Minkälainen olisi ultimaattinen miekka?

[Kari Aittomäki]

Jaajaa.
Mun silmiini rapiiri on varsin erikoistunut, lähinnä katutappeluvekotin. Painotus kaksintaistelu-aseessa.
Toki varsin ylivoimaisen hyvä sellainen, mutta mites pelaat jalkatyöllä jos olet heposen selässä tai ahtaassa sisätilassa tai keinuvalla laivankannella?
Mahdollisesti tai itseasiassa todennäköisesti useampien vastustajien edessä ja välissä ja seassa.

Toki Cyrano de Bergerac käytti tiettävästi katutappeluksissaan rapiiria, jotkut kertovat että tässä sadan miekan kukistamisessaan olisi vasemmassa kädessä käytellyt hän tikariakin, jotkut väittävät että maastapoimittua miekkaa.
Sata ei ole luonnollisestikaan tarkka lukumäärä vaan yleisilmaisu "en tiedä kuinka paljon mutta aika pirun paljon."

Cyrano muuten sai 30-vuotisessa biletyksessä nimityksen ”le demon de la bravoure”, urheuden demoni.
Eli kyllä lie rapiiriakin käyteltiin räkäsemmissäkin oloissa, etenkin kun tiedetään että spanskien tercioitten miekkaveikot vilisteli sielä keihäskentillä rapiiriensa kanssa.
Oliko se sotakenttäpeli sitten sama kuin kaduilla saapastellessa, se on oma juttunsa josta on juteltukin.

[sinappi]

Ainakin myöhemmissä maalauksissa meidän suomalaisten(kin) kunkku Kustaa II Aadolf teutaroi taistelukentällä kyrassieereineen pitkät rapiirit kourassa. Jos toimi kolmikymmenvuotisen sodan lihamyllyissä, oli varmaan ihan paikallaan myös laivan kannella. Tiedä sitten, miten totuudenmukaisesti noissa kuvissa aseet esitetään.

Dumas’n Muskettisotureista tuli mieleen, että mitä syytä meillä on olettaa seikkailukirjan taistelukuvausten olevan millään tavalla todenmukainen kuvaus oikeasta taistelusta? Kirjailija ei kaiketi mikään taistelija itse ollut.

[Jussi Häkkinen]

Jaajaa.
Mun silmiini rapiiri on varsin erikoistunut, lähinnä katutappeluvekotin. Painotus kaksintaistelu-aseessa.

Ensimmäinen postaus ja ketjun premissi:

"Ajatellaan että tavoitteena on kaksintaistelu toista miekkamiestä vastaan ilman minkäänlaisia panssareita tai kilpiä tai mitään muitakaan varusteita."

Rapiiria toki käytettiin myös sodissa, mutta se menee ketjun aihealueen ulkopuolelle.

[Jussi Häkkinen]

Dumas’n Muskettisotureista tuli mieleen, että mitä syytä meillä on olettaa seikkailukirjan taistelukuvausten olevan millään tavalla todenmukainen kuvaus oikeasta taistelusta?

Ei mitään syytä. Kyseessä on 1844 julkaistu seikkailuromanttinen teos, joka sijoittuu 1600-luvun alkuun. Ei ole mitään syytä olettaa, että Dumas'lla olisi ollut lähellekään nykyisten HEMA-harrastajien tietomäärää miekkailusta. Mikäli miekkailukokemusta on ollut, se on todennäköisemmin ollut 1800-luvun urheilumiekasta.

[Kari Aittomäki]

Niin, Aleksi oli varasin värikäs (sananmukaisesti) henkilö, kenraalin poikana ja maineeseen nousseena solttuna aivan varmasti osaava teränkäyttäjä.
Kenraalismies itsekin.
Hän väitetysti ei välttänyt haasteita ja käytteli jopa miekkaa varsin mielellään.
Hän oli varsin verevä kaveri, rakasti ruokaa (erittäin taitava ja luova kokki, Harris sijoitti keittokirjansa Hannibal Lecterin hyllyyn), naisia, nousuhumalaa jota osasi venyttää, tappelusta ja kaikenlaista debatointia.

