Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Ylipotkijat: TimoS, Totte, JanneM, Mjölnir, Tyttö

Kuvake
flammee
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 10467
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Kalajoki
Tykännyt: 20 kertaa
Tykätty: 17 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#16

Viesti flammee » heinä 13, 2018, 18.21

G12 kirjoitti:
heinä 13, 2018, 10.28
Tiede on uskonto siinä missä muutkin. - Löytyy esimerkiksi tieteellistä tukea sille, että tiede jatkuvasti hoksaa olleensa aiemmin väärässä - vain huomatakseen myöhemmin, että se olikin aiemmin oikeassa.
Sanoisin että tiede ei ole uskonto mutta tieteellinen maailmankuva perustuu uskomuksiin että nykyiset löydökset pitävät paikkaansa. Monesti näihin asioihin siis uskotaan kovemmin kuin mitä varsinainen tieteellinen näyttö antaa syytä pitää asiaa varmana...
tapsaattori kirjoitti:
heinä 12, 2018, 10.31
Jos mulle annetaan vaikka IKEAn huonekaluhelvetti koottavaksi, niin on paljon tehokkaampaa seurata kirjallisia ohjeita, kuin esim. oppia katsomalla ja mukana tekemällä jonkun toisen kanssa
Taitaa siinä IKEAn ohjeessa olla sekin puoli että se on paljon visuaalisempi ja tarkempi kuin mitä toisen ihmisen tekemistä seuraamalla on mahdollista nähdä, voi olla vaikea nähdä kahdesta ruuvista että kumpi on sentin pitempi, jos vaan kahtelee vierestä.. Kun jokainen osa pitää olla tarkalleen oikea ja oikeinpäin, niin se ei ole sellainen taito, jota pystyisi kunnolla tekemään ilman ohjetta. Sinänsähän IKEA-mööpelit on helppoja ja mukavia koota.

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 15480
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 20 kertaa
Tykätty: 60 kertaa
Viesti:

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#17

Viesti Andy » heinä 13, 2018, 22.35

Olen itseasiassa nähnyt kamppailuopettajan, joka tahallaan opetti pelkästään näyttäen ilmeisesti siksi, että oppilaat eivät saisi mitään selvää ja tuntisivat itsensä senseitään huonommaksi.

Miehen opetusstrategia oli siis se, että hän näytti jonkun monimutkaisen tekniikkayhdistelmän pariin kertaan nopeasti ja käski alkaa tekemään. Kun kukaan ei oikein pystynyt suoriutumaan siitä, hän sitten opetti asian tarkemmin. Ja tämä toistui lähes joka tekniikassa. :seina:

Nopeasta näytöstä tekniikassa, jossa on monta vaihetta ei varsinkaan aloittelija saa mitään selvää vaan on tehokkaampaa jopa ihan sanallisesti selittää että "Ensin tartut vasemmalla kädellä vastustajan oikeasta ranteesta ja sitten ojennat oman oikean kätesi..."

Paras tapa on tietysti yhdistää näyttö ja selitys.
Antti Sariola

http://www.kickboxingteam.com

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 14593
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 169 kertaa
Tykätty: 57 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#18

Viesti Lasse Candé » heinä 13, 2018, 23.00

Jotkut tekevät noin ilman tietoisuutta strategiastaan. Olen itse tehnyt noin tietoisuudella siitä mitä teen. Esimerkiksi potkumiitissä halusin esitellä sen verran monimutkaisen kokonaisuuden, että kerroin että tulen ihan kohta keskeyttämään ja näyttämään tarkemmin, eli että saavat kokeilla.

Oppijoita on monenlaisia ja itsessäni on ihan ammattiopettajaksi sitä ongelmaa että oletan muiden oppivan samalla tavalla kuin itse opin tai en ainakaan koe olevani muissa strategioissa kovin hyvä. Mutta siis kampitteluissa en itse tykkää sellaisesta 2001 intti rastikoulutusprotokolla-askelkerrallaan -opetustavasta, vaan se on itselleni jäykkä ja toimimaton tapa.

Siinä mielessä tätä saa kytkettyä vahvasti aiheeseen, että kokisin näytön ja lyhyen kokeilun, jonka jälkeen oikeasti opetetaan, olevan, toki näytöllä liikkeelle laukaistavan, mutta oleellisesti kinesteettiseen opetukseen perustuvan lähestymisen. Ja siihen minä olen ennen kaikkea aina panostanut. Olen nimittäin huomannut, että jengi ei oikein jaksa kuunnella niin paljoa kuin pitäisi. Enkä voi sille itsekään mitään, mutten aina jaksa minäkään.

