D.F.

Potkulaisten julkiset harjoituspäiväkirjat

Ylipotkija: JanneM

Vastaa
Kuvake
D.F.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 230
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

D.F.

#1

Viesti D.F. » maalis 2, 2008, 22.33

Olen 21-vuotias koripalloileva nainen (jo vuodesta 1995), joka aloitti selän pamahtamisen jälkeen judon viime syksynä. Keltaisen vyön sain kaksi kuukautta myöhemmin ja halu kehittyä olisi kova. Jos koripallossa olisi vyöarvoja, niin olisin varmaankin tekniikassa jo 1. kyu, mutta fysiikassa tällä hetkellä ehkä vain 3. kyu. ;) Se hyvä puoli judossa on, ettei siinä vielä tarvitsekaan osata mitään... Koripallossa pitäisi olla jo niin perkeleen taitava, kun on niin monta vuotta tahkonnut.

En ole pystynyt pelaamaan koripalloa aktiivisesti viime heinäkuun jälkeen. Selkä oli oireillut jo aikaisemmin sillä tavalla, että välillä räjähtävissä suorituksissa jompi kumpi jalka petti alta tai tuntui pikkuisen kipua pakarassa. Hypin heinäkuussa ihan perushyppyjä penkillä ja yhtäkkiä selkä ei vain kantanut enää - kipu oli suunnaton. Lannerangan kuvassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta en uskaltanut aloittaa enää treenaamista uudelleen kivun lakattua, vaan päätin pitää välivuoden. Kuntoutan selkäni (ja nämä heikot reiteni) kuntoon ja mietin sitten kautta 2008-2009. On jotenkin sääli, että joutuu olemaan lajin parista pois, mutta ei minulle toisaalta olisi ollut sopivaa joukkuettakaan missään. Entisessä kotikaupungissani olisin joutunut tekemään kaiken itse ja olisi v*tuttanut, ja tässä nykyisessä olisin vaan ollut liian hidas. Todellakin liian hidas. Jos saisin pidettyä pään kylmänä ja taidot jokseenkin siinä vauhdissa mukana, niin voisin haastaa aika monenmoista pelaajaa, mutta tällä hetkellä ei ole toivoakaan. Noh, toivottavasti ensi kaudeksi löytyy paikka pelata.

Judo on mahtava laji. :D Pidän siitä fiiliksestä, jonka treeneissä (useimmiten) saa. Ja on ollut hienoa opetella häviämään. Ei tarvitse oikeasti edes osata mitään ja on silti kivaa! Olen sen verran perfektionisti, että tekniikoiden tekeminen nopeasti ei vielä onnistu, koska saattaisin tehdä ne väärin... Mutta kai minä tästä kehityn. Ehkä.

Tänne olisi tarkoitus kirjoitella varmaan lähinnä tuosta judosta ja selän kuntouttamisesta. Jos saan kesällä koriksenkin aktiiviseksi osaksi treenaamista, niin voin sitten murehtia sitä täällä vähän enemmän. Tällä hetkellä mieltä painaa kuitenkin eniten judo, ja etenkin eiliset alempien vöiden aluemestaruuskisat. Aloitetaan kuitenkin nyt vaikka jo viime tiistaista tämän päiväkirjan pito.

tiistai 26.2.2008

Treeneissä ei tehty mitään hyödyllistä kisoja ajatellen. Sasae-tsurikomi-ashi tuntuu olevan meidän ohjaajan mielestä kova juttu, joten sitä hinkattiin eri muodoissa ainakin puoli tuntia. Ja taas oli jalat ihan muusina, enkä saanut sitä onnistumaan järkevästi. Ei riitä voima.

