Vanhat suomalaiset tappelutaidot

[Paanari]

Kùikka Koponen yms...
En ala vaantää... jossain toises keskusyelus esitin nk. huuhaata lähitaikatemput, pikahypnooso jne...
Jaska

[MikaM]

Loitsuhan on verrattavissa rukoukseen, niinkuin viittasitkin. Vaikutukset molemmissa lienevät suurimmillaan lausujassa? Mielestäni olisi mielenvikaista, että universumi tottelisi joitakin "oikeassa" järjestyksessä sanottuja sanoja.

[ka1]

Loitsuhan on verrattavissa rukoukseen, niinkuin viittasitkin. Vaikutukset molemmissa lienevät suurimmillaan lausujassa? Mielestäni olisi mielenvikaista, että universumi tottelisi joitakin "oikeassa" järjestyksessä sanottuja sanoja.

Minusta sanan voimaan pohjaava loitsiminen on vielä melko looginen konstruktio verrattuna taikoihin, jotka vaativat muitakin toimia ja/tai taikakaluja. Niistä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miten sellaisia on keksitty ja kehitelty. Seuraavassa joitain esimerkkejä.

Vainajien voimalla vahingoittaminen:

“Kirkon väki otetaan seuraavalla tavalla. Sakastin kynnysalta otetaan multaa, jota papit haudalta tullessaan kengistään siihen kolistelevat, ja samoin jollakin vanhalla vaskilantilla 9:n ruumiin haudan päältä kolmesti kustakin rättiin, ja viimeisen haudan päältä viime kertaa otettaessa lausutaan:
Minä tahon yheksän emännän lapsista
Nuorimmasta vanhimmaan
Kaikki ristimättömät
Kastamattomat perkeleet
Tekemään tihua työtä!
Lantti viskataan sitten haudan päälle. Sekä sakastin kynnysalta että noiden 9:n haudan päältä otetut mullat on kumpasetkin pantava eri rättiin. Sitten palataan haudalta pois taakseen katsomatta ja mennään metsään. Siellä otetaan leppäsellä sälöllä, jota ei saa ottaa veitsellä, vaan taittamalla, kolmesti keskeltä sysi haudan pohjaa eri riepuun multaa (musta väki) ja joka ottokerralla lausutaan:
Kiihy, ärry niinkuin valakea!
Samoin otetaan tervahaudan pohjasta kolmesti samaan riepuun samalla leppätikulla ja lausutaan samat sanat ottaessa. Samaan riepuun otetaan vielä kusiais pesästä 9 kusiaisten sinne kantamaa kiveä. Tämän tehtyä mennään järven rannalle ja lyödään vettä 3:lla yksinään kasvaneella ja juurineen reväistyllä pienellä pihlaalla ja siten syntyneet kuplat kaavaistaan puhtaaseen kaksiniitiseen riepuun, johon sitten kaikki nuo eri kohdistaan otetut mullat pannaan ja siinä sekotetaan. Jos tätä seosta vistakaan kenen päälle tahansa etenkin takaa päin on hänessä kirkon väki kiini kuin koira. Näin tehdään useinkin varkaalle ja muullekin vihamiehelle.” (Hämeen kansan vanhat loitsut – III. Pohjois-Hämeen loitsut. Salakirjat 2016. S. 20)

Kaltoinkohtelijan surmaaminen:

“Pannaan kärmeen kettä ja 3 nuppineulaa, jotka eivät vielä ole vaatteessa olleet, pyssyyn latingin päälle, sillä ammutaan ilmaan ja sanotaan:
Väistä viaton päätäs,
Nyt pahantekijätä nakataan,
niin syyllinen kuolee vuoden sisällä.”
(J. Lukkarinen 1933. Etelä-Pohjanmaan runot. SKS, s. 111)

“Metsämies kun on pilattu, ett'ei saa oravata, niin pitää väkeenkin pyytää yksi orava, ja josta puusta on saatu, niin sen puun oksasta pitää tehdä semmoinen veitsi ja sillä nylkeä se orava ja tehdä lepästä arkku niinkuin ruumiille ja haudata niinkuin ruumis se orava sen puun juureen, josta saatiin, niin se pilaaja joutuu heti tuonelan omaksi, varsinkin jos ei vain tule tunnustamaan, ennenkun on kulunut kolme yötä.” (Suomen kansan muinaisia metsästystaikoja. Salakirjat 2011. S. 27)

