Entisajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Historialliset eurooppalaiset lajit eli HEMA, Buhurt, historiallinen ratsastus, elävöitystaistelu jne.

Valvoja: Valvoja

Ars Dimicatio
polveenpotkija
Viestit: 169
Lauteille: Lokakuu 2020
Etulaji: HEMA
Sivulajit: Hyoho Niten Ichi Ryu, Voimankäyttö
Takalajit: Aikido, Hokutoryu Ju-Jutsu, Nyrkkeily
Tykännyt: 46 kertaa
Tykätty: 66 kertaa

Keskiaikaiset ja uuden ajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti Ars Dimicatio »

Antti kirjoitti: maalis 1, 2021, 13.28 Tuo yhden käden pisto löytyy kuvattuna Joachim Meyerlta, Gründtliche Beschreibung (1570), kuva H:

Kuva
Joachim Meyerin kirjan piikki osio on siitäkin mielenkiintoinen lähde, että kuvailtuaan ensin pitkät pätkät erilaisia piikkitekniikoita, muun muassa juuri noita yhden käden pistoja ja piiskatorjuntoja, hän lopettaa erilliseen noin yhden sivun pituiseen kappaleeseen vapaasti käännetyllä otsikolla "jos satut joutumaan oikeasti taisteluun sotakentällä piikin kanssa..." Tässä erillisessä ohjeessa kuvaillaan vain muutama todella yksinkertainen tekniikka ja vakuutetaan, että niillä kyllä pärjää. Eli itse taistelukäyttö ei ainakaan kovin monimutkaista Meyerin mukaan ole.
Kuvake
Joeli T.
polveenpotkija
Viestit: 105
Lauteille: Tammikuu 2010
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 21 kertaa
Tykätty: 18 kertaa

Keskiaikaiset ja uuden ajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti Joeli T. »

Oho, tulipas aika paljon keskustelua! Koitan pysyä perässä. :)

Äsh, ei olisi pitänyt metsästää Mairista yksinkertaisempaa kuvaa Meÿerin tekniikalle, sori mokasta. Tuosta kontekstista mitä Jari kysyi - yhdenkäden pikenööritekniikka voi oikeasti olla mitä tahansa tarkoitusta mihin asiaa tutkivan tahon vahvistusvinouma yltää. :P Voin antaa jotain esimerkkejä, mutta en pysty sanomaan mitään niiden suhteellisesta yleisyydestä...

Palkkasotilaiden rekryäminen oli Etelä-Saksassa yleistä 1400-1500 -lukujen vaihteessa. Silloin tunnettiin eri palkkaluokkia värvätyille sen mukaan mitä he osoittivat osaavansa ja sen mukaan minkälaiset varusteet he toivat mukanaan. Voisin hyvin kuvitella että piikin tarkka käyttö yhdellä kädellä olisi juuri tämmöisitä mihin kouluttaja voi todeta että 'joo-joo, riittää jo - tervetuloa ja tuossa 50% palkankorotus'. Niiltä ajoilta kun olen itse seissyt kentällä joukkoja vastaan historianelävöitysjutuissa, 1600-luvun piikkiäksiisiin kuuluu perääntyessä pitää varresta kiinni yhdellä kädellä. Toistaalta Antti lie siinä oikeassa että jotkut temput ovat vaan kuuluneet tapoihin ja taitoihin. Tässä esimerkki:
Alfieri, La Picca (1641) kirjoitti:On carrying the pike when retreating, and changing face during the retreat

Chapter XI

Battles are uncertain, some are won and some are lost, and it often happens that you must flee. Arriving at this juncture, standing in guard to fight, you abandon the pike with your left hand. Keeping it in your right, with the same grip, you merely have to turn your back, leaving behind your arm as you see in the design.

If you wish to stand firm, and change face, you turn your body, and quickly bring back your right foot, and in rotating your arm you raise the pike in the air. By meeting it as it falls with your left, you come to be in guard. These actions are possible with many embellishments: sliding, throwing, half-throws, and other contrivances, which are typical in academies.
Alfieri mainitsee että yksikätinen ote on käytössä perääntyessä, josta voi sitten päättää lähteä tikkaamaan kaverin naamaa kun sille päälle sattuu. Toisaalta Alfieri selvästi vinkkaa että kyseessä on myös kikkailutaito jota opetellaan miekkakouluissa. 1600-luvun esimerkit tämänkaltaisesta perseilystä voivat olla aika pahoja.

Kun taas katsoo kuvauksia vaikka sitten noista reisläuffereista tai Maximillian I:n touhuista, niissä näkee aika kiimaista keihästyöskentelyä ja käyttöä yhdenkäden piikkitekniikalle:
Kuva
Sveitsiläiskronikasta

Kuva
Maximillian I kaatuu taistelussa
JariR kirjoitti: maalis 1, 2021, 10.57 1. millä ne kuskaa noita piikkejä treeneihin? ja 2. mahtoiko tulla sanomista parketin kunnosta ton seminaarin jäljiltä? :ninja:
Viimeksi kun kävin tuolla, laittoivat suomalaiset kantamaan varusteita. Tuo samainen treenihalli oli aika ghetossa vaikka Göteborgissa olisi sellaisia tosi hienojakin saleja.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Joeli T. viestistä:
JariR
Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit: 1567
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 15 kertaa
Tykätty: 69 kertaa

Keskiaikaiset ja uuden ajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti Antti »

Joeli T. kirjoitti: maalis 2, 2021, 09.14 Toisaalta Alfieri selvästi vinkkaa että kyseessä on myös kikkailutaito jota opetellaan miekkakouluissa. 1600-luvun esimerkit tämänkaltaisesta perseilystä voivat olla aika pahoja.
Paschan ohella pohjat vetää tässä suhteessa Antonio Vezzani, L'Esercizio Accademico di Picca (1688):

Kuva

Kuva
Ars Dimicatio kirjoitti: maalis 2, 2021, 06.55 Joachim Meyerin kirjan piikki osio on siitäkin mielenkiintoinen lähde, että kuvailtuaan ensin pitkät pätkät erilaisia piikkitekniikoita, muun muassa juuri noita yhden käden pistoja ja piiskatorjuntoja, hän lopettaa erilliseen noin yhden sivun pituiseen kappaleeseen vapaasti käännetyllä otsikolla "jos satut joutumaan oikeasti taisteluun sotakentällä piikin kanssa..." Tässä erillisessä ohjeessa kuvaillaan vain muutama todella yksinkertainen tekniikka ja vakuutetaan, että niillä kyllä pärjää. Eli itse taistelukäyttö ei ainakaan kovin monimutkaista Meyerin mukaan ole.
Tuossa loppukaneetissa Meyer ehkä oikeastaan vain alleviivaa etu- ja jälkipiston ymmärtämisen merkitystä tositilanteessa. Esimerkeissä vastustajan etupistoa vastaan tehdään väistö ja riposti tai, jos väistö ei riitä, kierto ja riposti; jos vastustaja ei halua pistää ensin, pistetään vastustajasta ohi säilyttäen aseen hallinta (eli tehdään käytännössä avaus), jotta vastustaja innostuisi pistämään, mitä vastaan sitten toimitaan väistö–riposti-linjalla. Aivan lopuksi hän kyllä antaa ymmärtää, että näistäkin tempuista olisi vielä muutakin sanottavaa, kuten myös eri aseiden kohtaamisista.

Alla vielä aiempaan liittyen Meyerin kirjan kuvituksesta tuo "yhdessä kädessä vastaan kahdessa kädessä" -asetelma, tässä tosin jälkimmäisellä ylä- eikä välivaroasento (kuva L):

Kuva
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Antti viestistä:
Joeli T.saarikko
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Ars Dimicatio
polveenpotkija
Viestit: 169
Lauteille: Lokakuu 2020
Etulaji: HEMA
Sivulajit: Hyoho Niten Ichi Ryu, Voimankäyttö
Takalajit: Aikido, Hokutoryu Ju-Jutsu, Nyrkkeily
Tykännyt: 46 kertaa
Tykätty: 66 kertaa

Keskiaikaiset ja uuden ajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti Ars Dimicatio »

Olen itse ajatellut asiaa hiukan sillä tavalla, että ns. "oikeassa taistelussa" ylivoimaisesti suurin osa toimivasta tekniikasta on melkolailla suoraviivaista ja yksinkertaista. Yksinkertaistakin tekniikkaa voi tietysti hioa kohti saavuttamatonta täydellisyyttä vuosikausien ajan, mutta jos ei oma tai kavereiden mielenlaatu ole riittävän autistinen, niin kikka-ja-temppu osaston perseilyillä voi aina maustaa harjoittelua. Ehkä osa näistä piikkimiestenkin harjoituksista on tarkoitettu enemmän kunnon, liikkuvuuden, näppäryyden ja koordinoinnin harjoitteluksi ja leikkimielisiksi tempuiksi, kuin hammasta purren vakaviksi "tällä sitä miestä kylmenee" -tekniikoiksi?
Kuvake
JariR
reiteenpotkija
Viestit: 288
Lauteille: Lokakuu 2005
Paikkakunta: Espoo
Tykännyt: 9 kertaa
Tykätty: 47 kertaa

Keskiaikaiset ja uuden ajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti JariR »

Ars Dimicatio kirjoitti: maalis 2, 2021, 11.05 Olen itse ajatellut asiaa hiukan sillä tavalla, että ns. "oikeassa taistelussa" ylivoimaisesti suurin osa toimivasta tekniikasta on melkolailla suoraviivaista ja yksinkertaista.
Kuulostaa uskottavalta. Samaa mieltä.

Ars Dimicatio kirjoitti: maalis 2, 2021, 11.05 Yksinkertaistakin tekniikkaa voi tietysti hioa kohti saavuttamatonta täydellisyyttä vuosikausien ajan, (clip)
Vähän asian sivusta, mutta kysynpä tähän väliin: onko tuo "loputon hiominen" ylipäätään ollut merkittävässä osassa historiallisia länsimaisia kamppailutraditioita?

Tietyllä tasollahan asioiden ylioppiminen on itsestäänselvä juttu, ainakin jos taitoja on tarkoitus myös käyttää konfliktitilanteessa. Tämä lienee kiistatonta. Mutta voisiko olla niin että tämä nykykultturissamme yleisemminkin kamppailutaitoihin liittyvä samuraiden, jediritarien ja muiden tooosi mystisten sotureiden lanseeraama "hion tekniikkaa kohti saavuttamatonta täydellisyyttä" on ikäänkuin huomaamatta mukaan napattu laina, joka on peräisin juuri japanilaisista (ja ehkä laajemmin itämaisista) kamppailutraditioista?

Japanissahan tämä osa perinteisten käsityötaitojen suhtautumistapaa ymv. on selkeästi kulttuurisidonnainen juttu, joka siis (hyvin graavisti yleistäen) on osa Taolaisuuden ja Buddhalaisuuden vaikutusta, ja siis ajatus sen takana on, että mihin tahansa maalliseen taitoon oikein huolella perehtyminen voi huippuunsa kehitettynä tuoda tullessaan tietynlaisen "todellisuuden ytimeen pureutuvan ymmärryksen". (Tuota kuvataan joskus uskonnollisella terminologialla - valaistumisestakin jotkut puhuvat - mutta esim. itse sanoisin että kamppailutaitojen harjoittaminen siis ei ole luonteeltaan uskonnollista toimintaa.) Lisää aiheesta - ja sivusta - esim. täältä jos kokonaisuus jotain sattuu kiinnostamaan syvemmin. Tuo ajattelu löi aikoinaan läpi juuri Japanissa niin voimakkaasti, että se näkyy nykyään kaikkialla: arkielämässä, opiskelussa, työelämässä. Tavallaan yhtä olennainen osa japanilaisuutta kuin sisu suomalaisuutta.

Joidenkin mielestä tämä "hion vaikka kengännauhojen sitomista niin että nahka lähtee käsistä"- lähestyminen on modernin maailman myötä suorastaan ylikorostunut Japanissa - ja tuonut rituaalinomaisia sävyjä paikkoihin jotka esim. sata vuotta sitten otettiin paljon lunkimmin. Toisten mielestä taas nykynuoriso on ihan hunningolla, eikä osaa edes perinteistä tapakulttuuria niinkuin oikeesti pitäisi. :D (Ota näistä nyt sitten selvää...)

Vertaillen taas omaan kosketukseeni länsimaisesta (modernista) sotilaskoulutuksesta: en muista että esim. "viheltää" - "maahan" - "valmistautukaa" - "rynnäkköön"- treenin yhteydessä olisi treenattu RK:n tähtäinten tarkistamista ikäänkuin savuttamatonta täydellisyyttä tavoitellen - ennemminkin sen verran kun tarttee, että pystyy tarvittaessa toteuttamaan. (Ylioppimisen hyötysuhdehan laskee rajusti tietyn tason jälkeen)

Eli tätä taustaa vasten; onko oletettavissa, että piikkimiehet Bruggessa ymv. olisivat treenanneet ikään kuin transendenttistä, maagista kokemusta tavoitellen? Tai että "kun osaat heiluttaa piikin voltilla ilmaan, niin että itse tuulikin halkeaa - silloin ymmärrät kaikkien ihmisen taiteiden ja tieteiden syvimmän olemuksen"? :D (vapaasti Musashia mukaillen). Vai ennemmin tuo Joelinkin elävästi kuvailema. "OK. Näytä yhdenkäden pisto piikillä. Koeta osua tohon tynnyriin." -> "OK, riittää. Ylempään palkkaluokkaan. Seuraava!"
Ars Dimicatio kirjoitti: maalis 2, 2021, 11.05 mutta jos ei oma tai kavereiden mielenlaatu ole riittävän autistinen, niin kikka-ja-temppu osaston perseilyillä voi aina maustaa harjoittelua.
Tämä.

Olen itse joskus lukenut, että marssimista ja kiväärinkieputtelua on harrastettu jo aika varhaisessa vaiheessa: (Moderni versio: US Marines). (Jossain oli todella vakuuttavan oloinen Highlander- rykmentti, jotka marssi, soitti säkkipilliä ja viskoi kivääreitään kaikkea samaan aikaan, mutta en löytänyt just linkkiä.)

Seuraava vaihe kehityksessä oli ilmeisesti kokonaan uusi laji; Baton Twirling (joka ei enää näytä puoliksikaan yhtä sotaisalta, mutta vaatii ainakin huipputasolla hurjaa treeniä ja urheilullisuutta.)
Kuvake
Joeli T.
polveenpotkija
Viestit: 105
Lauteille: Tammikuu 2010
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 21 kertaa
Tykätty: 18 kertaa

Keskiaikaiset ja uuden ajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti Joeli T. »

Mitään lopputtoman harjoittelun piirrettä tuskin on ollut. Pikimmitenkin tavoitteena on ollut saavutettava taitotaso joka toimii eräänlaisena toisiinsa liittyvien asioiden itseään tukevana verkkona.

Jos karsin hetkeksi nuo 1500-1600-lukujen asiat pois ja puhun vain 1400-luvun lopusta ja mestareista, eli ei mistään tavan ukkelista - kova taitotaso on mielletty kehon ominaisuutena, jota käsityötaito ohjailee ja jäsentää. Pelkällä vaistomaisella ja fyysisellä kehon käytöllä pääsee pitkälle, mutta vastaan tulee taso jonka ylittääkseen tarvitaan käsityötaidon viitekehystä jäsentämään opittua ja viemään taitoa eteenpäin. Taidon tärkeimpiä piirteitä on, että se tarjoaa vastaukset käsittelemäänsä aihealueeseen, ja taito on toiselle henkilölle siirrettävissä oleva ominaisuus. Koska tämä mielletään kehon ominaisuutena tiedostavan järkeilyn sijaan, kyse on isolta osaltaan tiedostamattomasta kyvystä joihin vaikuttaa myös psyyke, kehontyyppi ja ravinto sekä se onko harjoittelu aloitettu jo nuorena. Taito on ollut luonteeltaan sellaista että sen omaavat tunnistavat toisen ihmisen jolla on tällaista taitoa - yleensä puhutaan liikkeen sulavuudesta jne., mutta annetaan myös esimerkkejä siitä että astuuko hän koskaan jalkaansa kauas painopisteestään, tai näkyykö raajojen liike aina myös hienovaraisena selkärangan liikkeenä. Silti jatkuvana ilmiönä puhuttiin myös heistä joilla ei tätä taitoa ollut, mutta jotka eivät itse ehkä ihan asian laitaa sisäistäneet, vaan sen sijaan toimivat hieman levennellen tai äkäisestikin mainostaen omaa tekaistua taitoaan. Taasen tuosta ylioppimisesta annetaan kvantitatiivisena esimerkkinä, että jos pitää demonstroida osaavansa asia X kaksi tai kolme kertaa toistettuna helpossa muodossaan, sitä on parempi harjoitella vaikeassa muodossaan niin että pystyy treenaillessaan tekemään 10-12 hyvää toistoa. Kaksi lähdettä sanoo suoraan ja kolmas vihjaa asiasta, jonka voisin summata jotenkin siten, että täytyy harjoitella monen monta variaatiota samasta asiasta ennen kuin voi kunnolla arvostaa sitä ydintä mikä on tältä osalta taidolle keskeistä. Tämä keskeinen asia täytyy olla siirrettävissä täysin uusiin soveltamisympäristöihinkin. Siirtäminen tapahtuu siten että osaava henkilö immersoituu muutamaksi viikoksi fiilistelemään (hänelle suositellun tai muodissa olevan) uuden tekniikan piirteitä makustellen, varioiden ja soveltaen kunnes hän voi laajentaa keskeisiä taitojaan tämän uuden asian piiriin.

Tämän tyyppisen koosteen voi halutessaan kasata lukemalla itse esipuheet MS Ludwig XV 13:sta (Il Fior di Battaglia), yleiset miekkailua käsittelevät kappaleet GNM HS 3227a:sta (Döbringer hausbuch), Pietro Monten "Collectaneasta" kirjat 2 ja 3 ja "De Dignoscendis Hominibuksesta" kirja 5, Aristoteleen metafysiikan ensimmäisen kirjan alun. Cgm 582 (Kunst und zedel ym Messer) alku- ja loppupuheen. Kuulostaa paljolta, mutta tällä rajauksella tuossa on hätäisesti noin yhden iltalehden verran tekstiä.

Eli summa summarum - kamppailuhommiin on tuskin liittynyt mitään mystistä, mutta jonnin verran syvällistä. Ei pidä ajatella että eurooppalaisissa sotataidoissa olisi jotain taiwanilaisen teeseremonian hiottuja ja henkisiä piirteitä. Mutta niissä on varmasti ollut ukrainalaisen balettioppilaitoksen tai ranskalaisen muotokuvamaalarin harjoittelu- ja käsitteellistämistapojen tyylisiä piirteitä. Jos mennään takaisin 1500-luvun kylänmiesten tapaukseen, kyse on ollut kaiketi historiantutkimuksen valossa yhteisön tavasta harjoitella, aseteknologian kehityksen suosimiin toimintamalleihin yhdistettynä sopivaan röyhkeyteen joka vain vahvistui positiivisten kokemusten myötä.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Joeli T. viestistä:
JariRAnttiIkkyu
Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit: 1567
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 15 kertaa
Tykätty: 69 kertaa

Entisajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti Antti »

JariR kirjoitti: maalis 2, 2021, 17.10 Olen itse joskus lukenut, että marssimista ja kiväärinkieputtelua on harrastettu jo aika varhaisessa vaiheessa: (Moderni versio: US Marines). (Jossain oli todella vakuuttavan oloinen Highlander- rykmentti, jotka marssi, soitti säkkipilliä ja viskoi kivääreitään kaikkea samaan aikaan, mutta en löytänyt just linkkiä.)

Seuraava vaihe kehityksessä oli ilmeisesti kokonaan uusi laji; Baton Twirling (joka ei enää näytä puoliksikaan yhtä sotaisalta, mutta vaatii ainakin huipputasolla hurjaa treeniä ja urheilullisuutta.)
Uuden ajan lipunpyöritys onkin jo tullut esille, mukaan voisi lisätä marssikapellimestarin marssisauvan, jolla tehtävä liikkeet vaihtelevat yksinkertaisista merkeistä monimutkaisiin kuvioihin. Alla chileläinen tyylinäyte vanhaan preussilaiseen tyyliin heti videon alussa (suosittelen katsomaan ilman ääniä, pelimannien paraatimarssi kuulostaa tässä aika kamalalta):



Nykyaikaisissa tattoo-tapahtumissa äärimmilleen viety kiväärijonglööraus on ymmärtääkseni lähinnä toisen maailmansodan jälkeisen ajan ilmiö, vaikka liikehistoriallisesti sen juuret ovat jonglöörauksessa. Erona siis marssisauvaan tai lippuun on se, että ne ovat kuitenkin merkinannon välineitä. Kuviomarssi taas perustuu taisteluteknisiin manöövereihihn. Englannin hallitsijan syntymäpäiväparaati on säilyttänyt muotonsa siinä mielessä, että siinä ikään kuin näytetään pataljoonan suorituskyky ohjesäännön mukaan ilman mitään lisättyä kikkailua (vaikka nykykontekstissa se on juurikin sitä).
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Antti viestistä:
Joeli T.
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit: 1567
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 15 kertaa
Tykätty: 69 kertaa

Entisajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti Antti »

