Vanhat suomalaiset tappelutaidot

[Earendil]

Äärimmäisen kiinnostavia tekstejä, kiitos kovasti. Näyttää siltä että eri alueiden painityylit ovat olleet se pohja jonka päälle täkäläinen taistelutapa on rakennettu. Esimerkiksi tuollainen kauluspaini henkii samaa tunnelmaa kuin Kas-Pin tyylinen taistelu. Painissa ei toki käydä käsiksi herkkiin kohtiin tai vahingoittamis mielessä. Mutta siinä tulee sitä tarvittavaa fysiikkaa.

Jos vaikka verrataan Brasilian tyyleihin. Niiden perinne paini on sellaista kampittelua/jalkapainia. Batuque tai pernada nimillä kutsuvat. Ja sitten niissä Riolaisissa katutappelus jutuissa on sitä samaa henkeä, lisänä vain kaikki ilkeät temput. Usein silmiin tökkäämistä seuraa nimittäin jonkinlainen kampitus seuraavana askeleena. Ja sitten kampin jälkeen viimeistely.

[Antti]

Lisäksi jotkut toiset historioitsiat kyseenalaistavat joitain hänen näkemyksiään.

En ihmettele.

Artikkelista:

I decided to go ahead and share my personal opinion which is fully based on facts and historical material that I’ve collected over the years.

(Korostus minun.) Ei olisi pahitteeksi, jos artikkelista kävisi ilmi, mihin nuo jutut perustuvat. Tai ehkä oheinen lainaus artikkelista antaa osviittaa, millä tasolla liikutaan:

The folk wrestling styles of Vikings were well researched by the famous Swedish archivist and antiquarian called Johan Gustaf Liljegren (1791-1837). In his 1818 book called Rolfs Sturlögssons eller Gånge Rolfs Saga (“The Story of The Hero of Scandinavian Antiquity: The Saga of Gaange Rolf”) on Page 313 he mentioned the Liftag/Ryggtag wrestling among other wrestling games which were popular among the Norsemen, and thus described it:

“Det enklaste var lausa-tauk, hvarvid de med händerna fattade uti hvarandra (armtag), eller grepo hvarandra om lifvet (liftag, ryggtag), det bästa de kunde, och med armarnes kraft sökte få hvarandra ur jemvigten.”

"The simplest style was lausa-tauk, in which they grasped each other with their hands (arm-grip), or grabbed each other by the waist (waist-grip, back-grip), the best they could, and with the power of their arms sought to get each other out of balance."

Johan Gustaf Liljegren siis toimitti Kävelijä-Rolfin saagan nuorisolle suunnatun laitoksen, joka sisältää myös historiallisia selityksiä. Tämä selitysosassa mainittu lausa-tauk eli paremminkin lausa-tök (jota käsittääkseni ei edes tavata muinaisskandinaviskassa) nimenomaan ei viittaa tietyssä otteessa suoritettavaan sylipainiin tms. vaan sananmukaisesti "vapaaseen otteeseen".

Muutenkin Liljegren, joka artikkelin kirjoittajan mukaan "tutki viikinkien kansanpainityylejä", on lainannut tuon selitysosan tekstin Laurids Engelstoftin vuonna 1801 ilmestyneestä tanskankielisestä väitöskirjasta. Se ei siis ole tämän "kuuluisan antikvaarin" omaa tutkimusta eikä se liity siihen, mihin artikkeli antaa ymmärtää sen liittyvän.

[Jasse]

FBssä osui silmään tömmönen HL-video ilmeisesti tatarien vyöpainista. Näyttäisi siltä että samoin kuin kaikissa perinteisissä suomalisissa painimuodoissa, niin tässäkään ei saa kampitella. Voisi olettaa että suomalaisessa sylipainissa ja vyöpainissa on ollut samallainen meininki kun näissä otteluissa.

[Kari Aittomäki]

Olen ymmälläni hiukan, minusta tuossa oli kamppeja kovinkin?

Vai onko se tulkinta puritaaninen "säädytön jalkakoukku?"

Kovatasoisia sällejä.

[Jasse]

No, ainakaan niitä jalkakoukkuja ei näkynyt. En tiedä sääntöjä. Mutta itse kuvittelen että tekemisen meiniunki olisi ollut samankaltaista - vahvaa nostelua - suomalaisissa paineissa.

Tässä videota enlantilaisesta "cornish- wrestling" painista joka oli suosittua myös Ameriikassa 1900-luvun vaihteessa. Suomalaisesta ammattipainijasta Kalle Lehdosta on kuva jossa poseeraa tuollainen jakku päällä Amerikassa. Kalle otteli eniten catch-säännöillä, mutta myös tätä takkipainia.

[sikajudoka]

Tästä uutisesta heräsi ajatuksia kamppailutekniikoiden reiluudesta...

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/98fa ... 50a2bd444f

Lueskelin kesällä Paulaharjun Härmän aukeilta, jossa kuvailtiin häjyjen tappeluita. Häjyt tuntuivat usein repivän kaveria hiuksista, joita sittemmin pidettiin tyttöjen juttuna. Missäköhän vaiheessa muutos tapahtui, että tukasta kiinniottaminen tappelun keskellä muuttui epäreiluksi?

[Antti]

Liittyisikö nyrkkeilyn popularisoitumiseen ylipäänsä ja elokuvateattereiden kautta? Nyrkkeilyllä on käsittääkseni ollut vaikutuksensa myös siihen, että potkuja on alettu pitää sopimattomina. (Johon sitten Bruce Lee vaikutti käänteisesti olemalla hyvis, joka potkii vastustajia, ja taisipa hän myös vetää tukasta.)