Viimeisin katsomasi elokuva

[Kerkko]

Banshees of Inisherin oli tosi hyvä. Samoilta tekijöiltä kuin mainio In Bruges (Kukkoilijat), mutta ihan erilainen elokuva. Colin Farrell ja Brendan Gleeson olivat tässäkin mainioita. Juonesta en nyt välitä sen enempää kertoa, kuin että päänäyttelijöiden esittämät herrat olivat kavereita, mutta sitten Gleeson päättää, että ei enää ollakaan. Tämän pohjalle koko homma rakentuu. Mustaa huumoria oli mukana, mutta draamaelokuva tämä pääasiallisesti on. Ehkä tämän vuosikymmenen paras leffa näkemistäni.

[Paappa]

Vuoden 2015 versio Macbethistä. Tuo näytelmä on oma suosikkini Shakespearen tuotannossa, ajaton kertomus vallanhimon tuhoisuudesta. Fassbender onnistui pääroolissa aivan erinomaisesti. Lavastuksen ei varmaan ollut tarkoituskaan olla aivan historiallinen, mutta siinäkin onnistuttiin luomaan oikea tunnelma.

[Kari Aittomäki]

Mulla on aina ollu ongelmaa ton Shakespierren suhteen.
Kun luettuna se on jumalauta käsittämätöntä, kerrottuna raskasta ku parrunkanto ja elokuvaksi sovellettuna sitkaassa suossa kahlaamista.
Mutta olen kyllä nähnyt häntä aivan paikanpäällä, teatterissa ja Englannissa.
Enkä tajunnu niinku mitään mutta hianoo oli.

Leffoissa multa hyllystä löytyy ainoastaan Venetsian kauppias (2004.) Leffa on jäykkä ja kankea vaikka tosikovat näyttelijät vetelevät kympillä (Al Pacino fanittaa Shakes'ia) ja puvut on siistejä ja puhtaita juujuu.
Mutta silti se jytisee.
Jotenki se vaan pelittää, Shylock on hirveä rotta ja silti niin ihminen, valkoinen ylimystö niin kirkasotsaista ja silti vielä paljon ilkeämpää.. Ei sankareita, ei väärässä olijoita. Vain ihmisiä, rumankauniita.
Täydellinen Tarina.
Pound of flesh.. voi kamalan kamala.
Ja koko se alhaisten motiivien ja näennäisylevien periaatteiden pirunpolska.. ou jee.
Tarinankerrontaa.

Shakespierreläisen kielen ikonisointi tekee tosta soveltavasta eli suorista leffoista kankeita, mutta ne vahvanvahvat kyseenalaistukset ja jännitteet ovat järkyttäviä pommeja.

"No beast so fierce but knows some touch of pity.
But I know none, and therefore am no beast."

oujee

[Kari Aittomäki]

Tänään 12.4:ttä tuloopi illalla Pahat pojat.
Kertoo niinku Euran daltoneista, veljesporukasta jotka teki läjäpäin rujoja murtokeikkoja ja joilla oli perkeleellinen isäukko.
Jota näyttelee itse V-M Loiri, Uuno Turhapuro from hell.

Ei paskempi hölkkä, mulle henkilökohtaisesti vankka muistoankkuri.
Kaskun kateltiin tätä silloin aikanaan Äijän kans.
Jolle tuli niisku ku tuli nuoruus mieleen. Kun velipoikiensa kanssa teki keikkoja miten löysi.

" Kyllä sen on nykyajan sälleillä helppoo, rahalaatikoita on joka puolella muutaku runttaa matkaan."

Niinhän se oli, jonkin aikaa.

Pakko kai se on katella taas, Äijän haamun kanssa.
Pitää kai hakee rusinoita houkutteeksi.

[tapsaattori]

Prince of persia - Sands of time

Tämä elokuva perustuu videopelisarjaan nimeltä Prince of Persia. Se peliversio (alkuperäinen) mitä minä pelasin oli juoneltaan sellainen, että suurvisiiri Jaffar on napannut prinsessan torniin ja hänet pitää pelastaa 60 min kuluessa, ja tätä ajanmittausta varten Jaffar taikoi suuren tiimalasin.

Elokuvassa sen sijaan on olemassa tiettyä jumalallista hiekkaa joka tikarin sisällä antaa käyttäjälleen kyvyn palata menneisyyteen. Tiimalasi on valtaisa hohtava pilari maan sisällä jossa taikahiekka pyörii. Tätä salaisuutta vartioi prinsessa ja ilkeät hallitsijat tavoittelevat.

