Viikon kung fu -tyyli

[Mika]

Mei Hua Jie Quan 梅花捷拳 (Plum Flower Fast Fist)


Mei Hua Jie Quan on sisäinen tyyli, jonka loi shandongilainen Han Kwei Shun. Hänen oppilaansa Yue Chan, joka oli kotoisin Fu Shui Shanista, kirjoitti kirjan kaikesta oppimastaan. Näin tyyli siirtyi kirjoihin ja kansiin jo toisen sukupolven aikana.

Mei Hua Jie Quanissa panostetaan nopeuteen, ja kamppailussa pyritään pärjäämään mahdollisimman vähällä lihasvoimalla yrittäen käyttää vastustajan voimaa häntä itseään vastaan. Tyyli on samankaltainen Taijin, Xingyin ja Baguan kanssa. Pääharjoituksia on viisi ja liikesarjoja on 48.

Kerrotaan että Qing-dynastian aikana joku nainen opetti Mei Hua Jie Quani suurelle joukolle miehiä ja naisia. Tyyli onkin edelleen suosittu mm. Hunanin, Shandongin ja Hebein maakunnissa.

Vuonna 1814 Mei Hua Quanin kehittäjä Feng Keshan esiintyi Wuyi-opettajana ja värväsi Ba Gua Jiao -järjestön jäseniä kapinallisiksi. Hän jäi kiinni tekosistaan, ja hänen raajansa revittiin irti.

[Mika]

Er Quan 鵝拳 (Goose Fist)


Er Quanin alkuperä johtaa Xie You San -nimiseen henkilöön Pulingin kylään, joka sijaitsee Yongtain lähellä. Siksi tyyliä kutsutaan myös nimellä Puling Er Fah. Tyylin kehittämisen ajankohdaksi mainitaan 1800-luvun alkupuoli.
Yongtai on Fujianin maakunnassa lähellä Dazhang Xi -jokea.

Pulingin kylän läheisyydessä on paljon vesistöä, mikä tarjosi Xie You Sanille lukuisia mahdollisuuksia tarkkailla hanhia. Er Guanissa nojataan paljolti sormi-iskuihin, ja tietyillä Gong-harjoituksilla sormia kehitetään kestämään iskemistä.

[Mika]

Fut Gar 佛家拳 (Buddhist Fist, Shaolin Fo Jia Quan)


Sil Lum Fut Gar Kuen on Shaolin-temppelin tyyleistä yksi vanhimpia. Tyyli tunnetaan tehokkaana, ja tekniikkarepertuaariin on otettu Etelän Viidestä Perheestä eli eteläisen Kiinan viiden perheen ryhmänä tunnetuista tyyleistä, joilla kaikilla on suora Shaolin-tausta, kaikkein yksinkertaisimmat tekniikat. Nämä viisi perhettä, jokainen siis oma tyylinsä, ovat Lau, Li, Mok, Hung ja Choy.

Fut Garin perustana on hyvä tasapaino ja nopeat, voimakkaat liikkeet, joita voidaan suorittaa jatkumona edellisen liikkeen antaessa lähtövoimaan seuraavalle liikkeelle. Käsitekniikat tulevat eteläisistä tyyleistä, liikkuminen ja potkut tulevat pohjoisista tyyleistä. Fut Gariin kuuluu myös viisi eläintä: lohikäärme, tiikeri, leopardi, käärme ja kurki. Lohikäärme kehittää asennetta, tiikeri vahvistaa luita, leopardi kasvattaa voimaa, käärme kehittää chitä ja kurki vahvistaa jänteitä.

Fut Garin yksi kuuluisimpia mestareita oli Lum Tai Yong, taolaispappi joka kasvoi eteläisessä Shaolin-temppelissä. Hän syntyi 1895 ja oli nuorin Shaolin kung fu -koulutuksen suorittanut henkilö, ja hänestä tulikin Sun Yat Senin henkivartija.
Muutettuaan Havaijille 1933 hän toi tyylin länsimaihin.

[Mika]

Yang Taijiquan 杨氏太極拳


Yang-tyylin kehitti Yang Luchan (1799-1872), joka oli kotoisin Yongnianista. Hänen perheensä oli köyhä, ja nuorena hän työskenteli oppipoikana Chen Dehun apteekissa nimeltä Taihetang.

