Vanhat suomalaiset tappelutaidot

[Kari Aittomäki]

Tuttua vekotinta on kiva käyttää muihinkin kuin tuttuihin töihin.

Niiniketo kertoili tarinan maalaistalosta, jonka tupaan päsähti tunnettu hullu juuri ruoka-aikaan.
Iso ja pelätty karju, otti lautasen ja sille soppaa, löi pitkän puukon pöytään, alko lusikoinnin ja.
- Kun on saatu syötyä lähtee isäntä helevettiin.
Lusikointi jatkui, isäntä pyysi että ei kai kovin nuoren poikansa tarvitse sellasta nähdä.
Hullu anto luvan poistua, poika meni liiterin, otti käyttämänsä kirveen, palas takasi ja upotti pelin hullun päähän.

Sanoisin että koltiaisen aiempi kokemus kirveen käsittelystä oli vahvana tekijänä onnellisessa lopussa.

[Kyynikko]

No paikallaan olevaan maaliin varmasti lyö paremmin kun on kirvestä ennenkin käyttänyt. Ja tuohan se varmasti etua jonkin verran muutnekin. Mutta tämä menee taas sivuraiteille. Alkuperäinen viesti jota kommentoin esitti, että siinä suomalainen kaukopartiomies tappoi lopenväsyneenä salamannopeasti eteen tupsahtaneen pensasneuvostoliittolainen,koska puukon käyttöä oli harjoiteltu niinpaljon kamppailullisessa mielessä. Ja se ei vaan pidä paikkaansa millään tasolla.

[Hemmukka]

No paikallaan olevaan maaliin varmasti lyö paremmin kun on kirvestä ennenkin käyttänyt. Ja tuohan se varmasti etua jonkin verran muutnekin. Mutta tämä menee taas sivuraiteille. Alkuperäinen viesti jota kommentoin esitti, että siinä suomalainen kaukopartiomies tappoi lopenväsyneenä salamannopeasti eteen tupsahtaneen pensasneuvostoliittolainen,koska puukon käyttöä oli harjoiteltu niinpaljon kamppailullisessa mielessä. Ja se ei vaan pidä paikkaansa millään tasolla.

Mikä sun pointti on?
Puukkoa ei ole harjoiteltu, on hellyttävää luulla niin.
Mutta kuitenkin ryssiä on puukolla tapettu, vai onko. Paikallaan oleva on helppo tappaa, muuten ei.
En saa kiinni.

[Kyynikko]

Niin.


Kuten olen täällä todennut, suomalaiset sotilaat eivät toisen maailmansodan aikoihin taatusti harjoitelleet säännöllisesti puukon käyttöä.

Missään kohtaa en ole kieltänyt etteikö joskus olisi puukolla joku tapettu.

[Andy]

Kyllähän nyt puukolla hengen saa treenaamattakin. Tappavathan rappioalkoholistitkin toisiaan puukolla jatkuvasti, eikä se johdu siitä että he treenaisivat puukkotappelua erityisen säännöllisesti.

[Jorge]

Kuitenkin sellainen pieni juttu tuossa on, että taitaa laitapuolen kulkijoista suurempi prosentti olla joskus ihan harjoitellutkin puukon väkivaltaista käyttöä, kuin koko väestöstä. Ei se prosentti silti heidänkään keskuudessaan kovin suuri ole.

Toki siinä on sekin puoli, että sammuneen, tai muuten vain 4 promillen humalassa olevan puukottaminen lienee helpompaa, kuin puna-armeijan sotilaan eliminointi lähitaistelussa (vaikka jossain tilanteissa hekin hyökkäsivät viinan voimalla).

[Kari Aittomäki]

Sotakenttätilanteen vertaaminen ördäysjurri-puukotukseen on aika.. no. Sitä itseään.

Eine turmiolantommit ainakaan systemaattisesti ole mitään treenanneet, muttakun puukolla ei osu huonosti. Tai sitten osuu.
Jos kohde laittaa päättäväisesti hanttiin.
Sivujuonteena, mä olen aina äimännyt tätä että näistä puukkoskenaarioista koetetaan treeneissä rakentaa jotain sankaritarinaa.

Hirveetä sähellystä se on ja parhaat jutut on yksinkertaisia.