Eli ensin hehtaarille maisemaa tunnustelemaan ja sitten saa jopa tarkennuksista kiinni. Hyvässä opetuksessa keskeytetään tekeminen melkein aina pointtien jakamistilanteeseen. Tästä formaatista kannattaa pumpata kaikki tehot irti eikä vain tehdä tavan vuoksi.
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 15480
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 20 kertaa
Tykätty: 60 kertaa
Viesti:

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#19

Viesti Andy » heinä 13, 2018, 23.27

Silloin tuota tietysti voi käyttää ihan opetusmetodina, jos porukassa on tasoltaan tai muuten oppimiskyvyltään erilaisia treenaajia. Siis että näyttää jonkun jutun nopeasti ja kokeneemmat rupeaa tekemään sitä saman tien ja muut saavat tarkemman opastuksen.

Toki tällöin voisi tehdä myös niin, että asian jo tunteville vain sanoo että tehkääpäs nyt 30 toistoa kushanku-kataa ja muille alkaa sillä välin opettaa kushankua vaiheittain.

Ja toki muutenkin voi ensin näyttää jonkun jutun ja antaa kaikkien kokeilla sitä ja sitten kertoo yksityiskohtia. Mutta se suoritus ja näyttö pitäisi olla sen verran helppo, että suoritus onnistuu edes suunnilleen. Tuossa edellämainitussa se meni niin, että oppilaat eivät välttämättä edes aloittaneet tekniikkasarjaa samalla raajalla millä opettaja näytti.
Antti Sariola

http://www.kickboxingteam.com

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 14593
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 169 kertaa
Tykätty: 57 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#20

Viesti Lasse Candé » heinä 14, 2018, 01.27

Täytyy sanoa myös että en käyttäisi tuota, ellei kokonaisuudessa olisi jo tuttuja elementtejä. On alkeellinen virhe opettajalle/vetäjälle/valmentajalle pumpata treenisessio liian täyteen kaikin puolin erillisiä harjoitteita. Tuossa miitissä rajoituin itse pelkästään molempien oikeiden käsien ns ulkopuolisiin tekniikoihin ja oli paljon tuttua perusharjoitteista kun lätkäisin vaikeimman kehiin.

Ylipäätään pitää suunnitella treenit sitä silmällä pitäen, että jengi pääsee takomaan. Opetusmetodit tähän pääsemiseen ovat lopulta sivuseikka. Opetukselliset mestarit aikaansaavat onnistumisen kokemuksia niin että harjoittelija ihmettelee miksi tämä toimii nyt niin hyvin. Oma opettajani ja yksi toisen Wadolinjan kovan luokan opettaja ovat tässä aivan uskomattomia tapauksia.

Jotta liittäisin tämänkin viestin aiheeseen, tämä toisen linjan opettaja teettää kuin liukuhihnalta variaatioita ja perusharjoitteita ja täten käynnistää kinesteettisen oppimisprosessin. Hän muuten sanoi tuosta Andyn sivuamasta, että kun Japanissa on ryhmäpaine niin kova (kansallinen piirre), siellä kannattaa rakentaa perusteista lähtien. Ja kun uudessa eurooppalaisessa maassaan taas individualismi on kovempaa, pitää ensin heittää jengi feilaamaan altaan syvään päätyyn, minkä jälkeen he ovat vastaanottavaisia perusteille, millä homman saa pelittämään. Opetusmaailmassa jälkimmäistä kutsutaan ongelmalähtöiseksi opettamiseksi, joskin ratkaisujen tarjoaminen on siitä hitusen pois.

Oma opettajani ei juurikaan taas kerro vastauksia, vaan kertoo mikä lopputuleman pitää olla ja kannustaa ajattelemaan. Vielä yksi kolmas opettaja taas purkaa kaiken ja sanoi viime kerralla kun olin opetuksessaan, että häntä askarruttaa tämän asian opettaminen kertoen kuinka se tehdään, koska silloin hän on ryöstänyt oppilaalta mahdollisuuden omaan oivaltamiseen.