Olisi ollut mukavaa, jos olisimme käyneet kisoissa mahdollisesti toimivia juttuja läpi, mutta ilmeisesti "otetaan pystyrandoria" ajaa saman asian, vaikka meillä keltavöisillä ei ole oikeasti mitään käsitystä siitä, miten esimerkiksi horjutuksesta saa parhaiten jonkun heiton onnistumaan tai miten pitäisi pyyhkäistä. Jälkimmäiseen tosin ei riittäisi voimat anyway. ;)

Jäi vähän paha maku suuhun... Eikä venyttelystä tullut mitään, koska ei tullut taaskaan jaloille yhtään lämmin. Olin kohmeessa koko treenien ajan, vaikka tein harjoitteet kunnolla.

keskiviikko 27.2.2008

Kävin pitkästä aikaa koristreeneissä ja tuli älytön hiki! Nautin siitä, että tuli kuuma ja sain venyteltyä. :) Olin tosi hidas ja aika paljon pihalla sellaisissa tilanteissa, jotka olisivat vaatineet hyvää ajoitusta, mutta muuten meni mainiosti. Oli mukavaa huomata, ettei heitto ole kadonnut mihinkään - voitettiin Annen kanssa heittokisa ihan selvästi! Jäi hyvä mieli.

perjantai 29.2.2008

Odoteltiin ohjaajaa treeneihin, mutta häntä ei sitten näkynyt. Tosi kiva juttu ottaen huomioon seuraavan päivän kisat. Vihreävöinen poika piti meille sitten jotain hippastelua (kutsuivat sitä judopalloksi) eikä siellä oppinut varsinaisesti mitään seuraavaa päivää varten. Paniikki alkoi iskeä, kun kukaan ei ollut halunnut valmistaa meitä kolmea keltavöistä ja yhtä vihreävöistä kunnolla ensimmäisiä kisoja varten.

lauantai 1.3.2008, Tuusula

Saavuttiin kisapaikalle ajoissa, meidät punnittiin jo klo 10.30. Ottelin ensimmäisen matsini klo 17. :D Eli aika kauan saatiin odotella, kun aikuisten otteluiden piti alkaa klo 12... Ja tietenkään kukaan ei voinut kuuluttaa mitään arvioaikoja sen suhteen, koska matsit mahdollisesti alkavat. Olivat saaneet ne aloittelijanaisten listatkin seinälle vasta noin neljän aikoihin. Oli todella miellyttävää lämmitellä noin neljästi sen päivän aikana, kun koskaan ei voinut olla varma, milloin omat matsit alkavat. ;)

Piru, kunnolliset videotodisteet ekasta matsista ovat tuhoutuneet. Sen verran kuitenkin tiedän, että voitin meidän seuran vihreävöisen tytön ipponilla! :D Morote-gari toimi kyllä vasta siinä vaiheessa, kun olimme molemmat saaneet passiivisuudesta shidot ja piti oikeasti ruveta tekemään jotain tosi typerää. Ei sille mattotuomarille vissiin tullut mieleen, että meidän kahden välinen ottelu on mitä todennäköisimmin todella "suoritukseton", koska tiedetään jo se, mitä toinen meinaa yrittää. Vastustaja yritti jatkuvasti jalkoihin ja mä yritin saada lonkkaheittoa aikaiseksi. Ei me oikeasti edes oltu passiivisia, mutta ilmeisesti herra tuomari ei vain osannut arvostaa sitä, ettei kumpikaan lentänyt kertaakaan edes pyllylleen ennen sitä mun ipponia. ;) Hieno juttu se kuitenkin oli kuulla "ippon soremade" sen sedän suusta. Ja vielä mun ekassa matsissa!

Ne seuraavat ottelut eivät sitten menneet ihan niin "hienosti" lopputuloksen kannalta. Sain sinivöisen tytön vastaani ja kaikkihan me tiedettiin se, miten siinä tulisi käymään. Lähdin kuitenkin sillä asenteella, että mikä tahansa vastustajan pakkaa sekoittava juttu on hyvä ja sainkin sen kaadettua sen oman heittoyrityksen jälkimainingeissa! En saanut tosin pisteitä, mutta sehän ei haittaa. Se oli henkinen voitto mulle. :D Selvisin ainakin minuutin ennen kuin se sai ipponin.

Ryssin matsini oranssivöistä järvenpääläistä vastaan, kun se oli pikkaisen läskimpi ja jaksoi riuhtoa mua takista enemmän. :D Aloitin ottelun hienosti tani-o-toshilla ja sain siitä wasa-arin, mutta se eukko sai melkein heti perään toisen samanlaisen ja sitten vielä yhden kokan ja wasa-arin. Omaa hölmöilyä - myönnän. Toivottavasti saan Mikkelin kisoissa revanssin.

