Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Ylipotkijat: Totte, TimoS, JanneM, Mjölnir, Tyttö

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 11756
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 8 kertaa
Tykätty: 74 kertaa

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#1

Viesti Kari Aittomäki » loka 4, 2018, 01.43

Niin..
Käsittääkseni japanilaisessa karatessa yleinen äksiisimäinen rivitreeni on okinawalaista perua, opettajien (siis koulussa toimivien ammattilaisten) jos ei nyt kehittämä niin käyttöönottama.
Kiinassa kun huomasin saman jaottelun, ihan kakruvaiheen opettelu on keskittymisessä ja oikeinkävelyssä, sitte tulee kropantaito ja sitte däddändää.

Olen itse huomannut että se tiukantiukka kuri ja keskittyminen resonoi muksuihin varsin hemmetin hyvin, etenkin kun kertoo että tosipaikassa on kyse nimenomaan keskittymisestä ja nytpäsitte treenaamme sitä keskittymistä. Antaen esimerkin lähinnä oikealla kamaella ja tiukalla katseella.
Kiai!
Heh, oltiin kerran Budocenterin liitännäisenä joillakin messuilla, missä koululaisryhmät kiersi eri liikunta-rasteja.
Minä keskityin enimmin etikettiin, kimeen. Ankaran ankaralla otteella, rankaisin välittömästi jos joku vähänkään pelleili tai koetti karata aitauksesta.
Se silkka pelottavuus vaikutti, muksut oli vakavia ja teki vakavissaan ja kun selitin että soveltava paikka on kamala tosipaikka, nyökyttelivät oikeissa kohdissa. Jopa katseen kohdistamisen esimerkki tuntui uppoavan.

TÄTÄ tarkoitan sillä tummasävyisyydellä, mielestäni on kuolettavan tärkeää välittää se informaatio että treeni ei ole leikkiä vaan hengenmeno on ikäänkuin läsnä kaikissa treenitilanteissa.
Varsinainen rumuus.. no, eivät edes aikuiset danit kykene kaikki nielemään varsinaista tuhoamisoppia nikottelematta.
Senverran paljon metodit ovat saastuneet urheilun ja kuntoilun myötä.
Siksi en ole ikinä mennyt yleisissä treeneissä haista-vee-jaottelua pitemmälle.
Siis varovasti näyttänyt kuinka leukaluu lyödään sijoiltaan tai sälli rojautetaan sellaiseen kuntoon että se saa seuraavat kuusi viikkoa huutaa "saa tulla pyyhkimään.."
Tai edes kakkattamista.
Harvalla huvitreenaajalla on paukkuja asennoitua oikeaan rujoiluun.
Enkä tosiaankaan tarkoittanut että sitä rujoutta tulisi kakaroille tai vanhemmilleen alleviivata, se tulee saada aavistuksenkaltaiseksi pohjajuonteeksi, enimmin olemisen sävyllä. Tässä katson onnistuneeni... mahdollisesti liiankin hyvin.

Rennoilla peleillä ja kikkailuilla on toki paikkansa, soveltavaan treeniin kun on päästy.. tehtäväharjoitteissa tuleekin olla ilomieltä, joskin kieroutunutta ja viirupäistä. Mutta silti.

Heh, noilla messuilla oli mun rastin jälkeen seuraavana ki-aikido, sällit naureli että karaten jälkeen muksut oli tosi kypsiä vastaanottamaan sanomaa, kertoivatpa myöhemmin että seuraavassa peruskurssissa oli selkeää piikkiä.
Eli se tiukka laji-etiketti todella on varsin keskeinen elementti ja viehäke.

Ylipotkija: Jaettu täältä.

