Niin, aina välillä (meillä varsinkin -->Anton Puolakka kirjoitti: Jos muutaman vuoden perusteella alkaa toteamaan, että eihän tämä toimi, niin kääntäisin syyttävän sormen toteajaa kohtaan: lajivalinta on alun perin ollut virheellinen tai käsitykset lajin sisällöstä väärät. VT:n kuvauksessa kyllä opettajassakin on jotain outoa, koska hänkin epäilee opettamaansa asiaa. Jos ei ole _uskoa_ siihen, että typerältä ja järjenvastaiselta tuntuvassa harjoituksessa on jotain vielä löytymätöntä, on todellakin aika vaihtaa lajia, opettajankin.
) törmää ihmisiin jotka ovat itse päättäneet että mitä tulevat saamaan lajista, ja hakevat tätä sitten "väkisin", näkevät vastauksia siellä missä niitä ei ole, keksivät itse sitä omaa maailmaansa, omaa haluaan tukevaa tavaraa.... 
Itse sanon, että mikäli et jotain ymmärrä, niin kysy!
Eli juurikin tuo yllä ehdottamani ei tämän henkilön kohdalla ehkä toteutunut - ei kysynyt...Anton Puolakka kirjoitti: Joskus 15v sitten kesäleirillä ukeni kysäisi, että mitäs tykkäsin aamutreenin tekniikoista. Totesin niiden olevan mielestäni melkoista skeidaa. Uke hymähti hyväksyvästi ja vaihtoikin pikkuhiljaa lajia. En vaihtanut ja nyt ymmärrän silloiset aamutreenit paremmin.
Meillä tämän kanssa käy ehkä päinvastoin useimmin (IMHO) - ruvetaan pehmeilemään, ja virtailemaan, ja "leijumaan" iiiiiihan liian aikaisin. Ei missään nimessä Kyû-asteilla, eikä edes vielä Dan-asteillakaan, vaan vasta kun opettaja-aste on saavutettu olisi (IMHO) hyvä alkaa etsimään niitä "pehmennyksiä". Ne "kovat jutut" kun on ne jotka ne pehmot saa toimimaan - tai koviin juttuihin ne pehmeät perustuu.Anton Puolakka kirjoitti: Yksi asia, joka aiheuttaa joillekin pettymyksiä on jo hyvä saavutettu taso ja ymmärrys kovassa tekniissa. Sitten alkaa opetukseen tulla pehmeää tekniikkaa, joka ei vakuuta ollenkaan (siis minusta aivan sama tilanne mitä VT juuri kuvaili). Epäilys herää ja tyytymättömyys myös. Tuore musta vyö kokee olevansa kova ja uskoo omaan tietämykseensä, ehkä vaihtaa lajiakin "toimimattomien tekniikoiden" vuoksi.
Näin itse olen ymmärtänyt....
Jep, epäonnistuja on lopulta aina se itse epäonnistuja... Aa... juu... just, stating the obvious, am I?Anton Puolakka kirjoitti: En sano, että osaamatonta opetusta ei olisi. Sanon vain, että ajan oloon moni asia alkaa näyttää erittäin eriltä kuin aluksi. Huijaamista tuo ei ole, vaikka jotkut harrastajat kokevat pettyneensä. He pettyvät lähinnä omien odotuksiensa ja vallitsevan tilanteen ristiriitoihin. Opetusta ja lajia on helppo syyttää.
Jotka kykenevät opettamaan vain sillä omalla tasollaan... jossa tietty myös oma ansansa (näille ruskeille ja sinisille); on hyväksyttävä se että olen mikä olen, teen parhaani, en yritä olla enempää kuin olen vaan opetan sitä mitä osaan, ettei eksy keksimään jotain hienoa vain yleisöä viihdyttääkseni...Zzz kirjoitti: Tällä tarkoitan sitä, että seuroissa ruskeat ja sinisetkin vyöt vetävät säännöllisesti treenejä ja sensei vetää vain osan treeneistä.
