Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Keräilyharrastus (postimerkit, keräilykortit, rahat...)

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta huumoria unohtamatta. :)

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Keräilyharrastus (postimerkit, keräilykortit, rahat...)

#1

Viesti Lasse Candé »

Jätetään tuo vielä hautumaan ja sitten uutta kysymystä postimerkkien kerääjille, entisille sellaisille tai muille asioista tietäville...

Olen joskus kuullut että asiaan kuuluu että kerätyt merkit ovat lähetetyistä kirjeistä ja että leima joko a) pitää olla tai b) se ainakin nostaa merkin arvoa.

Ensinnäkin, onko näin ja kummalla tavalla?

Toisekseen, jos näin on niin miksi?

Onko esim leima osoitus siitä että merkki on aito, kun se on jonkin virallisen tahon hyväksymä?
(Tässä olisi sikäli järkeä, että kaikista maailman merkeistä voi olla vaikea pysyä kartalla. Toisaalta taas varsinkin nykyään kun on netti, luulisi että tätä ongelmaa ei ole sen enempää kuin muussakaan keräilyssä.)

Vai onko tämä vain joskus muodostunut tapa, joka on jäänyt?

Vai onko itse leimoilla arvoa jollakin tavalla? Ja pitääkö tällöin leiman olla jotenkin siisti? (Tai vaikuttavatko tällaiset positiivisesti arvoon?)

Voiko huonosti aseteltu leima laskea merkin arvoa verrattuna leimaamattomaan?



Jos joku tietää asiasta, olisi kiva lukea vastausta ja vaikka vähän laajempaakin availua.
Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 6424
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima

Suuri kysymysketju

#2

Viesti AlexMachine »

https://www.filatelisti.fi/tietoa/kerai ... -alueista/
Tässä on hyvä kooste. Terveisin entinen filatelisti. Kuten tuossa mainitaan, keräilijät usein erikoistuvat, osa hyvinkin syvälle, olen koko lapsuuteni lajitellut kuoria ja merkkejä kaverin faijalle, joten asia tuli pintapuolin tutuksi. Kuten myös luuppi ja uv-lamppu.
https://jyrkirossi.fi/neuvot.html
https://www.postimuseo.fi/fi/blog/mikae ... eivaekuori

Lyhyesti sanottuna, kuten kaikki muutkin keräilijät, filatelistit etsivät poikkeamia, merkin arvon muutoksia eli lisäpainamia yms, virhepainatuksia, poikkeavia leimoja yms. Usein filatelistit ovat myös numismaatikkoja.
The beatings will continue until morale improves.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Suuri kysymysketju

#3

Viesti Lasse Candé »

Ensimmäinen linkki kertoo minkälaisia kokoelmia tyypillisesti kasataan ja hieman niiden ”säännöistä”. Löydän sieltä varsinaiseen leimakysymykseeni oikeastaan vain kohdan postihistoriasta:
Postihistoria
Postihistoria kertoo postin kuljetuksen ja käsittelyn historiaa. Aihetta voi käsitellä joko luokittelevasti tai kertovasti, tai molempia. Kohteiden tulee olla postin kuljettamia (esim. vain leimattuja postimerkkejä, koska leimaamattomat eivät ole kulkeneet postissa), kirjelähetyksiä, pakettikortteja, tms. postin toimintaan suoranaisesti liittyvää materiaalia.
Toisessa linkissä taas käsittääkseni kuvaillaan yhtä tiettyä menettelyä.

Näyttää silmääni siltä, että molemmissa teksteissä pidetään leimaamista jokseenkin itsestäänselvyytenä. Tulkitsenko tämän asian oikein?

Silti kysymys siitä, miksi näin on, on vielä auki. Sen ymmärrän että jos haluaa tehdä kokoelman nimenomaan leimoista syystä tai toisesta, näin on. Mutta jos muussakin tapauksessa leimaaminen on jonkinnäköinen standardimenettely, niin on vielä auki että miksi.

Tietenkin ymmärrän sellaisen käytännöllisen syyn, että jos kerääminen on kohdistunut käytettyihin merkkeihin, eikä maksavien säilömiseen, niin on voinut muodostua ensinnäkin leiman hyväksyvä käytäntö ja toisekseen leimoja jollakin tapaa arvostavia erilaisia käytäntöjä.

Mutta onko niin, että Mika Häkkismerkkini ehkä markka-ajalta on arvoton keräilymielessä, koska en koskaan lähettänyt sitä?
Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 5292
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Naantali
Etulaji: Jumppa

Suuri kysymysketju

#4

Viesti MikaM »

Lasse jumittaa nyt suotta leimoihin. Toisessa AM linkissä avataan hyvin harrastuksen monimuotoisuutta. Leimat ovat toki tärkeitä mutteivät likikään määrääviä. Lopultakin kyseessä on aina se, mitä joku on halukas maksamaan. Ja "sääntöjä", niitä on vähän.
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
Kuvake
AlexMachine
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 6424
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Vaasa
Etulaji: Nyrkkeily
Sivulajit: Sra, IDPA
Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima

Suuri kysymysketju

#5

Viesti AlexMachine »

Filateliassa, kuten monessa muussakaan keräilyssä ei välttämättä ole järkeä (kuin keräilijälle.)
Osa haluaa niitä ensipäiväkuoria leimattuna, siistillä leimalla, merkin hammastukset ehjinä ja vesileiman.
Joku saattaa kerätä käyttämättömiä erikoismerkkejä, joku taas haluaa ne leimattuna. Joku kerää tietyn maan tai ajanjakson merkkejä, joku taas tiettyjä aiheita kuten junia, lentokoneita yms.
Tuon leiman kanssa kai voisi sanoa että moni haluaa ne koska silloin merkki on käytetty, osa historiaa yms.
Leimojen kanssa vain on niin että usein ne tekevät merkin arvokkaammaksi, juurikin tuo ensipäivä, tai kirjeen reitti yms.

Edit: Vähän sama kuin käytettyjen kellojen kanssa. Joku arvostaa vanhaa kelloa joka on entisöity täydellisesti, kun taas osa keräilijöistä tukehtuu viiniinsä kun näkee tuollaisen ja sanovat että kellossa pitää näkyä käytön jälki ja kaikki pitää olla alkuperäistä ja jokainen pienikin restaurointi pudottaa arvoa reilusti jne.
The beatings will continue until morale improves.
Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 5292
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Naantali
Etulaji: Jumppa

Suuri kysymysketju

#6

Viesti MikaM »

Raha taas on esimerkki siitä, jossa käyttö on kutakuinkin aina negatiivinen seikka?
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Suuri kysymysketju

#7

Viesti Lasse Candé »

Sama koskee keräilykortteja (esim lätkä-) niiltä osin kuin ”käyttö” kuluttaa kortteja. Siinä on ”natsismi” kovaa luokkaa pienimpienkin kulmaongelmien takia. Beckett (alan lehti, eri lehti eri lajeille) antoi prosentuaalisia arvoja siitä kuinka milläkin tavalla kuluneet kulmat pudottavat arvoa. Siinä harrastuksessa myös toisin kuin esim rahassa ja ehkä postimerkeissä (?) painomokat pudottavat arvoa. Ainakin pudotti ysärillä, siis. Rahoissa taas esim jokin moka kolikossa kasvattaa arvoa hemmetisti.

MikaM, syy miksi takerrun leimakysymykseen on että se on varsininen kysymykseni. :D

Ei haittaa ollenkaan käsitellä asiaa laajemmin, mutta siis juuri tuota lähdin selvittämään. Nyt AM avasi asiaa niiltä osin, että on myös sellainen keräilymuoto, jossa nimenomaan halutaan leimaamattomia. Tämä on ihan järkeenkäyvää, kuten myös ensipäiväleima, ”erikoisleimat” ja leimakokoelmat, mitä nämä ikinä kenellekin tarkoittavatkaan.
Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 5292
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Naantali
Etulaji: Jumppa

Suuri kysymysketju

#8

Viesti MikaM »

Rahoissa on mokilla molempiin suuntiin vaikutusta. Aina pitää löytää se passeliin suuntaan kallellaan oleva pöljä. (Käytän tuota sanaa, koska olen itse).
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Keräilyharrastus (postimerkit, keräilykortit, rahat...)

#9

Viesti Lasse Candé »

Itse keräsin lätkäkortteja about 1994-1997 ja koko USA:n fudiskisojen 1994 Upper Deck -sarjan. Jälkimmäisestä olen erittäin ylpeä vieläkin. Oli aika kova homma jahdata Fernando Redondon hologrammia, joka jostain syystä vaikutti olevan muita harvinaisempi. Kuulin juttua että jollakin tyypillä Kotkan Korelassa oli se ja ei muuta kuin kylään tekemään huonot kaupat monilla hyvillä korteilla.

Lätkäkorteissa oli vielä 94-95 kohtalainen vuosi, mutta muistaakseni 95-96 tai viimeistään 96-97 alkoi jo olla liian monta eri sarjaa. Jo aiemin mainitsemassani Beckett-lehdessäkin tämä näkyi, kun siinä oli yhtäkkiä enemmän sarjoja.

Leafin sarjassa 94-95 oli hienoja hopeisia erikoiskortteja sarjassa Leaf Limited. Sen lisäksi oli vielä erilinen sarja (merkityksessä ostettavia paketteja/pusseja) samalla nimellä. Ne kortit olivat muuten samanlaisia, mutta kaunokirjoituksinen L-logo oli hieman pääsarjan erikoiskortteja pienempi. Tässä sarjassa kuitenkin taas oli erikoiskortteina kultaiset Leaf-limitedit ja kerran paketista sattui käteen Pavel Buren kultainen Leaf Limited, jonka arvo oli miljardi biljardia. Jossain se on vieläkin ruuvattavien muovien välissä, joita käytettiin ja ehkä vieläkin käytetään kalleimmille erikoiskorteille.