Kun Chen Dehu palasi kotikonnuilleen Chen Jia Gou'hun, hän otti nokkelaksi ja ahkeraksi havaitsemansa Yang Luchanin mukaansa. Chen Changxing opetti sukunsa jäsenille Taijiquania Chen Dehun talossa, ja hän otti Yang Luchanin oppilaakseen. Seitsemän vuotta Yang asui pienessä palvelijan mökissä ja opiskeli ahkerasti Taijiquania Chen Changxingin johdolla.

Lopulta Yang palasi kotikyläänsä, mutta jatkoi matkaansa mm. Pekingiin, jossa hän voitti useita mestareita haasteotteluissa ja ansaitsi lempinimen Voittamaton Yang.

Yang opetti Taijiquania myös monien virkamiesten perheille, jotka halusivat edistää terveyttään. Tätä tarkoitusta varten Yang pehmensi tiettyjä kovia liikkeitä. Myöhemmin hän kehitti liikesarjoja näiden muutosten pohjalta, ja hänen poikansa Yang Jianhou ja tämän poika Yang Chengpu muokkasivat näitä sarjoja.

Yang Taijiquan on tällä hetkellä suosituin Taijiquan-koulukunta maailmassa.

[Mika]

Liuhe Quan 六合拳


Liuhe Quanin (Six-Combination Boxing) arvellaan haarautuneen Shaolin kungfusta. Perustajana pidetään aikanaan kuulua taistelijaa nimeltä Cao, joka eli Botoussa Hebein maakunnassa keisari Daoguangin hallintokaudella (1821-1850) Qing-dynastian aikana.
Cao siirsi tyylin Li Guangmingille, hän siirsi sen Wang Dianliangille, tämä Tong Zhongyille ja Li Shutingille. Tong tunnettiin myös lempinimellä "Cangzhoun toinen sankari" (Twin Heroes of Cangzhou), ja hän opetti julkisesti Liuhe Quania Shanghaissa.

Liuhe Quanissa on vahvat asennot sekä pienet ja rivakat liikkeet. Tyylin eläimiä ovat lohikäärme, tiikeri, kurki, jänis ja apina. Jalkatyö noudattaa kiinalaisen kahdeksan diagrammin muotoja.

Liuhe tarkoittaa kuuden harmonian nyrkkiä. Yleisimpiä selityksiä numerolle kuusi tässä yhteydessä ovat ilmansuunnat (pohjoinen, etelä, itä, länsi, ylös, alas) ja kehonosat (kädet, jalat, kyynärpäät, polvet, olkapäät, lantio). Harjoitellessa kolmea paria ja niiden sisäistä yhteistyötä painotetaan: silmät ja mieli, hengitys ja voima, chi ja veri. Muita pareja ovat jalat ja kädet, kyynärpäät ja polvet sekä olkapäät ja lantio. Näiden lisäksi jotkut painottavat sydämen ja mielen, chin ja voiman sekä ulkoisen ja sisäisen harmoniaa.

[Mika]

Cheng Ba Gua Zhang 程氏八卦掌


Cheng Ba Gua Zhang -tyylin perusti Cheng Tinghua (1848-1900), joka harjoitteli nuorempana painia, ja 28-vuotiaana hän opiskeli Bagua Zhuan Zhangia Dong Haichuanin alaisuudessa. Hän opetti taistelulajeja Ha De Menissä Pekingissä, ja kehitti siellä tyylin, jonka peruskäsiasentona on Long Zhua Zhang (Dragon Claw Plam). Tyylille ominaista ovat pyöreät sivuttaisliikkeet ja lukuisat painitekniikat.

Levottomuuksien aikana Cheng hyökkäsi yksin saksalaispartion kimppuun ja hänet ammuttiin.

[Mika]

Yin Ba Gua Zhang 陰氏八卦掌


Yin Fu (1841-1909) harjoitteli ensin Luo Han Quania ja sitten siirtyi Dong Haichuanin oppilaaksi harjoittelemaan Bagua Zhuan Zhangia. Hän opetti Chao Yang Menin ulkopuolella Pekingissä.

Oman tyylinsä perustaksi Yin Fu otti Niu She Zhangin ("Härän kielen muotoinen nyrkki"), josta lähtevät monet tyylille ominaiset voimakkaat ja suoraviivaiset lyönnit.

[Mika]

Choy Li Fut 蔡李佛


Choy Li Fut on suosittu eteläinen tyyli, jossa painotetaan sekä tyypillisiä eteläisiä matalia asentoja että pohjoisten tyylien korkeita potkuja. Tyylin perusti vuonna 1836 mies nimeltä Chan Heung lähellä Kantonia, King Muin kylässä.

