Poekoelan Tjimindie

[Mika]

http://www2.1st.net/kingdrgn/" onclick="window.open(this.href);return false;

Melko mielenkiintoinen sekoitus. Tietääkö kukaan sen enempää?

[TimoS]

Voihan tuo olla ihan oikeetakin kamaa, mutta tälläiset ylisanat

On these tapes you can see and learn how to defeat most conventional fighters!

ja

With my fighting art, you will have the ability to survive a fight with a heavier, stronger, and taller assailant!

pistävät minut hieman epäilemään

[Mika]

Ai hieman?

No, halusin kuitenkin ensin kysyä, josko Marko vaikka tietäisi jotakin. Saattaahan tuon kulissin takana - vaikka sitten jossakin toisessa koulussa, jos ei muuten - olla ihan aitoa tavaraakin.

Mutta että tällaista markkinointia Indonesiassakin...

[TimoS]

Ai hieman?

Savolaista vaatimattomuutta

[Mika]

Ai hieman?

Savolaista vaatimattomuutta

Onko sellaistakin? Kuulunee samaan sarjaan kuin military intelligence ja amateur expert.


Mutta asiaan. Tiedätkö Marko mitään tästä?

[mronkain]

http://www2.1st.net/kingdrgn/" onclick="window.open(this.href);return false;

Melko mielenkiintoinen sekoitus. Tietääkö kukaan sen enempää?

Pak Serak on aika legendaarinen hahmo noissa indonesialaisissa lajeissa, hän oli Serak-tyylin (jota mm. DeThouarsit edustavat) perustaja, joka itse osasi yhdeksää eri tyyliä (viittä indonesialaista, kahta intialaista ja kahta kiinalaista -- en tosin tiedä mitä nämä olivat). Hän oli syntymässään epämuodostunut, hänellä oli vain yksi käsi ja lisäksi kampurajalka ja hän kehitti taidoistaan Serak-tyyliin kompensoimaan näitä vajavaisuuksia. Hän oli kuuluisa opettaja ja koulutti mm. sulttaanien henkivartijoita.

Myös Mas Djut oli historiallinen henkilö, Pak Serakin seuraaja, jolle hän opetti tyylistään kaiken.

"Tjimindie" tai "Cimande" on tuttu termi tyylien nimestä. Sen sijaan Huang Wu Wen on minulle ainakin täysin outo. Se ei tosin tarkoita välttämättä mitään, en ole kovinkaan hyvin perillä noista indonesialaisista lajeista.

Poekoelan Tjimindie (Pukulan Cimande) näyttäisi Google-hakujen perusteella olevan ihan oikea olemassaoleva tyyli kyllä, mutta nuo ylisanat tuolla sivuilla pistävät ainakin minulla hämähäkkivaiston pärisemään. Tyyliä näköjään opetetaan Hollannissa ja USA:ssa. Voihan se olla että noita nettisivuja on vaan kyhännyt joku markkinahenkinen tyyppi, vaikka tyyli sinänsä on ihan kosher. Suomalaiseen ei vaan tuollainen markkinointityyli oikein uppoa...

- Marko

[MikaHS]

Pak Serak on aika legendaarinen hahmo noissa indonesialaisissa lajeissa, hän oli Serak-tyylin (jota mm. DeThouarsit edustavat) perustaja,
Myös Mas Djut oli historiallinen henkilö, Pak Serakin seuraaja, jolle hän opetti tyylistään kaiken.
"Tjimindie" tai "Cimande" on tuttu termi tyylien nimestä. Sen sijaan Huang Wu Wen on minulle ainakin täysin outo. Se ei tosin tarkoita välttämättä mitään, en ole kovinkaan hyvin perillä noista indonesialaisista lajeista.
Poekoelan Tjimindie (Pukulan Cimande) näyttäisi Google-hakujen perusteella olevan ihan oikea olemassaoleva tyyli kyllä,
- Marko

Joitakin sekalaisia huomioita:

Pak Serakin legendaarisuus perustuu aika pitkälti siihen, että useampi Inosanto-klaanin jäsen on jossakin vaiheessa harjoitellut Bukti Negaraa (Paul de Thouarsin oma tyyli) ja myöhemmässä vaiheessa myös Serakia. Näin kyseiset tyylit ovat nousseet "pinnalle" jenkeissä ja myös Euroopassa. Käsittääkseni myös Indonesiassa on joitakin "serak-playereitä", mutta sillä suunnalla kyse lienee melkoisen pienestä tyylistä - samoin kuin Hollannissa, missä porukka ei juurikaan itsestään ilmoittele. Toisin kuin Ameriikassa, jossa Victor de Thouarsin ja/tai oppilaiden kouluja näyttää syntyvän nopeammin kuin Dressmanneja Suomeen...