Kaikki tuossa on validia ja opetustyylejä monia. En oikeastaan tiedä mitä muuta ajatella, paitsi että opettajuus on ennen kaikkea ajan säästämistä. Se on ainoa asia ja sanon tämän aina kun mahdollista. Sitä vain ei tiedä että kuinka se aika säästyy parhaiten ja sitä pitää jatkuvasti miettiä.
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 11652
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 6 kertaa
Tykätty: 66 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#21

Viesti Kari Aittomäki » heinä 15, 2018, 02.35

Tuo näkemys on viisautta silkkaa.

Vierastin hetkenverran tätä ketjua kaskun se painopiste kääntyi sinne opettajana olemisen ja itseäni kiinnosti ja kiinnostaa yhä enemmänkin oppiminen.

Tajusin muuten tossa lukiessani että olen ohjaajana toimiessani koettanut tiedostamatta pitää viisareita herkkinä ja "opettaa" sitenkuten kohde tuntuu hyrisevän. Jotkut askel askeleelta, jotkut ongelmanratkaisun kautta, jotkut paljon puhuen, joillekuille pienesti näyttäen, joillekuille vain vihjaten.
Silloin kun kontakti on syntynyt ja se nuorempi tiedonetsijä on sopivanoloinen, olen tyypillisesti antanut vain eri vinkkejä, variantteja, vaihtoehtoja hahmottamiseen asti. Teknisiä yksityiskohtia, taktisia variantteja.

Tähän liittyy vahvasti se vaihe kun vein lupaavan kompetentteja sällejä tosipaikkoihin ja ohjeistin ja annoin tehdä, selvittää se kulloinenkin ongelma.
Jälkipurku kuului asiaan ja oli aina hedelmällistä, molempiin suuntiin. Ikäänkuin teknistä tutkimustyötä.

Opettelijan asemassa olen aina ollut kritiikitön, tosin vierastan pitkiä puheita. Koska niissä tosiaan on omaksumisraja, eli pirusti menee ohim jää tajuamatta. Ja treeniaikaa palaa pälättelyyn, "tietoisuuden" korostamiseen. Joka on rakennuspalikkana heikohko.
Parempi luukuttaa menemään, tehdä ja syväomaksua se tekemisen kadenssi, rytmi ja soundi.
Aina sieltä jotain jää.
Itseasiassa tosin harmittaa se että silloin aktiiviaikana treenasin kenties liikaa väsyneenä, tekeminen hukutti infon tai ainakin infoa.

Nähdäkseni tässä keskustelussa on myös havaittavissa toimintamotiivit, liikuntabisneksen omaksumishoukuttimet ovat erisävyisiä kuin detaljipainotteinen perinnemetodi ja molemmat ovat eri karsinassa myllytysfanaatikkojen ohjeistautumisen kanssa.
Vaikka viimeksimainittua kiikarointia ei ketjussa edustettuna olekan.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Kari Aittomäki viestistä (yhteensä 2):
Lasse Candéhalmehe

halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 591
Lauteille: Elokuu 2009
Tykännyt: 10 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#22

Viesti halmehe » heinä 16, 2018, 00.10

Opettaminen ja oppiminen. Jotenkin solmussa toisiinsa. Nykytilanteessani erottamaton kaksikko jossa toista ei ole ilman toista. Vaikken perinteisessä mielessä koskaan tule ryhmiä opettamaan. Oppiminen on nyt myös opettamista itselleen. En tiedä mihin kategoriaan uppoaa mielikuvat. Siis se miltä tekeminen tuntuu jonka ympärille rakentuu haluttu liike. Oliks tarpeeks vaikeasti selitetty?
Voimaa ei voi olla liikaa, käyttöä...

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 14593
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 169 kertaa
Tykätty: 57 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#23

Viesti Lasse Candé » heinä 16, 2018, 00.54

Tuo mielikuvapointti on ollut korkeintaan sisäänleivottuna tässä keskustelussa mukana ja on aika vaikea laittaa mihinkään noista otsikon kategorioista. Mahdollisesti yksi syy lisää heittää oppijoita erittelevä kolmijako suoraan roskiin. (Ja siis toistan, että tieteellinen konsensus tuntuu olevan että kyseinen oppijoiden kolmijakomalli on täyttä passkaa, eli siinä mielessä maallikkotodisteluillani ei ole mitään väliä.)