Alan mies ja mestarikertoja.
Hänen kirjoitustensa leimaaminen seikkailutarinaksi kertoo enemmän leimanlyöjästä, teemoihin oli piilotettu varsin paljon kaikenlaista.

Toisin sanoen, Dumas Davy de la Pailleterie tiesi vallan helvetisti kaksinkamppailusta ja myös sodasta. Osallistui muuten myös Vallankumoukseen Kaarle X vastaan, tämä kun nääs oli puolipakottanut miehen Venäjälle maanpakoon.

Vai hemaharrastajat enemmän kartalla..
Juupa juu. Pakko mennä kaakaolle.

[sinappi]

Oliko tämä kirjailija Dumaskin tosiaan isänsä tavoin sotilas? Kenraali peräti. Ranskan vallankumoukseen kaiketi osallistui siviilinä. Italian kuningaskuntaan Dumas meni 59-vuotiaana ”taistelemaan” yhdistymisen puolesta toimittamalla sanomalehteä.

[Jussi Häkkinen]

Hän väitetysti ei välttänyt haasteita ja käytteli jopa miekkaa varsin mielellään.

Saisiko tälle lähteitäkin, tunnettu historiansa kun ei moisia tunne. Isän sotatarinat toki ruokkivat mielikuvitusta, mutta kirjailija-Dumas oli kyllä kirjoituspöytäsoturi.

Eli: Missä ja kuka on väittänyt?

Lisäksi vaikka 1800-luvun sotimisesta olisikin osaamista, tämä ei tee yli 200 vuotta aiemmin riehutun miekkailun tuntijaksi. Jo aseet ovat erilaisia, kaikesta muusta puhumattakaan. Hieman sama kuin pistäisi nykysotilaan 1800-luvun.puolivälin kiväärin varteen.

Eli tarinansa olivat tarinoita. Romanttisia ja tenhoavia toki.

(Kolme muskettisoturia on muuten yksi ehdottomista lempikirjoistani, enkä missään nimessä väheksy Dumas’n kertojanlahjoja. Ne eivät tarvitse pellosta tempaistua miekkamestari- tai kenraalifantasiointia tuekseen vaan ovat vahvoja ihan sellaisinaan.)

[Kari Aittomäki]

Alex sai sotilasakatemiakoulutusta eli miekka oli lie kädessään varsin usein, kenraali-isan ansiosta varmaan jo kakarasta asti.
Mulattina hän pääsi myllyttämään varsin usein ja hartaasti, kuvauksia löytyy.
Dumasin ranttalipuolesta kertoo se, että esi-apachet eli vaaralliset katujätkät tunnustivat hänet vaarallisena myllyttäjänä, oli jossakin tilanteessa onnistunut kepillään pitämään useampia katujätkiä loitolla ja lopulta ajamaan karkuun.
Yksi artikkeli väittää että keppinsä oli itseasiassa keppi-miekka, joka todistaisi itsessään rapiirin katutehosta.
Että oltais jotenkinkaan otsikon alla.

Kenraaliarvosta, kyseessä lie hoviarvo eli ikäänkuin kunniadaniin verrattava juttu.
Olihan miehellä akatemiakoulutus ja väitetysti näyttöjäkin.
Kirjailijahan hän oli ja näkyvä hahmo hovissa ja Pariisin yössä.

Jos joku ei tiennynnä, se tv-muskettisoturien musta Porthos on homage Dumasia kohtaan.

[Jussi Häkkinen]

Lähteet näille. "Tiettävästi" ei ole lähde ja olet toistaiseksi ainoa, joka on puhunut hänen kenraaliarvostaan - missään.

