Milloin tulisi lopettaa kamppailulajien harjoittelu?

[Jani Rantalainen]

It ain't over until the fat lady sings.

[Jaawa]

It ain't over until the fat lady sings.

Avaa vähä, jos ajatus siis on että "kunnes on multaa suussa"? Mitä ajatuksia sulla herää siitä, että joutuis tahtomattaan tilanteeseen missä ei voi enää treenata lajiaan siten kuten haluaa, tai oletko jopa ollut semmosessa tilanteessa kamppailuties varrella?

[Mika Väyrynen]

Onhan tämä hankalaa hommaa. Ymmärrän sua Jaawa paremmin kuin uskotkaan. Välilevyt pxxkana, kaksi viikkoa sitten päsähti kolmas. Fyysiset realiteetit on pakko hyväksyä. Mutta treenata voi, ei vaan samoin kuin silloin aikoinaan. Omaa lihaa voi kurittaa, vaikka tekemällä 10 oikein tiukkaa Sanchinia peräkkäin. Sattuu ja on muutenkin oikein hyvä olo... Ikääntyminen ja vammat sucks. Jauhetaan eteenpäin siitä huolimatta. Eikö niin ?

[Ôari]

Toivottavasti @Mika Väyrynen viittaa jotenkin positiiviseen kipuun....?

Itse näkisin jos oikeasti tulee oikeaa kipua niin leikitään oikeasti (lisä)vammautumisen riskillä... ja se nyt ei voi olla tavoitteena... eihän?

[Mika Väyrynen]

Tietenkin positiiviseen. Ei kehoa vastaan pidä taistella, sen realiteetit on tietenkin hyväksyttävä ja sen ehdoilla mennään. Täytyy tietää missä terveyden rajat menee. Vammahistorian ehdoilla nääs.

[Jaawa]

Always forward joo, sain ainaki ite tarpeekseni vammariskillä väkisin yrittämisestä, ja myös seuraavaksi ilmeentyneestä itsesäälissä rypemisestä. On parempia teitä, piti vain löytää. Mitä sitte jos pitää rajottaa, rajathan vapauttaa.

[Kari Aittomäki]

Heh, jostain syystä tuli mieleen kun olin kauankauan sitte siskolikalla kylässä tuola itärajan tuntumassa.
Kaunis kevättalvinen päivä ja lähdettiin perheensä kanssa (koiratkin) pitkälle kävelylle.

Mulla oli levoton olo kun en päässy treenaamaan, sain jonku einoleino-kohtauksen ja hyppäsin ojan yli sinne metriseen hankeen kauhomaan.
Nuorempi koira heti mukaan, "Jee! Tää on vänkää!"

"Mitä sä sielä kahlaat, tuunny pois!"
"Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki! Kiai"
"Saatanan hullu."
"Vuhvuh."

[Nommo]

Itse kokisin että olen ollut Krav Magassa parempi kuin koskaan, parempi kuin vuosi sitten jolloin homma oli aivan räpellystä, eikä jatkuva polven kränääminen ainakaan auttanut asiaa. Oranssin vyön kokeetkin jäi väliin. Joten sikäli olikin sitten välillä käväistä tsekkaamassa se paini, kuten taaempana jotain olen kirjoitellutkin (ja venäytin siellä niskani). Kuitenkin tosiaan nyt palattuani Krav Magaan on homma ollut juohevampaa. Vaikken osaa sormella osoittaa mitään tiettyä seikkaa, niin tuntuu kuin se reilun 2 kk paini olisi jotenkin auttanut minua hahmotusongelmaista pysymään vähän paremmin kärryillä.

Mutta ei anneta armoa, ei. En ollut kuin pari treeniä ehtinyt tänä vuonna käydä, kun ilmeisesti pamahti korona. Tauti itsessään oli iisi, mutta kevään mittaan alkoi tuntumaan tuon tuostakin että läkähdyn. Allergeenikausihan alkoi helmi-maaliskuussa, joten se ei sitten anna minun allergisen astmaatikon petraantua. Niin kuin tuo ei olisi riittänyt, sairastin huhtikuussa vielä influenssankin. Sekään ei ollut sairaalaan vievä tauti minun kohdallani, mutta nyt sitä vasta huonossa hapessa ollaan. Allergeeneissakin ollaan edetty lepästä koivuun, ja olo ei kuin pahenee. En pääse kuntoutumaan hengitystieinfektioista. Nenä pysyy auki, sen suhteen ei ongelmaa, mutta pieninkin ponnistus saa puuskuttamaan ja läähättämään. Treeneissä olen joutunut välillä ottamaan totaalista time outia ja sysäämään parini muiden opponenttien pariin. Eipä tuo silleen muita haitanne, itseäni pännii. Parin astmaatikon kanssa juttelin tässä ja jompikumpi huomautti ettei tämä sydämelle oikein hyväksi liene. Mene tiedä sitten.