Chan Heung syntyi 1806 ja aloitti taistelulajiopintonsa 7-vuotiaana muuttaessaan setänsä Yuen Woon luokse, joka oli kuulu Shaolin-tyylin taitaja. Teini-ikäisenä Chan Heung peittosi kaikki haastajat lähikulmilta. Kun Chan oli 17-vuotias, hän siirtyi setänsä vanhemman Shaolin-veljen Li Yau Sanin oppiin. Chan harjoitteli Lin alaisuudessa neljä vuotta, jonka jälkeen jatkoi munkki Choy Fokin oppilaana Lau Fu -vuorella. Siellä Chan oppi sekä kungfua että buddhismia. Chan lähti Choy Fokin opista 29-vuotiaana, ja palattuaan kotikyläänsä hän vietti kaksi vuotta muokatessaan omaa tyyliään kaikesta oppimastaan.

Chan Heung nimesi uuden tyylinsä Choy Li Futiksi opettajiensa Choy Fokin ja Li Yau Sanin mukaan, ja Fut tarkoittaa kantoniksi Buddhaa, mikä oli tässä yhteydessä kunnianosoitus tyylin Shaolin-juuria kohtaan. Chan Heung siirsi tyylin pojilleen Chan On-Pakille ja Chan Koon-Pakille sekä veljenpojalleen Chan Kaulle. Sen jälkeen tyyli on levinnyt läpi koko maailman.

[Mika]

Hung Fut 洪佛


Hung Fut on eteläinen tyyli, jonka sanotaan olevan Hung Garin ja Fut Garin yhdistelmä. Tyylin perustajana pidetään buddhalaista mestaria, Wun Leitä, joka asui Fujianin maakunnassa.

Wun Lei eli syntymänimeltään Lee Jo Fun otti Hung Garista matalat asennot sekä voimakkaat käsitekniikat ja Fut Garista sisäisiä tekniikoita luodakseen uuden tyylin. Wun Lei siirsi tyylinsä oppilaalleen Wong Tong Kaelle, joka siirsi sen oppilaalleen Lee Chuen Yungille. Neljännen sukupolven mestari oli Ho Do Don ja hän siirsi tyylin Ng Hoi Tongille, joka teki Hung Ju Singista seuraavan mestarin.

Hung Ju Singin lempinimi oli "Valkopäinen paholainen", sillä hänen hiuksensa harmaantuivat hänen ollessaan n. 30-vuotias. Hänen taitonsa keppiliikesarjassa oli häikäisevä, minkä takia hänestä sanottiin, että näyttää kuin "paholainen huutaisi" hänen esittäessään keppitaitojaan.
Opettajansa kuoltua Hung Ju Sing vietti 10 vuotta buddhalaisessa Purple Bamboo -temppelissä Kantonissa hiomassa taitojaan vanhempien kungfu-veljiensä opastuksella.

Hung Futissa on useita eläinliikesarjoja ja 25 perinteistä asetta. Tyylin erikoisuus on keskittyminen vasempaan puoleen: suuri osa tekniikoista tehdään vasemmalla kädellä, jolla myös lyödään usein ensin, minkä uskotaan antavan yllätysetua.

[Mika]

Si Men Quan 四門拳 (Four Gate Fist)


Si Men Quania harjoitellaan monien vähemmistöheimojen parissa Yunnanin maakunnassa. Näitä heimoja ovat mm. Dai, Jingpo, Deang (Penglong), Miao ja Achang.

Si Men Quanin filosofia perustuu neljään pääilmansuuntaan. Liikesarjoissa tekniikoita tehdään neljään suuntaan, joihin myös kumarretaan. Korkeammalla tasolla harjoitteluun lisätään syviä kuoppia, joiden yli hypitään. Kuopat on järjestetty niin, että yhdeksän poikittaista kuoppaa menee 12 pitkittäisen kuopan kanssa ristiin. Näiden yli hyppii neljä harrastajaa samaan aikaan. Tämä harjoittelumetodi muistuttaa paljolti joissakin muissa tyyleissä tavattavaa paaluharjoittelua (Plum flower post).

[Mika]

Hui Hui Si Ba Jiao 回回十八肘 (Moslem 18 Elbow)


Tämä muslimityyli on tunnettu vahvoista kyynärpäätekniikoistaan, joita suositaan nyrkkien sijasta. Sanonnan mukaan "mieluummin vastaanottaa nyrkin kuin kyynärpään". Myös mantrojen hokeminen on Hui Hui Si Ba Jiaolle tyypillistä.

