Aah, no nyt päästään asiaan, kiitoksia oikein paljon!
topi kirjoitti:
Kun se ongelma on juurikin tuossa; edes sen raakakäännöksen tekeminen niin, että tekniikka oikeasti aukeaa, on hankalaa.
No, itseasiassa minulla ei ole mitään tietoa miten hankalaa oikeasti on vanhan italian kääntäminen. Mutta aivan varmasti se on törkeän hankalaa jos käännöstä ei tee joku, joka ihan ammatikseen osaa kääntää vanhaa italiaa (historiantutkija tms.) - ja vaikuttaisi vähän, että aika pitkälle nuo käännökset mitä on saatavilla olisi joko harrastelijoiden tekemiä, tai sitten pääosin itse fyysiseen taitoon keskittyneiden ihmisten tekemiä? Tämä varmasti hankaloittaa hommaa merkittävästi.
topi kirjoitti:
Erinomainen esimerkki, sillä CF:ssä on kaksi osaa. Alun mustavalkoinen "miekkailutaito", jossa CF sanoo juuri noin, sekä lopun käytännön tekniikat, joissa liikutaan sangen usein sivulle. Samoin esim hämäykset: alussa ne kielletään täysin, lopussa niitä taas on kutakuinkin joka taulussa. Ekalla lukemisella tuntuu lähinnä siltä, että CF olisi oikeasti kahden täysin eri tyypin yhteisteos.
Aivan, no sitten osui sopiva esimerkki käteen. Nimittäin tarkoitukseni ei ole tuollaisen yksittäisen kommentin kautta päätellä, että näin CF:ssä tapellaan eikä mikään muu malli tule kyseeseen - olen ihan riittävästi itse nähnyt asioita joissa tekeminen on näennäisesti täysin ristiriidassa annetun ohjeen kanssa. Mutta fakta kuitenkin on, että ei CF varmastikaan vahingossa tuollaisia lauseita sinne laittanut, vaan hänestä se oli jotenkin tärkeää, että ensin ajatellaan asioita mustavalkoisesti.
Minua kun kiinnostavat erityisesti nimenomaan nuo asiat, mistä herrat ovat nähneet tärkeäksi mainita - ja ne asiat mitä he ovat korostaneet piirroksissaan. Vaikka näillä ei olisi niinkään yhtymäkohtaa sitten sen todellisen tekemisen kanssa.
Tai, sanotaan vielä toisella tavalla: Minua kiinnostaa se, miten eri tavalla eri ihmiset ovat
opettaneet taitoaan (tässä tapauksessa noiden tutkielmien kautta) - eikä välttämättä niinkään se lopputulos mihin päädytään niitä oppeja seuraamalla. Polku eikä päämäärä
topi kirjoitti:
Naked kirjoitti:Ei tämä ole mitenkään erityisen mystistä tai vuosia perehtymistä vaativaa. Virheitä varmasti tulee, mutta varmaan selkeimmät perusasiat pystyy kyllä käymään läpi.
Tuo on valitettavasti manuaalikohtaista. Joissain asiat on selitetty hyvin (esim Fabris) ja joissain taas hiukan vähemmän selvästi. Tai esimerkiksi jotkut, jotka skippaavat perusasiat (koska kaikki osaavat ne) ja keskittyvät hienouksiin. 1600-luvulle tultaessa tosin jo helpottaa, kun runomuodon suosio laskee

No, lueskelin tässä Fabrista ja hämmästyin siitä, että kerrankin on joku vanha opus jossa on oikeasti sisältöä josta on hyötyä ja josta voi päätellä jotain. Ajattelin, että jos rajataan aihe vain rapiiriin, niin nämä olisivat pääosin sieltä 1600-luvulta ja ehkä järkevämpiä luettavia. Tuo Capo Ferrokaan ei mitenkään erityisen solmukkaalta vaikuttanut pikaisella silmäilyllä, vaikka olikin hankalampi kuin Fabris. Mutta muita en sitten ole nähnytkään. Ehkä aloitin siitä kaikkein selkeimmästä sitten ja täten käsitykseni meni vähän väärään laitaan.