Ei tämä nyt ihan huono ollut mutta kovin vaisuksi jää. Itämainen taika voi toimia mutta onko näiden pakko olla nykypäivänä niin kauhean mystisiä ja megalomaanisia että koko maailma on vaarassa tuhoutua. Jake Gyllenhaal on hyvä.

[Kerkko]

Piti heti ryhtyä pelaamaan Prince of Persiaa, kun tämän luin. Viime kerrasta onkin aika monta vuotta. Ei mennyt läpi ainakaan ensi yrityksellä.

[Kari Aittomäki]

Kattelin tossa tuon hiljattaisen Run all night'n (2015).
Ohjaus spanski Jaume Collet-Serran ja pääosaan on ostettu itse Liam Neeson.
Joka oli kyllä hyvä ostos, hän iski mahtikunnarin 56-vuotiaana ruhjomalla Takenin läpi paremmin kuin kukaan muu olisi voinut.
Ja senjälkeen näitä arpisilmäisiä veterano-rooleja on riittäny.

Niin on laita tässäkin leffassa, ikänsä roistoillut Neeson ei ole väleissä komian poikansa (puoli-svedupetteri joel Kinnaman) kans muttaku sälli joutuu krimimurhan verkkoihin lavastettuna tekijänä on vanhan sotanorsun pakko nousta Viimeiseen Taistoon.
Hommaa ei helpota se että murhatyön päänilkki on Neeson parhaan kaverin poika.
Jota pomomiestä esittää ainaloistava Ed Harris kuten vain hän voi.

Itte leffa on väliin puuduttavaa rytinää, sinänsä mehevät sivuhahmot (Nick Nolte, Vincent D'Onofrio) eivät saa riittävästi jääaikaa ja kaikki oho-hups-olipa-lähellä-jutut on nähty aika hemmetin monesti.
Mutta öinen Kaupunki on upea ja erityisesti nautin tarinanviennin detaljista, jossa seuraava tapahtuma tuotiin tavallaan kartalle ikäänkuin droonikameralla yläilmoista kuvaten.
Hyvin dynaaminen tapa rytmittää, sopi tämänkerronnan pulkaksi oikein hienosti..
..kas kun mulla on joskus tapana seurata tarinan tapahtumia kartoilta. Niin leffojen kuin kirjojen. Antaa rankaa tarinaan...

Aika hienosti isä-poika-jännitteitä paljasteleva kerronta vie tarintaa ja kun tunteitten repimisiä toteuttaa Neeson ja muut ruttunaamat on maistuva soppa valmis.
Loppurutistus on hiukan turhan ilmeinen mutta silti koskettava. Kun Kadotettu lunastaa.

Jos nyt jostain pitää märistä niin huippumurhaajan rooliin oli ostettu Common.
Hän on komia musta mies juu mutta turhan ilmeikäs niinku.
Ei pelota.

Kaskun koko leffa on yksyhteen samantarintainen kuin vuoden 2002 Road to Perdition (suosittelen) jossa Jude Law tekee vastaavan mutta aivan kamalan murhaaja-hahmon.


Leffat on suuri ilo.

[Atticora]

Viikko sitten oli leffateatterit (myös popcornit) puoleen hintaan, joten käytiin katsomassa Keanu Reevesin tähdittämä John Wick: chapter nelonen. Ilmeisesti tässä on kyse palkkatappajan eläke-ehdoista. Selkeästi kuitenkin tämmöiset maailmaa hallitsevat salaiset järjestöt on huonoja työnantajia. Aiempia Wick-leffoja nähneelle juoni voi avautua paremmin tai sitten ei.

Tässä kohtaa on viipotettu ympäri aavikoita ja suurkaupunkeja ja ehkä muutama kymmentä kroppaa pistetty kylmäksi. Roskaruoka teki tehtävänsä ja otin muutaman minuutin (noin 10 ihmishenkeä) vaativat tirsat. Leffa on muuten melkein kolme tuntia pitkä. Loppupuoliskolla asetutaan Pariisiin ja alkaa tapahtua enemmän. Leffassa käytetty vähän samaa ideaa kuin edellisen viestin Run all nightissa: Reeves rymistelee läpi Pariisin tuttujen maamerkkien ilkeän DJ:n antaessa radiossa koordinaatteja palkkatappajille. Aikaa on auringonnousuun.