[Mika]

Wu (Hao) Taijiquan 武(郝)太極


Wu Yu-Xiang oli kotoisin arvostetusta keisarillisesta hallitusperheestä, ja kahden veljensä kanssa hän läpäisi keisarilliset virkamieskokeet. Kaikki Wu-suvun jäsenet olivat oppineita, mutta myös kamppailijoita. Taidot siirrettiin isältä pojalle.

Chen Dehu piti Taihetang-lääkekauppaa lähellä Yongniania ja vuokrasi huoneen Wu-suvulta. Tämän yhteyden kautta Wu Yu-Xiang oppi Taijiquania ensin Chen Dehulta ja sitten Yang Luchanilta. Vuonna 1852 Wu Yu-Xiang läksi Zhaobaoon Wenin maakuntaan oppimaan Taijiquania Chen Qingpingiltä. Jossakin vaiheessa hän luki Zhong-Yuen Taijiquan-manuaalin ja koki jonkinasteisen valaistumisen, minkä jälkeen lopetti virkamiesuransa ja pyhitti elämänsä Taijiquanille. Seuraavat yhdeksän vuotta hän yhdisteli kungfutselaisuutta, Sun Tzun sotataito-oppeja, Qi Gongia, perinteistä kiinalaista lääketiedettä ja taistelutaitoja luodakseen oman tyylinsä.

Wu Yu-Xiang siirsi oppinsa Yang Luchanin toiselle pojalle Yang Ban Houlle, ja siskonpojalleen Li Yi-Yulle. Li Yi-Yu opetti Hao Wei-Zhengiä ja levitti tyyliä läpi Kiinan. Täten Wu-suvun Taijiquania opittiin tuntemaan myös nimellä Hao-suvun Taijiquania, ja nykyään sitä kutsutaan usein nimellä Wu (Hao) -Taijiksi.

[Mika]

Di Shu Quan 地術(狗)拳


Di Shu Quan tunnetaan myös nimellä Dog Fist (koiratyyli). Se on kotoisin Fujienin maakunnasta.

Tyylissä painotetaan liikkumista maassa ja siinä käytetään paljon potkuja. Myös nivellukot ja hermopisteiskut ovat yleisiä. Liikkeet ovat voimakkaita ja matkivat koiran liikkeitä.

[Mika]

Lau Gar Kuen 劉家拳 (Lau Family Fist; Liu Jia Quan)


Lau Gar -tyylin perusti Lau San, jonka lempinimi oli Lau San Ngan (kolmisilmäinen Lau). Tarinan mukaan hänellä oli otsassaan iso arpi, joka muistutti silmää.

Lau Gar on yksi viidestä kuuluisasta eteläisestä tyylistä. Se on kuuluisa avokämmen- ja nyrkkitekniikoistaan sekä pitkästä kepistään. Lau Garista on tullut kuuluisa eritoten kahden Hongkongissa tunnetun näyttelijän ansiosta. Lau Gar Leung on kuulu kungfu-elokuvien ohjaaja ja taistelukoreografi varsinkin Shaw-elokuvien kulta-ajalta. Hänet muistetaan mm. Drunken Master II - ja Pedicab Driver -elokuvista. Lau Kar Fai tunnetaan paremmin nimillä Liu Chia Hui ja Gordon Liu. Hän esiintyi mm. 36th Chamber of Shaolin - ja Eight Diagram Pole Fighter -elokuvissa.

[Mika]

Black Tiger Fist 黑虎拳 (He Hu Quan)


On olemassa kolme erilaista Black Tiger Fist -koulukuntaa.
Yksi on kotoisin eteläisestä Zhejiangin maakunnasta, Taizhoun rannikkoalueelta, ja siksi sitä kutsutaan myös nimellä Zhejiang Nanquan.
Toinen Black Tiger Fist -koulukunta tulee Kiinan kaakkoisosasta, Sichuanin maakunnasta, joka on maan laajin ja ihmismäärältään suurin alue (yli 100 miljoonaa ihmistä). Sichuanin Black Tiger Fist -tyylissä on tyypilliset eteläiset matalat asennot, mutta tyylissä on myös pitkiä käsitekniikoita, jotka ovat tutumpia pohjoisista tyyleistä. Tämä koulukunta on levinnyt erityisesti Sichuanin länsi- ja eteläosiin.
Kolmas Black Tiger Fist -koulukunta on peräisin pohjoisesta Gansun maakunnasta, joka sijaitsee Mongolian rajalla. Vaikka tämä koulukunta on näistä kolmesta eristetyin, se tulee alueelta, joka on lähimpänä luonnonvaraisten tiikerien asuinseutuja.