Stoalaisuus - tie tyyneyteen

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta.

Ylipotkijat: Totte, JanneM, Point, Tyttö

Vastaa
Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 2763
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 17 kertaa

Stoalaisuus - tie tyyneyteen

#1

Viesti Jasse » loka 11, 2018, 19.40

Lukiossa filosofian opettaja arveli että voisin olla kiinnostunut stoalaisesta-filosofiasta. Ajatus jäi itämään ja kun pari vuotta sitten Teologisessa käytiin läpi antiikin ajan filosofisia suuntauksia - stoalaisuus yksi vaikuttavimmista - niin päätin tutustua aiheeseen paremmin. Ensin luin kuivahkon akateemisen teoksen "Stoalaisuus - tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia". Tämä lukukokemus hieman himmensi kiinnostustani mutta antoi kattavat perustiedot koulukunnan historiasta, ajattelusta, logiikasta ja termistöstä. Seuraavaksi luin "Itselleni" joka koostuu Markus Aureliuksen - stoalaisen Rooman keisarin - päiväkirjapohdinnoista. Sitten oli vuorossa Senecan - keisari Neron opettajan - "Elämän lyhyydestä" ja "Kirjeitä ja tutkielmia". Juuri äsken luin Epiktetoksen - vapautetun orjan - kirjan "Ohjenuora".

Tuntuu että stoalaisuus on tekemässä uutta nousua. Internetissä on viimevuosina perustettu erilaisia sivustoja ja yhteisöjä jotka jakavat tietoa ja kokemuksia aiheeseen liittyen. Esim: https://dailystoic.com ja https://modernstoicism.com Jälkimmäinen sivusto/yhteisö järjesti viime viikolla seitsemännen vuosittaisen "Stoalaisen viikon" johon minäkin osallistuin. Siinä siis osallistuja saa stoalaista luettavaa, kuunneltavaa ja pohdittavaa viikon jokaiselle päivälle. En ehkä paneutunut tehtäviin niin tunnollisesti kun olin aikonut, mutta jo se että muistutin itseäni olevani tänään "stoalainen" auttoi suhtautumaan päivän haasteisiin hieman hyödyllisemmin. Olen jo pitkän aikaa tuntenut kaipaavani jotain elämänkatsomusta joka olisi lähellä omia aatoksiani ja joka toisi tukea ja perspektiiviä elämään ja stoalaisuus tuntuu sopivalta vaihtoehdolta. Ainakin toistaiseksi.

Olen ymmärtänyt stoalaisuuden perusopit seuraavanlaisesti:

1.Memento mori: Eli "muista kuolema". Tämä lausahdus antaa perspektiiviä elämään, saa ajattelemaan, toimimaan ja tuntemaan. Stoalaiset opettavat uskovat tietoisuuden sammuvan kuoleman hetkellä. Varsinkin Aurelius ja Seneca puhuvat paljon kuolemasta ja sen kohtaamisesta. Kuolemanpelon voittamisesta ja jäljellä olevan elämän - jokaisen hetken ja päivän - viisaasti käyttämisestä. Oma versioni tuosta tunnetuimmasta stoalaisesta maximista on: "Tiedä kuolevasi - tunne eläväsi."

2.Vaikuta siihen mihin pystyt, äläkä huoli muusta. Stoalaiset lähtevät siitä että ihminen pystyy kontrolloimaan täydellisesti vain ajatuksiaan - mielipiteitään ja suhtautumistaan ulkomaailmaan. Ulkoiset asiat, edes kehomme, eivät ole meidän kontrolissamme. Toisaalta tunteita ja siten ehkä omaa toimintaakin kontrolloidaan ajatusten ja järjen avulla. En ole aivan varma näin ehdottomasta teoriasta, mutta idea on auttanut minua lopettamaan (ainakin hetkekisi) turhan murehtimisen esim. "maailman asioista" ja olen päättänyt keskittyä johonkin käytännön tehtävään/ongelmaan josta olen pystynyt suoriutumaan.

AA-kerhosta tuttu Tyyneysrukous sisältää tämän ja pari muuta stoalaista ajatusta ja pukee ne todella kauniisti ja tiiviisti sanoiksi:

"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

3.Et koe harmia jos et ajattele kokevasi. Stoalaiset väittävät että tuottavat itselleen turhaa kärsimystä väärillä tulkinnoilla ja katsontakannoilla. Kun asiaa ajattelee oiken ja ratioinaalisesti niin tajuaa ettei mitään pahaa ole tapahtunut, jopa ettei mitään pahaa voi tapahtua. Tähän liityy myös usko kohtaloon/kaitsemukseen/jumalaan/universumiin joka toimii rationaalisesti. Stoalaiset opettat toisaalta hyväksymään tyynesti kohtalon oikut ja pyrkimään harmoniaan Luonnon kanssa, toisaalta taistelemaan urhoollisesti kohtaloa vastaan - tai ainakin ottamaan kohtalon iskut urhoollisesti rintaan. Minun on vaikea uskoa rationaaliseen maailmankaikkeuteen (saati hyvään Jumalaan) jolla olisi jokin tarkoitus ja päämäärä. Mutta lausahdus "herran haltuun" tuo itselleni mielenrauhaa.

4. Onni tukee hyveellisestä elämästä. Stoalaiset opettavat että todellinen ja pysyvä onni ei ole riippuvaine mistään ulkoisesta vaan hyveiden harjoittamisesta. Päähyveet ovat: viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus. Kaikki muu on ihmisellä vain lainassa ja voidaan tältä viedä milloin vain, mutta hyveet ovat ihmisen omia. En tiedä onnesta, mutta uskon että itsekunnioitus ja omanarvon tunto ovat paljon kiinni siitä että tuntee elävänsä hyveellisesti.

Näin minä ymmärrän stoalaisuuden. Näen siinä myös paljon yhteistä zen-buddhalaisuuden kanssa ja puheet hyveistä sekä kuoleman kohtaamisesta tuovat mieleen bushidon.

Jos aihe kiinostaa niin suosittelen lämpimästi viime keväänä ilmestynyttä kirjaa "Elämän lyhyydestä".

Tässä vielä yksi linkki ja yksi video josta saa perustiedot stoalaisuudesta nopeasti.

http://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:stoalaisuus

Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Jasse viestistä (yhteensä 6):
EppuIleJörriAlexMachineInvictusfudo
"Väkivalta on yhtä aikaa osoitus vallasta että vallan puutteesta."
(Kirjasta "Renkaita Vedessä")

tapsaattori
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 517
Lauteille: Heinäkuu 2016
Etulaji: keppijumppa
Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini
Tykännyt: 13 kertaa
Tykätty: 14 kertaa

Stoalaisuus - tie tyyneyteen

#2

Viesti tapsaattori » loka 12, 2018, 19.12

4. on hyvä.
3:sta en ymmärrä. Harmin, vihan, surun, tuskan ym kokeminen on luonnollinen osa ihmiselämää. Miten niiden kanssa elää ja pääsee yli on oleellista. Väittäisin että kukin tavallaan. Ei niitä tuosta vaan sivuuteta ajatuspeleillä, miksi pitäisikään.

Kuvake
fudo
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 767
Lauteille: Elokuu 2010
Etulaji: Kase Ha Shotokan Ryu
Tykännyt: 10 kertaa
Tykätty: 18 kertaa

Stoalaisuus - tie tyyneyteen

#3

Viesti fudo » loka 14, 2018, 01.57

Erinomainen avaus!

Stoalaisuus on tietyiltä osin lähellä karatemaailmassa esiintyviä oppeja, hyveitä ja uskomuksia — ja osin sitä kautta näen stoalaisuudessa ja shintolaisuudessa yhteistä. Toisaalta stoalaisuudessa on paljon samaa kuin tuntemieni alkuperäiskansojen etnisissä uskonnoissa.

Olen koettanut elää stoalaisesti varsinkin viimeisimmät 7–8 vuotta, mutta eihän se kaikilta osin ole onnistunut läheskään jatkuvasti.
空手に先手なし

Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 2763
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 17 kertaa

Stoalaisuus - tie tyyneyteen

#4

Viesti Jasse » loka 14, 2018, 18.44

tapsaattori kirjoitti:
loka 12, 2018, 19.12
4. on hyvä.
3:sta en ymmärrä. Harmin, vihan, surun, tuskan ym kokeminen on luonnollinen osa ihmiselämää. Miten niiden kanssa elää ja pääsee yli on oleellista. Väittäisin että kukin tavallaan. Ei niitä tuosta vaan sivuuteta ajatuspeleillä, miksi pitäisikään.
Itsellenikin tuo kolmonen on hieman.. vaikea. Nämä voi tosiaan nähdä ajatuspeleinä tai työkaluina joita käyttää vaikeissa tilanteissa. Itse näen stoalaisuuden elämänasenteena ja nuo maximit/ohjeet hyödyllisinä välineinä joilla voi tarkastella tilannetta toisesta perspektiivistä ja näkökulmasta.

Eriuskonnoissa ja filosofioissa on tosiaan paljon yhteisiäpiirteitä. Tietysti myös eroja. Stoalaisuus (ja kreikkalainen filsofia yleensä) vaikutti kristinuskoon sen muotoutuessa, mutta eniten näen yhtäläisyyksiä elämänasenteessa ja maailmanolemuksessa stoalaisuuden ja buddhalaisuuden ( vardinkin zen) ja ehkäpä taolaisuuden välillä. Mitä yhtäläisyyksiä fudo näet shintolaisuuteen ja muihin alkuperäisudkontoihin?itselleni tulee mieleen monijumalaisuus, "taikausko" ja riitit ja mämähän eivät kuulu stoalaisuuteen.
"Väkivalta on yhtä aikaa osoitus vallasta että vallan puutteesta."
(Kirjasta "Renkaita Vedessä")

Kuvake
fudo
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 767
Lauteille: Elokuu 2010
Etulaji: Kase Ha Shotokan Ryu
Tykännyt: 10 kertaa
Tykätty: 18 kertaa

Stoalaisuus - tie tyyneyteen

#5

Viesti fudo » eilen, 11.49

^ Monijumalaisuus toki, mutta sitäkin enemmän hahmotan kokonaisuutta panteismin kautta. Ja tässä tärkeimpänä elementtinä on luonto. Omassa päässäni panteismi kääntyy jonkinlaiseksi luontouskonnoksi; luonto kaikkinensa on se, joka hallitsee ja ohjaa. Tässä yhteydessä monijumalaisuus näyttäytyy minulle tavallaan panteistisen shintolaisuuden tai muiden kohtaamieni etnisten uskontojen ilmentymänä: koska yksi luontojumala on kaikkialla, se voi saada monia erilaisia hahmoja — eli yksijumalainen luontouskonto on käytännössä monijumalainen. Panteismi ilmenee myös tietynlaisena fatalismina: se mikä tapahtuu, oli tapahtuva. Ja se mikä tapahtui, otetaan tyynesti vastaan.

Yhteistä stoalaisuudessa ja etnisissä uskonnoissa on nähdäkseni myös tietynlainen moraalinen puhtaus, perfection of character à la Funakoshi: ihminen on oikealla tiellä, jos hän toimii kunniallisesti. Ja nimenomaan toimii eikä pelkästään väitä toimivansa. Tämän näen olevan yhtä kuin hyveellisyys eli kohta 4 Jassen listassa.

Kun pohdin pikaisesti asiaa hieman enemmän, löydän samoja piirteitä muistakin uskonnoista. On siis niin, että keskenään aivan erilaisissa uskonnoissa voi olla paljonkin yhteistä. Ehkä on niin, että ihmisillä on aikojen alusta asti ollut tarve uskoa johonkin itseään suurempaan, ja tietyissä uskonnoissa tämä tarve on aikojen saatossa johtanut ihmismäisten jumalhahmojen syntyyn.

Vastuuvapauslauseke: En tiedä asiasta mitään; pyörittelen vain omia ajatuksiani. Sain aikanaan koulussa vapautuksen uskonnon opiskelusta, kauan ennen kuin tällaista vapautuksen mahdollisuutta tai vaihtoehtoisuutta varsinaisesti oli olemassakaan. Enkä ole uskontoihin liittyviä asioita sittemminkään kirjoista opiskellut. Näkemykseni perustuvat ensisijaisesti erilaisten ihmisten keskuudessa elettyyn runsaaseen elämään.
空手に先手なし

Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 2763
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 17 kertaa

Stoalaisuus - tie tyyneyteen

#6

Viesti Jasse » eilen, 12.39

Juu, uskonnoista ( ja uskonnon kaltaisista ilmiöistä, kuten ideologioista ja filosofioista) löytyy yhdistäviä paljon piirteitä ja samanlaisia ajatuksia. Erojakin tietysti on, varsinkin painotuseroja.

