Potkuihin nopeutta

[Jussi Häkkinen]

Tuolla tarkoitan siis vahvasti sitä, mistä mm. Andy puhuu. Niin kauan kun joutuu miettimään tekniikkaa ja potkaisemista sen sijaan että käyttäisi niitä työkaluina ja pohtisi enemmänkin kohdetta ja ajoitusta, on hidas. Melkein sama Kimmo-ominaisuuksien kanssa - jos edes joutuu miettimään, onko kyse kimmoisuudesta vai tekniikasta, tekniikassa on treenattavaa. Oheistreenejä voi ja pitää tehdä, mutta ennen kuin tekniikka on lähes automaatio, muista puutteista ei voi olla varma.

[Jussi Häkkinen]

Ja lisänä: Potkuni eivät ole nopeita, mutta suhteellisen kovia tällejä. Tiedän kuitenkin, miten nopeita ja kovia ne ovat, joten pelaan pelini niiden mukaan ajoitusta myöten. Niinpä ne leikkaavat kohtalaisen usein väliin nopeampien mutta ajoitusta huonommin pelaavien tyyppien kanssa. Bonuksena käytän niitä omalla tavallani, mutta sen löytäminen kestää. Tekniikasta voi tehdä omansa ja omien ominaisuuksiensa osoittaman työkalun, mutta se pitää ensin oppia.

Jos haluaa ihan absoluuttista nopeutta melkoisella voimalla, kannattaa katsoa ennen sähköistä pistelaskua ollutta WTF-taekwondoa, joka käsittääkseni on myös Hanmoodon potkutekniikan perusta. Se oli aika tavalla nopeusvoimaisen potkimisen kulta-aikaa, höystettynä silti hyvällä pudotusvoimalla.

[Jasse]

Tässä joitain Gabriel Vergan videoita jossa neuvoja potkujen kehittämiseen:

[Eizei]

Moi. Mainio ketju ja kiitos Timppa avauksesta.

Jos nyt yhdistän oikeaan ihmiseen, niin sullahan on kokoiseksesi ja taustaiseksesi poikkeukselliset ja varsin lajinomaiset potkut. Lajihistorian ollessa tuo luulisi, että jonkinlainen taekwondokärpänenkin on joskus puraissut edes kotitreeniin. Tapa, joka sinulla oli tehdä jo lajiin tullessasi viittaa siihen, ja tämä kyllä sopii lajiin passelisti, avoimella kun otellaan. Uskon, että olet saanut jo aika huikeasti vinkkiä tekemiseen tästä antoisasta ketjusta.

Mitä tulee kilpailuun ja harjoitusmäärään. Tällaisessa monipuolisessa moodolajissa, joka ponnistaa harrastajan kasvusta elämänmittaisella aikajänteellä, ja kilpailun ollessa oma pieni osa tätä viestiä, vallitsee ihan eri meininki, kuin kamppailu-urheilulajeissa. Hanmoodossa kilpailu on yksi pelikenttä, jossa harrastajalle annetaan mahdollisuus ylittää rajojaan ja kehittyä siitä, missä ollaan nyt. Kehittyminen ja kasvu osana harjoittelua ovat se juttu. Lajiharjoittelu ei tähtää kilpailemiseen, vaikka niitäkin ajatellen treenataan. Meidän kilpailuissa käy hyvin moninainen joukko hyvin moninaisella harjoitusrutiinilla. Haastamassa itseään ja viemässä itseään eteenpäin. Sitten on se porukka, joka lähtee hakemaan lisähaastetta sieltä, mistä sitä saa, vaikka thainyrkkeilykisoista. Tähtääkö laji kilpailemiseen ja/tai pyöriikö lajin harjoittelu kilpailumuodon ympärillä, vai ei? Eri asioita, eri panostus kilpailemiseen, eri kamppailullinen taso, eri vaatimus valmistautumiseen.

Potkimisesta ylipäätään on tullut nähdäkseni upeaa vaihdantaa. Laitan jatkeeksi parin viikon takaisen videon Helsingistä, jossa tulee omanlaistani paljolti potkimiseen liittyvää viestiä. Aiheena oli hyppypotkut ja ottelutaktiikat haastavammille potkuille:



Videolla tai ainakin kyseisessä sessiossa kävin läpi mm.

-kehon kokonaisvaltaista käyttöä suhteessa luonnonlakeihin ja tavoiteltuun lopputulokseen, fysiikan kehittymistä siinä sivussa.
-luopumis-venytyslähtöinen ajattelu ("ei tehdä supistellen, vaan saadaan tapahtumaan")
-tekniikan integroimista tavalliseen liikkumiseen
-valmiutta ennen ja jälkeen potkun
-tukijalalla viihtymistä liikkeessä riippumatta siitä mihin tie siitä vie (tukijalka ei saa kaatua, vaan tukijalkaa "vaihdetaan")
-alkuimpulssia ja liikkeen virtausta
-potkun toteuttamista äänimerkistä spontaanisti
-perusasennosta lähtemisen samankaltaisuuden yllätyksellisyyttä ym. Sähköttämättömyyshommia
-intensiteetin muuttamista, paineen aiheuttamista, otteludynamiikan hyödyntämistä ja vastapotkupaikan rakentamista
-hämäystä, maskin rakentamista ja maskin takaa iskemistä
-valmiuden säilyttämistä myös potkun aikana (mitä pidempi liikerata, sen tärkeämpää)

Timpalle suosittelen, kun säkki on, herkkiä ja mukavantuntuisia nopeita näpyjä ihan säkin pintaan. Otteluasennosta otteluasentoon hyytymättä. Paljon. Siitä milli kerrallaan syvemmälle sama terävä ja kevyt (oma max.) tuntuma ylläpitäen. Havittelet nopea ja kevyt tuntuma säilyttäen sellaista snäppiä jolla on vain riittävää vaikutusta läpi mennessään. Tekee hyvää isolle riskille miehelle. Painoahan sinä saat taakse kyllä sitten, kun sille on paikkansa. Rohkeasti heikkouden ja herkkyyden kautta. Kaikki jumit ja niiden aiheuttajat pois. Katsotaan tarkemmin, kun nähdään. Jatka hyvää duunia!

[timppa922]

Kiitos neuvoista tuo säkkitreeni vaikutti hyvältä vinkiltä pitää sitä ruveta treenaamaan.ollaan Alavudella nähty pari kertaa kuulun alajärven seuraan. Mulla on ollut ongelmana se että potkin ns läpipotkuja kun pitäs pyrkiä potkimaan piiskamaisesti ja se johtuu siitä todennäköisesti kun oon säkkiä potkinu ennen hanmoodoa eikä ollu tekniikasta mitään tietoa sillon tuli vaan aina voimalla juntattua potkut mutta siihen on jonkun verran nyt tullu parannusta kun oon pyrkinyt potkimaan rennommin ja käyttämättä liikaa voimaa.

[Eizei]

Kiva jos löytyi ideaa.

En olisi uskonut näkemäni perusteella, että läpivetokeskeisesti olisit treenannut. Ruumiinrakenteeseen nähden heität varsin rennohkosti takakiertopotkuja ja muita, se on harvinaista. Lahjoja sinulla on potkimiseen selkeästi.