Paappa

[Paappa]

Miekkailua. Aluksi hieroimme Dall'Agocchie:n liikesarjan alkua. En ole mikään liikesarjaharjoittelun suuri ystävä (Tai Chita lukuunottamatta) mutta tämä tuntui varsin järkiperäiseltä. Sen jälkeen oteltiin mikä sujui alkukankeuden jälkeen hieman paremmin kuin viimeksi. Yritin, siis ihan oikeasti yritin miekkailla ajatuksella. Onnistui vaihtelevasti.

Tässä harrastuksessa on kiehtovaa se, että meidän eurooppalaisen kulttuuripiirimme alan mestarit ovat joskus keskiajalla ja renesanssin aikana miettineet nämä asiat ja me yritämme seistä näiden jättiläisten harteilla. Jatkumo näkyy tekniikassa, kun vaan jaksaa sitä jatkumoa seurata.

[Paappa]

Maissipallotreeniä, punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä. Niin ja kävelyä. Oli muuten hienoa kävellä merenrantaa pitkin tuossa puhurissa!

[Paappa]

Miekkailua. Tänään tehtiin hämäyksiä, vastapistoja ja erilaisia hämäyksien - lyöntien - vastapistojen kombinaatioita. Meni välillä yli minun motoriikkani.

Lopuksi eräänlaista ottelua, jossa ainoa sallittu osuma-alue oli pää (siis maskin suojaama pää). Ensin niin, että ainoastaan pisto oli sallittu tekniikka, hämäyksiä, toisen terän painamista tai lyömistä sai tehdä. Sen jälkeen myös lyönnit sallittiin.

Tässä tuli hyvin esille se miekkailun perusperiaate, että on fiksua hyökätä niin ettei toinen pysty vastahyökkäykseen. Pitää siis sulkea oma linja ja hyökätä toisen avoimeen linjaan. Tuli muisto mieleen kun kalpaa miekkaillessa pääsin joskus ottelemaan erään hyvin rankatun naismiekkailijan kanssa. Hänen ranteensa oli terästä, kun hän sulki linjan se tottavieköön oli suljettu. Silloin jo mietin että olisipa joskus noin hyvä.

[Paappa]

Terveisiä Istanbulista. Allahu akbar vaan teillekin.

[Paappa]

Istanbul oli hieno kokemus. Turistikohteista pidin erityisen paljon sinisestä moskeijasta, se oli suorastaan tyrmistyttävän kaunis, harmoninen rakennus. Siellä oli myös islamilainen tietokeskus, jossa olisi voinut käydä kysymässä vaikeita jos olisi halunnut. En viitsinyt kiusata vaimoa moisella joten jätin väliin.

Istanbul on pieni ja varmasti länsimaisin osa Turkista eikä kerro riittävästi maan tilanteesta, mutta paikallisväriä siellä sai. Kahtiajaon väestössä huomasi kun katsoi esim. naisten pukeutumista. Huivin käyttäjiä oli nopeasti katsoen, ehkä, hieman vähemmän kuin huivittomia. Huivia käyttävistä naisista huomattava enemmistö oli vanhoja naisia. Toki huivillisia naisia oli nuorempiakin. Kokopeittävää mallia, jossa vain silmät näkyvät, näin yhden käden sormilla laskettavan määrän. Mielestäni enemmän näkee itäkeskuksessa.

Jos huivin käyttö nyt mitään indikoi niin näyttää siltä, että Istanbulin naiset vertautuvat ehkä eniten sisariinsa Etelä-Euroopassa. Työelämässä naisten määrä oli myös huomattava. Tosin esim. ravintolat olivat miesten valtakuntaa ja kansankapakoissa ei naisia juuri näkynyt. Voiko tästä päätellä mitään? Toki naisen paikka tuossa kulttuurissa on työajan ulkopuolella kotona, sen tiedän.