Itsekin olin vapautettu peruskoulun ajan uskonnonopetuksesta koska kävin viikoittain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Eli Mormoni-kirkossa. 18-vuotiaana luovuin uskosta, mutta siitä lehtien olen ollut hyvin eri uskonnoista ja uskonnosta/uskosta ilmiönä. Vuoden opiskelin aihetta teologisessa tiedekunnassa.

Mutta takaisin stoalaiseen filosofiaan. Harvassa uskonnon kaltaisessa ilmiössä arvostetaan kuolemaan ja jopa itsemurhaa yhtä vahvasti kuin stoalaisuudessa. Samurai-kulttuuri harakireineen tulee kuitenkin mieleen. Militaristinen-nationalismi ja islamin jihadismi myös. Mutta stoalaiset suhtautuvat kuolemaan ja itsemurhaan jotenkin lempeämmin. Mielestäni. Itseasiassa, suhteettoman moni tunnetuista stoalaisista valitsi sammuttaa tietoisuutensa oman käden kautta - Zenon, Cato ja Seneca. Sekä stoalaisten suurin esikuva Sokrates.

Kaverin kaverilla oli kuulemma ladattu ase kotona ja hän muistutti usein itseään että "Itsemurha on aina vaihtoehto." Tämä kuulostaa helposti synkältä, mutta tottahan se on. Jos elämä on hanurista niin sen voi lopettaa tai sitten sille voi tehdä jotain. Tai ainakin omalle asenteelle voi tehdä jotain.

Seuraavaksi pari videota. Ensimmäisessä uus-stoalainen filosofi puhuu itsemurhasta, toisessa nuori kundi kertoo kuoleman mietiskelyn eduista ja kolmannessa tunnettu uus-ateisti puhuu siitä miten kuoleman todellisuuden hyväksymien voi auttaa meitä elämään tässä hetkessä.





"Väkivalta on yhtä aikaa osoitus vallasta että vallan puutteesta."
(Kirjasta "Renkaita Vedessä")

Kuvake
TeLa
nilkkaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 31
Lauteille: Huhtikuu 2005
Paikkakunta: kitee
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Stoalaisuus - tie tyyneyteen

#7

Viesti TeLa » eilen, 13.47

Sokrates ja Seneca määrättiin kuolemaan. Cato surmasi itsensä Caesarin joukkojen lähestyessä kun toivoa sisällissodan voitosta ei enää käytännössä ollut. Stoalaiset pitivät itsemurhaa suositeltavana vaihtoehtona jos elämä käy sietämättömäksi. Tämä kai ammentaa enemmänkin kyynikoiden koulukunnasta kuin Sokrateesta, ainakin Sokrateen oppilas Platon ja hänestä lähtenyt koulukunta suhtautuivat itsemurhaan kielteisesti. Muista koulukunnista ainakin epikurolaisuus suhtautui itsemurhaan suhteellisen positiivisesti. Epikuroksen mukaan voimme jättää elämän teatterin, milloin sen näytelmä lakkaa miellyttämästä meitä, tosin hänkin piti järjettömänä syöksyä kuolemaan jos on väsynyt elämään korjattavissa olevan elämäntavan takia.

Kuvake
fudo
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 767
Lauteille: Elokuu 2010
Etulaji: Kase Ha Shotokan Ryu
Tykännyt: 10 kertaa
Tykätty: 18 kertaa

Stoalaisuus - tie tyyneyteen

#8

Viesti fudo » eilen, 14.25

Stoalaisuuden itsemurhamyönteisyys on minulle uusi tieto. Sinänsä se on jälleen yksi piirre, joka yhdistää sen shintolaisuuteen ja muihin kohtaamiini etnisiin uskontoihin.

Itse selkeästi elämän ehtoopuolella olevana, monta kertaa "lähellä käyneenä" ja muutenkin riittävästi kuolemaa nähneenä olen joutunut pohtimaan asiaa paljon. Ehkä sitä kautta olen oppinut suhtautumaan kuolemaan melko tyynesti. Jassen mainitsema stoalainen memento mori kääntyy minun päässäni jonkinlaiseksi hetkessä eläväksi ja sallivaksi nautintokeskeisyydeksi (jota jotkut kutsunevat epikurolaisuudeksi tai hedonismiksikin). Monissa yhteyksissä tähän ajatusmalliin on liitetty myös kehottava ilmaisu carpe diem tai jopa elä kuin viimeistä päivää.

Jassen linkkaamia videoita en ole katsonut. Ehkä joskus.
空手に先手なし


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: flammee, jsv, Totte ja 5 kurkkijaa