Mas Djut oli toki Pak Serakin oppilas/harjoittelukaveri, mutta käsittääkseni hän oli kovemman luokan luu jo ennen kuin tapasi Pak Serakin. Djut myös käsittäkseni lisäsi Pak Serakin systeemiin joitakin elementtejä ja opettajaansa kunnioittaakseen nimesi tyylin Serakiksi.

Cimande sitävastoin on ilmeisen "suuri" tyyli Indonesiassa ja miksei muuallakin päin maailmaa - ainakin se on suurempi kuin Serak. Riippuen siitä, kenen juttuja uskoo, niin Mas Kair (Cimanden perustaja) ja Pak Serak joko harjoittelivat yhdessä tai jompikumpi oli toisen opettaja. Lienee varsin turvallista olettaa, että koska molemmat tyylit ovat suurinpiirtein samalta seudulta (länsi-Jaavalta) ja koska Cimande on ollut vaikutusvaltainen systeemi ko. alueelle, niin ainakin jonkinasteista ristipölytystä on tapahtunut ellei molempiin niin ainakin toiseen suuntaan.

Sekä Serak että Cimande jakautuvat käsittääkseni edelleen erilaisiin "alatyyleihin" tai "versioihin", joten tietyn zydeemin "taisteluarvosta" on paha sanoa mitään yleistä "Serakin" tai "Cimanden" tasolla. Lienee turvallista olettaa, että molempien alle kuuluu niin kultaa kuin kakkaakin...

Poekolan/Tjimande/Pentjak on vain vanha hollantilaisajan tapa kirjoittaa Pukulan/Cimande/Pencak. Esim. Pukulan ei käsittääkseni tarkoita mitään sen kummempaa kuin lyömistä. Sana löytyy useampien tyylien "virallisesta" nimestä: esim. (Paul de Thouarsin) Pukulan Pentjat Silat Bukti Negara tai (William Sandersin) Pukulan Cimande Pusaka.

[mronkain]

Joo, siis De Thouars itse on sanonut Serakista että sen opettelu täydellisesti veisi vuosikymmeniä aikaa ja että hän on itse oppinut sitä sillä ehdolla ettei opeta sitä ilman lupaa eteenpäin. Siksi hän kehitti siitä "kevennetyn" version (Bukti Negara). Se mitä olen jutusta lukenut, antaa ymmärtää että jutuista tulee legendaarisia viimeistäänkin siinä vaiheessa kun niitä legendoina aletaan kertomaan, noin kiltisti sanottuna. Kieltämättä serak perinteisenä tyylinä on ihan tehokas (ei tosin ole omia havaintoja, mutta ihan sen perusteella mitä olen kommentteja kuullut), mutta ei tosiaankaan ainoa silat-tyyli...
Pak Serakin legendaarisuudella tarkoitan lähinnä sitä, että hänestä on liikkeellä paljon legendoja ja hän on tunnettu historiallinen hahmo. Moni silat-mestarihan on jäänyt käytännössä täysin tuntemattomaksi, koska Indonesia ei ole koskaan ollut mikään suurvalta siinä mielessä kuin esim. Euroopan maat kolonialismin kautena, joten on ymmärrettävää että sen historian henkilöt ovat maan ulkopuolella suht. tuntemattomia.
Cimande-tyylejäkin on tosiaan käsittääkseni useita, se on tietääkseni kattotermi siinä missä joku Pentjak (Pencak) Silatkin. Yhteistä noissa on lähinnä se, että he ovat ns. perinteisiä tyylejä (eli kulkeutuvat mestarilta oppilaalle, niissä ei ole urheilukilpailumuotoja, eivätkä ne ole omaksuneet esim. vyöjärjestelmiä tms. jne. jne.) ja indonesialaisesta kultuurista johtuen (sotaisuus, heimokulttuuri, haasteottelut jne.) perinteiset tyylit ovat yleensä aika lailla tehokkaita, koska turhaan kikkailuun ei ole varaa.

Itselleni silat-tyylit ovat melko hämärän peitossa ja jopa Draegerin The Weapons and Fighting Arts of Indonesia odottaa edelleen lukemista hyllyssä. Olisi hauska päästä noita joskus enemmän kokeilemaan, ainoa mikä on itselleni jossain määrin tuttu, on Inosanton koulukunnan Pencak Silat -nimellä opettama tyyli (jota siis vähän treenasin Inosanton seminaarilla joskus vuonna 1 tai 2). Wu Hsin Kuenin porukka osaisi ehkä siitä kertoa lisää... Carenza?

- Marko

[MikaHS]

Joo, siis De Thouars itse on sanonut Serakista että sen opettelu täydellisesti veisi vuosikymmeniä aikaa

Ihan vain heittona: minkäpä systeemin täydellinen opettelu EI veisi vuosikymmeniä? Kyllähän melkeinpä minkä tahansa lajin tekninen perusta ("curriculum") saadaan ajettua koneeseen varsin nopeasti, mutta ymmärrys tulee vasta ajan myötä - ja sitä voi aina parantaa...

Pak Serakin legendaarisuudella tarkoitan lähinnä sitä, että hänestä on liikkeellä paljon legendoja ja hän on tunnettu historiallinen hahmo. Moni silat-mestarihan on jäänyt käytännössä täysin tuntemattomaksi, koska Indonesia ei ole koskaan ollut mikään suurvalta siinä mielessä kuin esim. Euroopan maat kolonialismin kautena, joten on ymmärrettävää että sen historian henkilöt ovat maan ulkopuolella suht. tuntemattomia.

Minulle puolestaan on jäänyt sellainen käsitys, että Serak tyylinä ja Pak Serak hahmona on tunnetumpi itse asiassa Indonesian ulkopuolella kuin itse Indonesiassa - juurikin tuon Inosanto-kytköksen mukanaan tuoman maineen vuoksi. Cimande eri variaatioineen sitävastoin on iso juttu myös Indonesiassa.

Olisi hauska päästä noita joskus enemmän kokeilemaan, ainoa mikä on itselleni jossain määrin tuttu, on Inosanton koulukunnan Pencak Silat -nimellä opettama tyyli (jota siis vähän treenasin Inosanton seminaarilla joskus vuonna 1 tai 2). Wu Hsin Kuenin porukka osaisi ehkä siitä kertoa lisää... Carenza?

Itsekin olin silloin noin 400 vuotta sitten Turussa mainitulla Inosanton seminaarilla. Itselleni jäi se kuva, että leirillä esitelty tavara oli ko. klaanin MaPhilIndo -silatia, joka on kaiketi jonkinlainen kooste Malesia - Filippiinit - Indononesia -alueen silat- tyyleistä. Täytynee tarkistaa, josko jostain löytyisi noin vanhoja muistiinpanoja...
Cass Magda puolestaan opetti ainakin 1990-luvun seminaareillaan lähinnä Bukti Negaraa ja jotakin Harimau -tyyliä.

[mronkain]

Joo, siis De Thouars itse on sanonut Serakista että sen opettelu täydellisesti veisi vuosikymmeniä aikaa

Ihan vain heittona: minkäpä systeemin täydellinen opettelu EI veisi vuosikymmeniä? Kyllähän melkeinpä minkä tahansa lajin tekninen perusta ("curriculum") saadaan ajettua koneeseen varsin nopeasti, mutta ymmärrys tulee vasta ajan myötä - ja sitä voi aina parantaa...

Totta, tosin ymmärtääkseni tuossa tarkoitettiin ihan liikesarjojen, jalkatyön ja tekniikan opettelua (muistaakseni siinä oli määritelty joku tahti, jolla hän oli tuon laskenut vievän noin kauan).

Pak Serakin legendaarisuudella tarkoitan lähinnä sitä, että hänestä on liikkeellä paljon legendoja ja hän on tunnettu historiallinen hahmo. Moni silat-mestarihan on jäänyt käytännössä täysin tuntemattomaksi, koska Indonesia ei ole koskaan ollut mikään suurvalta siinä mielessä kuin esim. Euroopan maat kolonialismin kautena, joten on ymmärrettävää että sen historian henkilöt ovat maan ulkopuolella suht. tuntemattomia.

Minulle puolestaan on jäänyt sellainen käsitys, että Serak tyylinä ja Pak Serak hahmona on tunnetumpi itse asiassa Indonesian ulkopuolella kuin itse Indonesiassa - juurikin tuon Inosanto-kytköksen mukanaan tuoman maineen vuoksi. Cimande eri variaatioineen sitävastoin on iso juttu myös Indonesiassa.

Juuri tuota tarkoitin, eli Indonesiassa on tunnetumpiakin hahmoja, mutta he eivät ole muualla niin tunnettuja (eikä olisi myöskään Pak Serak, ellei hän olisi tullut tunnetummaksi ulkomaisten yhteyksien kautta). Itselleni hän tosin on tutumpi nimi De Thouarsin kautta.