Hulluksi tekeminen:

“Jos ottaa jonkun hiuksia ja panee nämä kahden toisiansa hankaavan kasvavan puun väliin metsässä, lausuen pannessansa:
Sinun pitää kitisemän ja oleman niin ymmärtämätön, kuin nämä puut!
Niin tulee se henkilö, kenen hiukset ovat, hassuksi.”
(J. Lukkarinen 1933. Etelä-Pohjanmaan runot. SKS. S. 111)

Raudan nostatus:

“Raudan saapi nousemaan kun ottaa sen henkilön, jonka päälle aikoo raudan saada nousemaan, hakkuukselta hyvin pieniä lastuja kirveen terän päälle 9 (ei paljain käsin) ja viepi ne sen päällä niitä kantaen sontiaisen maahan tekemälle reijälle ja pudottaa ne kaikki kirveen terältä yksitellen reikään ja jokaista pudottaessa lausuu:
Nouse rauta roatelemaan
Teräs teppelöimään!”
(Hämeen kansan vanhat loitsut – III. Pohjois-Hämeen loitsut. Salakirjat 2016. S. 55)

[Antti]

Voidaanko taikuus laskea osaksi vanhoja suomalaisia kamppailutaitoja?
[...]
Jos taikuuden laskee kamppailutaitojen osa-alueeksi, voidaan todeta, että maassamme on ollut runsaasti pitkälle systematisoituja, ylisukupolvisia kamppailutaitoja.

Osaksi varmasti, mutta johtopäätös luo ehkä vähän muita mielikuvia. Ehdottomasti nuo mainitut esimerkit ovat sellaisia, jotka kuuluvat vanhempien suomalaisten kamppailutaitojen käsittelyn piiriin! Kiinnostava kysymys on ainakin se, onko tarkoitus, että maagisilla toimilla yksinään pyritään saamaan aikaan vaikutus, vai täydentääkö magia fyysistä toimintaa. Esimerkiksi viinan sanat eivät yksinään keitä viinaa, vaan ne sanotaan viinaa keitettäessä (SKVR VIII 701); kaivo pilataan kaatamalla sinne elohopeaa ja lausumalla kaivonpilaamissanat (SKVR VI₂ 6199); myös toisen juopoksi noituminen edellyttää alkoholin tarjoamista uhrille (SKVR VII₅ 5137). Tähän liittyen:

Kalevalan kertomus Väinämöisen ja Joukahaisen välisestä loitsulaulannasta lienee tunnetuin esimerkki kamppailullisesta taikuudesta tarinaperinteessämme.

Tätä runoaihetta kutsutaan perinteisesti "kilpalaulannaksi", mutta nimitys on mielestäni ehkä vähän harhaanjohtava, koska "kilpailu" on melko yksipuolinen. Perusjuonihan menee niin, että Väinämöinen ja Joukahainen kohtaavat, jolloin Joukahainen on sitä mieltä, että tiedoiltaan paremman ei tarvitse väistää, ja esittää esimerkkejä (lapsellisista tai valheellisista) tiedoistaan; Väinämöinen lähinnä nauraa ("kusen konna kulkkuhusi", SKVR I₁ 186) ja laulaa Joukahaisen suohon, mistä Joukahainen lunastaa itsensä vapaaksi. (Kalevalassa Joukahainen yrittää myös haastaa Väinämöisen kaksintaisteluun ja uhkaa laulaa hänet siaksi.)

Aiempaan liittyen, jos jonkinlaiset suohon laulamisen sanat ovat olleet olemassa, voisi melkein kuvitella, että kyseessä on ollut loitsu, joka luetaan samalla kun sotketaan ihminen suohon tavanomaisin voimakeinoin.

Ensi viikolla olisi Solingenissa ollut taistelumagiakonferenssi. Olisin muuten mennyt, mutta sitten tulivat COVID-19 ja yliopiston matkustusrajoitukset. En ole edes varma, onko konferenssi peruttu.

[MikaM]

Loitsuhan on monimutkainen siksi, että kun se ei toimi, voi syyttää erhettä toimituksessa.

