Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
MarkkuT kirjoitti:
Tämä varmaankin selviäisi kuukkelilta kysymällä, mutta kysytään nyt näin vanhanaikaisesti: Mistä termi "viikingit" on peräisin? Tiesivätkö viikingit olevansa viikinkejä?
Vaikka kyseessä ei ole todellakaan aikalaislähde, antaa Topeliuksen Maamme-kirja (1876) aika hyvän esimerkin siitä, mikä merkitys sanalla "víking" viikinkiaikana ("víking-aikana") tiettävästi oli:
Keväimen tultua lykkäsivät nämä aluksensa ulos, jotka he kutsuivat lohikärmeeksi (drakar), pukeusivat sota-aseihinsa ja menivät viikinki- eli merirosvousretkille, voittamaan kunniata ja saalista vieraissa maissa
Tässä siis "viikinki" ei viittaa yksittäiseen henkilöön vaan asiaan. Esimerkiksi kevään ryöstöretken nimitys oli muinaisskandinaaviksi "várvíking". Tällaisille "víking"-retkille lähtijöitä kutsuttiin nimellä "víkingr", josta sitten myöhemmin (pitkälti kansallisromanttisin motiivein) on johdettu "viikinki" etnisenä nimityksenä. Osittain tähän lienee vaikuttanut myös se, että viikinkiretkien värittämää ajanjaksoa on (niiden vaikutuspiirissä) ihan mielekästä kutsua "viikinkiajaksi".
Antti Ijäs Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja) "Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Tuhannen vuoden viiveellä Viikinki-maailman kartalle
Uusi käsitys Suomen viikinkiajasta syntyi eri tieteenalojen tutkimustuloksia yhdistelemällä.
Monitieteellisen näkökulman ansiosta Suomi on professori Lassi Heinisen mukaan löytänyt tuhannen vuoden viiveellä paikkansa viikinkimaailman kartalle.
Etelä-Suomessa vallitsi jo viikinkiaikaan varsin yhtenäinen kulttuuri, jolla oli yhteinen kieli. Liikkuminen vilkastui ja asutus levisi kohti sisämaata.
Suomessa viikinkiaikaa oli nykytutkijoiden mukaan 750-1250. Keski-Euroopassa se ajoitetaan vuosiin 800-1050.
Suomalaiset, karjalaiset ja ahvenanmaalaiset osallistuivat viikinkien idänkauppaan.
Uudet tieteenalat ja tutkimusmenetelmät tuovat uutta tietoa. Esimerkiksi siitepölyanalyysi osoittaa, ettei Uusimaa olekaan viikinkiajalla ollut vain asumatonta takamaata, vaan täältä löytyy merkkejä viljelystä ja asutuksesta. Mankin keskiaikaisen kylän liepeilläkin asuttiin todennäköisesti jo viikinkiaikaan.
Tuota, osaako joku tarkentaa, mikä tässä nyt on varsinaisesti uutta tietoa? Etelä-Suomen asutus ja (Porkkalanniemen) rooli etappina idän vesitiellä on kait ollut pitkään tiedossa.
Luin viime viikolla uutisen, jonka mukaan Pohjois-Amerikasta on löydetty lisää viitteitä viikingeistä. Nyt en löydä sitä uutista, mutta linkitän ihan mielenkiintoiseen kirjoitukseen.
Historioitsijoiden mukaan jo kolmivuotiaat pojat harjoittelivat puumiekoilla ja heittivät puista keihästä, jonka kärki oli pehmustettu nahalla tapaturmien välttämiseksi. Kun poika varttui hieman, hän saattoi saada oikeat, lasten kokoiset metalliset aseet. Kaivauksissa on löydetty lukuisia tällaisia aseita, esimerkiksi pieni miekka ja kirves viikinkilapsen haudasta Norjasta.
Aseleikkien lisäksi suosituimpia leikkejä oli paini. Kesällä pojat ja nuoret miehet painivat ruohikossa ja talvella pidettiin joulupainit. Paini harjoitti ketteryyttä, notkeutta ja aseettoman kamppailun tekniikkaa, jota tarvittiin, jos miekka pääsi kirpoamaan kädestä.
Lisäksi paini opetti noudattamaan kuria ja yhteisiä sääntöjä. Painijoiden oli mm. annettava lupaus, että he eivät tahallisesti vahingoita toisiaan. Jos joku ei noudattanut sääntöjä, hän oli raukkamainen, nidding, mikä oli viikinkien keskuudessa kaikkein halventavin nimitys, jota miehestä saattoi käyttää.
Tässä on uutinen, joka on järkyttänyt monia: viikinkipäällikkö olikin nainen.
Noin 130 vuotta sitten Ruotsissa löydettiin viikinkisoturi, jonka on uskottu olevan miespuolinen. Kyseiselle löydökselle ei kuitenkaan ole koskaan tehty DNA-testiä.
Soturi oli haudattu muun muassa miekan, kirveen, keihään, nuolen lävistämän haarniskan ja kahden hevosen kanssa.
Hiljattain soturille tehtiin DNA-testi ja tulokset ovat saaneet monet hämilleen. Testeissä selvisi, että soturi ei ollutkaan miespuolinen, vaan nainen.