Olisi hauska päästä noita joskus enemmän kokeilemaan, ainoa mikä on itselleni jossain määrin tuttu, on Inosanton koulukunnan Pencak Silat -nimellä opettama tyyli (jota siis vähän treenasin Inosanton seminaarilla joskus vuonna 1 tai 2). Wu Hsin Kuenin porukka osaisi ehkä siitä kertoa lisää... Carenza?

Itsekin olin silloin noin 400 vuotta sitten Turussa mainitulla Inosanton seminaarilla. Itselleni jäi se kuva, että leirillä esitelty tavara oli ko. klaanin MaPhilIndo -silatia, joka on kaiketi jonkinlainen kooste Malesia - Filippiinit - Indononesia -alueen silat- tyyleistä. Täytynee tarkistaa, josko jostain löytyisi noin vanhoja muistiinpanoja...
Cass Magda puolestaan opetti ainakin 1990-luvun seminaareillaan lähinnä Bukti Negaraa ja jotakin Harimau -tyyliä.

Jos jostain noita muistiinpanoja löytyy niin pistä ihmeessä tänne, itse otin tuolla vain valokuvia ja muistiinpanoja ei tullut tehtyä. Muistelen hämärästi ettei mitenkään hirveästi silatia siellä tahkottu kuitenkaan, enemmän kalia ja Wing Chunia. Cass Magdan itsekseen pitämillä leireillä en käynyt, hänellähän on nykyään oma koulu.

- Marko

[MikaHS]

Jos jostain noita muistiinpanoja löytyy niin pistä ihmeessä tänne, itse otin tuolla vain valokuvia ja muistiinpanoja ei tullut tehtyä. Muistelen hämärästi ettei mitenkään hirveästi silatia siellä tahkottu kuitenkaan, enemmän kalia ja Wing Chunia. Cass Magdan itsekseen pitämillä leireillä en käynyt, hänellähän on nykyään oma koulu.

Eihän niitä muistiinpanoja enää mistään löytynyt... eikä siitä leiristä ole muutenkaan jäänyt päähän kuin kolme "tekniikkaa": yläkutonen kepeillä, kyynerpäälyöntisarja suoraa vastaan ja ipponseoinagen vastatekniikka... Itse muistelisin, että sitä trappingia treenattiin enempi JKD:n kuin Wingin näkökulmasta - mikäli niillä nyt mitään hirveää eroa on [kuuleeko carenza?] ja se silatin osuus oli tosiaan aika ohkainen.

Valokuvia? Et ole sattunut epähuomiossa skanannaamaan niitä koneelle?

[mronkain]

Valokuvia? Et ole sattunut epähuomiossa skanannaamaan niitä koneelle?

Kylläpä vain. Ne ovat kotikoneella, mutta pistä minulle mailia niin voin postitella niitä sinulle. Muistaakseni niitä on parikymmentä megaa nykyisessä koossaan, eli kerro jos mailiboksissasi on joku raja (yleensä ja per meili). Voin toki pienentää niitä johonkin inhimillisemmän kokoiseen resoluutioonkin. Minulla oli tuolloin melkoinen pilipalikamera, joten ovat aika rakeisia, mutta kyllä niistä selvää saa.

- Marko

[Tohtori Krabola]

Kaveri matkusti tuossa pari voutta takaperin kaukoitä ristiin rastiin ja törmäsi päin indonesiaa johonkin paikallisen lajin mestariin. Nimeä en enää muistaa, mutta kaikki oli tietysti mahdollisimman salamyhkäistä ja erikoista. Tämä kyseinen mestari istui torin keskellä tuolin kera. Selvisi että siinä oli kyse mestarin taidonnäytteistä ja että hän keskittyy suoritukseensa. Sitä oli sitten kaveri jäänyt seuraamaan, mielenkiinnosta tietysti. Aikaa kului eikä mitään meinannut tapahtua, sitten reilun tunnin jälkeen ukko vaan yht'äkkiä heitti ilmavan takaperin voltin tuolissa kuin liimautuneena istuen. Tempun jälkeen ukko oli kuulemma vain poistunut paikalta.

Voi olla että meni OT:ksi, mutta pitihän tämä kertoa

[mronkain]

Tuo on kyllä hyödyllinen taito! Baarissa herättää kunnioitusta ja luo tilaa ympärille!

- Marko

[Tohtori Krabola]

Tuo on kyllä hyödyllinen taito! Baarissa herättää kunnioitusta ja luo tilaa ympärille!

- Marko

Pistää vaan miettimään että täytyykö jokaiseen suoritukseen keskittyä yhtä pitkään? Siinä lopahtaa kavereilla mielenkiinto, kun vielä kolmannenkin tuopin jälkeen istua turotat ja keskityt suoritukseesi