Viimeisenä oli vastassa ylempään sarjaan ilmoittautunut, mutta ilman vastustajia jäänyt sinivöinen tyttö, joka laitettiin sitten meidän kanssa samaan ryhmään. Huomasi kyllä, että sillä tytöllä oli paljon enemmän kokemusta! Mun kunto alkoi olla jo finaalissa siinä vaiheessa, joten lähdin sellaisella "täytyy kestää yli 10 sekuntia"-asenteella - ja selvisin kokonaiset 13s ennen ipponia! :D Tatamilta pois kävellessä nauratti kamalasti... Jostain syystä. ;)

Meidän seuran 3. kyu voitti lopulta pronssia ja minä jäin porukan viimeiseksi eli viidenneksi. Se ei tosin haitannut, koska olin vaan niin innoissani siitä, että pääsisin jo kahden viikon päästä uudestaan kisoihin! Siellä voisin mennä tosin yhtä painoluokkaa alempaan sarjaan (olin Tuusulassa alle 57-kiloisissa), koska siellä olisin luultavasti pituuteni puolesta hieman sopivamman kokoisessa seurassa. :) "Laihdutus" alkakoon!

sunnuntai 2.3.2008

Käytiin vähän nujuamassa judosalilla päivällä, tunnin verran ehdittiin kokeilla juttuja ennen kuin lähdin katsomaan siskon peliä. Teki ihan hyvää päästä vähän availemaan paikkoja. Siellä Tuusulassa kun ei ollut edes mitään kunnollista paikkaa, jossa lämmitellä, joten oli aamulla vähän hartiat jumissa. Muah. Tultiin siihen tulokseen, että palomiehenpyörä ja muut heitot horjutuksesta pitäisi saada toimimaan. Jos ei muuten, niin ainakin olisi vähän aktiivisemman näköinen, kun osaisi edes horjuttaa oikeaan suuntaan. :D

Juoksin vielä illalla 35 minuutin lenkin ja tuntui tosi hyvältä! Pitäisi vielä venytellä jalkoja lisää, jotta olisin huomenna iskussa. Ajattelin mennä illalla käymään Findain treeneissä Helsingissä, kun yksi alle 52-kiloisissa otellut tyttö sinne pyyteli. :) Se voisi olla ihan siistiä, jos en vaan ole ihan paskin meistä siellä...
"My attitude is that if you push me towards something that you think is a weakness, then I will turn that perceived weakness into a strength."

Kuvake
IIsakki
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1622
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: E-Pohojanmaa
Tykännyt: 2 kertaa
Tykätty: 0

#2

Viesti IIsakki » maalis 2, 2008, 22.44

Ehdinpäs ensin .. Vai ehdinkö? :D

:tervetuloa:
Potkuholisti
"The Art is in the Person, all we have to do is Bring it Out!"
"Kun harjoittelee ahkerasti, onni potkii useammin." -Mjölnir
"Mora. Kun sanat ei auta ja kädet ei riitä"

Pete H
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 582
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#3

Viesti Pete H » maalis 2, 2008, 22.45

Hienoa. Onnea uudelle urheilu-uralle :D . Judo on hieno laji, vai mitä.
Pete, se läski ja rikkinäinen.

Kuvake
Yodhi
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 995
Lauteille: Joulukuu 2007
Paikkakunta: Etelä-Suomi
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#4

Viesti Yodhi » maalis 2, 2008, 23.05

Hähää, kumman tutuilta kuulostavat nämä tarinat. ;) Tervetuloa.

Kuvake
D.F.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 230
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Re: D.F.

#5

Viesti D.F. » maalis 2, 2008, 23.29

D.F. kirjoitti: Aloitin ottelun hienosti tani-o-toshilla ja sain siitä wasa-arin, mutta se eukko sai melkein heti perään toisen samanlaisen ja sitten vielä yhden kokan ja wasa-arin.
Piru, se on waza-ari. Kierot silmäni eivät nähneet eroa, kun tuota juttua kirjoittelin. Kirjoitusvirheet on niin hanurista, nostaa verenpainetta. ;)

Edit:
Ja niin, kiitos kovasti tervetulotoivotuksista. :D
"My attitude is that if you push me towards something that you think is a weakness, then I will turn that perceived weakness into a strength."

tmm
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1658
Lauteille: Tammikuu 2007
Paikkakunta: Jyväskylä
Tykännyt: 0
Tykätty: 1 kerran

#6

Viesti tmm » maalis 3, 2008, 17.08

Jee! Judo-tyttö! Ihqua :unelmoi:

Eli tervetuloa!
Sulava kuin voi kuumalla pannulla.

Kuvake
D.F.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 230
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#7

Viesti D.F. » maalis 3, 2008, 18.48

Mukavaa, että judo-tytöt ovat jonkun mielestä ihku juttu. :D

Tai no, onhan se aika kivaa katsoa, kun tytöt heittelee ja kuristaa toisiaan...
"My attitude is that if you push me towards something that you think is a weakness, then I will turn that perceived weakness into a strength."

Kuvake
D.F.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 230
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#8

Viesti D.F. » maalis 3, 2008, 23.49

maanantai 3.3.2008

Käväisin koripallotreeneissä, oli aika hurjaa. :D Aluksi oli käytävällä hölkkäilyä ja muuta lämppäilyä puoli tuntia, sen jälkeen venyttelyt ja 1h salitreeniä.

Aloitettiin Jorman heittotreenillä eli molemmissa päissä piti heittää kuudesta määrätystä paikasta kaikista 5 koria. Mulla oli hyvä pari ja suoriuduttiin siitä nopeasti. Yritin ottaa paljon heittoja liikkeestä ja se sujui muilta osin ihan hienosti, mutta mulle tuli liian usein askeleita, kun ajoitin kevennykset väärin. Se vähän harmittaa, mutta heitot menivät kuitenkin hyvällä prosentilla sisään.

Seuraavaksi pelattiin 4vs4, se sujui vauhdikkaasti. Paitsi, että sanoin yhden jutun ihan hanurilleen, kun meidän piti valita puolustettavia. Siellä oli eräs vuonna -93 syntynyt pikkutyttö ja sanoin, että "mä voin puolustaa sitä, koska mulla on paskin kunto". Tarkoitukseni oli siis sanoa, että mulla on selkä p*skana ja se tyttö on kaikista pelaajista pienin, joten se ei onnistu rikkomaan mun selkää. Toivottavasti sille ei jäänyt sellaista oloa, että jotenkin pidän sitä huonona pelaajana tai jtn. Kannustin sitä kyllä lopputreeneissä kovasti, kannustin muitakin. Mä olen kova kannustamaan. :D Niillä kaikilla junnuilla on vaan aina se sama ongelma, että ne jähmettyy, kun mä olen puolustamassa. Mä olen hidastunut ihan homona ja kuka tahansa niistä pääsisi mun ohi, mutta ne eivät uskalla mennä! Ärsyttää. Naputa niille jatkuvasti, että niiden pitää haastaa mua enemmän, kun olen niin raihnainenkin...

Heitin 9/10 vaparia aivan kuin viime viikollakin, siitä tuli hyvä mieli. Tehtiin heittojen välissä lihaskuntoliikkeitä, se tuntui turhan helpolta. Pelattiin sen jälkeen vielä vähän lisää ja sekin sujui mallikkaasti.

Harmittaa, että välini tuon seuran päättäviin elimiin ovat niin heikot, etten ehkä enää koskaan pysty harrastamaan siellä aktiivisesti mitään. Mua pidetään vaan hankalana, vaikka olen omasta mielestäni kiinnittänyt huomiota sellaisiin asioihin, joissa on paljon kehittämisen varaa ja jotka vaikuttavat koko joukkueen sisäisiin fiiliksiin. Mua on esimerkiksi aina ärsyttänyt suuresti se, että joitakin pelaajia pidetään paljon muita huonompina/parempina, vaikka sille ei olisi mitään todellista perustetta. Mua ärsyttää eriarvoisuus ja se, ettei mun mielipiteitä arvosteta. Mua ärsyttää myös se, että jotkut mua paljon laiskemmat, lahjattomammat ja vielä kaiken lisäksi ilkeämmät saavat päättää mun tulevasta koripallourasta siinä seurassa, koska he sitä tulevaa valmentajaa sinne luultavasti ovat hankkimassa. Ja ne eukot sitä peliaikaa luultavasti eniten saavat, vaikka taitotaso on huonompi kuin B-junnuilla. Blaah. Kyllästyttää taas niin se "erityiskohtelu", mitä tuossa seurassa saa. Ei jää hyvä mieli. Niitä idiootteja ei onneksi ollut tänään yhtään treeneissä. ;)

Nyt pitäisi venytellä, treeneissä tuli kamala hiki! Jos saisin jalat kunnolla vetreäksi ja vähän tuota selkääkin avattua, niin voin mennä nukkumaan hyvillä mielin. Sorruin mättöruokaan treenien jälkeen, mutta se ehkä sallitaan. Sen alle 52-kiloisten sarjan voin luultavasti unohtaa, kun mun aivot ei käsittele laihdutuskäskyjä ollenkaan. ;)

Huomenna taas judoa, jes! Toivottavasti sensei teettää jotain muuta kuin sasae-tsurikomi-ashia ja toivottavasti tehdään paljon otteluun liittyviä asioita. Ainakin pitää ottaa niitä jätkiä vastaan randoria ihan toisella tapaa kuin aiemmin, nyt en meinaa antaa piiruakaan periksi. Kai se jotenkin kehittää, vaikka siinä ei kumpikaan mitään suorituksia saisikaan?
"My attitude is that if you push me towards something that you think is a weakness, then I will turn that perceived weakness into a strength."

Kuvake
D.F.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 230
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#9

Viesti D.F. » maalis 4, 2008, 22.07

tiistai 4.3.2008

Treeneistä ei todellakaan jäänyt hyvä fiilis. Pystyrandori meni ihan päin hanuria, eikä se meidän sensei ole kiinnostunut korjaamaan niitä virheitä. Sitä ei tunnu kiinnostavan, vaikka meistä kaikki olisi siinä ihan tosi surkeita. Hokee vaan, että pitää muistaa horjuttaa, mutta se on vähän mahdotonta, jos on tosi paljon heikompi/kevyempi kuin se toinen... Ja vaikka osaisi johonkin suuntaan horjuttaakin, niin sitten ei vain pysty kuitenkaan tekemään siitä mitään, koska ei osaa.

Ei mulla taida olla tulevaisuutta tämän lajin parissa, kun ohjaajaa ei vaikuta kiinnostavan minkäänlainen varsinainen valmennus. Olen kuitenkin koriksessa tottunut siihen välittömään palautteeseen ja ohjeistukseen, niin tuntuu tosi tyhmältä käydä viikkotolkulla treeneissä ilman konkreettista suuntaa oman ottelun suhteen. Hemmetti.

Tomoe-nage oli päivän sana. Ja lähinnä siitä tehtynä ukemi. Ihan mukavaahan se oli, mutta kun mun oikean käden yli tehtävät ukemit on edelleen motorisesti ihan onnettomia. Ja kun yritin sanoa, etten osaa tehdä sitä, niin ohjaajan vastaus oli "Opettele." Että sen luokan ohjaamista taas.

Alaselkä on niin jumissa, etten saa sitä pyöristymään ukemia varten kunnolla. Enkä oikein sitä tomoe-nageakaan. Ärsyttää.

Kahden viikon päästä on kisat, joita varten ei ole toivoakaan saada mitään järkevää ohjausta. Tahtoisin tietää, mitä tekniikoita mun kannattaisi yrittää, missä olen ohjaajan mielestä vahvimmillani, miten pitää otella lyhyempää tai pidempää ottelijaa vastaan, entä painavampaa...? Miksi näihin kysymyksiin on niin pirun vaikeaa saada vastausta? Ehkä pitäisi mennä huomenna sinne Findain treeneihin pöllöilemään. Saisin sieltä varmaan ainakin palautetta.
"My attitude is that if you push me towards something that you think is a weakness, then I will turn that perceived weakness into a strength."

Kuvake
Yodhi
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 995
Lauteille: Joulukuu 2007
Paikkakunta: Etelä-Suomi
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#10

Viesti Yodhi » maalis 4, 2008, 22.22

Pahoitteluni omasta puolestani, jos olin liian kovakourainen ja tein treenistäsi vielä tuskallisempaa.. :oops:

Kaptah
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 1197
Lauteille: Kesäkuu 2006
Paikkakunta: Pori
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#11

Viesti Kaptah » maalis 4, 2008, 22.49

Patience, young Skywalker. :)

Se on hyvä, että intoa löytyy imeä oppia kunhan sitä vaan saa. Siis opetusta. Monesti on toisin päin. Eli motivaatio takkuaa vaikka kuinka yrittäisi ohjata.
Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin
_____________________________

Sin Moo Hapkido 4.Dan
Haedong Kumdo 3.Dan

Kuvake
D.F.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 230
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#12

Viesti D.F. » maalis 4, 2008, 22.53

Pelkkä mun motivaatio ei riitä, jos sitä informaatiota ei voi saada mistään. On tosi turhauttavaa, kun tahtoisin treenata vaikka joka päivä, jos olisi sellainen ohjaaja, joka vaatisi ja neuvoisi sopivassa suhteessa. Mutta ei. :(

Yodhi, älä sure. Sun judoura jatkuu luultavasti joka tapauksessa pidempään, vaikka mä en rikki menisikään. ;)
"My attitude is that if you push me towards something that you think is a weakness, then I will turn that perceived weakness into a strength."

Kuvake
D.F.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 230
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#13

Viesti D.F. » maalis 6, 2008, 20.48

torstai 6.3.2008

Kävin hieronnassa, ah! Selkää, hartioita ja käsiä hierottiin tunnin verran, nyt voin taas vähän aikaa treenailla iloisena. Auttoi kyllä tosi paljon, kun etenkin leveät selkälihakset olivat ihan romuna. Rintalihakset olivat kuulemma aivan kuin metallilevyt...

Nyt vaan mietityttää enää ne huomiset treenit ja niiden mahdollinen sisältö. Pitäisikö laittaa ohjaajalle sähköpostia ja tiedustella halukkuutta antaa jotain otteluohjausta? Meillä on siis tiistaisin ja perjantaisin eri ohjaaja, tältä nuoremmalta hepulta uskaltaisikin kysyä jotain apuja. Hmm.

Vähän arveluttaa sinne kisoihin lähteminen ylipäätään. Voin saada pahasti turpaani. Vaikkakin kyllä listojen mukaan olin Tuusulan kisojen neljäs enkä viides, niin kuin aiemmin luulin! En siis ollut surkein ottelija. ;) Ehkä tältä pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin. Sieltä tulee vaan vastaan niitä keltavöisiä kolmetoistavuotiaita, jotka vetää mut ihan solmuun.
"My attitude is that if you push me towards something that you think is a weakness, then I will turn that perceived weakness into a strength."

Kuvake
D.F.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 230
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#14

Viesti D.F. » maalis 11, 2008, 23.00

perjantai 7.3.

Treenit oli ihan hanurista. Olin todella huono ja ihan veto pois! Yhden kuristuksen harjoittelu oli ihan hauskaa, mutta pystyrandoria mä en olisi tahtonut vetää yhtään. Mattojutut 30kg painavamman kanssa eivät myöskään ole mun erikoisalaa. Blaah. Miten voikaan treenaaminen taas masentaa näin pahasti? Eikö kukaan halua antaa edes vähän ohjausta otteluun liittyen? Pelkkä "tehdään heittoja liikkeestä"-harjoittelu ei taida ihan riittää. Varsinkaan, jos niitä ehtii tehdä aloittelijan vauhdilla kolme ja sitten siirrytään jo seuraavaan harjoitukseen. Sapettaa taas niin paljon.

tiistai 11.3.

En mennyt treeneihin tänään. En olisi jaksanut tehdä siellä mitään sasae-tsurikomi-ashia 45min putkeen, ja mun selkä on ollut tosi keljun tuntuinen viime aikoina muutenkin. Varmaan johtuu tuosta luentosalissa istumisesta, penkit on tosi huonot.

Harmittaa, että ennen kisoja on ollut mahdotonta saada mitään siihen liittyvää ohjausta. Toivottavasti perjantaina sujuu sitten paremmin sen suhteen. Treenit vetää sellainen setä, joka ei yleensä vedä niitä, joten siitä voi tulla ihan mitä tahansa... Ei vaan huvittaisi vetää mitään kuntorääkkiä, kun sunnuntaina ei sovi olla totaalisen jumissa.

Täytyy ostaa uimapuku ja päästä polskimaan, niin ehkä tuo selkäkin sitten vähän siitä alkaa rentoutua.
"My attitude is that if you push me towards something that you think is a weakness, then I will turn that perceived weakness into a strength."

Kuvake
D.F.
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 230
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Tampere
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

#15

Viesti D.F. » maalis 14, 2008, 21.59

perjantai 14.3.

Treenit (judoa 1,5h) veti tänään eräs vieraileva tähti, koska vakkariohjaaja joutui jostain syystä olemaan poissa. Letkeästi siis lämppäsimme rankalla kuntopiirillä, en oikeasti saata ymmärtää tuota judo-ohjaajien ajatusmallia. Tuleehan siinä hiki, joo, mutta ei se valmista kroppaa harjoituksia varten mitenkään.

Sitten siirryttiin hieman kivempaan osioon eli kääntöihin. Tehtiin parin kanssa monta kääntöä ja siihen sidonta perään. Tuntui varsin kivalta, mitä nyt olkapäät ja selkä raksahtelivat jatkuvasti.

Tehtiin otekamppailua, jota olisi mielestäni pitänyt tehdä jo silloin alkuvaiheessa peruskurssia. Oli ihan mielenkiintoista opetella koko randorin käsitettä alusta asti uudelleen... No, tämä toivottavasti auttoi sunnuntain kisoja ajatellen aika paljonkin.

Mielenkiintoisinta oli erään vastaheiton vastaheiton opettelu. :D Menipä sekavaksi. Eli, koshi-gurumaan kaverin vastatekniikkayritys, josta käännytään o-soto-gariin. Oli ihan jees tekniikka, mutta sekin pitäisi tajuta tehdä ihan tosi nopeasti. Ja siihenhän mä en kykene. Sen jälkeen tehtiin yhtä uhrautumisheittoa ja yhtä sellaista kaatoa, johon mulla ei ainakaan riitä voimat. Mut joo, ei riitä moneen muuhunkaan asiaan.

Lopuksi oteltiin teemarandoria. Kummankin piti valita yksi heitto, jota yrittää tehdä koko matsin ajan. Yodhin kanssa sujui ihan hienosti, mutta sen jälkeen sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Ohjaaja halusi, että otan matsin sitä meidän seuran melkein sinivöistä ;) 17-vuotiasta jätkää vastaan, joka painaa mua ainakin 20kg enemmän. Sain jossain välissä puuskutettua, etten pysty oikeasti tekemään mitään, kun se poika on vaan mua niin paljon läskimpi. :D Se taisi vähän loukkaantua, vaikka sillä ei olisi ollut mitään syytä. Kyllä 55-kiloisen tytön ja 75-kiloisen pojan välillä on jo niin suuri ero voimasuhteissa, että mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada mitään onnistumaan - oli se jätkä sitten läskiä tai lihasta. Se poika teki sitten kaikki heittonsa vielä makikomina, mikä tietenkin lisäsi mun tuskaa. Ei ajatustakaan siitä, että hän olisi yrittänyt minua ohjata, kun olen harrastanut lajia kuitenkin vasta noin viisi kuukautta. Kaiken veemäisyyden lisäksi ohjaaja vain jatkuvasti kettuili mulle siitä, miten en osaa tehdä mitään ja samaan syssyyn kannusti sitä poikaa tosi paljon, kuinka se suoritti niin hyvin ja hienosti. No perkule! Kai se nyt sai sen näyttämään helpolta, kun voima- ja taitosuhteet olivat niin erilaiset! Heti sen matsin jälkeen ottelin seuran vihreävöistä pikkupoikaa vastaan. Muuten ihan kiva, mutta se polki mua jatkuvasti nilkkaan, enkä mä osannut edes varoa sitä sen tekniikkaa, kun mulle ei ole vielä itselleni opetettu sitä. Ja kun vastatekniikoita ei saanut tehdä, niin siinä piti sitten vaan jäkittää. Tietenkin sitä poikaa piti myös kovasti kehua, koska onhan se nyt hienoa, että vihreävöinen pieksee keltavöistä - kyllä mäkin olisin kannustanut ihan yhtä paljon. ;)

Lopulta rikoin nivuseni ja jouduin menemään sivuun. Puuskutin ja yritin keräillä palasiani hetken, se tuntui tosi hankalalta. Ketutti vaan niin paljon se, miten AIKUINEN ihminen voi puhua toiselle AIKUISELLE ihmiselle tuolla tavalla - etenkään treenien ohjaaja! Jälleen kerran yksi esimerkki siitä, miten meidän seuran ohjaajat ovat jotenkin totaalisen vammaisia, mitä tulee kanssakäymiseen treenaajien kanssa. Miksi ihmeessä sen ohjaajan piti jatkuvasti huudella sieltä Yodhillekin jotain tyyliin "Et sä mitään yritä! Älä roiku siinä hihassa!" Toinen parhaansa mukaan yritti saada tekniikkaa tehtyä ja ohjaaja vain latisti. Mullekin se aukoi päätään koko ajan, kun en saanut sen isomman pojan otteita irrotettua itsestäni enkä saanut mitenkään omaa tekniikkaani toimimaan. Miten ihmeessä sen pitäisi kannustaa juuri kisoihin lähtemässä olevia ALOITTELIJOITA? Olemmeko me vaan "niitä seuran paskoja naisia", ettei meille tarvitse osoittaa mitään kunnioitusta? Mä en ole koskaan puhunut mun valmennettaville siihen sävyyn enkä aio puhuakaan. Ahdistaa sellainen mulkerointi, kun antaa kaikkensa ja kun me Yodhin kanssa kuitenkin yritetään aina parhaamme. Tuollainen idioottimaisuus ei myöskään rohkaise kysymään neuvoja, kun sieltä tulee vastaukseksi jotain todella ala-arvoista.

Mut hei, ainakin opin sen, että on tosi hieno ja upea juttu, jos mua 20 kiloa painavampi ja ylemmällä vyöarvolla oleva jätkä saa heitettyä mut tatamiin monta kertaa putkeen. Ja opin myös sen, että olen itse todella huono enkä edes yritä kunnolla, jos en saa siihen jätkään tekniikoitani onnistumaan. Viis siitä, että nämä olivat oikeasti ensimmäiset treenit, joissa randoria meille kunnolla opetettiin. Harmittaa, että tuon randorin takia jäi niin paha maku suuhun, kun muuten treenit olivat niin mukavat. Mitä nyt sai kuunnella sitä kettuilua jatkuvalla syötöllä. Se on mun mielestä eri asia, että on tiukka ja vaatii paljon, kuin se, että aukoo päätään joka asiasta ja latistaa aloittelijan totaalisesti.

Huomenna lähdetään Mikkeliä kohti. Onneksi saatiin sen kolmannen ottelijan sukulaisten luota majapaikka, koska jotenkin mä olin kuvitellut, että siellä on tatami-majoitus, mutta ei siellä sitten ollutkaan. Niillä piti olla ja oliskin ollut, jos kisat olisi saatu järjestettyä lauantaille. Cumulus-hotelli on rempassa, Visulahdesta ois löytynyt lähin. Ööh, ei kuulosta hyvältä. Eikä me hotelliin oltaisi menty muutenkaan, köyhät opiskelijat. :D Käytännössä Mikkeliin ei pääse punnituksiin mennessä mitenkään sunnuntaiaamuna, jos ei ole omaa autoa. Se on tosi jees. Onneksi saatiin yöpaikka, että voidaan kulkea sitten Mikkelin sisällä ne aamun paniikkiminuutit ennen punnitusta. :oops:
"My attitude is that if you push me towards something that you think is a weakness, then I will turn that perceived weakness into a strength."


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 kurkkija