Tappeluiden taustalle oli valittu hienoja paikkoja, kuten vaikka mylläkkä liikenneympyrässä riemukaaren ympärillä. Erilaisia aseita käytetään monipuolisesti. Tarkistin netistä, Wickin omalletunnolle jää tässä osassa suunnilleen 140 palkkatappajaa, hieman riippuen laskutavasta. Aseettomista tekniikoista pisti silmään pötkötysasennosta tehtävät alasviennit. Monestihan tämmöisissä leffoissa on joku siisti tavaramerkki-muuvi, tässä pahiksia pistettiin tonttiin jalkasaksilla varsin avokätisesti.

Reeves on tässäkin aika jäyhä jököttäjä, kunnon pökkelö. Huumoritarjontakin jää hänen osaltaan kahteen "joo"-repliikkiin (pari tyyppiä salissa tosin naureskeli). Pääpahiksena hienostelee ruotsalainen Bill Skarsgård, selkeästi aineksia raflaavampaan rooliin olisi, mutta minkäs teet. Kaikki henkilöt jäävät aika yhdentekeviksi, kai se kuuluu asiaan. Aika videopelimäinen tämä oli myös toimintakohtausten osalta, ja ilmeisen tarkoituksella. Puoleen hintaan (myös popkornit) isolla kankaalla, aikaa nokosille, hienot kuvauspaikat - ihan kunnollisen pökäleen oli ulos puskeneet. En vain ymmärrä miksi niihin henkilöihin ei voisi pikkuisen yrittää hakea syvyyttä, tuskin se paljon katsojia karkottaisi.

[Lasse Candé]

Etsiskelin sopivaa vappuleffaa. HBO:lla mainosti heti kärkeen Deliverancea eli Syvää jokea.

Tullut täällä jauhettuakin pätkästä, mutta melko huonosti muistin tarkalleen miten se homma meni. Ja sen varsinaisen pointin, eli mitä kaikkea tapahtuu kuuluisan graafisen kohtauksen jälkeen.

Melkoinen kasvutarina ja yllätti positiivisesti. Kannatti katsella. Hyvää settiä kun esimerkiksi epäselvyyttä siitä löytyikö oikea tyyppi (se paennut landepaukku) ei liikaa pyöritellä. Me katsojina ikäänkuin päätämme saman kuin hahmot, että joo, oikea tyyppi se oli. Ja hienoa on että koko asiaan ei palata mitenkään, kuten eivät hekään mieluiten tee.

Nykyään ei olisi malttia olettaa katsojan olevan normaalin järkevä ja jolle ei tarvitse alleviivata näitä asioita.

[Mika]

Uncharted (2022)

Mjoo, tämä oli tällainen Indiana Jones kohtaa Mission Impossiblen ja James Bondin eli sellaista aivotonta toimintakohellusta alusta loppuun. Mutta halusin vaihteeksi jotakin tällaista kevyttä katseltavaa yhdeksi illaksi. Isolla budjetilla leffa on tehty, joten visuaalisesti ihan pelkästään maailman eri kolkissa kuvatut kohtaukset miellyttivät oikein paljon. Ja johonkin ATK-peliin tämä pohjautuu, mutta niistä peleistä minä en tiedä mitään.

Harrastelijamiksologina katselin innolla leffan alun kohtausta baarissa, jossa Tom Hollandin hahmo on baarimestarina töissä. Hänhän treenaili noita taitoja yhdessä luksusbaarissa Lontoossa ennen tätä leffaa.




Ja onhan tässä, kuten kaikissa tällaisissa leffoissa, myös lukuisia kamppailukohtauksia, jotka ovat nykyajalle tyypillisesti oikein viihdyttäviä. Myös parkour tai kaupunkijuoksu on esillä. Se on hyvää vaihtelua niihin elokuvamaailman loppumattomiin takaa-ajokohtauksiin moottoriajoneuvoilla.

[Lasse Candé]

Viime yönä Kummisetä kakkonen. Jokunen viikko sitten ykkönen.

Luultavasti kakkonen kolmatta tai neljättä kertaa ja ykkönen vastaavasti taikka sitten on yksi katselukerta enemmän.

Tavallaan vähän yllätyin, miten paljon enemmän pidin ensimmäisestä tällä kertaa. Olen aiemmin pitänyt toisesta enemmän, mutta nyt ei enää kyseinen selvitys puolestakymmenestä kostotarinasta toiminut niin hyvin. Sen sijaan ensimmäisen monipuolisuus pelittää vieläkin.

[Lasse Candé]

The Mercenary Areenalla.

Spagettilänkkäri jota markkinoivat yhtenä parhaista. Eipä ole sitten siinä tapauksessa Leonen länkkäreitä lukuunottamatta taso kovin korkealla.

Parasta pätkässä oli Kill Bill kakkosen musat (Morriconea).

Aloin sitten tasapainottamaan tätä kokemusta katsomalla Planet Terroria Netflixiltä. Kello oli jo paljon joten jäi reilu puoli tuntia toiseen kertaan. Kävin aikoinaan leffassa katsomassa ja nähnyt kerran tai pari vielä sen jälkeen. Mutta näyttää nyt vuonna 2023 melkeinpä vielä paremmalta.

[magamies]

Kingsman ja kultainen kehä tuli katsottua ja oli pettymys se ykkönen oli omaa luokkaansa tämä kakkososa oli väkisin tehty, täytyy odotella että joskus katson sen kolmosen The Kingsman sitä on kehuttu arvosteluissa kolmonen menee järjestön historiaan se perustamisen aikaan.

Seuravaksi katson ranskaiaisen kostotarinan Elle kun nauhoitin sen boxille pääosassa Isabelle Huppert ja ohjaaja Paul Verhoeven.

[Kari Aittomäki]

Katoin ähkien Tohtori Unen.
Joka on siis ittensä Stanley kubrickin ohjaaman Hohdon jatko-osa.
Perustuu Stephen Kingin mestaritarinaan kirjailijan vahvimmalla kaudella.
And therein lies the rub.

Mestari Kubrik teki koko tarinasta torson jättämällä ytimen hyödyntämättä ja täyttämällä koko kärsimyksen niillä kuvataidesommitteluillaan.
Hän tosiaan kuvitteli olevansa vahvempi tarinankertoja kuin Kuningas Stephen.
Leffa Hohto on jytisevä ohilyönti ja sen perästä Tohtori Uni huojuu hatarilla telineillä.

Mutta on se komia pykäelmä.
Puitteet on huolelliset ja kuvakieli moitteetonta. Näyttelijätyö varmaa, jopa hullaannuttavaa.
Naapurintyttö Rebecca Ferguson on perkuleen upea ja uskottava vampyyri-pomo, silmiensa takana kiehuu koko ajan.
Ewan McGregor vetelee varmuudella muttei ole Danny.

Tarina nojaa enemmän Kubrickin leffaan ja ajelee iloisesti mettään.
Loppukliimaksi on innotonta illistelyä ja tapahtumakäänteet laiskoja kuin laiskasti lämmitetyt nakit.
Kingin hienovaraisuus jää horisontin taa, se lopun viittaus kamppailun jatkumiseen vaikuttaa vaan jatko-osien kalastelulta.


Ja ennenkaikkea se kirjan tarinan ydin.. liekö Kubrick edes tajunnut jenkaa?

Jack Torrancen (jonka Jack Ncholson veteli leffassa lähinnä irvistellen) hahmon teräsydin jää kokonaan sivuun, kirjassa hän kerää aina tahtonsa ja kääntää kummitustalon mätänevän huomion toisaalle, pelastaa perheensä ja lopulta tuhoaa koko riivaajahotellin.
Tohtori Unessa, siis kirjassa Jack osallistuu haamuna poikansa Dannyn lopputaistoon ja heiluttaa Dannylle hyvästit murhaavan kauniissa kuvaelmassa.

Leffaversiossa Jacktorrancen hahmo on oksettava kopio J.Nicholsonin reuhaajasta.
Lisätty aivan koristeeksi, mitään varsinaista osaa hahmolla ei ole.

Muttasilti, Tohtori Uni on maittava leffa.

[AlexMachine]

Cannesin filmifestivaaleilla ensiesityksen saanut anime Mars Express.
Dystooppinen scifi-leffa jossa käsitellään robotiikkaa, filosofiaa ja koneiden tietoitsuutta. Varsin hyvä vaikka anime ei ollenkaan ole omaan makuun SE juttu. 3,5 tai oikeastaan lähellä 4 tähteä. Istuin tiiviisti tuolissa koko 1 1/2 tunnin ajan.