

Armeijalle kehitetty Krav Maga

Krav Maga eroaa aasialaisista kamppailulajeista jo siinä, että se ei lainkaan ole aasialainen laji. Krav Maga on lähtöisin Israelista ja sen nimi tarkoittaa hepreaksi kontaktitaistelua. Kyseessä ei ole kilpailulaji, vaan se on kehitetty ainoastaan itsepuolustusta varten. Lajissa on kuitenkin tasojärjestelmä, jossa budolajien tapaan käytetään erivärisiä vöitä. Harrastaessa asuna ovat mustat housut ja musta paita, jotka eroavat normaalien kamppailulajien varusteista.

Krav Maga on kehitetty niin, että sen liikkeet pohjautuvat ihmisen luontaiseen reaktioon stressitilanteessa. Lajin kehitys alkoi jo 1930-luvulla, ja Israelin valtion perustamisen jälkeen vuonna 1948 lajin kehittäjä Imrich ”Imi” Lichtenfeld alkoi opettaa lajia Israelin armeijalle. 1960-luvulla alkoi lajin opetus myös siviileille. Lajin alkuaikoina kaikki harrastajat olivat israelilaisia, mutta pikkuhiljaa 1980-luvulta lähtien Krav Maga levisi maailmalle.

Myös Suomessa lajia harjoitetaan laajasti. Seuroja löytyy suurimmista kaupungeista, ja alkeiskurssille on helppo lähteä mukaan oppimaan lajia. Parasta Krav Magassa on se, että laji ja taso muodostuu sen harrastajan mukaan. Näin esimerkiksi vanha vamma ei estä Krav Magan harjoittamista, vaan liikkeet muokataan jokaiselle sopivaksi. Harjoituksissa jokainen taistelee itseään vastaan, jolloin monipuolisella kuntotasolla voi lähteä toimintaan mukaan.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *