Pohjoismaiden historiaa

[Kari Aittomäki]

Mikä oli 1600-luvulla tiedonkerääjien ja katolisen kirkon välinen suhde? Italiaan asti se lutherismi ei kai ollut vielä ehtinyt?
Kun käsittääkseni aiemmin ainoa tapa saada korkeampaa tiedeoppia oli nimenomaan kirkon hyväksynnän kautta?
Vai muistelenko vain prebendaa?

Ja eikös neukkulassa tiedemaailma ollut samankaltaisesti poliittisen pomoilun vallanalla?
'Viitaten juuri tuohon aiempaan mainintaan valikoivasta historianopetuksesta.
Lukemani perusteella erilaisiin korkeakouluihin valittiin hyvin tarkasti ne oppikirjat mistä tankata.
Tämä, nämä viittaisi aikamoiseen ajatusvankilaan tai pyrkimykseen.

Mihin Timpa käsittääkseni viittaakin.

[Andy]

2020-luvun Suomessa ei ole pätevä argumentti mahdollisista vainoista se, että sellaisia on toteutettu 1600-luvun Italiassa tai 1940-luvun Neuvostoliitossa.

[sinappi]

Sen perusteella, mitä itse olen keskustellut Suomen muinaisiin kuninkaisiin ja Lemminkäisen temppeliin uskovien kanssa, salamurhaajat salatun historian paljastajien perään lähettää Museovirasto eikä suojelupoliisi.

Kiinnostaisi tietää aikaisemmin mainittujen hakkapeliittojen historiasta, että mikä maine suomalaisella ratsuväellä oikeasti aikalaislähteiden perusteella mahtoi olla Ruotsin ulkopuolella. Varovasti voisi veikata, että iso osa hakkapeliittamyytistä voisi liittyä myöhempään kansakunnan ja kansallisaatteen luomisen prosessiin.

[Antti]

Suomalaisia sotureita hehkutti jo Olaus Magnus, mutta tietääkseni vanhimmat maininnat hakkapeliitoista (oikeammin hakkapelleistä) ovat The Swedish intelligencer 4 (1633, s. 148):



... ja Bengt Skytten hautajaispuhe Kustaa II Aadolfille In excessum Gustavi Adolphi oratio (1635, s. 9):



Daniel Juslenius siteeraa Skytteä Aboa vetus et novassa (1700), s. 66.

[JariR]

Mutta myös se vaikuttaa, jos päätyy eri tulokseen kuin valtavirta. Tällöin tutkija voi pelätä menettävänsä arvovaltansa ja ammattinsa, ja taipuu päätymään samaan tulokseen kuin kaikki muutkin. Näin hän voi hyvillä mielin jatkaa taas valheessa elämistä.

Yleisesti ottaen tutkijan homma menee seuraavasti:

a) Jos päätyy kokoajan samaan tulokseen kuin muutkin (ts. ei luo mitään uutta) -> tulee nälkä (mekanismi: rahoitushakemukset eivät mene läpi jos vaan jauhaa samoja juttuja)

b) Jos löytää jotain aidosti uutta joka poikkeaa valtavirrasta -> kohua ja huomiota. Jos pystyy osoittamaan löydöksensä todeksi -> tulee massia ja kunniaa

Tälle on löydettävissä poikkeuksia, jotka ovat merkittäviä juuri sen vuoksi että ne ovat poikkeuksia. Jotkin kosmologian löydökset katolisen kirkon ylivallan aikoihin keskiajalla ja historiantutkimus Neuvostoliiton/Venäjän valtapiirissä lienevät ne tyypilliset esimerkit tästä - nehän on tässäkin ketjussa tuotu esiin.

Kaikki mielikuvituskiva maagisesta todellisuudesta ja Suomen muinaisista kuninkaista on tietty rikastavaa ja hauskaa sopivina annoksina. Jotkut tosikot sitten korostavat sitä, että pitäisi osata erottaa haavekuvat ja mielikuvitusleikit siitä konkreettisesta, havainnoitavissa olevasta todellisuudesta. Ilonpilaajat.

t. J

[Timpa]

Sanna Marin ei varmastikaan lähetä partioita ei-toivottavia-tuloksia saavien perään.
Mutta nykyäänkin on tahoja, jotka eivät katso suopein mielin sitä että esim. heidän bisnestään nakerretaan. Tupakkayhtiöt ovat joskus julkaiseet tukimustuloksia ettei tupakointi ole vaarallista. Kännyköiden säteilystä on eriäviä tutkimustuloksia. Ilmastonmuutos jakaa mielipiteitä, rokotteet jakavat mielipiteitä… jne. En tiedä liittyykö näihin loanheittokampanjoita, mutta voisin kuvitella että taloudelliset intressit ohjailisivat näissä tieteen tekemistä. Joku säteilytutkija voi antaa kännykkäfirman painostuksen vaikuttaa tuloksiinsa. En tietenkään väitä että näin on käynyt, mutta se on mahdollista.

[Mika]

Kyllä uskontoihin uskominenkin on psykologinen kysymys.

Kyllä, samalla tavalla kuin se, käykö aamu- vai aamupäiväkakalla tai ostaako Lapin Kultaa vai Olvia, on psykologinen kysymys. Kaikki on psykologiaa, jos sitä niin tarkastellaan. Se on totta se.

