Vielä tuosta keskiaikaisen oikeudellisen ja uuden ajan kunniakaksintaistelusta. Oikeudellisen kaksintaistelun idea on pohjimmiltaan se, että kun todistelu ei ole muulla tavalla mahdollista (ei ole todistajia, osapuolet vannovat oman näkemyksensä), ratkaistaan asia siten, että Jumala suo taistelussa voiton oikeassa olevalle osapuolelle. Uuden ajan kunniakaksintaistelut taas perustuvat siihen, että kaksintaistelun kautta palautetaan uhattuna oleva olemus herrasmiehenä. Jos joku sanoo herrasmiehestä, että hän on pönttöpää, kohdistuu uhkaus hänen positiiviseen eli "vertikaaliseen" kunniaansa; kun herrasmies vastaa, että arvion esittäjä puhuu pötyä, hän puolestaan loukkaa tämän negatiivista eli "horisontaalista" kunniaa väittämällä häntä valehtelijaksi.
Tähän on sitten vastattava haastamalla hänet kaksintaisteluun, tai lakiteknisistä syistä vain todettava olevansa saapuvilla jossakin paikassa johonkin aikaan.
Kuitenkin kunnia näyttelee roolia myös oikeudellisissa kaksintaisteluasetelmissa. Talhoffer sanoo vuoden 1459 kirjassaan seuraavasti:
Kukaan ei mielellään anna sellaisen, joka on hänen vertaisensa, riistää häneltä kunniaa sanoilla; hän haluaisi ennemmin taistella hänen kanssaan, vaikka voisi kyllä oikeutetusti poistua hänen luotaan, jos haluaisi, ja siksi taisteleminen on pahantahtoisuutta. On seitsemän asiaa ja artikkelia, joista on vielä tapana taistella: ensimmäinen on murha, toinen petos, kolmas harhaoppi, neljä uskottomuus herraansa kohtaan, viides vangitseminen kamppailussa tai muuten, kuudes valapatto, seitsemäs neidon tai rouvan hyväksikäyttö.
Neidon tai rouvan hyväksikäytöstä esimerkiksi käynee fiktiivinen tapaus Heinrich Neustadtilaisen 1200-luvun lopulla kirjoittamsta versiosta Apollonius Tyroslaisen tarinasta, johon hän on lisännyt kuvauksen kaksintaistelusta. Tarinassa Flordelîse haastaa Silvian Nasaretilaisen kaksintaisteluun, koska tämä on syyttänyt aiheettomasti hänen sisartaan Claramieta. Claramien mies, Lafet, oli nimittäin voittanut Silvianin turnajaisissa, josta suuttuneena Silvian oli kostoksi yrittänyt raiskata Claramien. Silvian ei ollut onnistunut tässä, mutta oli kuitenkin väittänyt Lafetille Claramien antautuneen hänelle. Uskoen Silviania Lafet oli rangaistukseksi vanginnut Claramien tyrmään syömään koirien kanssa ja juomaan likavettä. Flordelîse esittää syytöksensä kuninkaan edessä, mutta koska Silvian tietysti kieltää kaiken, vaatii Flordelîse kaksintaistelua. Kun miehen ja naisen kaksintaistelun käytännöistä on saatu selvyys, Silvian joutuu taistelemaan ja lopulta Flordelîse voittaa iskulla ohimoon. Silvian herää vielä kuolleista tunnustaakseen kuninkaalle valehdelleensa.
Vangitsemisesta käynee esimerkiksi taas todellinen tapaus vuodelta 1478. Jorge von Rosinberg syytti Symon von Stetiniä siitä, että tämä oli vanginnut hänen ystävänsä tavalla, joka loukkasi vangitun kunniaa ("Er had mir myn frund gefangen vnbewart siner eren"), minkä Symon kiisti. Asia ratkaistiin kaksintaistelulla, joka kulki seuraavasti:
Taistelun alkaessa Symonilla on peitsi tanassa, Jorgella jalalla. Torven soidessa he käyvät hyökkäykseen; Jorge osuu Symonin kilpeen, Symon pistää ohi. Toiseen ohitukseen Jorge käy pitäen peistään kahdella kädellä ilman kilpeä, Symon puolestaan miekan ja kilven kanssa. Symon iskee Jorgen peistä, ja Jorge pudottaa sen. Molemmat käyvät miekoin toistensa kimppuun yrittäen pistää naamaan. Jorge lyö Symonin hevosta silmään, eikä ratsu halua enää hyökätä. Jorge pistää kymmenennen kerran Symonia, minkä Symon torjuu. Symonin ratsu alkaa riehua, ja Symon on putoamaisillaan sen selästä. Jorge vetää kypäräotteella Symonin alas ratsunsa selästä ja vaatii häntä vangikseen. Kuristumaisillaan olevalla Symonilla on vielä miekkansa, mutta Jorge vääntää sen hänen kädestään. Samassa Symonin ratsu pyyhältä ohi, ja hän saa siitä otteen, mutta putoaa pian uudestaan päälleen. Jorge yrittää tallata hänet, mutta ratsu ei halua vaan pudottaa Jorgen. Symon on nostamassa maasta peistä, mutta Jorge astuu sen päälle ja käskee Symonia antamaan olla. Jorge pistää Symonia miekallaan, Symon lyö miekan pois hänen käsistään ja käy hänen kimppuunsa aseitta. Lopulta Jorge kaataa Symonin maahan ja käskee häntä antautumaan uhaten pistää hänet kuoliaaksi. Symon antautuu, kehävahdit pysäyttävät taistelun ja auttavat Symonin majapaikkaansa. Jorge kiittää Jumalaa ja lähettää Symonille kahdensadan guldenin laskun. Symon nillittää jotain sitä, että eräpäivää ei ole määrätty. Taistelun suojelijana toiminut rajakreivi kutsuu molemmat taloonsa aterialle. Mitä taistelijat eivät tienneet oli, että rajakreivi oli asettanut varttitunnin aikarajan: jos taistelu olisi jatkunut hieman pidempään, se olisi keskeytetty.
PS.
► Näytä
Tuosta ylempänä käännetystä Talhoffer-sitaatista esiintyy siellä täällä vähän erikoisia versioita, aiheesta voi lukea lisää ohesta:
Miksi kaksintaistella.
Yksityiskohtaisempi kuvaus Flordelîsen ja Silvianin kaksintaistelusta löytyy täältä:
Kuukauden kirja: Das Recht in der Dichtung ([1932]).
(Kuvaus Simon von Stetenin ja Jorge von Rosenbergin kaksintaistelusta löytyy 14.1.1478 päivätystä kirjeestä, joka löytyy digitoituna editiona
täältä. Ludwig von Eybin kuvaus löytyy
täältä.)