[Petri Puolakka]

Tuollaiset varkaan vahingoittamisen ja väärinteon kostamisen loitsut ja taikakeinot ovat varmasti olleet ihan syystä olemassa. Toimivia psyykkisen itsepuolustuksen tekniikoita. Kun tuntemattomallekin voi kostaa, ei vääryys jää mieleen jäytämään. Tai jospa saa joltain ylivoimaiselta sahtipäissään köniin, ei silti tarvitse jäädä voimattomaksi uhriksi kun loitsii koston. Sitten kun myöhemmin kuulee kuinka vihamieheltä on lehmä kuollut puhaltumiseen, voi jatkaa tyytyväisenä elämäänsä "mulle ei v-tuilla"-moodissa. Niukkojen resurssien ja vähäisten oikeuden hakemisen keinojen yhteisöissä ovat mahdollistaneet sen ettei heimo kuole verikostoon tai henkilö masennukseen. Laajalti yhteisöissä uskottuina pelotevaikutuskin on ollut hyvä. Näin maallikkotuntumalta ovat olleet hyvinkin darwinistis-pragmaattisia itsepuolustuskeinoja, jotka ovat auttaneet selviämään.

[Antti]

Joo, kun kerran murinalla (suunsoitolla) voi vaikuttaa muihin, niin itsekseen murisemalla voi luoda itselleen sellaisen olon, että on tehnyt jotain, ja kun tämän vielä tekee hienostuneemmin maagisessa viitekehyksessä, on vaikutus varmasti moninkertainen.

Tuli mieleen, että eikös tappelu voida aloittaa tavalla kiroamalla vastustaja ("Perkele!"), minkä vastustaja torjuu pyytämällä apua Jumalalta ("Jumalauta!"), minkä jälkeen molemmat osapuolet ovat psyykanneet itsensä valmiiksi fyysisiin keinoihin. (Hienostuneempi mutta vähemmän maaginen on Geoff Thompsonin "trigger sentence".)

[Kari Aittomäki]

Mullahan on kokemaa tosta voimasanailusta.

Silloin niitten kolmen pohjois-irlantilaisen katujätkän kanssa tapellessa alko paukut loppua ja pari perkelettä pääsi.. mickit reagoi ja kysy että mitäs kieltä tuo on mitähä..
Kerroin että suomea ja nyt ois aika hommata apua alan nääs suuttua.. eli olin aivan loppu ja putomaisillani. Mutta niin oli kaveritkin.
- Me luultiin että sä oot joku ****!
Eli en tiedä miksikä ne mua luuli, tuskin englantilaiseksi koska silloin mut ois ammuttu tai ainakin puukotettu.

Voimasana autto ja kaverustuttiinkin.
Tuli kyllä tarpeeseen. Se voimasana siis.

[Jasse]

Tästä on varmaan puhuttu aiemminkin, mutta. Onko jollain lähteitä tälle jostain kuulemalleni väitteelle että sodissa Venäjää vastaan suomalaiset huonon näkyvyyden käsikäshmässä kokeilivat onko tyypillä reppua selässä? Jos jos ei ollut niin alkoivat tikkaamaan puukolla?

Yritin googlettaa mutta vaan tämmönen osu silmään koskien 30-luvun talvikoulutusta:

"Käsikähmää tuli harjoitella sukset jalassa kaikilla lähitaisteluaseilla, kiväärillä, pistimillä, pistooleilla, käsikranaateilla, lapioilla, suksisauvoilla ja puukolla."

https://core.ac.uk/download/pdf/39966858.pdf

[Jasse]

Tästä on varmaan puhuttu aiemminkin, mutta. Onko jollain lähteitä tälle jostain kuulemalleni väitteelle että sodissa Venäjää vastaan suomalaiset huonon näkyvyyden käsikäshmässä kokeilivat onko tyypillä reppua selässä? Jos jos ei ollut niin alkoivat tikkaamaan puukolla?

