Nyt lukuvuorossa...

[nassesetä]

Disturbed, seuraavaksi sitten Mikael Karvajalka. Kuuntelin itte äänikirjana automatkoilla eikä todellakaan tylsyys päässy vaivaamaan.

Varsinaisten kirjojen puolella sain itse luettua tuon Unabomberin manifestin, noin 90 sivua. Terroristien joukossa hän on sinänsä ainutlaatuinen tapaus, että hän näkee oikeastaan kaikki yhteiskunnan ongelmat teknologian aikaansaamina. Kaczynskya on helppo pitää vaan tärähtäneenä ihmisiä vihaavana erakkona, mutta manifesti on todellisuudessa selkeä ja johdonmukainen, ja jokainen asioita enemmän miettivä huomaa kyllä, että hän osin kirjoittaa täyttä asiaa.

Teoksen alkupuolella Kaczynsky kuvailee käsitteen "vallan prosessi", joka toistuu läpi kirjan. Se tarkoittaa ihmiselle jatkumona haastetta/tavoitetta - kamppailua/ponnistelua - tavoitteen täyttymistä. Eli jotta ihmiselämä olisi mielekästä, siinä on periaatteessa jatkuvasti toistuttava tuo vallan prosessin kaava, jotta tuntisi hallitsevansa elämäänsä. Hänen näkemyksensä on se, että liian teknologinen ja kehittynyt yhteiskunta ikäänkuin vääristää vallan prosessin ja täyttää modernin ihmisen päivät huonolla korviketoiminnalla ja vastenmielisillä (paperi)töillä, joihin emme evolutiivisesti sovi. Kaczynskyn mukaan primitiivisten kulttuurien ihmiset ovat onnellisempia ja vapaampia, vaikka elävätkin lyhyemmän ja vaarallisemman elämän moderniin ihmiseen verrattuna, koska kovassakin tilanteessa "lajityypillinen" ponnistelu on sisällöltään ihan toisenlaista kuin vakuutusmaksujen ja asuntolainojen kanssa tuskailu. Loppupuolella kuvaillaan lisäksi pääpiirteet siitä miten vallankumoukseen pitäisi maailmassa edetä ja kuinka voidaan mahdollisimman pitkäksi aikaa varmistaa se, että yhteiskunnat jäävät sinne noin rautakautiselle kehitystasolle.

Voi suositella, mikäli luddiitti-filosofinen modernisaatiokritiikki kiinnostaa. En ihaile murhamiestä tietenkään, mutta en myöskään liikaa jaksa tekojaan hämmästellä. Kaikkenlaista sattuu kuitenkin koko ajan.

Viimeistelin joululomalla myös Pasi Toiviaisen Ilmastonmuutos Nyt

Helvetin hyvä teos, suosittelen todellakin. Toiviainen osaa hyvin tieteen popularisoinnin. Kasvihuoneilmiö ja siihen liittyvät kytkennät eri suuntiin on sinänsä taviksellekin asioina suhteellisen helposti ymmärrettävissä, mutta suhteellisen harva meistä kuitenkaan hallitsee tätä soppaa kokonaisuutena.

Kirjasta jäi kyllä vähän ikävä fiilis siinä mielessä, että ihmiskunta saattaa oikeasti elää jo nyt lopun alkua. Kyllähän tuon sinänsä on jo tiennyt aiempien kirjojen perusteella, mutta nyt se iski kunnolla naamalle. Lumeton ja sateinen joulunaika tehosti vaikutusta. Ja Pasi latelee vain faktoja, eikä turhaan pyri lietsomaan paniikkia. CO2-pitoisuudet ovat jo nyt varmasti suuremmat kuin milloinkaan 800 000 vuoteen ja hyvin todennäköisesti suuremmat kuin koskaan edeltäneen 20 miljoonan vuoden aikana. Kaikenlaiset negatiiviset, eli lämpenemistä hillitsevät palautekytkennät (metsät, meret yms), alkavat jo nyt olla äärirajoilla ja kohta saattaa käydä niin, että niistä tuleekin päästölähteitä. Sitten se onkin menoa eikä meininkiä.

Kirjassa on kuitenkin myös suuri miinus, josta itse asiassa lähetin palautetta Toiviaiselle. Pasi syyllistyy samaan perisyntiin kuin Al Gore, eli ydinvoiman vähättelyyn. Siihen ei olisi enää varaa.

[Elina]

Mulla on yksi Reacher kesken (Lee Child: Without Fail) ja sitten aloitan joko seuraavan tai käyn Cassandra Claren Clockwork -sarjan kimppuun (tilasin kolme kirjaa netistä joskus jokin aika sitten).