Jörri
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 401
Lauteille: Joulukuu 2013
Etulaji: Taekwondo
Tykännyt: 27 kertaa
Tykätty: 1 kerran

Aikuiset mukana harrastuspaikoilla

#2

Viesti Jörri » loka 4, 2018, 13.50

Minä vedän useampia kertoja viikossa junnuja, 6-8v ja 9-12v alkeiskurssi ja jatkoja. Olen erimieltä synkistä pohjavireistä, ainakin meillä Malmilla elämä voi lapselle olla ihan tarpeeksi synkeävireistä ilman että setä rivin edessä yrmyää. Pidetään hauskaa, sillä sitä oppii mikä on kivaa, kadut tulevat kun tulevat ja jos pääsee ennen teini-ikää ilman kujia niin se on hyvä. Ihan tosi hyvä.

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 11756
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 8 kertaa
Tykätty: 74 kertaa

Aikuiset mukana harrastuspaikoilla

#3

Viesti Kari Aittomäki » loka 4, 2018, 14.25

Juupa juu.
Ja sitten kun Jaakko-Kyllikki kilauttaa leikinomaisesti siviilikaverilta hampaat poskesta läpi ollaan äimänä kun leikkiähän tämä vaan on.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Kari Aittomäki viestistä:
injunjack

Jörri
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 401
Lauteille: Joulukuu 2013
Etulaji: Taekwondo
Tykännyt: 27 kertaa
Tykätty: 1 kerran

Aikuiset mukana harrastuspaikoilla

#4

Viesti Jörri » loka 4, 2018, 14.49

Kari Aittomäki kirjoitti:
loka 4, 2018, 14.25
Juupa juu.
Ja sitten kun Jaakko-Kyllikki kilauttaa leikinomaisesti siviilikaverilta hampaat poskesta läpi ollaan äimänä kun leikkiähän tämä vaan on.
Se että on kivaa, ei tarkoita kurittomuutta. Ei pidä lapsia pitää pieninä aikuisina.

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 88018
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 239 kertaa
Tykätty: 92 kertaa
Viesti:

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#5

Viesti Mika » loka 4, 2018, 21.41

Kyllähän lapset taatusti vakavoituvat, kun aikuinen ja vieläpä auktoriteetti sanoo heille jonkin olevan vakavaa kuunneltavaa, mutta siitä on varsinkin lasten osalta vielä pitkä matka varsinaiseen asian todelliseen tai edes summittaiseen ymmärtämiseen.

Lasten ryhmissä on mielestäni tärkeää opettaa myös muiden ihmisten kunnioittamista. Samassa itsensä ja koskemattomuutensa kunnioittamista on hyvä painottaa. Mutta sitä ei minusta tarvitse tehdä minkään pelottavien ja synkkien esimerkkien tai tarinoiden kautta. Juten Jörri sanoi, lapsi ei ole aikuinen.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 11756
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 8 kertaa
Tykätty: 74 kertaa

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#6

Viesti Kari Aittomäki » loka 5, 2018, 03.56

Ei ole, mutta jos lasta kohtelee kuin lasta hän käyttäytyy kuin lapsi. Eikä aikuistu ikinä.
Jos lasta kohtelee nimenomaan kunnioittavasti mutta ankarasti, pieni pelko persiissä kuristaa impulsiivisuuden ja kohdentaa keskittymisen.
Lajihyveitä tulee noudattaa pienissäkin detaljeissa.
Olen itseasiassa huomannut että se perkeleellisen keskittynyt olema stimuloi muksuja valtavasti, ne santerit napottaa totaalisen paikallaaan, hievahtamatta. Kunnes komento kajahtaa ja otteluasentoon räjähdetään.
Se silmien polte ja kiain syvä atavistisuus kertovat että informaatiota siirtyy ja inhimillinen kuona palaa pois.
Treeni on ahjo.
Treenissä ei ole kysymys tarpeellisen tiedon teoreettisesta opettelusta vaan sen sisäisen elukan taltuttamisesta.
Tiukka kontrolli ei ole kivaa leikkiä vaan äärivakava ominaisuus, jonka tarkoitus on valjastaa potentti.
Hyvänä ja tuloksellisena tapana käytin vahvaa esimerkkiä:
Kun huomasin että kulmikas treeniolema alkaa puuroutua, esitin kysymyksen "MIksi luulette että harjoittelu on näin tarkkaa? Mitä tämä kulunut musta vyö mielestänne tarkoittaa? Ei huudella."
Ja sitten kun se nakkiviuhuu-jänskäys on herättänyt tättärit, apuvetäjä eteen ja romuksi.
Kovia, räjähtäviä hyökkäyksiä ja sälli nippuun, lopettaen sarjan vaikkapa näkyvään, hidastettun shutoon. Irti, käännös ja räväkällä shutolla nippu tiiliä muruiksi. Apuvetäjä luonnollisesti nousee korrektiin polviasentoon, vahingoittumattomana.
Käännös, tiukka katse kohti ärmynttejä.
- Musta vyö tarkoittaa kontrollia. Nämä tekniikat ovat vaarallisia, niillä ei leikitä! Eikä niitä opita keskittymättä. Me harjoittelemme keskittymistä!
Kontrollia.