Mutta itse ainakin olen vienyt omaa osaamistani eteenpäin mielikuvaharjoittelulla. Jokainen joka oppii rytmittämään tekniikkaa, on poikkeuksetta jonkinlainen jammaileva kehomuusikko. Itse näen heidän projekteistaan korkeintaan kuinka työstävät jotakin asiaa pienemmissä muodoissa fiilistellen. Arvaan sitten tämän jälkeen tällaisen fiilistelijän nähdessä, että heillä jyllää jollakin tavalla vastaava skaala

"ajatus-himmailu-tekeminen-variaatiot&testit"

-tasoilla kuin itsellänikin, siinä missä tumpelot odottavat tuloksia toistamalla tavoitetekniikkaa ilman mitään pureskelua. Ei siinä, riittävän kovalla koululla se saattaa tuottaa peräti hemmetinmoisia tuloksia sekin.

Pidän myös tuosta ajatuksesta jossa oppiminen on itselle opettamista. Itse asiassa se on fiksuinta mitä olen lukenut vähään aikaan. Ja siitä päästään siihen, kuinka monipuolista oppiminen voi olla. Muille opettamista on iät ajat käytetty tietoisena opetustapana. Samoin itselle opettamista, esim jäsentelyjen kautta. Mutta tuo muotoilu itselle opettamisesta on aika piristävä muotoilu syvemmästä periaatteesta, eli kiitokset siitä. Ja sitähän meistä monet on kamppailulajeissa tehneet koko ajan, ei siinä mitään. Siksi sen sanominen kolahteleekin.
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

tapsaattori
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 501
Lauteille: Heinäkuu 2016
Etulaji: keppijumppa
Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini
Tykännyt: 13 kertaa
Tykätty: 13 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#24

Viesti tapsaattori » heinä 16, 2018, 09.39

Tuo mainittu "ajatus" tulevasta tekemisestä on hyvä. Varsinkin kun luodaan vaikka uutta, tuntematonta liikerataa tai toimintamallia. Jonkinlaista virittäytymistä uuteen maailmaan.

Toisaalta välillä on hyvä herätellä hämmentäviin tilanteisiin jossa tilanteet tulee puskista.

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 11652
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 6 kertaa
Tykätty: 66 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#25

Viesti Kari Aittomäki » heinä 18, 2018, 02.34

Omaksumisessa itseopetuksen kautta lie tärkein liima ankara motiivi.
Tämä antanee treenaajan/opettelijan sisäiselle mallille kurotustyökaluja, kurottelevia ottimia tiedon hippusillekin. Joita tulee poimittua sieltä täältä.
Vähäkin välineellistäminen muovaa kitkaa oppimistapahtumaan ja -rakenteisiin?

Jos joku on sitämieltä että enhän mä näitä katoja mihinkään niinku tarvi mutta opetellaan nyt että vyö tummenis..
Oppiminen jää hyvin pinnalliseksi. Muistijälkiä ei jää.
Kun joku toinen kelaa että samaisten katojen treenaaminen on hyödyllistä koska joku yliyliyliveikkonen saattaa saapua ja selittää jutun järkeenkäyväksi.. Hänkin kasaa esteitä omaksunnalle, ehdollistaa infon tietoisuudelle, harkintoihin ja malleihin perustuvaan suoritustapaan.
Niihin salakuoppamaisiin sankaritarinoihin joissa suunnitelmabee-koska-MrMurphy jää aivan liian vähälle kiikaroinnille.
Muistijälkiä jää mutta nojautuvat tietoiseen havainto/suunnitelma/toiminta-mallintamiseen ja ovat.. kankeita.

Mutta se joka treenaa (minun maailmassani) oikeesti.. ei kyseenalaista, ei ihmettele, ei järkiperäistä.
Luukuttaa vaan menemään. Hakkaa kitaraa/ hakkaa kovempaa/ huda-hudaa..
Hänelle se metodin oppi putoaa sukkaan puhtaana, muodostuakseen vaistonvaraiseksi, reagoivaksi mukilointitaidoksi.
Osaksi omaa olemaa.

En viitsi kirjoittaa tätä varsinaiseen kataketjuun.
Kun kyse on kuitenkin oppimisesta.


Muistakaapa kertomuksia Musashista, joka luki vastustajien tekniikan kautta tyylien syvintä sisältöä.. ja omaksui kertafläätäisyllä.
Vaikka tarintaa onkin, lie tarkoitettu kuvaamaan oppimisen syvintä olemista?