Kyllähän se taitaa olla varmaa että viikinkiyhteisöissä naiset eivät olleet toissijaisia kansalaisia.
Tunteehan ne tarinat shieldmaideneita ja reissuilla saattoi miltei puolet laivakuntaa olla naisia. Käsittääkseni tasaveroisina osakkaina, ei niinkään puolisoina tai keittäjinä tai..
Ehkä se hämmästys syntyy siitä sotaisesta releistyksestä ja päällikkötason hautaustavasta.
Se on mitä se on, ja haudattu saattaa siis olla maineikas soturimimmi.
Minä en viikinkitutkimuksesta sen enempää tiedä, mutta olen ymmärtänyt että naissotilaita tai ainakin tuollaisia sotilasjohtajia on ollut varsin harvakseltaan. Sekin osaltaan tekee tuosta merkittävää.
Antti ja Alioppilas, mitä te tiedätte viikinkien kulttuurista?
Hah! Eipä ollut kovin avoin kysymys!
Toki mielenkinnolla odotan vastausta...
Merkkasin itselleni tuon Historianet-sivuston, kiitosta. Onko se kuinka tieteellisesti kestävä artikkelien osalta, mielestäsi?
Mika kirjoitti:Antti ja Alioppilas, mitä te tiedätte viikinkien kulttuurista?
Uskon tietäväni ainakin sen verran ainakin viikinkiharrastajien kulttuurista, että asiat tuntuvat menevän helposti "tunteisiin" niin hyvässä kuin pahassakin. (On minulla noista hautalöydöistäkin joku haju, mutta palaan tähän ehkä myöhemmin.)
Historia-lehteä en harrasta, mutta taisin ostaa viimeksi matkalukemiseksi erikoisnumeron, jonka otsikko oli "Toisen maailmansodan hurjimmat aseet" tai jotain muuta yhtä kornia.
Antti Ijäs Studia dimicatoria (blogi), Zotero-profiili (julkaisuja) "Öyh, öyh, öyh, karjasi sika ja ryntäsi pimeässä Eenokin ylitse ovelle." (Tuulispää 28.9.1928.)
Eli siis suomeksi sanottuna: tämä oli nyt jonkinlainen Graalin malja internet-feministeille ja muille jotka nimenomaan haluavat uskoa ammoisina aikoina miesten rinnalla tasavertaisina taistelleisiin naissotureihin, mutta sitten taas vähänkään akateemisemmin aiheeseen suhtautuvalle porukalle tämä ei nyt erityisemmin anna aihetta muuttaa vallitsevia käsityksiä keskiajan sotahistoriasta tai naisen asemasta viikinkikulttuurissa?
Peter Karis DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
Luin tuon Andyn postaaman ja oli ylimalkainen, DV:n postaama taas niin ylimielinen ja omahyväinen että kesken jäi.
Ilmeisesti eniten kivestää soturi-sanan konnotaatiot, kun oikeasti kyse lie varsin helpostiymmärrettävästä tapahtumasta. Luonnollisesti myös kauppareissujen naiset olivat varustautuneet kahakoita varten varojensa mukaan ja joittenkin tapahtumien johdosta kyseinen vainaja on saanut lujat hautajaiset.
En ole ihan varma missämitassa viikingeillä vaikuttivat sukujuuret, siis siten että arvon miesten perilliset saivat osuutensa nimestä.. Eli kuninkaan pojasta ei kenties automaagisesti tullutkaan seuraavaa kuningasta?
Kun olen saanut sen käsityksen että kristinuskon leviäminen johtui osittain juuri isältä-pojalle liukumäestä ja myös alamaisuuden vaatimuksesta? Harald Sinihammas ainakin taisteli ankarasti kruunusta poikansa Sven Kaksiparran kanssa.
Vainaja saattoi siis olla kovaa sukua ja merkkitekoja suorittanut. Mitäs ihmettelemistä siinä lopultakaan on?
Tuolla DV:n linkkaaman blogin kommenttiosiossa oli ihan hyviä pointteja siitä miksi blogitekstin kritiikki menee vähän maalista ohi. Jännä että tämmönen aihe tuntuu herättävän paljon tunteita.
Itseänikin kyllä kiinnostaisi se että millaisia muutoksia tuon haudan luurankoon on syntynyt mahdollisen harjoittelun tuloksena ja että miten se eroaa (jos eroaa) muiden "soturihautojen" luurankojen muutoksista. Tämä tosin oli tuon tieteellisen artikkelin aiheen ulkopuolella, kun tarkoitus oli käsittääkseni vain todeta että mitä sukupuolta haudan vainaja oli.
Joensuun historiallisen miekkailun seura "I [sword] am Royal, enforce justice, propagate goodness and destroy evil." -Fiore dei Liberi, 1409
Uskon tietäväni ainakin sen verran ainakin viikinkiharrastajien kulttuurista, että asiat tuntuvat menevän helposti "tunteisiin" niin hyvässä kuin pahassakin. (On minulla noista hautalöydöistäkin joku haju, mutta palaan tähän ehkä myöhemmin.)