Mutta mitä tulee sotatöiden opetteluun..
Olen lukenut kuvauksia ja kuullellut juttuja kuinka puukonkäyttöä on ihan neuvottu, samoin kuin improaseisiin turvautumista.
Lauri Törnistä kertovissa kirjoituksissa Osasto Törnin miehet muistelevat kuinka Pomo näytti ja neuvoi jopa aseettomia tappokikkoja.
Mistä hän oli ne oppinut, vaikea tietää. Yleisasiantuntija-osasto kertoi aikanaan jotta Saksassahan ne, mutta tästä ei löydy mitään todisteita,
lähinnä puhutaan ryyppäämisestä.

Miten vaan.
Mutta aivan varmasti on niin että Siperia on opettanut ja puukon taistelukäyttö noilla sälleillä suju funtsaamatta.
Arkikalu sentäs.

[Kuhmu]

Tuttua vekotinta on kiva käyttää muihinkin kuin tuttuihin töihin.

Niiniketo kertoili tarinan maalaistalosta, jonka tupaan päsähti tunnettu hullu juuri ruoka-aikaan.
Iso ja pelätty karju, otti lautasen ja sille soppaa, löi pitkän puukon pöytään, alko lusikoinnin ja.
- Kun on saatu syötyä lähtee isäntä helevettiin.
Lusikointi jatkui, isäntä pyysi että ei kai kovin nuoren poikansa tarvitse sellasta nähdä.
Hullu anto luvan poistua, poika meni liiterin, otti käyttämänsä kirveen, palas takasi ja upotti pelin hullun päähän.

Sanoisin että koltiaisen aiempi kokemus kirveen käsittelystä oli vahvana tekijänä onnellisessa lopussa.

Jos halkaisee halon, pystynee, halkaisemaan soppaa syövän vainolaisen kallonkin. Jos tarve vaatii ja kuolemalla on uhattu perheen päätä.
.

[Kuhmu]

Kyllähän nyt puukolla hengen saa treenaamattakin. Tappavathan rappioalkoholistitkin toisiaan puukolla jatkuvasti, eikä se johdu siitä että he treenaisivat puukkotappelua erityisen säännöllisesti.

Puukko/veitsi on vaarallinen ase jo kymmenvuotiaan kädessäkin. Terävään terään ei auta oikein mikään suojautuminen ilman kilpeä tai taitoa väistellä ym. vai mitä mieltä olet?

[Doug]

Kyllähän nyt puukolla hengen saa treenaamattakin. Tappavathan rappioalkoholistitkin toisiaan puukolla jatkuvasti, eikä se johdu siitä että he treenaisivat puukkotappelua erityisen säännöllisesti.

Puukko/veitsi on vaarallinen ase jo kymmenvuotiaan kädessäkin. Terävään terään ei auta oikein mikään suojautuminen ilman kilpeä tai taitoa väistellä ym. vai mitä mieltä olet?

Juurikin näin. Teräase on aina vaarallinen, se ei mene jumiin, hankkiminen on helppoa, kuten kuljettaminenkin. Ja niitä saattaa olla useita. Kätkettynä läheltä tulevaan yllätykseen ei ole puolustusta.

[Lowclass]

Jep, jokainen uskoo mihin uskoo. Saksalaisissa sotakirjoissa mainittu että kun tulivat Suomen rintamalle, heitä opetettiin puukon käyttöön. Mutta eihän just täällä tietenkään mitään osattu, vain muissa maissa... Oli sitten kaspin tai mikä tahansa nimi. Joka maassa treenataan aseiden käyttöä. Aina.

Ei intiaanit harjoitelleet, ei keskiajan ritarit tai viikingit (vaikka miekkakäden luut paksummat kuin toisen), suomalaiset ainoanan kansana joka ei treenannut terällä. Sehän oli vain puukko. Mustalaiset toivan puukon käytön Suomeen. Juuri näin. Venäjällä omansa mut ei täällä.

Kallen leireillä olin aikoinaan muutaman kerran, pari kertaa tavannut muita. Kyllä sitä osaamista on jos haluaa ottaa selvää. Tää vähän samaa kuin hermopistehommat... Ai niin, niitäkin kaspinissa..

