sonni kirjoitti:
Ihan samaa skeidaa se on joka puolella, sitä intti touhua jonka meistä jokainen tietää.
Ei tiedä, osa ei ole intissä ollutkaan, ja minä taas olen ollut niin kauan, että tiedän noidenkin paikkojen olevan kaikkien erilaisia.
Ei siellä kukaan mitään opi, eikä ketään kiinnosta.
Kyllä oppii, mutta jos sinä ja kaverisi eivät ole oppineet, niin valitan, että koulutus on mitoitettu vain suurimman osan ymmärrettävään muotoon. Kyllä jotakuta kiinnostaa, sen verran paljon on jatkuvasti tunkua ammattialiupseerienkin tehtäviin. Paljon enemmän kuin on virkoja.
Mutta mitä järkeä yleensäkään on panostaa mihinkään lähitaisteluun kun sodassa rynkyt laulaa ja pommit räjähtelee?
Tämä liittyy muunmuassa stressinsiedätykseen ja tietynlaiseen ehdollistumiseen toimimaan ääristressitilanteissa aggressiivisesti, mutta kirjoitan siitä enemmän myöhemmin. Työstän aiheesta juuri artikkelia.
Rynkyn käsittelyn taito, sekä sen yleisen rasituksen/paineen kestäminen on ne mihin kannattaa varusmieskoulutuksessa panostaa.Tietysti myös taistelukunto näyttelee pääosaa.
Juu, muunmuassa näihin.
Eli nuo lähitaistelutekniikaat on siellä tärkeysjärjestys listan viimesenä.
Jos taistelijoita aletaan kouluttamaan oikeasti, niin kyllä se on siellä aika korkealla tasolla. Lähitaistelua kun on paljon muutakin kuin "rynkyn perällä lyöminen" tai tatamilla pyöriskely.
Niin se vaan menee.
Ei se vaan mee. Mä tiedän