Kirkkaat silmät hehkuivat.

Asiasta, harvassa on ne vanhemmat jotka voisivat väijyä tuollaisen tapahtuman ilman defenssejä.
Tuossa kuvaelmassakin opettamani ryhmä otettin multa pois ja annettiin kivammalle leikittäjälle.
Noita natiaisia tuli sittemmin vuosia ja vuosia moikkaamaan ja kertomaan/kiittämään saamastaan opetuksesta.
Kun kyselin treenijatkostaan niin poikkeuksetta lopettaminen oli johtunut löysääntyneestä esilletuonnista, kyllästymisestä.

Herää kysymys onko junnuryhmien opetussisällön prioriteetti kasvattaa pilteistä pysyviä treenaajia vaiko vakiinnuttaa junnuharjoittelijan status?
Jälkimmäinen on varmaan parempaa bisnestä.

Uskon vahvasti että kunnioitus-elementti nousee esiin itsestään, lähtien aina ensisijaisesti vetäjän omasta käytöksestä sitä itseäänrakentavaa kakaraa kohtaan.
Jos se huomio on keskittynyttä ja sisältää kurinalaisia mieheltä-miehelle elementtejä, se tunnevastine on hyvin ruokaisa ja vastaanottava.
Tiukka nyökkäys ja pikkupositiivinen kommentti on silkkaa ruokamultaa olemalle.

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 88018
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 239 kertaa
Tykätty: 92 kertaa
Viesti:

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#7

Viesti Mika » loka 6, 2018, 15.04

Kokemukset ovat kokemuksia ja näkemykset ovat näkemyksiä. Voisin silti lyödä veikkaa, etteivät pedagogiikkaan perehtyneet suosittelisi tuollaista asennemaailmaa lasten kamppailulajiharjoituksiin. Arvailisin ettei Suomessa ole kovin montaa jos yhtään lasten kamppailuryhmää, jossa rymistellään noin totisesti.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Jörri
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 401
Lauteille: Joulukuu 2013
Etulaji: Taekwondo
Tykännyt: 27 kertaa
Tykätty: 1 kerran

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#8

Viesti Jörri » loka 6, 2018, 16.24

Joo minusta lasten harjoitteluun ei pelko ole tavoiteltava tila. En usko että kukaan oppii taitoa paremmin ahdistuneena. Itse näen parhaana palautteena kun entiset oppilaat tuovat omia lapsiaan treenaamaan. Hymy ja into on parempi kuin yrmy ja pelko 10v. lapsen treenissä. Opettaja on opettaja. Lapsi on lapsi ja lasta tulee kohdella lapsena, EI aikuisena koska hän ei aikuinen ole.