Mutta mulla on muutama kirja, jotka haluaisin lukea, ja listaan ne nyt tähän, jotta voin tarkistaa jostain, mitä ne oli Luen usein kirja-arvioita ja mietin, että toikin pitäisi lukea, ja unohdan ne sitten.

Douglas Hofstadter: Gödel, Escher, Bach
Brian Aldiss: Helliconia -trilogia
Peter Evans: Ava Gardner - The Secret Conversations
Leena Krohn: Tainaron - Postia toisesta kaupungista

[Disturbed]

Waltarin "Johannes Angelos" tuli postissa, samoin Sodankäynnin Taito sekä Buddhan jalo kahdeksanosainen polku. Viimeksimainittu tulee tosin jälkilähetyksenä. Vielä on Sinuhea jäljellä tosin, loistava kirja. Voipi olla että tuo Mikael Karvajalkakin tulee ostettua tässä vielä! Harmi kun näitä kirjoja tulee niin jumalattomalla tahdilola välillä tilattua ettei aina ehdi lukeakaan. Olis tuo Toinen Maailmansota eepos vielä luettavana, yli 1000 sivua asiaa.

Nyt on Sinuhen lisäksi luettavana tällainen kirja kun "Elämäni Talebanin sisäpiirissä". Mielenkiintoinen kieltämättä!

Kyllä ne kirjallisuus on hieno asia. Varsinkin matkatessa kun pitää tehdä säännöllisesti tuo 8h bussimatka niin kirjoilla on silloin käyttöä.. Ja kyllähän näiden parissa viihtyy. Ja oppiikin.

[Mika]

Tämä ketju on silkkaa timanttia niitä sateisia viikonloppuja silmällä pitäen. 8-)

[bodyguard]

Simon Blackburnin Think on tässä työn alla ollut viimepäivinä.

[DeusVult]

Niccolo Machiavellin 'The Prince' & 'Art of War' työn alla. Yllättävän mielenkiintoista ja selkeää kerrontaa. Sellaiset 400 sivua - melkoisen paljon on jätkä jaksanut sulkakynällä raapustaa...

[taikuri]

Ei vielä lukuvuorossa, mutta tälläinen on tulossa ja jostakin jo ennakkotilattavissa:

Paha poliisi - Rikostoimittajan raportti poliisirikoksista

Helsingin huumepoliisin päällikkö istuu vangittuna kiven sisällä odottamassa lahjustutkimusten edistymistä ja hänen vaimoaan epäillään törkeästä rahanpesusta. Voisiko mikään olla nyt ajankohtaisempi raporttikirja kuin Iltasanomien kokeneen rikostoimittaja Rami Mäkisen selvitys poliisirikoksista?

Suomen poliisi arvostetaan tutkimusten mukaan korkealle kansalaisten silmissä. Mutta onko poliisikaan pulmunen. Mäkinen on käynyt läpi tilastoja ja selvityksiä, jotka paljastavat poliisin raadollisemman puolen.

Kirjailija(t) Rami Mäkinen,
ISBN 9789522891402
Kustantaja Pulitzer Oy

Ei varmastikaan mitään maata mullistavaa mutta omalla perverssillä tavallaan varmastikin ihan luettava kirja. Menee silti hankintalistalle vaikka yleensä luen toisenlaista kirjallisuutta (kaunokirjallisuutta).

Edit.
Juuri tullut lisäys Jan Stefan Jalutsilta (ent. Moilanen) tähän kirjaan liittyen:

Aloitin melkein kolme vuotta sitten tekemään kirjan nimeltä Pahat poliisit ja kun se osiio oli tehy, mitä voidaan tedä ilman pääsyä erilaisiin lehti- sun muut arkistot fahtaa varten, Harri Nykänen ehdotti, että ottaisimme mukaan Iltal-Sanomien rikostoimiitaja Rami Mäkisen, joka oitis suostui siihen. Sovimme aikataulut, miten hänen tulisi edetä kirjan suhteen.

Siitä on kohta kaksi vuotta ja kyseinen sankari ei ole vastanut puhelimeen, saati laittanut mitään infoa ko. asiasta. Ja kun halusin vaihtaa äijää, niin Nykänen oli sitä mieltä, että odotetaan vielä hetken. Nyt selvisi, miksi piti aina vain odottaa ja odottaa. Onneksi minulla on kaikki faktat ja materiaalit jäljellä, mitä toimitin hänelle.