Olen kyllä noita jotain vanhempia long sword opuksia lueskellut vähän ja lopettanut sitten saman tien
topi kirjoitti:
Tuossapa se onkin. Jos nuo hyvät tutkijat saisi samaan paikkaan ja kaikki demoaisivat oman systeeminsä perusteet, voisi vertailua tehdä. Vaan kun jo ihan kuuluisampiakin manuaaleja on kotitarpeiksi ja päteviä tutkijoita taas ei mitenkään liikaa - kun ihan oikeasti rekonstruoidut länsimaiset lajit ovat vielä aika lapsenkengissä. Nykyisin on jo paljon ihmisiä, jotka osaavat demota peruseroja esim italialaisen ja espanjalaisen rapiirin, sekä saksalaisen rappir:n välillä, mutta kahden lähekkäisen mestarin vertailu on jo paljon hankalampaa, koska erot ovat niin paljon pienempiä.
Aivan totta. Jotenkin tuntui vain, että kun manuaalit ovat netissä kenen tahansa saatavilla ja tässä on 400 vuotta ollut aikaa niitä pohtia, niin että tällaiset asiat olisivat jo melkeinpä arkipäivää. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin ei tätä buumia noiden vanhojen tekstien suuntaan ole kyllä kovin montaa vuotta ollut ja aika marginaalista se vieläkin on - että ehkä kyse on tosiaankin siitä että perustavanlaatuistakaan tutkimusta ei ole ehditty tekemään kuin kuuluisimmista teksteistä.
topi kirjoitti:
Esim CF:llä stringere (miekan peittäminen omalla) on perustekniikka, josta avaukset haetaan. Nopealla plarailulla Fabris taas käyttää hiukan enemmän vastustajan lähestymisen tempoa, vaikka selkeästi samalla käyttääkin hyvin stringereä muistuttavaa tekniikkaa (miekan löytäminen olisi kai suora suomennos). Molemmat käyttää hämäyksiä, mutta Fabris:n tapauksessa hämääjä saa hiukan useammin terästä kehoonsa. Kumpikin näyttäisi käyttäväni enemmän suoria vastahyökkäyksiä kuin torjunta-ripostia. Nuo ovat hyvin pieniä teknisiä eroja, koska teoria kavereilla on hyvin samansuuntainen ja veikkaisin, että miekkatekniikasta edes suurin osa harrastajista ei huomaisi eroa.
Ehkä suurin ero on siinä, että CF:llä on oikeasti vain yksi varoasento, koska näin kaikkia linjoja on helpompi suojella. Fabris taas näyttäisi omalla varoasennollaan sulkevan jonkun linjan jo lähestymisen aiemmassa vaiheessa. Ja tuo taas lähtee vain siitä periaatteesta, suojellako kaikkia linjoja kohtuullisesti, vaiko yhtä hyvin.
Tämä on juuri sellaista tekstiä jota alunperin hainkin. Kiitoksia siitä!
topi kirjoitti:
Noin yleensä ottaen mestarit olivat mielestäni aika hyvin samoilla linjoilla oman koulukuntansa sisällä. Manuaaleissa on toki paljon ilkeilyä muille opettajille, mutta perustekniikat säilyvät. Koulukuntien (destreza, italialainen etc) välillä on sitten jo huomattavia näkemyseroja. Ja sitten on George Silver, jonka mielestä kukaan rapiiria opettava ei voi tietää mistä puhuu, koska engelsmanni lyö niitä aina päähän.
OK, kiitoksia tästä. Ehkä enemmän tietoa saan kun itse kahlaan jotkut järkevät käännökset vaikkapa parista herrasta läpi - aluksi vaikutti vaan kummalta, kun omasta katsantokannastani oli hankala nähdä, mistä herrat olisivat olleet
samaa mieltä. (Paitsi tietysti perusterminologiasta, guardien tuntomerkeistä, perustekniikoista, jne.)
topi kirjoitti:
Syy miksi mä suhtaudun yksinkertaiseen vertailuun hiukan skeptisesti on se, että vielä jokunen vuosi sitten ihmiset teki niitä aika kepein perustein ja vielä nytkin WMA on täynnä jo aikoja sitten väärinymmärryksiksi julistettuja juttuja - aina maksimaalisella voimalla pelkästään hyökkäävät saksalaiset vs torjunta-ripostia osaamattomat italialaiset, jotka silti vain teki vastahyökkäyksiä torjunnoista. )
Aivan. Olen itsekin vastaavankaltaiseen törmännyt. Tarkoituksenani ei ollut julistaa yksinkertaistuksia ainoana totuutena, vaan enemmänkin stereotypioiden ja yksinkertaistuksien kautta lähestyä ajattelumallien (ja siis taistelumallien) syvempiä eroja, eikä niiinkään käytäntöä.