Törmäsin "Journal of Combative Sport" -nimisessä julkaisussa ilmestyneeseen artikkeliin "
Boxing Gloves of the Ancient World", joka ei erityisemmin vakuuta sisältönsä tai lähteiden käyttönsä suhteen. Siitä löytyy kuitenkin kiinnostava kuva, jossa näyttäisi olevan kaksi kappaletta vastaavaa esinettä kuin tuo Metin:
Harmi vaan, että lähteeksi annetaan tyhjänpäiväinen "Flickr at
www.flickr.com/photos/pankration (Pankration Research Institute's photostream)". ("Pankration Research Institute" on ilmeisesti kyseisen Flickr-kanavan entinen nimi.)
Kuten Metin esineessä, peukalo tulee puolisylinterin päälle ja ranteen ympärillä olevaan osaan yhdistyvän narun lenkki menee kolmikärkisen ulokkeen ympäri. Kolmikärkinen uloke jatkuu kuitenkin taaksepäin kämmenselän yli, eikä puolisylinterin sisällä näy sormia.
Loppuviittessä 28 kirjoittaja mainitsee, että metalliosista on esiintynyt myös eriävä mielipide, mutta:
Care must be taken here, as the word caestus is a Latin term that the ancient Romans purportedly used to refer to boxing gloves in general. I use the term deliberately to refer to a Roman boxing glove with metal inserts, as many of the figures and literary references included in this paper, in my opinion, clearly depict or describe, respectively, metal within the caesti.
(Pitäisi olla
caestus eikä
caesti.) Ensimmäinen huomio on ilmeinen mutta tärkeä etenkin sen valossa, mitä kirjoittaja itse sanoo heti perään lähteistä. Ainoa kirjallinen lähde, johon kirjoittaja jutussaan viittaa, on Vergiliuksen kuvaus Entelluksen ja Dareen ottelusta (5,400-485:
Virgil references the brutal nature of the caestus in his fictional Aeneid [EN31]. He tells us of the Sicilian boxer named Entellus, who intended to fight with a pair of metal-laden gloves that previously had been used by his brother Eryx, evident by the fact that they were still “stained with blood and splattered brains” (sanguine cernis adhuc sparsoque infecta cerebro) [EN32]. His opponent, the Trojan, Dares, refused to fight until smaller, lighter gloves were used, so the sponsor of the match, Aeneas, complied with Dares's request. Entellus went on to win the fight and the spoil of victory: a bull. Entellus further demonstrated just how destructive the caestus could be, even the smaller, lighter ones, by using his right hand to deliver one blow to the bull's head, killing it by fracturing its skull.
Vastustajaansa vanhemman Entelluksen perintökalut tosiaan ova jättimäisen painavat (immani pondere) ja koostuvat seitsemän härän nahasta, jäykkinä sisäänommellusta lyijystä ja raudasta (tantorum ingentia septem terga boum plumbo insuto ferroque rigebant). Tämä mytologisen, tarinassa muita hahmoja kauhistuttavan aseen kuvaus ei tietenkään koske lähtökohtaisesti nyrkkeilijöiden käyttämiä nahkasiteitä yleisesti, kuten artikkelin kirjoittaja itsekin näyttäisi ymmärtävän. Koska Dares ei suostu taistelemaan näitä käyttävää Entellusta vastaan, molemmat, sekä Dares että Entellus, luopuvat omista siteistään, ja Aeneas antaa molemmille samanlaiset, joista ei nähdäkseni millään tavalla erikseen anneta ymmärtää, että ne sisältäisivät metalliosia (caestus ... extulit aequos et paribus palmas amborum innexuit armis). Entellus tappaa palkinnoksi saamansa härän osoituksena
omista, ei Aeneaalta saatujen siteiden voimista.
(Entellus sananmukaisesti 'vetäen oikeansa taakse, sinkautti kovat caestukset sarvien väliin' (durosque reducta libravit dextra media inter cornua caestus), mutta "kova" ei tässä viittaa mitenkään metallin läsnäoloon.)
Listaan latinankielisistä mytologisista lähteistä voitaisiin ehkä lisätä Valerius Flaccuksen
Argonautica (1,420), jossa Polydeukes kantaa 'haavoittavalla lyijyllä koristeltuja nahkoja', ja Statiuksen
Thebais (6,732-3), jossa Kapaneus laittaa päälleen 'julmat, lyijystä mustat härännahkaiset suojat'.
