Kulttuuripolitiikka

[Andy]

Hyvin (hyvin, hyvin) varovaisesti voisi kulttuurin rahoittamista verrata siihen, että yksilö käyttää rahaa kulttuuriin. Joskus leffalipun ostettuaan huomaa tulleensa maksaneeksi roskasta, mutta mitäpä asialle voi tehdä. Ehkä siitä saa hyvää jutunjuurta iltojensa iloksi. Rahaa tällainen "sijoitus" ei tuota, mutta ei tuota hyvänkään elokuvan katsominen. Se, että joskus menee rahaa roskaan, ei sinänsä tarkoita, että pitäisi lakata katsomasta elokuvia.

Nähtävästi lähes kaikki maallikkokatsojat ovat osanneet luokitella Parvet "katsomatta tårta på tårta" -katgoriaan ja välttyneet maksamasta sen katselusta. Mielestäni ei ole kohtuutonta vaatia, että myös rahanjaosta päättävät ammattilaiset osaisivat tehdä saman päätelmän.

Jos elokuvatuotannon tukia perustellaan niiden taloudellisella hyödyllä yhteiskunnalle, niin silloin niiden pitää myös reaalimaailmassa tuottaa sitä taloudellista hyötyä. Tätä voi ajatella riskisijoituksena, mutta riskinotossa on yleensä tapana arvioida sitä riskiä suhteessa mahdollisiin tuottoihin. Haluaisin todellakin kuulla perusteet, millä Parvet-elokuvan on arvioitu voivan olla taloudellinen menestys.

Jos peruste tuelle on jokin muu kuin kansantaloudellinen - esimerkiksi elokuvan katsojien ajatusmaailmaa muuttava vaikutus - niin silloinkin pitäisi kyllä olla oletus merkittävästä katsojamäärästä. Eihän elokuva voi vaikuttaa ihmisiin, jotka eivät sitä katso.

Tämä pitäisi myös perustella ja jakaa rahoja jotenkin reilusti erilaisten ajatusmaailmojen tukemiseen. Epäilen että vaikkapa konservatiivisen kristillisyyden, amerikkalaisen unelman tai maahanmuuttokritiikin propagoimiseen ei saisi tukea yhtä anteliaasti.


https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010821096.html

Nähtävästi 1740-luvun Englannissa ei osattu käyttää feminististä taskudramaturgia niin, että silloiset barokkisävellykset kelpaisivat pilteille esitettäviksi enää nykyaikana.

[Antti]

Tuo arvon mittaaminen pelkästään katsojamäärissä ei taida olla mikään uusi näkökulma edes tässä ketjussa. Ajattelu sinänsä on tuttu muualtakin, esimerkiksi antiikintutkimuksen merkityksettömyyttähän on perusteltu muun muassa pienillä opiskelijamäärillä. Voisi ajatella myös, että kirjat, joita ei juurikaan lainata, kannattaa poistaa kirjaston kokoelmista, ja uutisjuttujen arvo tunnetusti mitataan klikkausmäärillä.

Mutta miten tuo barokkikonsertin peruminen liittyy taskudramaturgiin tai ylipäänsä mihinkään? Tai no, ainakin varmaan siten, että paljon klikkailtu, jaettu ja kohistu ja siten eittämättä arvokas ja sisällöltään mielekäs uutinen on saanut rehtorin luulemaan, että uskonnollissävytteinen musiikkikappale johtaa jättikorvausvaatimuksiin.

[Mika]

Okei, nuo eilen julkistetut hallituksen leikkaukset ja niistä yritystuet voiva osua myös kulttuurisektorille ja ehkä aika kovaa. Seurataan.


https://www.hs.fi/taide/art-2000011469514.html