Pitää paikkansa se, mitä tutkijat puhuvat Suomessa ja muualla tapahtuneesta ilmaston lämpenemisestä, täällä ilmasto kyllä lämpenee tosi nopeasti. Siistiä, Rami! Ei ihme, että piileskelit, vetkuttelit, valhtelitja sanoit silloin lähettäväsi valmiin tekstin minulle sp:henkun kaverini jätti Sinulle soittopyynnöt tärkeästä asiastajapyysi sitten soittamaan,etkä tiennyt,etä puhelimeen vastaan minä.Teit kaikkea sitä, mitä kunnon nilviäinen tekee:Hienoa,Rami!

Tälläinen episodi siis näköjään liittyy tämän kirjan vaiheisiin. Saattaapi olla, että tästä kuuluu vielä lisää sieltä perästä. Voi joutua Rami selittelemään.....

[ka1]

Yleissivistyksen paikkailua, Lennart Meren Hopeanvalkea. Aivan päätähuimaava matka suomalaisugrilaiseen menneisyyteen. Meri oli erinomainen kirjoittaja, jossa tieteilijän tarkkanäköisyys yhdistyi kansallisromantikon ja taiteilijan intohimoon. Hopeanvalkeassa hän vyöryttää lukijan eteen hämmästyttäviä faktoja, mutta myös omia huimia visioitaan kuluneista vuosituhansista. Lopputulema on suorastaan prattilainen, kuin unen ja toden rajamaita liikkuva shamanistinen matka halki heimojemme muistin. Tätä on kirjallisuus parhaimmillaan.

"Silloin kuin epäilykset valtaavat minut, otan käteeni rautanaulan ja nostan katseeni Pohjantähteen. Mikä niissä voi olla yhteistä, mikä niitä voi yhdistä? Paitsi mielikuvituksen lento?"

[Paul]

Miyamoto Musashi: Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys

[AlexMachine]

How to Hypnotise Anyone - Confessions of a Rogue Hypnotist.
ja
MENTALISM: Introduction & Resource List
By P. Craig Browning

[Dojon Jäykin]

Star Wars - Episodit I-VI kuvitettu opas.

[Puni]

Tämmöstä, osa kakkonen on sit 1600-nykyaika. Hillitöntä meininkiä.

[tabitha]

Säteily ja ydinsota, Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti

[Aihki]

Rabinowitch; The Yom Kippur War.

[flammee]

Dan Simmons; Flashback. Olipahan varsin hyvä kirja. Sopii erityisesti hommamielisille, koska sen kuvaamassa dystopiassa suunnilleen kaikki uhkakuvat ovat toteuteneet, ilmastonmuutos oli huijausta, julkiseen sektoriin laitettiin rahaa epärealististen talouskasvuennusteiden mukainen määrä, rakennettiin valtaisat määrä tuulivoimaloita jotka jäivät pystyyn ruostuun kun niiden ylläpito oli hyötysuhteeseen verrattuna liian vähäinen, Afrikka, Aasian länsiosat ja Eurooppa jäivät kalifaatin julman hallinnon alaisiksi, Israel tuhottiin ydinaseilla. Tapahtumapaikkana on USA, erityisesti syytetään Obamaa siitä että kaikki lähti meneen pieleen. Rahat siis loppu ja USA lakkas taistelemasta pahuutta vastaan maailmassa, jolloin se pääsi valloilleen. Kirjan nimi tulee huumeesta, sen vaikutuksen alaisena pääsee elämään jonkun muistonsa uudestaan, amerikkalaisista suuri osa onkin narkkareita kun muistelevat parempaa menneisyyttään.

Kirjassa seurataan entisen poliisin ja nykyisen flashback-narkkarin menoa kun se palkataan selvittämään rikkaan japanilaismiehen pojan murhaa. Eli murhamysteeriä. Vuosi on 2030, mutta scifiainekset ovat aika vähäiset, vähän aseistuksessa ja muutamassa muussa kohtaa tulee esille.

Simmonsin kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Kirjoitustyylistä tulee jossain määrin mieleen Orson Scott Card.. Tätä kirjaa on kritisoitu saarnaamisesta, mutta musta vähän tuntuu että se johtuu lähinnä siitä että Simmonsilta odottaa huimaa scifiä ja toisaalta sitten jos oikeistolaisuus tökkii, niin varmaan tökkii sitten kerrontakin. Ei tää ihan Ilium/Olympus -tasolle yllä, mutta se nyt olikin niin paljon eeppisempi kertomus että jää silläkin toiseksi. Kalin laulu on ehkä vähän läheisempi vertailukohde, sekin tavallaan dystopiaa, kun kuvaa Intialaista suurkaupunkia niin karmeaksi paikaksi että vaikea pistää pahemmaksi. Sitä parempi tää kyllä oli.