Koulukiusaaminen

[DaNjA]

Kiusattu olin kauan, eikä opettajatkaan tehneet ala-asteella mitään. Minusta on todella törkeää, että koulu kiusaukseen suhtaudutaan liian positiivisesti. Jotain vakavaa rangaistusta kiusaajille, eiköhän se hiukan opeta...? tai sitten ei. Minusta se on niin väärin, ettei ihmiset voi hyväksyä erilaisuutta ja omalaatuisuutta. Aina jotain erikoisesti käyttäytyvää tai pukeutuvaa ihmistä pitää aina kiusata yms. Todella törkeää... :evil:

[Verr]

Kiusattu olin kauan, eikä opettajatkaan tehneet ala-asteella mitään. Minusta on todella törkeää, että koulu kiusaukseen suhtaudutaan liian positiivisesti. Jotain vakavaa rangaistusta kiusaajille, eiköhän se hiukan opeta...? tai sitten ei.

Opettaahan se sen että ei pidä jäädä kiinni. Hyvä keino on kiristys.

[kamppaaja]

Viime vuonna on tehty tällainen väitöskirja
koulukiusaamisesta. Aika terävää analyysia tuossa tiivistelmässä, eikä niitä iänikuisia "huono itsetunto"-selityksiä.

[kamppaaja]

Kun olin neljännellä, valmistui Länsimäen ala-aste, jonne muutimme kesken vuoden.

Tuosta koulusta mulla on parhaat muistot niistä neljästä joissa olen oppivelvollisuuttani suorittanut. Luokkakoko oli 30 mutta se ei haitannut. Hyvä henki, en muista havainneeni kiusaamista.

[Mika]

Karannutta koulupoikaa kiusattiin viimeksi maanantaina - samana päivänä, kun hänen luokanopettajansa oli lomautettuna kaupungin säästökuurin takia. Yltyikö kiusaaminen siksi, että tuttu opettaja oli poissa?

Haminan Keskuskoulun koulutoimikunnan puheenjohtaja Risto Tähkäpää näkee asiassa selvän yhteyden.

Hän kertoo vanhempien pelänneen, että "jotakin ikävää tulee tapahtumaan", kun oppilaat ovat omillaan.

IS

[AriJ]

Karannutta koulupoikaa kiusattiin viimeksi maanantaina - samana päivänä, kun hänen luokanopettajansa oli lomautettuna kaupungin säästökuurin takia. Yltyikö kiusaaminen siksi, että tuttu opettaja oli poissa?

Haminan Keskuskoulun koulutoimikunnan puheenjohtaja Risto Tähkäpää näkee asiassa selvän yhteyden.

Hän kertoo vanhempien pelänneen, että "jotakin ikävää tulee tapahtumaan", kun oppilaat ovat omillaan.

IS

Keles, toi olikin täällä meillä!!!

Jokin aika sitten juttelin parin kaupungin työntekijän kanssa noista lomautuksista, ja aika jännällä tavalla näköjään on hoidossa Illalla tiedossa mielenkiintoista keskustelua kun vaimo on opettaja

[Minazki]

Tuosta puuttu vaihtoehtoa "Molempia". Ja luulisin, että se ei ole kovin harvinainen vaihtoehto...

Niin. Itse olen ehkä pieni kiusaaja nykyään, mutta yläasteella olin itse kiusattu, sillä olin niin ujo ja harvoin puhuin. Nykyään olen joskus liikaakin äänessä. Vaikka hieman kiusoittelenkin meidän luokkalaisia he ovat kaikki silti kavereitani ja näin se on hyvä. Toki tulee joskus huudeltua joillekkin jotka olen nähnyt jossain jotain, mutta onneksi kaverit eivät niin tosissaan ota minua.

[Hakkyouken]

No olihan se ihan kivaa kiusata niitä kiusaajia. Ja jos joku joskus päätti kiusata minua, niin tyrpaan annoin aika äkkiä. Ensimmäisinä kouluvuosina mentiin pallokentälle ja tapeltiin yks vastaan yks tappeluita, ja sillon ei kiusaamista paljon ollut.

[remo]

kiusattu.


aikanaa vesalan (kontulassa) ala-asteella oli erillinen pihaparakki 1. ja 2. luokille. parakit oli varattu meille hurreille. ruotsia sai kuulla puhuvansa joka ikinen välitunti.
ruokatunti oli aina kaikista "hauskin". vesalan koulun käytävät ovat aika pitkiä...
lisäksi hieman erilainen ulkonäkö, joka korostui pienempänä nykyistä vahvemmin, aiheutti hiertymiä joidenkin aivonystyröissä.