Veitsen käyttöä mulle opetettu escrimassa ja magassa, tiedän kyllä jos joku on huijausta, ihmetyttää tää keskustelu yleensäkin.. Joo myös puukkoleirejä muistakin lajeista jengityyleistä lähtien silti en asiantuntija, mutta tiedän kun näen.

Valvomo: Neljä peräkkäistä viestiä yhdistetty.

[Andy]

Jep, jokainen uskoo mihin uskoo. Saksalaisissa sotakirjoissa mainittu että kun tulivat Suomen rintamalle, heitä opetettiin puukon käyttöön.

Mistä kirjasta on kyse? Voisitko laittaa lainauksen ja ISBN-numeron, niin voisi tutkia asiaa tarkemmin.

[sinappi]

Jatkosodan aikaisesta taistelukoulutuksestahan ei luulisi olevan mitenkään erityisen vaikea löytää tietoa, koska Puolustuslaitos ei ollut mikään salainen ninjaorganisaatio, ja taistelukoulutukselle oli kirjalliset suunnitelmat. Esimerkiksi toteutettaviin ammuntoihin oli ampumaohjelmistot. Seuraavassa 57-vuoden lähitaistelukoulutusvideossa todetaan, että lähitaistelussa kaikki välineet ja keinot ovat käytettävissä, mutta tärkeimmät välineet ovat vähemmän yllättäen henkilökohtaiset käsiaseet ja käsikranaatit. Puukon käyttö tulee kysymykseen, kun ei ole muuta kättä pidempää. Puukolla taistelemisesta ei sanota muuta kuin että sitä on pidettävä valmiusotteessa vartalon suojassa terä ylös päin.

[Lowclass]

Niin... Mitä kerrotaan ohjesäännöissä... Esim viimeisintä lähitaisteluohjesääntöä joka on julkistettu n15v sitten, suunnilleen, ei ole kapiaisista lukenut edes yksi sadasta. Oli muuten upseeri joka ensin opetti mulle magaa. Nykyään erkkareille ja LJK:n porukoille ei enää opeteta kuin muutama hassu liike vs aiemmin... Virallinen ja todellisuus aina eri juttu. Prikaatissa jossa töissä, yli 500 hlö, joo löytyy pari nyrkkeilijää, muutama vapaaottelija muttei muita lähitaistelukouluttajia. En kerro tarkemmin tää tuulimyllyjä vastaan....

[Antti]

Tuosta jo olikin puhetta muutama viesti ylempänä, että nuo puukkojutut eivät ole hirvesti näkyneet lähitaistelukirjallisuudessa, mutta sehän on sinänsä ihan selvä, ettei opas- tai edes ohjesääntökirjallisuus välttämättä vastaa sitä, mitä tehdään. Se on taas muuten kiinnostavaa, että toisin kuin Lähitst-opas 1957, siihen liittyvä elokuva sentään sanoo edes jotain puukon käytöstä.

Saksalaisissa sotakirjoissa mainittu että kun tulivat Suomen rintamalle, heitä opetettiin puukon käyttöön. Mutta eihän just täällä tietenkään mitään osattu, vain muissa maissa... Oli sitten kaspin tai mikä tahansa nimi. Joka maassa treenataan aseiden käyttöä. Aina.

Ei intiaanit harjoitelleet, ei keskiajan ritarit tai viikingit (vaikka miekkakäden luut paksummat kuin toisen), suomalaiset ainoanan kansana joka ei treenannut terällä. Sehän oli vain puukko. Mustalaiset toivan puukon käytön Suomeen. Juuri näin. Venäjällä omansa mut ei täällä.

Tuosta ritarien harjoittelusta on jotain toisessa ketjussa. En varauksetta allekirjoittaisi sitä ajatusta, että aina ja kaikkialla olisi harjoiteltu aseiden käyttöä. Satutko muistamaan, mistä tuo tieto viikinkien miekkakäden luiden paksuudesta on peräisin? Ja kuten Andya, minuakin kiinnostaisi kuulla, missä saksalaisessa sotakirjassa kerrotaan saksalaisten saaneen puukko-oppia Suomessa.

Ohessa muuten saksalainen näkemys suomalaisesta sotilaasta teoksesta Front am Polarkreis (1943).