Kauppakeitaassa joku myy tuota korttia 25 eurolla. :( Ja vielä pehmeämuovissa kuvassa. :(
http://www.kauppakeidas.fi/tuote/1994-9 ... bure-2500/

Yksi arvokkaiden korttien tyyppi oli ns rinnakkaissarja, jossa samanlaiset kortit kuin pääsarjassa (jossa tyypilisesti joitain satoja kortteja eri pelaajista). Jos tällaisesta rinnakkaissarjasta sai jonkun huipun kortin, niin niiden arvo oli älytön, sillä kun rinnakkaissarja on yhtä iso kuin normisarja, on hyvien pelaajien kortit erittäin harvinaisia, vaikka näitä rinnakkaissarjan kortteja olisi yksi per pakkaus. Joissain sarjoissa ne taisivat olla vielä vähän tätäkin harvinaisempia. Se löytö mikä minulla oli tällaisesta, oli myös Pavel Bure, mutta en enää muista mikä sarja.

Korteissa tuntui arvoon vaikuttavan pakkauksen hinta, jos kortit olivat "limited" (eli ettei paineta enempää kuin tietty määrä), tietenkin harvinaisuus, eli kuinka helppo tai vaikea kortti on saada pakkauksesta, kuinka hyvä tai suosittu pelaaja (Gretzky oli omana aikanani muita arvokkaampi) ja myös se, kuinka hieno kortti oli. Viimeinen arvioni perustuu mutuun siitä, että yhtä harvinaiset erikoiskortit samassa sarjassa vaikuttivat olevan arvokkaampia jos olivat hienompia.

Suomalaiset kortit olivat surkeita. Kaikkein hienoimpia erikoiskortteja oli aina liikkeellä ihan liikaa. Ihmettelin että ne vissiin vielä menivät korttikaupoissa kaupaksi korkeisiin hintoihin, vaikka niitä pystyi melkeinpä saamaan ostamalla pakkauksia halvemmalla. Litmasen "Magic Touch" oli yksi tällainen, joka löytyi jokaiselta kerääjältä ja oli silti olevinaan arvokas. Jääkiekkolehti myös listasi korttien arvot täysin yläkanttiin.

Oli vähän hauska juttu, kun jalkapalloilija Niclas Grönholm oli pari vuotta historian openi Kotkassa, pelatessaan MyPa:ssa vielä. Esittelin hänelle erikoiskorttiani hänestä ja hän kysyi että haluanko nimmarin siihen. Pienenä poikana olin vähän silleen etten tiennyt pilaako se kortin arvon vai ei, niin en uskaltanut ottaa. Taisi sanoa että menee hyvä kortti pilalle. :) Oli muuten hemmetin päällikkö äijä. Aina pieni pilke silmäkulmassa ja heitti sellaista toteavaa kuivaa läppää joka oli oikeastaan hemmetin hauskaa. :D

Ilmeisesti nimmari kortissa on ihan OK, varmaankin riippuen kortista ja keräilijästä, palauttaakseni vähän vastaaville raiteille, kuin postimerkit ja leimat. Peruskortissa varsinkin kova juttu, kun nimmari itsessään on joissain tapauksissa ehkäpä arvokkaampi. Yksi kaverini keräsi Gretzkyn kortteja ja lähetti hänelle kokoelman allekirjoitettavaksi. Tulivat kuulemma postissa allekirjoitettuina takaisin. Aika kova juttu, jos piti paikkansa eikä tuhertelija ollut joku assari. :)
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Keräilyharrastus (postimerkit, keräilykortit, rahat...)

#10

Viesti Lasse Candé »

Kuulin muuten juttua pienenä Beatles-korteista. Faijani esittämä väite lapsuudessani oli että eräs sukulainen sai kokoelman täyteen.

Onko kukaan kuullut tällaisesta korttisarjasta, ehkä 60- tai 70-luvulta? Pitää varmaan kysellä ensi kerralla kun näen.
Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 5292
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Naantali
Etulaji: Jumppa

Keräilyharrastus (postimerkit, keräilykortit, rahat...)

#11

Viesti MikaM »

Koska suomalaisten kolikoiden keräys ei enää riittänyt, niin otin mukaan amerikkalaiset dollarit sekä puolikkaat. Tarkoittaa, ettei koskaan tule valmiiksi. Hyvä.
Jottei fakkiinnu, niin mukana ovat sivuroolissa Tintti suomenkieliset ensipainokset sekä niistä tutut ajoneuvojen pienoismallit....
Erittäin vähissä määrin aikaraudat, mieluiten taskumallia.
Kaikissa omat hassut lainalaisuudet.
“Maamiinat kioskeihin”
RadioRock
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 74 kurkkijaa