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 88018
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 239 kertaa
Tykätty: 92 kertaa
Viesti:

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#9

Viesti Mika » loka 6, 2018, 17.08

Tuo Karin näkemys on ainakin ollut ja on ehkä edelleen arkipäivää esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä. Uskon että tuollaisella otteella saadaan kasvatettua luunkovia kamppailijoita niistä muutamista, joista siihen on. Mutta kun emme elä missään maailmansodassa, jossa kivenkovien paljaskäsitaistelijoiden kouliminen on henkilökohtainen ja kansallinen velvollisuus, niin tuollainen soturiromantiikka ei vain oikein sovellu nykymaailmaan, jossa on paljon kaikkia muita arvoja, joita vaalitaan.

Se on varma, että tuollaisella asenneilmapiirillä saa paljon tuhoa aikaan lapsissa.

KIAI!
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 14658
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 183 kertaa
Tykätty: 65 kertaa

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#10

Viesti Lasse Candé » loka 6, 2018, 18.54

Ymmärrän tietyssä mielessä huolen, mutta uskon että menee myös jossain määrin ohi, virhetulkintojen kautta. Eikä ihme, kun kommunikaatio onnistuu vain vahingossa.

Itse luin tuon syvällisenä kohtaamisena. Monet saavat niitä aikaiseksi erinäisin tavoin ja sellainen hyvä jämäkkä ote, jossa kuitenkin pilkettä silmäkulmassa uppoaa lapsiin kuin häkä.

En sitten tiedä olinko se minä joka luki väärin, mutta enemmän siis tällaisessa hengessä lueskelin itse. Lajin vakavasti ottaminen vain tukee tätä.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Lasse Candé viestistä:
injunjack
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 11756
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 8 kertaa
Tykätty: 74 kertaa

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#11

Viesti Kari Aittomäki » loka 7, 2018, 02.53

Jörri, pidätkö todella lajietikettiä yrmyilynä, pelotteluna?

Jääköhän ny tajuamatta se treenitapahtuman varsinainen klangi?
Vaikka kyse olisi muksuista, en näe sokerikuorrutukselle mitään funktiota.
Itseasiassa koen kaiken pehmentelyn valehteluna. Vaarallisena sellaisena.
Tiedän tapauksia joissa leppeäversiota veivannut on kohdannut katurotan ja kuollut, puolustautumisyrityksestä huolimatta.

Mika, olepa ystävällinen ja kerro ammattimainen mielipiteesi tiukan lajietiketin vaaroista, mitä tuhoja se saa ihmistaimessa aikaan?

Lisäksi, täsmäesimerkit muksutreenistä ja niitten perusteista olisi kiva ylläri.

Anekdootti.
Kävin takavuosina vetämässä leirin eräässä seurassa. Sain palautetta eräältä hyvin nuorelta ja räväkäninnostuneelta tomboy'lta.
- Mä luulin että sä olet kovanaama. Mutta oikeesti sä olet tiukka!

Parhaita kehuja joita saanut olen.
Tai ehkä se ei ollut kehu, joka sukupolvella on omat ilmaisunsa.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Kari Aittomäki viestistä:
Piikkisika

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 88018
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 239 kertaa
Tykätty: 92 kertaa
Viesti:

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#12

Viesti Mika » loka 9, 2018, 08.04

Olen koulutukseltani liikuntafysiologi, en opettaja, joten en ole pedagogiikan ammattilainen. Annan mieluummin jonkun opettajaksi opiskelleen vastata pedagogiikkaa koskeviin kysymyksiin.

Voihan se tietysti olla, että lähes kaikki muut opettavat väärin ja lasten kanssa tulisi olla kovinkin tosissaan.
Kari Aittomäki kirjoitti:
loka 4, 2018, 01.43
Minä keskityin enimmin etikettiin, kimeen. Ankaran ankaralla otteella, rankaisin välittömästi jos joku vähänkään pelleili tai koetti karata aitauksesta.
Se silkka pelottavuus vaikutti, muksut oli vakavia ja teki vakavissaan ja kun selitin että soveltava paikka on kamala tosipaikka, nyökyttelivät oikeissa kohdissa. Jopa katseen kohdistamisen esimerkki tuntui uppoavan.