Sen verran kumminkin tärviöllä olen, että jätän nyt väliin viikonloppuna olevan leirin, ja sekös pännii. Sen mukana menee sitten tietysti taas vyökokeetkin. Meillä ei niitä mitenkään liikaa ole, ja ne ovat aina jossain hevonkuusessa asti. Huomiset kokeet olisivat olleet kohtuumatkan päässä ja olisin saanut majapaikankin kaverilta.

Kyllähän se alkaa motivaatiota syödä että jo toinen vuosi, kevät ja kerta että joutuu jättäytymään sivuun. Mutta en ole vielä kylläni saanut KM:sta, ja järjellä kun ajattelee, niin onko sillä nyt sitten suurikin merkitys mitä väriä se vyö on, kun ei me edes normitreeneissä käytetä niitä! Ja silti kaikki tekevät kaikkea, ja olen tässä itsekin duunannut varmaan joka vyöstä jotain juttua.

[Jaawa]

Ompas ollu tårta på tårta säkää sulla, pystyn vähän liiankin hyvin samaistua. Mutta hyvä ettet luovuta!

Tämä on tahmeaa aikaa melkein kaikille, mutta eritoten meille hengityksen kanssa taisteleville. Tarjoan nyt omaa näkökulmaani tähän, saa viisveisata jos siltä tuntuu. Elikkäs, mä näkisin, että kuitenkaan mikään tässä ei oo sun syytä, nämä on paskoja geenejä, ja nyt liikkuu paskoja pöpöjä ja pölyä. Tämä kaikki menee ohi joskus, hitaasti kaikki paranee. Nyt on itsestä huolehtimisen aika, sitä kestää vielä hetken, enneku voi laittaa sen kaipaamansa vaihteen silmään.

Mitä sinä kaipaat, ja mitä sun kroppa kaipaa, mä aattelen että ne on usein kaks eri asiaa. Eli nytkin kroppa tarvii iisimpää olemista, mutta sinä oot pitkään tarvinnu sitä vyötä, tavoitteen saavuttamista. Älä luovu siitä tavoitteesta, eli älä väheksy sitä vyötä vaikkei sitä joka paikassa pääse käyttämään, tai vaikka sitä just nyt tässä hetkessä ei voikaan ehkä saavuttaa. Sillä vyöllä on merkitystä sulle, sä selvästi haluat sitä. Pidä se tavoite, mutta anna sen olla ja anna sen hengittää myös; tee pieniä uusia tavoitteita tähän hetkeen, semmosia jotka keskittyy itsestä huolehtimiseen.

Vois ajatella niitä pieniä tavoitteita tikapuiden puolapuina, sielä ylhäällä on vaikka se vyö mihin kiivetä, ja joskus puola katkee alta, ja joskus pääsee kaks puolaa kerralla eteenpäin. Sielä ylhäällä varmaan myös odottaa uudet tikapuut. Kiipeäminen on se pointti, ei nämäkään vastoinkäymiset oo vieny sulta niitä tikapuita pois, ja se on sun omaa ansiota, sinä valitset kiivetä, ja sinä pystyt siihen, ei nämä isotkaan horjutukset pysäytä, kun suunnittelee kiipeämisen olemalla itselleen lempeä, se on sitä todellista lujuutta, joustaminen. Always forward.

[Nommo]

Tänks.

Se keltainen vyö on tosiaan niin joka iikan vyö, että kyllähän se oranssi merkkaisi kaikkien vastusten jälkeen.

Motorinen kömpelyys, hahmotusvaikeudet, asentohuimaus, fibromyalgia (lisää huimausta ja aivosumu), polvireistailut, selkävaivat, niskaongelmat, astma... Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa.