Entisajan taistelutaidot ja sotilaskoulutus

[Andy]

Mielenkiintoinen video keskiaikaisten sotilaiden harjoittelusta. Käsittelyssä niin ritarit kuin nostoväki ja palkkasoturitkin.

Kokemus oli tuolloin valttia, mutta hankalaa hankkia, koska suuria taisteluita oli hyvin harvoin. Italialaisissa kaupungeissa paikallista nostoväkeä harjoitettiin jopa järjestämällä joukkotaisteluita kilvillä ja kepeillä.

[sinappi]

Kokemus sekä taidon hallinta taistelutekniikassa ovat olleet valttia keskiajalla. Uudelle ajalle siirryttäessä Euroopan väkiluku kasvoi ja huomattiin, että pikeneeri- tai musketöörijoukon saattoi kouluttaa sulkeisilla minimissään parissa viikossa. Enemmän porukkaa saatiin aseisiin eikä se edellyttänyt heiltä lapsesta asti treenaamista asemiehenä taika vuosien aktiivista jousiammuntakokemusta killassa.

[Kari Aittomäki]

Mikä mahtaa olla pikeneeri?
Keihäsmies?

Olen jäänyt ymmärrykseen että vaikka arkebuusin tai musketin laukaisemisen voi oppia nopeasti, keskitetyn tulen aikaansaanti etenemisineen/perääntymisineen oli aikaavievää puuhaa?
Ei toki elämänikäistä asennoitumista vaativaa mutta työlästä kuitenkin, kestäähän se rynnäkkökiväärinkin käyttöön tottuminen melkoisen kauan.

[Mika]

Keihäsmiestä pikeneeri taitaa tarkoittaa.

[Fubarbarian]

Keihäsmiestä pikeneeri taitaa tarkoittaa.

Ja vielä tarkemmin käyttivät ymmärtääkseni englanninkielellä pike-nimistä asetta, en tiedä mikä se on suomeksi. Sellainen ylipitkä keihäs, jolla ei tee 1 vs 1 -kamppailussa mitään, vaan on muodostelmassa käytettävä.

[Antti]

Suomeksi se on ”piikki”.

[Kari Aittomäki]

Survontakeihäs.

Käytössä yhä, vieläpä urheilussa. Tai taidettahan se oikeestaan on.



Pikadori. Corrida.

[Andy]

Kyseessä on siis tämmöiset aseet. Aivan liian pitkiä käytettäväksi ratsailta.

[Antti]

Pikadorin asetta nimittäisin peitseksi.

[Kari Aittomäki]

Niin, se ratsun selästä käyteltävä keihäs taitaa englanniksi olla lance eli juurikin peitsi.
Mutta onko tuo Andyn kuvan vehje tarkoitettu taisteluun vaiko vain keihäsmetsäkäyttöön.
Eihän tollasta tolppaa pysty ees kuljettaan mukana, saati käyttelemään mitenkään muuten kuin passiivisesti?

En viitsi kaivaa mutta muistelen nähneeni kuvasia joissa yksi pitkän keihään valmiusasennoista oli korkeaotteinen, siten, että takakäsi nosti varren jopa yli pään tasolle.
Tollasta malkaa ei monta sekuntia siinä asennossa pidellä.

[Mänzy]

Keskiajalla piikin taistelukäyttäjistä kuuluisimmat lienivät sveitsiläiset, joiden "reisläufer"-palkkasotilaita hamuttiin ympäri Eurooppaa (Ranskan hovi, Paavin kaarti jne.), ja joita ryhdyttiin imitoimaan ja kehittämään edelleen (Landsknect-joukot, espanjalaisten terciot).

Idea tuolla aseella ei tietenkään ole yksintaistelu, vaan massiiviset muodostelmat. Sveitsiläiset palkkasotureina tyypillisesti jyräsivät vihollisen jalkaväen alleen ja ratsuväellä ei ollut mahdollisuuksia hajottaa kurinalaisesti koossa pysyvää muodostelmaa. Heidät voitettiin, jos muodostelma pystyttiin pysäyttämään ja altistamaan jousi-, musketti- ja tykkitulelle.

Eli hyvin onnistuu sotiminen pitkällä piikillä. Kuten onnistui makedonialaisiltakin.

[sinappi]

Juuri noita piikkejä tarkoitin aikaisemmassa viestissäni. Siksi piikkimiehiä oli nopea kouluttaa, ettei heidän tarvinnut osata mitään yksilötason keihästaistelua. Muutama keihäsote, käännökset ja tahtimarssi hyvässä sulkeisjärjestyksessä riitti. Uudenajan sodankäynti olikin varsinaista kivi, paperi ja sakset -peliä: Musketit ja tykistö saattoivat kuluttaa vihollista pitkän kantaman päästä, mutta olivat haavoittuvaisia ratsuväelle ja piikeille. Piikit taas pysäyttivät ratsuväen. Piikit vastaan piikit olikin sitten pattitilanne, jossa testattiin, kumman osapuolen pokka pitää.

[Kari Aittomäki]

Jup. Siinäpä sitten selvisi se tercioitten rakenne, heillähän tosiaan oli piikkimiesten lisäksi miekankäsittelijät hoitelemassa lähi- ja katvemylläkät ja projektiiliaseet toimivat kolmantena, josta siis nimitys tercio. Kolme toisiaan tukevia joukkoja, joka oli lisäksi varsin liikkuva kuten kuvauksista lukea saa.

Eli piikkien painopiste oli ilmeisesti juurikin siinä ratsuväen toppuuttelussa ja massapaineessa? Yksittäisiä taistelutekniikoita ei paljon tarvittu, vaikka ainahan niitä tietysti tuli niitä mailanputoamisia.

Sitä on aina ajatellut ratsuväkeä sellaisena pysäyttämättömänä moukarina, mutta ehkä se Kyynikon toisaalla mainitsema himmailu toteutui myös siinä, kun ammattilaisia ei hotsittanut kannustaa kalliita hevosiaan päin tiukkaa piikkimetsää.

[Andy]

Käsittääkseni ne hevoset eivät suostu juoksemaan päin keihäsrivistöä, jos se pysyy kasassa.

[JariR]

Kyseessä on siis tämmöiset aseet. Aivan liian pitkiä käytettäväksi ratsailta.

Siistin näköistä! Pituudeltaan jotain 4,5 metrin luokkaa? Onko tietoa minkä painoisia nuo ovat olleet/mistä puusta tehtyjä?

Heti rupesin peilaamaan videolla näkemääni omaa kokemusta/näppituntumaani vasten. Siinä missä tuollaista hiukkasen alle 3 metristä taistelukeihästä pystyy vielä (jos osaa oikeat kikat) käyttämään "kaksintaistelutyyliin" kohtalaisen ketterästi, niin olen kohtalaisen varma, että tuon videon pituisella piikillä ei saisi varmaan edes sitä ensimmäistäkään pistoa sujuvasti aikaiseksi.... #madRespect

t. J