JariR kirjoitti: maalis 2, 2021, 17.10 Seuraava vaihe kehityksessä oli ilmeisesti kokonaan uusi laji; Baton Twirling (joka ei enää näytä puoliksikaan yhtä sotaisalta, mutta vaatii ainakin huipputasolla hurjaa treeniä ja urheilullisuutta.)
Oho, tämä meni jotenkin ohi, kun kirjoitin edellistä. Lienee kuitenkin turvallista otaksua, että Baton Twirling juontaa juurensa marssisauvaotteista ammentaen jonglöörauksesta (ja cheerleadingista?).
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Ars Dimicatio
polveenpotkija
Viestit: 169
Lauteille: Lokakuu 2020
Etulaji: HEMA
Sivulajit: Hyoho Niten Ichi Ryu, Voimankäyttö
Takalajit: Aikido, Hokutoryu Ju-Jutsu, Nyrkkeily
Tykännyt: 46 kertaa
Tykätty: 66 kertaa

Keskiaikaiset ja uuden ajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti Ars Dimicatio »

JariR kirjoitti: Vähän asian sivusta, mutta kysynpä tähän väliin: onko tuo "loputon hiominen" ylipäätään ollut merkittävässä osassa historiallisia länsimaisia kamppailutraditioita?

Tietyllä tasollahan asioiden ylioppiminen on itsestäänselvä juttu, ainakin jos taitoja on tarkoitus myös käyttää konfliktitilanteessa. Tämä lienee kiistatonta. Mutta voisiko olla niin että tämä nykykultturissamme yleisemminkin kamppailutaitoihin liittyvä samuraiden, jediritarien ja muiden tooosi mystisten sotureiden lanseeraama "hion tekniikkaa kohti saavuttamatonta täydellisyyttä" on ikäänkuin huomaamatta mukaan napattu laina, joka on peräisin juuri japanilaisista (ja ehkä laajemmin itämaisista) kamppailutraditioista?
Niin, itse olen sen verran kummallinen, että minua ei ole koskaan haitannut perustekniikan loputon toistaminen. Vaikka aseen kotelosta vetämistä, laukausta ja uudelleen kotelointia tulee toistettua välillä todella paljon. Sama tuntuu olevan myös noiden meidän kommandojen harjoittelun perusta. Vaikka ovatkin terävintä "keihään kärkeä", niin ei ne mitään ameriikan temppuja paljoa harjoittele. Kyllä se on suurelta osin sen parin homman jatkuvaa hiomista ja "ylläpitoharjoittelua". On tietysti täysin mahdollista, että kyse on huomaamattomasta kulttuurilainasta ja ilman japanilaisiin tutustumista kikkailun ja perseilyn määrä olisi toisessa potenssissa. :D Tiedä häntä.
Kuvake
Antti
etupotkija
Viestit: 1567
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Liikuntafilologia
Tykännyt: 15 kertaa
Tykätty: 69 kertaa

Entisajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

Viesti Antti »

Euroopassa se varsinainen asetaitojen hiominen ei tosiaan vaikuta saaneen samanlaisia, sanotaan nyt "uskonnollisia" piirteitä kuin toisaalla. Toisaalta jonkinlaiset puitteet tälle olisivat olleet olemassa keskiajalla luostarilaitoksen ja ritarikuntien jaetun sääntökuntalaisuuden kautta. Turnajaistoimintaa on perusteltu kieltämistä vastaan sillä, että sotataitoja on hiottava, mutta todellisempi motivaatio lienee ollut hevosten vieminen ja myöhemmin (peitsitaistelun noustua keskiöön) mahdollisuus henkilökohtaiseen kunniaan. Joka tapauksessa tämä olisi lähempänä harjoittelua ylipäänsä kuin mitään esoteerisia ulottuvuuksia saavaa, yksittäisen liikkeen täydelliseksi hiomista. Norjalainen ruhtinaspeili Konugsskuggsjá 1200-luvulta sisältää maininnan, että joka arkipäivä pitäisi harjoitella ratsain tai ainakin miekkailla, mikä kyllä viittaa harjoitteluun osana elämäntapaa, peilaten luultavimmin Vegetiuksen vastaavaa mainintaa roomalaisista. Antiikissa suhtautuminen harjoitteluun ylipäänsä on ollut vaihtelevaa. Jotain antiikin ja keskiajan asenteista löytyy oheisesta kirjoituksesta:

Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Antti viestistä:
Joeli T.
Antti Ijäs
Studia dimicatoria (blogi)
"Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)

Seuraajat

Kuvake
Andy
Kuvake
Antti
Kuvake
Fubarbarian
Kuvake
JariR
Kuvake
Joeli T.
Kari Aittomäki
Kuvake
Kyynikko
Kuvake
mr_yellow
Kuvake
Mänzy
saarikko
sinappi
sinappi