Pikkujuttuna, itsellänikin tuo oppimisen kolmijaottelu aikoinaan opiskellessa kivesti kovin.
Kun ei se oikeesti niin mene.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Kari Aittomäki viestistä:
Ikkyu

G12
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 137
Lauteille: Syyskuu 2007
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 6 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#26

Viesti G12 » heinä 18, 2018, 13.47

Sori. Tulee pitkä viesti : -

Tämä keskustelu on minusta jälleen erinomainen esimerkki siitä, millaisia piilokareja keskusteluun rakentuu, kun luullaan, että puhutaan samoista asioista, vaikka todellisuudessa keskustelua käydään pitkälti toisensa ohittavina yksinpuheluina asiaa itse havaitsematta. - Tämä siis ei ole syytös ketään tai keitään kohtaan vaan pelkkä huomio: Verkkokeskustelut käydään kirjoittaen, eli käyttäen termejä joiden sisällöstä ja tulkinnoista ei keskustelijoilla ole yhteistä jaettua ymmärrystä koska keskustelijoiden taustat ja kokemukset eroavat. Jos esimerkiksi käytämme termiä "kahvikuppi", on kohde helppo ymmärtää jaetusti riittävän samalla tavalla, koska omataan riittävän yhteinen näkemys siitä mikä on "kahvikuppi". Kun käytämme termiä "oppiminen", muuttuu asiaa haasteellisemmaksi koska keskustelu käydään käsitteellä, joka on monitulkintaisempi ja myös abstraktimpi siksi, että kyseessä ei ole aineellinen asia vaan jotakin sellaista, joka tapahtuu oppijassa - tai oppijalle.

Mistä siis puhumme, kun tässä ketjussa puhumme oppimisesta? - tai mitä ylipäätään tarkoitamme sillä?

Käsiteaineisto: https://kyvyt.fi/artefact/file/download.php?file=338279&view=47991

Tässä keskustelussa menevät nyt osin sekaisin oppimisen tulos, oppimisen prosessit, opetus ja näihin liittyvät alailmiöt kuten tiedon ja taidon oppiminen. - Potkua lukien vallitsevalta hahmottamisen tavalta (affektiivinen suhtautuminen) vaikuttaa se, että taidon oppiminen kävisi tiedon oppimisen (kognitiivinen tieto) kautta ja edellä niin, että ensin tulisi tietää mitä ja miksi treenaa jotakin asiaa, jotta sen voisi harjoittelun kautta "oppia" (motorinen taito) hyvin. Kari Aittomäen yllä oleva viesti taasen hahmottaa oppimisen tavoitteena olevan enemmänkin aistien adoptoitumisen mahdollistamaan vaistomaisen toiminnan, joka ei ole joidenkin tulkintojen mukaan (katso linkki yllä) mukaan oppimista laisinkaan, vaikka se sitä mitä suurimmassa määrin on (perustelen sillä, että ihmiskunta ei ole kuollut sukupuuttoon). Tässä tullaan tulkinnallisen käsitesekamelskan (katso ylläolevasta linkistä kohdat representaatio ja skeema) lisäksi itse pääongelmaan, eli kontekstiin.


Aika ja paikka jossa oppiminen ja sitä käsittelevä keskustelu käydään (kulttuuri) raamittaa sen, miten hahmotamme ja lähestymme asiaa. Opettajan hyveeksi esimerkiksi on tässä ketjussa muodostunut näkemys siitä, että opetus on hyvää, kun se pyrkii säästämään oppijan aikaa, eli mahdollistamaan sen, että oppiminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Tämä näkemys on linjassa länsimaisen aikakäsityksen kanssa, jonka mukaan aika on rajallinen suure jossa asiat etenevät lineaarisesti muodostaen ennakoitavia jatkumoja. - "Koska aika on rajallinen, on hyvä oppija sellainen, joka omaksuu nopeasti etukäteen määritellyn progression mukaisesti (hyvä opetus). - Näin seuraa tehokasta oppimista, joka käytännössä tarkoittaa pitkälti samaa kuin nopea, minkä mahdollistaa se, että ensin selitetään miksi ja mitä (kognitiivinen tieto) jotta voisi nopeasti omaksua miten (konatiivinen taito).