[Mika]

Leenaars found the females who viewed themselves as attractive had a 35 per cent increased chance of being indirectly victimized. Conversely, for males who perceived themselves as good looking, their risk of being bullied decreased by 25 per cent. Leenaars also found older teens (aged 16–18 ) were at a 35 per cent increased risk of being victimized if they were sexually active.

>>>

[navajas]

Koulukiusattu koko ala-asteen ajan. Ujo, kiltti, hiljainen, huono urheilussa ja hyvä lukuaineissa. Siinä koulukiusauksen perusainekset.

Yläasteella alkoi voimailutreenit ja karate. Väkivallan pelko lopetti kettuilun.

[nassesetä]

Ala-asteella oli jatkuvaa kitkaa tiettyjen luokka"kavereiden" kanssa, mutta tavallisesti se rajoittui vain painimiseen, josta yleensä selvisin voittajana. Ainoastaan kerran sain kuudennella turpaani yhdeltä luokkakaveriltani, mutta kyseessä oli puoliksi vahinko. Mitään järjestelmällistä kiusaamista en joutunut kohtaamaan, enkä sellaista päässyt edes näkemään.

Yläasteelle meno jännitti aika lailla, koska kyseessä oli kuitenkin yli 500 oppilaan koulu jossa hyvinkin vanhanaikainen äitini toimi opettajana. Jonkin verran piruilua sain kuulla vanhoilta luokkakavereilta, mutta sekin oli pääasiassa hyväntahtoista. Rinnakkaisluokan kovikset tönivät seiska- ja kasiluokalla, mutta mitään kovin vakavaa se ei ollut. Karaten aloitin kasilla ja aika merkillepantavaa on, että se tuuppinen loppui saman tien, vaikken millään lailla muuttanut käyttäytymistäni tai mainostanut "taitojani".

Yleensä kantti on kestänyt kohdata suurempiakin uhittelijoita, niin kakarana kuin myöhemmälläkin iällä, mutta varsinaista tappelijaa minusta ei saa kirveelläkään(sparrissakin tulee liian usein pyydeltyä anteeksi), koska toisen lyöminen vahingoittamistarkoituksessa on vain niin vaikeaa. Voi olla, että aikido olisi sopivampi laji tällaiselle mielenrakenteelle.

Vaikka en varsinaista kiusaamista olekaan joutunut kokemaan, olen silti kärsinyt siitä, että suurin osa lapsuus- ja nuoruusajasta olen ollut idioottikavereiden ympäröimä, joiden kanssa saman aaltopituuden löytäminen on ollut mahdotonta. Kotiseudulta hyvien kavereiden määrä onkin puolen käden sormilla laskettavissa. Muutto olikin oikeastaan aikamoinen shokki kun huomasi miten paljon mukavia ihmisiä oman pihapiirin ulkopuolelta löytyy.

[Eppu]

Omista kokemuksistani en kirjoita, koska suhtaudun niihin sen verran tunnepitoisesti, ettei teksti olisi nättiä.

Aika moni täällä kertoo kuinka kamppailulajin harrastaminen on auttanut. Itse aloitin taekwondon viidennellä luokalla ihan muista, kuin itsepuolustuksellisista syistä. Kohdallani tämä kuitenkin vain pahensi tilannetta, sillä nyt porukkaa tuli tuplana ja rajumpana "mitäs tekisit jos me tehtäis näin?"-asenteella, ja sävy ei ollut mitenkään lajiteknisen tiedustelun tyylistä. Muut kohdanneet samanlaista?

[Ronin]

Molempia.

Ala-asteella kiusattu, yläasteella rooliksi vaihtui pikkuhiljaa kiusaaja, lukiossa ei enää kumpaakaan.

Kamppailulajit ei vaikuttanu mihinkään suuntaan kumpanakaan aikana. Ehkä jos olisin ala-asteella päässy treenaamaan jotain kovempaa lajia (nyrkkeily, judo tms) ni olis voinu saada jotain käyttökelpoista taskuun, mutta myöhemmin kun aloitin kontaktihakuisemman treenin oli jo muutenkin tullut siirryttyä pois kiusattu-statuksesta.

[normaalilapsi]

Kiusattu, aikalailla koko peruskoulun ajan ja eikun jatkuu...Mut kohtapa on peruskoulu ohi, muahahhaa.Mut mää en usko että toi kiusattuna oleminen olisi mitenkään vaikuttanut siihen, että kamppailulajeja aloin reenaamaan.Motiivia en edes muista, olin viä niin pikkunen...Itseasiassa olin junnujen peruskurssillakin kiusattu, mut kiusaajat lopetti reenaamisen.Ja kun muut tietää koulussa että kamppailulajeja harrastan, niin tulevat penteleet siitäkin aukomaan!! Mut eihän niitä viitti lyödä, niitä kun voi sattua...