Yritin googlettaa mutta vaan tämmönen osu silmään koskien 30-luvun talvikoulutusta:

"Käsikähmää tuli harjoitella sukset jalassa kaikilla lähitaisteluaseilla, kiväärillä, pistimillä, pistooleilla, käsikranaateilla, lapioilla, suksisauvoilla ja puukolla."

https://core.ac.uk/download/pdf/39966858.pdf

Googlesta löytyi Sallan taisteluista:

"Useita tunteja kestänyt, osittain käsikähmänä käyty taistelu kallistui suomalaisten voitoksi. Vihollisella oli piippalakki päässään ja nyssykkä selässä. Suomalaisilta olivat reput kiireessä jääneet lähtöalueelle. Pimeässä tunnusteltiin, oliko selässä nyssykkä, ja jos oli, tarjottiin puukkoa tai pistintä. Neuvostopataljoonasta osa pääsi pimeyden turvin pakenemaan. Ennen keskiyötä vaaran laki oli suomalaisten hallussa. Taistelus- sa kaatui noin 300 vihollista ja 17 omaa sotilasta, joiden lisäksi 29 miestä haavoittui."

https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sAllowed=y

Eli tässä tapauksessa repullisia tuikattiin.

Ylen artikkeli samasta taistelusta:

https://yle.fi/uutiset/3-11127865

"Vaaran rinteillä ja laella käytiin yksi talvisodan rajuimmista taisteluista 20. päivä joulukuuta 1939. Lyhyen talvipäivän pimennyttyä verinen taistelu käytiin ensin tuliasein, sitten käsikähmässä, puukoin ja pistimin."

[Andy]

Tästä on varmaan puhuttu aiemminkin, mutta. Onko jollain lähteitä tälle jostain kuulemalleni väitteelle että sodissa Venäjää vastaan suomalaiset huonon näkyvyyden käsikäshmässä kokeilivat onko tyypillä reppua selässä? Jos jos ei ollut niin alkoivat tikkaamaan puukolla?

Tuolta löytyisi tapaus, jossa 30 venäläistä puukotettiin sillä perustein, että näillä ei ollut henkseleitä.

viewtopic.php?p=98731#p98731

[sikajudoka]

Tässä mielenkiintoinen tutkimus suomalaisesta kaukopartio-, sissi- ja laskuvarjojääkäritoiminnasta. Hätösen kanssa itsepuolustusoppaan tehnyt Kaj Hagelberg mainittu kirjassa suomalaisen laskuvarjojääkäritoiminnan isänä.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sAllowed=y

[Ars Dimicatio]

Kuulin kerran nyttemmin jo edesmenneeltä jatkosodan veteraanilta puukotustarinan. Tapahtui 1944 "kannaksen läpijuoksun", eli vetäytymistaisteluiden aikana, pitkään jatkosodan aikana korpisoturina taistellut kaveri oli tottunut siihen, että tietyissä tilanteissa otetaan mieluummin riski ja lähdetään lähitaisteluun kuin paljastetaan joukon sijainti laukauksella. Vetäytymisvaiheessa olivat sitten taas kerran marssimassa tieuraa pitkin tarkoituksena luikahtaa kaikessa hiljaisuudessa vihollisen alta pois. Takana oli pitkät taistelut ja vähäiset unet, joten porukka marssi pää painoksissa melkein puoliunessa, kun yhtäkkiä vihollisen konepistoolimies pöllähti päistikkaa samalle uralle. Kaveri veti puukon esille, pisti kp-miestä rintaan ja jatkoi kävelemistä. Kuulemma päät nousivat, mutta kukaan jonossa ei pysähtynyt. Kun ei puukotettu ei siitä enää noussut, eikä lisää heikäläisiä näkynyt, niin marssi jatkui kaikessa hiljaisuudessa juurikaan hidastumatta.

Olen jälkikäteen miettinyt, että jos tarinasta puoletkaan on totta, niin melko rutiininomaisella tasolla on täytynyt "peruspuukotus" olla harjoiteltuna, että lähtee "sumussa, savussa ja puolen pullon simassa" -mielentilassa tuosta vain. Tarina ei kerro miten vihollinen tunnistettiin, mutta tietysti kannaksella vuonna 44 univormun väri jo pelkästään erotti helposti omat ja naapurit.

[Andy]

Väittäisin että tuossa ei ratkaise niinkään rutiini puukotustekniikasta vaan rutiini ihmisten tappamisesta.

[Kyynikko]

Aika hellyttävää jos oikeasti luulee suomalaisen perussotilaan harjoitelleen säännöllisesti puukon käyttöä nyt tai koskaan