Yllä oleva hahmottamisen tapa eroaa siitä kulttuurisesta hahmottamisen tavasta josta Ilpo Jalamo ja Jyrki Talonen kirjoittavat teoksessaan Renkaita Vedessä - ajatuksia kamppailutaidoista (2011, s. 46-47) seuraavasti:

"Kungfutselainen malli hallitsi opetusta Kiinassa, Japanissa ja Koreassa (...) se korosti pikemminkin oppilaan välitöntä omakohtaista kokemusta, kuin kirjoitettuja tai verbaalisia ohjeita. Tämän katsottiin aktivoivan mielen syvimmät kerrokset ja ohittavan älyllisen, kognitiivisen tason. (...) Opetus nähtiin vähittäisenä prosessina, jossa opettaja ohjasi oppilasta sisäistämään oppijärjestelmän keskeiset ohjenuorat. (...) Rituaalinomaisen liikesarjan toistaminen taitavasti ei merkinnyt samaa kuin lajin tai koulukunnan opetusten hallitseminen. Taito merkitsi lopulta liikemallien ja periaatteiden ymmärtämistä sekä niiden yksilöllistä soveltamista ja varioimista."

Yllä oleva kuvaus on ristiriidassa esimerkiksi sellaista omasta kulttuurisesta kontekstistamme kumpuavan kognitiivista oppimista (tieto) korostavan ja lineaarisen ajan säästämiseen tähtäävän hahmotusvalinnan kuin "virallinen bunkai" kanssa. - Jos virallista ei ole, jää jäljelle vain epävirallinen jota ei voi asettaa lineaarisesti aikaa säästäväksi progressioksi. Oppimisprosessista tulee tällöin Jalamon ja Talosen (ibid, s. 47-48) mukaan:

"epälineaarinen tapahtuma. Lähestymistavassa ei ole alkua eikä loppua. (...) Tämä heijastaa osaltaan taolaista maailmanselitystä, jossa toiminta on jatkuvaa kiertokulkua ilman varsinaista alkupistettä. Vaikka tämän oppimistavan sisäinen logiikka o selkeä, lineaariseen ajatusmalliin tottuneesta se saattaa vaikuttaa sekavalta ja epäsystemaattiselta. Ehkä juuri siksi länsimaissa itämaisten kamppailulajien pedagogisia metodeja on monesti muutettu vastaamaan lineaarista oppimismallia. Siihen ovat vaikuttaneet luultavasti myös länsimaisten pedagogisten opetusmetodien leviäminen ja näin myös lajien helpompi markkinointi länsimaissa - etenkin kun länsimaiset opettajat opettavat länsimaisia. (...) Siksi epälineaarisiin opetusmetodeihin perustuvat koulukunnat voivat olla harrastajan odotuksista riippuen joko haastava ja syvällinen kokemus tai sekava oppirakennelma, josta ei tunnu löytyvän sisäistä logiikkaa."

Ylläolevaa vasten pidän aika ihmeellisenä sitä, että tälläkin laudalla käytävä "keskustelu" on niinkin hedelmällistä kuin se on toisiaan tuntemattomien keskustellessa erilaisista konteksteista, taustoista ja intresseistä ponnistavien tyyppien kanssa, abstrakteilla termeillä joiden sisällöt hahmotetaan vähemmän tai useimmiten enemmän erillä tavoin.

Kaikki tekeminen muotoutuu aina tavalla tai toisella kulttuurista kontekstiaan uudentavaksi ja uudistavaksi sekä tekijöidensä näköiseksi. Myös oppiminen, opettaminen sekä tapa hahmottaa mainittuja ja niiden kohdetta. Silloin päädymme puhumaan tyyleistä, joista jokainen on tekijästään aina parempi kuin muut, ja niin kuuluukin olla kokemuksellisesti, mutta ei ilmaistuja, koska sallivuus ja käytös.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan G12 viestistä:
Ôari
-----------

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 14593
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 169 kertaa
Tykätty: 57 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#27

Viesti Lasse Candé » heinä 18, 2018, 14.13

Tuossa on paljon asiaa ja hyvääkin. Valitettavan vaikea silti oikein löytää mitään mitä kommentoida ja sitten vierastan tekstissä lähestymistä, jossa annetaan kritiikkiä keskustelulle eikä sanotuille asioille. Ja tämäkin perustuu vain omaan kokemukseen siitä. Menee vähän ohi, mitä saavutettavaa siinä on että keskustelee keskustelufoorumilla foorumikeskustelun mielekkyydestä, tätä kyseenalaistaen. Käsitteiden vaikeus myös ratkeaa sillä että katsoo kontekstia. Ja jos näyttää hämärältä ja vielä ymmärtää tämän monitulkintaisuuden, voi vaikka kysellä aiotusta merkityksestä.