Jos on vaikka syntynyt johonkin uskonnolliseen yhteisöön, siihen jumalalliseen sanomaan uskominen on huomattavasti monimutkaisempi ja syvempi kokonaisuus kuin urhoollisten suomalaiskuninkaiden valtakuntiin uskominen.

Jos laajempi kurkkaus uskontoihin kiinnostaa, sillekin on oma .

Koska tämä ketju käsittelee pitkälti populääriviihdettä, esimerkiksi Sorjosen kolmas kausi tai Syntisen maan ensimmäinen kausi tarkastelevat tätä uskonnollisuutta suomalaisen TV-draaman kautta.

Uskomisessa hienoa, ehkä hienointa on vapaus. Jos haluaa uskoa tuhatvuotisten ja maailmanhistoriaa lukuiset kerrat ja isolla kädellä muokanneiden uskontojen olevan samalla viivalla kuin Ior "Saunasolmu" Bockin huikeat nuotiotarinat, niin voi vapaasti tehdä. Tätäkin pidennettyä vapaaviikonloppua eli pääsiäistä [meni jo] vietetään sangen pitkistä historiallisista syistä. Ja hyvä niin.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/03/1 ... n-temppeli

[Mika]

Ketjussa on jaettu hyvää tietoa tieteentekemisestä. Vaikka ne, joille se on ollut uutta tietoa, ovat unohtaneet kiittää siitä, minä kiitän heidän puolestaan.

[Atticora]

En usko että tässä on kenellekään mitään uutta tietoa tullut, kunhan ei vaan haluta ymmärtää pointtia.
Timpan viittaus tieteen ohjailusta ja tukahduttamisesta on ihan hyvä muistutus siitä, että Galilein aikaan on edelleen liikaa yhtäläisyyksiä. Sehän historiasta pitäisi ottaa opikseen.

[Andy]

Olisiko nykyajan länsimaista jotain esimerkkejä tästä tieteen ohjailusta ja tukahduttamisesta?

[Atticora]

^ Timpan listalta allekirjoitan tupakkateollisuuden, klassikko. Sitten esimerkiksi tutkimus psykeedeelien käytöstä psyykenlääkkeinä torpattiin ymmärtääkseni kymmeniksi vuosiksi ideologisten syiden perusteella. Otsonikerros, ilmastonmuutos, mitä näitä on. Myös yhdysvaltain edellinen hallinto kunnostautui asiassa, kaikki muistanevat joitain esimerkkejä asiasta. Minusta tällainen tieteen ohjailu on "business as usual", ei siinä toteamuksessa mitään yllättävää ole, vaikka nyt pääministeri ei ole ketään vielä roviolla polttanutkaan.

[Andy]

Olisiko jotain esimerkkejä mainita? Ketä on painostettu, missä, milloin ja millä tavalla?

[Valvoja]

Ketjun aihe on skandinaavinen historia. Lääke- ja tupakkateollisuuden lobbauksen tai poliittisten ideologioiden mahdollisesta vaikutuksesta lääke- ja ympäristötieteelliseen tutkimukseen voi keskustella muualla. Ketjun aiheeseen liittyvä ala on historiantutkimus.

[Kari Aittomäki]

Mites se nyt sitte menee historiantutkimuksessa, jos nyt joku tekee työnsä innolla ja kertoo ja väittää että niitten viikinkiaikojen mahtimiekkojen runsaus Suomenniemellä todistaa sen että tääläpäin on ollu voimakeskittymiä aikamoisia.
Ja löytää ja todistaa kenties muitakin detaljeja väitteensä todisteeksi, eikös se opponenttaaminen perustu vahvasti edellisiin teorioihin kurjasta köyhyydestä ja harvaväkisyydestä.

Millä sävyllä se krittiikki annetaan siinä rakenteluvaiheessa, onko se objektiivista ja neutraalia vaiko auktoritääristä rinta-äänijyrinää?

Kun kaikkea saa utelias kuulla..

[Antti]

Lähtökohtaisesti uusi johtopäätös haastetaan lähteiden eikä niistä tehtyjen aiempien johtopäätösten perusteella, oli kyse sitten julkaistusta tutkimuksesta tai ns. seminaaripaperista.

Muistan sellaisen tilanteen, jossa erään konferenssityöpajan aikana etabloitua instituutiota edustava henkilö ja alan asiantuntija oli silminnähden ärtynyt esitelmöitsijän esittämien johtopäätösten typeryydestä, joita esitelmöitsijä yhtä tunteikkaasti puolusti. Ärtymys sinänsä johtui tässä siitä, että kyseinen esitelmöitsijä oli ehtinyt levittää näitä johtopäätöksiään suurelle yleisölle, vaikka ne olivat metodologisesti – kauniisti sanottuna - kyseenalaisia. Kiinnostavaa sinänsä, että esitelmöitsijän kanssa samalla aallonpituudella vaikutti olevan muuan tiedeyhteisön (perustellusti) hylkäämiä näkemyksiä esittänyt henkilö. Menemättä tapauksen yksityiskohtiin ymmärrän kyllä, miksi tietynlaisia oppihistoriallisten salaliittojen dynamiikkoja syntyy.