Herbertin mainion Dyyni-kirjaläjän vääntäminen elokuviksi on kovin vaikean oloista hommaa. Ensimmäisestä yrityksestä piti tulla noin 14 tuntia kestävä elokuva. Mukana Salvador Dali, Pink Floyd, Mick Jagger ja muutama muu. Taiteilupuolella Moebius ja Giger, kun ei huonompia löytynyt. Jostain syystä valmista ei tullut. Joku dokkari tästä on tehty, pitäisi nähdä.
Lynch teki 80-luvulla uuden yrityksen, joka sentään valmistui. Ohjaaja ei halua kommentoida asiaa sen enempää, niin antaa olla. Monille jäi kuitenkin elokuvasta nieleen Stingin varsin päheät futuristiset kalsarit.
2000-luvulla turahti vielä joku sarja, josta ei jäänyt mieleen mitään.
Viikonloppuna oikeassa elokuvateatterissa tsekattiin, viimeisin yritys Denis Villeneuven uusin viritys. Tätä elokuvaa Lynch ei aio katsoa. En tiedä onko maksettu mainos, mutta ihan hyvä tämä oli.
Näyttelijät jätti hieman kylmäksi, etäistä. Oottelin, että edes mulkvisti paroni Harkonnen saa jotain iljetystä aikaan. Villneuve itse sanoi että piti keksiä jotain uutta ja Stellan Skäärsgaadin silmissä on semmoista pelottavaa laskelmoivuutta. Eli en vaan osannut katsoa tätäkään leffaa oikein.
Toinen ongelma oli tavallaan itse juoni tai sen toteutus. Dyynihän on kaikkien avaruusoopperoiden, kuten Tähtien sota, isä ja äiti. Nähty jo.
Isoa plussaa rauhallisuudesta ja vakavasta otteesta. Vähän samanlailla kuin Blade Runner 2049. Varmasti aavistuksen tylsä leffa monien mielestä. Äänet oli paikoin aivan liian lujalla, ei taida olla oma teatterin taiteellinen ratkaisu.
Harkonnen on muuten väännetty sukunimestä Härkönen. Torilla tavataan. Jos pyritään numeroin ilmaisemaan taidetta, uusi Dune himpun vajaa 4/5. Not bad.
Paroni Härkösellä on taas pahat mielessä, lohkaisee elokuvan ohjaaja Ville Neuve
.