Ymmärsit myös tuon ajan säästämisen liian suppeasti ja jostakin omasta lähtökohdastasi, jota minulla taas ei ole. Minä tarkoitan sitä yleisimmällä mahdollisella tavalla. Jos 40 vuoden treenin jälkeen yhdellä metodilla oppinut on saanut syvällisemmän ymmärryksen vaikka elämästä itsestään kuin toisella tavalla treenannut, hän on tuhlannut aikaa vähemmän, suhteessa omiin tavoitteisiinsa. Itämaalaismystifioinneissa unohtuu helposti, että ensinnäkin he käyttävät aikaa ja toisekseen se ajankäyttö kehittää asioita. Ei ole niin että siellä eleltäisiin ajattomuudessaja että jokin elämänfilosofia tai muu syvälliseksi koettu muka olisi tyhjää. Jos sitä opitaan tietyllä tapaa, niin sitten harjoitellaan niin ja paras on tehdä tämä tuhlaamatta aikaa.
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

G12
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 137
Lauteille: Syyskuu 2007
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 6 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#28

Viesti G12 » heinä 18, 2018, 15.12

Mitä saavutettavaa on siinä, että kyseenalaistaa keskustelun keskustelufoorumilla? - No ainakin se, että se antaa halutessaan mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi funtsimaan millaisia keskusteluja voi käydä tämän kaltaisessa kommunikaatioympäristössä. Tässäkin tavat hahmottaa eroavat eri henkilöillä. Esimerkiksi sinulla on 105 kertainen postausmäärä suhteessa minuun käytännössä samalta ajalta, eli on kaiketi todennäköistä, että koet saavasi näistä keskusteluista niistä koituvaa vaivaa enemmän lisäarvoa itsellesi. Se on hienoa!
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan G12 viestistä:
Lasse Candé
-----------

tapsaattori
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 501
Lauteille: Heinäkuu 2016
Etulaji: keppijumppa
Takalajit: bjj, vapaapaini, lukkopaini
Tykännyt: 13 kertaa
Tykätty: 13 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#29

Viesti tapsaattori » heinä 18, 2018, 16.45

Mua ei häiritse se, jos foorumikeskustelu rakentuu epäjohdonmukaisesti, rönsyilee tai kaikki ei ymmärrä kaikkea. Tarkoituskaan ei ole edetä minkään akateemisen muotin mukaan. Luojan kiitos. Vahvuus on monipuolisissa näkemyksissä.

Oppimiseen liittyen: kannatan asioiden säännöllistä kertaamista. Kamppailupuolella toi vois tarkottaa vuosisuunnitelmaa. Bjj ja lukkopainissa on jälkeenpäin harmittanut, kun leireillä käytyjä tekniikoita harvoin kerrattiin ja niinpä moni tekniikka detaljeineen jäi unholaan. Nykyään toki asiat varmaan paremmin. Älylaitteet, some ym.. Some asioiden oppimisessa on muuten myös mielipiteitä ja ajatuksia herättävä aihe... Ja syystäkin ristiriitainen.

halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 591
Lauteille: Elokuu 2009
Tykännyt: 10 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

#30

Viesti halmehe » heinä 19, 2018, 00.02

G12 kirjoitti:
heinä 18, 2018, 13.47


Aika ja paikka jossa oppiminen ja sitä käsittelevä keskustelu käydään (kulttuuri) raamittaa sen, miten hahmotamme ja lähestymme asiaa. Opettajan hyveeksi esimerkiksi on tässä ketjussa muodostunut näkemys siitä, että opetus on hyvää, kun se pyrkii säästämään oppijan aikaa, eli mahdollistamaan sen, että oppiminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Tämä näkemys on linjassa länsimaisen aikakäsityksen kanssa, jonka mukaan aika on rajallinen suure jossa asiat etenevät lineaarisesti muodostaen ennakoitavia jatkumoja. - "Koska aika on rajallinen, on hyvä oppija sellainen, joka omaksuu nopeasti etukäteen määritellyn progression mukaisesti (hyvä opetus). - Näin seuraa tehokasta oppimista, joka käytännössä tarkoittaa pitkälti samaa kuin nopea, minkä mahdollistaa se, että ensin selitetään miksi ja mitä (kognitiivinen tieto) jotta voisi nopeasti omaksua miten (konatiivinen taito).