TÄTÄ tarkoitan sillä tummasävyisyydellä, mielestäni on kuolettavan tärkeää välittää se informaatio että treeni ei ole leikkiä vaan hengenmeno on ikäänkuin läsnä kaikissa treenitilanteissa.
Minä opetin noita tarha- ja ala-asteikäisiä niin, että välillä leikittiin ja välillä keskityttiin tekniikkaan. Kuria pidin mutta lähinnä siksi, että tuon ikäiset herpaantuvat helposti ja siksi, että leikiksi lyöminen on heille niin automaattista silloinkin, kun näissä treeneissä oli tarpeen keskittyä ja tehdä mitä on opetettu. Kun he leikkivät, annoin heidän vapaasti pitää hauskaa (turvallisuus ja muu tietenkin huomioiden). Kun kurssin loppupuolella pääsimme jo vähän ottelun makuun, hyvin ne lapsoset niistä aiemmista treeneistä olivat omaksuneet kaikenlaista. Ihan automaagisesti se tilanne oli muuta kuin vain leikillistä läpsyttelyä.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Paappa
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 12723
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 3 kertaa

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#13

Viesti Paappa » loka 9, 2018, 14.45

Katsoin vähän aikaa sitten salilla miten valmentaja antoi äidille palautetta pojan käytöksestä. Hyvin ystävällisesti mutta määrätietoisesti hän selitti ettei pojan käytös ollut salille sopivaa. Jo turvallisuuden takia pitäisi pojan oppia että salilla tehdään sitä mitä valmentaja määrää. Poika katseli muina miehinä lähellä muualle. Äiti oli hämillään ja pahoitteli pojan käytöstä.

Valmentaja sanoi että hän mielellään antaa vielä yhden mahdollisuuden mutta jos häiriökäytös jatkuu pitää pojan vähän kasvaa ennen kuin pystyy olemaan mukana treeneissä. Juttelin myöhemmin ihan muusta valmentajan kanssa ja kävi ilmi että hän on siviiliammatiltaan erityisopettaja. Tämä kyllä näkyi hänen metodissaan.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)

Kuvake
Paappa
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 12723
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 3 kertaa

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#14

Viesti Paappa » loka 9, 2018, 14.57

Muistelen vielä erästä kalpamiekkailun valmentajaa joka veti lasten ja nuorten ryhmää. Unkarilainen vanhan polven valmentaja. Hän oli itse asiassa valmentanut Unkarin kansallista joukkuetta Atlantan olympialaisiin. Nyt hän oli viimeisiä vuosiaan töissä Suomessa ennen eläkkeelle lähtöä. Lapset rakastivat häntä, huumorintajuinen vanha setä, joka samalla oli tiukka ja johdonmukainen. Hän piti pieniä kilpailuja joista palkinnoksi sai energiapatukoita tms. Käytöksestä salilla hän piti tiukan kurin, hävitessä kiukuttelu johti miettimisjäähyyn. Vastustajaa käteltiin alussa ja lopussa aina. Voittamisesta ylimääräinen tuulettaminen oli myös kielletty. Miekkailu on herrasmieslaji.

Hänen jälkeensä tuli nuori valmentaja joka prässäsi lapsia. Osallistuminen romahti nopeasti.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)

Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2822
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Kaarina
Etulaji: Jumppa
Takalajit: Judo, nyrkkeily, Bujinkan, Defendo, Hokuto, kb, Wing Tsun
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 19 kertaa

Lasten ja nuorten ryhmät kamppailulajeissa

#15

Viesti MikaM » loka 9, 2018, 15.08

Minkähän ikäisistä lapsista Kari juttelee? Koululainen loppuu tohon 16 tienoille, mutta alkaa jo 7.
"When you talk, you only repeat what you already know. But if you listen, you may learn something new."
- Dalai Lama


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 kurkkijaa