Suurimmaksi osaksi paikat olivat siistejä, eivät tietenkään Suomen luokkaa mutta riittävästi. Silmiin pisti kissojen ja koirien vilinä kaduilla. Näytti kuitenkin siltä että paikalliset joko eivät kiinnittäneet niihin huomiota tai suhtautuivat eläimiin perusystävällisesti. Tosin eräs taksikuski ajoi aivan häikäilemättä kadulla istuneen pikkukissan päälle, joka pelasti henkensä vain nopeilla reaktioillaan. Kuitenkin näki jopa sitä että katukauppiaat antoivat näille avoimesti ruokaa. Mieleen jäi musiikki-instrumenttejä myyvästä kaupasta ulos tullut harmaapäinen herra, joka jäi ystävällisesti rapsuttamaan jaloissa pyörinyttä oranssia kissaa.

Ainoa asia, josta en pitänyt oli se, että sisäänheittäjiä sai torjua aivan tosissaan. Mitään agressiivista emme kohdanneet, mutta olivat ne aika sitkeitä. Kilpailua ravintoloilla ja kaupoilla on valtavasti, mikä selittää sen että yrittää pitää keinolla millä hyvänsä. Meidät vietiin sisään mattokauppaan ja pääsimme ulos ostamatta mitään, keskustelu oli ystävävällisen sivistynyttä. Vanhaa kaupankäyntitapaa.

Ruoka oli muuten aivan erinomaista ja Turkish Airlines hakkasi palvelullaan ja erityisesti ruuan laadulla Finnairin aivan pystyyn. Tässä meillä olisi opittavaa. Jos nyt kohta koko Finnairia on olemassa.

[Paappa]

Uskaltaisikohan tänne taas jotain kirjoittaa, jos vaikka pöly olisi laskeutunut? Sain viestin adminilta ja siinä oli linkkejä muutamiin ketjuihin joihin aikoinaan olin osallistunut, tunnetuilla tuloksilla.

Aikaa on kulunut ja mies vanhentunut vastaavasti. Vielä kevään tänä vuonna koittaessa ajattelin että miekkailen onnellisena niin kauan kuin suinkin jaksan. Toisin kävi. Kyynärvarsi kehitti sen verran vakavan jännetupen tulehduksen että jouduin helmikuussa jättämään tämän harrastuksen. Toipuminen on ollut hidasta ja edennyt vaihtelevasti. Lääkärin mielipide oli se, että tämä tulee toistumaan. Ilmeisesti vauriot ovat olleet sen verran vakavia, että harrastus oli viisasta jättää. Toisin sanoen jouduin etsimään muuta tekemistä, muuten vamma saattaisi kroonistua. Suurimman osan miekkailuun liittyvistä kamoista olenkin jo myynyt pois, smallsword ja jonkinlainen treenisapeli minulla on edelleen sekä takki, maski ja muut suojukset.

Muutos oli henkisesti iso, mutta kaikkea ei voi saada. Kuitenkin on paljon sellaista mitä voi tehdä. Kun kunto alkoi antaa myöten liityin uudelleen HMAC:n ja aloin käydä kuntonyrkkeilytunneilla. Omaa säkki- ja maissipallotreeniä olen tehnyt säännöllisesti. Jo kuntoutumisen vuoksikin käyn melko säännöllisesti kuntosalilla, erityisesti maastaveto on liike jonka tekeminen tuntuu antavan hyviä tuloksia, pitää alakroppaa kunnossa ja samalla käsien puristusvoimaa tulee luonnostaan treenattua.

Jonkin verran treenaan itsekseni kevyemmillä aseilla jotka eivät samalla tavalla rasita kyynärniveltä kuin bolognalainen miekkailu. Tätäkin aion jatkaa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo.

[Veepee]

Wau, vanhoja partoja saapuu lauteille! Tervetuloa takaisin Harmi kuulla, että tärkeä harrastus piti jättää taakse, itse en pysty kuvittelemaankaan millaista olisi joutua lopettamaan taido (tai joku muu lajeistani, tai koko kamppailu osana elämää) kokonaan. Sitä suuremmalla syyllä toivotan onnea käden kuntouttamiseen.