Yllä oleva hahmottamisen tapa eroaa siitä kulttuurisesta hahmottamisen tavasta josta Ilpo Jalamo ja Jyrki Talonen kirjoittavat teoksessaan Renkaita Vedessä - ajatuksia kamppailutaidoista (2011, s. 46-47) seuraavasti:

"Kungfutselainen malli hallitsi opetusta Kiinassa, Japanissa ja Koreassa (...) se korosti pikemminkin oppilaan välitöntä omakohtaista kokemusta, kuin kirjoitettuja tai verbaalisia ohjeita. Tämän katsottiin aktivoivan mielen syvimmät kerrokset ja ohittavan älyllisen, kognitiivisen tason. (...) Opetus nähtiin vähittäisenä prosessina, jossa opettaja ohjasi oppilasta sisäistämään oppijärjestelmän keskeiset ohjenuorat. (...) Rituaalinomaisen liikesarjan toistaminen taitavasti ei merkinnyt samaa kuin lajin tai koulukunnan opetusten hallitseminen. Taito merkitsi lopulta liikemallien ja periaatteiden ymmärtämistä sekä niiden yksilöllistä soveltamista ja varioimista."

Yllä oleva kuvaus on ristiriidassa esimerkiksi sellaista omasta kulttuurisesta kontekstistamme kumpuavan kognitiivista oppimista (tieto) korostavan ja lineaarisen ajan säästämiseen tähtäävän hahmotusvalinnan kuin "virallinen bunkai" kanssa. - Jos virallista ei ole, jää jäljelle vain epävirallinen jota ei voi asettaa lineaarisesti aikaa säästäväksi progressioksi. Oppimisprosessista tulee tällöin Jalamon ja Talosen (ibid, s. 47-48) mukaan:

"epälineaarinen tapahtuma. Lähestymistavassa ei ole alkua eikä loppua. (...) Tämä heijastaa osaltaan taolaista maailmanselitystä, jossa toiminta on jatkuvaa kiertokulkua ilman varsinaista alkupistettä. Vaikka tämän oppimistavan sisäinen logiikka o selkeä, lineaariseen ajatusmalliin tottuneesta se saattaa vaikuttaa sekavalta ja epäsystemaattiselta. Ehkä juuri siksi länsimaissa itämaisten kamppailulajien pedagogisia metodeja on monesti muutettu vastaamaan lineaarista oppimismallia. Siihen ovat vaikuttaneet luultavasti myös länsimaisten pedagogisten opetusmetodien leviäminen ja näin myös lajien helpompi markkinointi länsimaissa - etenkin kun länsimaiset opettajat opettavat länsimaisia. (...) Siksi epälineaarisiin opetusmetodeihin perustuvat koulukunnat voivat olla harrastajan odotuksista riippuen joko haastava ja syvällinen kokemus tai sekava oppirakennelma, josta ei tunnu löytyvän sisäistä logiikkaa."

Ylläolevaa vasten pidän aika ihmeellisenä sitä, että tälläkin laudalla käytävä "keskustelu" on niinkin hedelmällistä kuin se on toisiaan tuntemattomien keskustellessa erilaisista konteksteista, taustoista ja intresseistä ponnistavien tyyppien kanssa, abstrakteilla termeillä joiden sisällöt hahmotetaan vähemmän tai useimmiten enemmän erillä tavoin.

Kaikki tekeminen muotoutuu aina tavalla tai toisella kulttuurista kontekstiaan uudentavaksi ja uudistavaksi sekä tekijöidensä näköiseksi. Myös oppiminen, opettaminen sekä tapa hahmottaa mainittuja ja niiden kohdetta. Silloin päädymme puhumaan tyyleistä, joista jokainen on tekijästään aina parempi kuin muut, ja niin kuuluukin olla kokemuksellisesti, mutta ei ilmaistuja, koska sallivuus ja käytös.
Ehkä tuo ajan säästämisen ihannoiminen on koko oppimisen ongelma. Voi olla, että vaikkapa kiinalaisten lajien vyöttömyys poistaa kiirehtimisen paineen ja antaa harjoittelijalle mahdollisuuden omaksua asioita rauhassa.

Tuo tekijästään aina parempi kuin muut (tyylit), kun tilanteet vaihtelee niin onko lopulta parempaa toiseen verrattuna. En tunne, että olisi yhtä ylitse. Pitää miettiä.
Voimaa ei voi olla liikaa, käyttöä...


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 kurkkijaa