[Kari Aittomäki]

Noniin, tosiaan olin väärässä ja väärinlukenut. Kiitos oikaisusta.
Kirjailija Dumas ei ollut kenraali, häntä vain nimitettiin jossain kenraaliksi persoonansa, kirjailijatasonsa ja isänsä takia.
Joka oli siis sotilasurainen.

"Dumas (vaari) ylennettiin kenraaliksi 31-vuotiaana, ensimmäinen Afro-Antilles-alkuperää oleva sotilas, joka saavutti tämän arvon Ranskan armeijassa."
Eli tämä mies.



Väärinymmärrys lie peräisin vanhasta artikkelista, jossa kuvattiin Aleksin levottomuutta ja persoonaa.

Kuten näkyy, vaari-Dumas (pojanpoikansakin oli menestyvä kirjailija) kantoi ratsuväkisapelia.
Olen lukenut että kenraali Patton USA olisi kalistellut miekkoja taitavan pistomiekkailijan ja upseeritoverinsa kanssa.
Käyttäen rapiiria vastaan omakehittämäänsä suorateräistä sapelia.

Olympialaisissakin miekkaa käytellyt Patton olisi pystynyt torjumaan kaikki törkkäisyt mutta ei olisi onnistunut omissa hyökkäyksissään.
Lähde tällekin on vanha alan lehti jostain seitkytluvulta, silloin kun lehdissä oli oikeen luettavaakin.
Eli mitä ilmeisimmin rapiirin nopeus on liikaa raskaammile terille.

SIlti ottaisin käteeni mieluiten lyömämiekan.

[Jussi Häkkinen]

Suorateräinen "sapeli" lienee "saber", joka on usein ollut ns. ratsuväenmiekka. Niitä oli käyrinä ja suorempinakin versioina. Näkisin juurena mahdollisesti erilaiset ns. broadswordit ja sideswordit, joissa oli kaikenlaisia vempeleitä - joskaan mitään erityistä juurta ei tarvitse, ratsuväenmiekoissa ja sotilasmiekoissa ylipäätään oli paljon sisäistä kehitystä.

Lyömämiekasta on sanottava, että se tarvitsee myös valtavaa finesseä. Käytännössä kyse on vahvasti toisen terän hallinnasta ja itsensä pitämisestä (suhteellisessa) suojassa ennen kuin edes pääsee lyömään. Vastustajan miekan heikompaa kohtaa hallitaan oman terän vahvemmalla kohdalla, ihan mekaniikan mukaan. Jos päällä ei ole haarniskaa (ja silloinkin), peli on todella herkkää. Tukevat hanskat kädessä auttavat asiaa, mutta jos kyse on ketjun premissistä ja hommaan mennään ilman erityissuojia, verevyys on melko kaukana siitä, mitä on fiksua tai toimivaa tehdä.

Jos elokuvia haluaa käyttää viitteenä, minusta The Duellists on edelleen fiilikseltään hieman oikeaan suuntaan. Voi olla, että jossain kohdissa hieman liian räkäistä ja suurta elokuvallistamiseksi, mutta idea on pitkälti kohdallaan.

[Jussi Häkkinen]

Amerikkalainen ratsuväen "sabre":

[Andy]

Jos kummallakaan ei ole minkäänlaista taitoa, miten se vaikuttaa optimaaliseen kaksintaistelumiekkaan?

[Jussi Häkkinen]

Miekan pitäisi olla mahdollisimman tuhoava ja ehkäpä ulottuva, karkeasti käytettävä. Joko pisto- tai leikkauspainotteinen puhtaasti.

Olisiko leikkaavana grosse messer ja pistävänä joku estoc tai pistohenkisempi pitkämiekka.

[Kari Aittomäki]

Voiko jotain asetyyppiä edes arvioida maksimitehon kautta? Vaikkavaan seremoniallisen kaksintaistelun kautta?
Ase tahtoo olla yhtä tehokas kuin käyttäjänsä.