[Paappa]

Jos jotain olen viime vuosina ja aikoina oppinut niin se on se, että ei se matka niin vaan lopu. Jos olet jotain tehnyt intohimolla se on osa sinua, vaikka tekeminen muuttuisikin. Siksi sitä muutosta ei kannata surra. Se mitä olet, pysyy jos niin haluat vaikka kaikkea et voisikaan tehdä samalla tavalla kuin ennen. Se on sinulla sisässä eikä sitä voi ottaa pois.

[Mänzy]

Mahtavaa, tervetuloa takaisin!

Itsellänihän alkoi pitkämiekan varomattomalla heiluttelulla tulla bursiittia oikeaan kyynärpäähän tuossa keväällä. Se pysyy kurissa ja voin treenata kunhan pidän varani, toistaiseksi.

[Paappa]

Tämänpäiväinen on kohtuullisen hyvä esimerkki siitä mitä näinä aikoina puuhailen. Aluksi säkkitreeniä, noin 70 % käsitekniikkaa ja 30 % yksinkertaisia potkuja. Sitten penkkipunnerrusta, kulmasoutua, kyykkyjä, vatsalihasliikkeitä.

Minulla on sen verran vikaa myös hartioissa että tangon saaminen selkään on hankalaa, joten etukyykky tai käsipainojen/kahvakuulien käyttäminen lisäpainona on järkevämpää. Tällä kropalla pitää vaan sovitella ja keksiä omia keinoja.

[Paappa]

Täytyy sanoa että minulla on taas kerran se tilanne että olen ikään kuin lajien välissä. Tässä kohta 55 vuoden iässä pitää harkita tarkkaan mitä voi tehdä, varsinkin kun työ vie ajasta suuren osa työmatkoineen. Jotain sellaista mitä voin tehdä myös yksin. Nyrkkeilynomainen treeni säkillä yms. lienee yksi vaihtoehto.

[Totte]

Kun kunto alkoi antaa myöten liityin uudelleen HMAC:n...

Nähdään ehkä siis siellä

[Paappa]

Kun kunto alkoi antaa myöten liityin uudelleen HMAC:n...

Nähdään ehkä siis siellä

Hyvä! Tämä ei tapahdu kuitenkaan ihan heti, koska nyt on syksyn kovin työmatkarumba. Heti kun taas kerkiän.

[Paappa]

Viimeisimmät treenailut lauantailta. Säkkitreeniä ohuilla hanskoilla, tukevat ranteita mutta eivät paljon vaimenna lyöntejä. Nyrkkeilytreenin jälkeen penkkipunnerrusta, vatsalihasliikkeitä ja kyykkyjä.

Viimeiseksi rentoa lyhyen aseen treeniä eli veitsisimulaatiota käyttäen säkkiä maalina. Väline on lyhennetty rumpukapula johon olen tunkenut puunuolen kumibluntin päähän, ei riko säkkiä. EHMS:n seminaarissa opin harjoitteen josta minun mielestäni on paljon hyötyä. Asetun maalista sopivalle etäisyydelle ja sitten teen lyhyitä syöksyjä. Vaikka pelkästään kädellä tai kuten tässä tapauksessa välineellä kontakti maaliin ja sen jälkeen ikään kuin kimpoan siitä syrjään tehden väistöaskeleen. Pisto ja nopeasti syrjään pois etäisyydeltä.

[Paappa]

Työpaikalla on hyvin varusteltu kuntosali jota pyrin aina välillä käyttämään. Siellä normaali ohjelmani on seuraava:

Lämmittelyä nyrkkeilysäkillä. Maastaveto, penkkipunnerrus, vatsalihaspenkki, ylätaljan veto, jalkaprässi, selkäliike telineessä. Kutakin kolme kierrosta vaihtelevan pituisilla sarjoilla, painoliikkeet (mave, pena, talja, prässi) niin että viimeinen toisto pitää pakottaa.

Tunti siinä tulee hyvin käytettyä.