Itämaisten kamppailulajien suosio

[Mika]

Yle Puheen toimittaja Jarmo Laitaneva pohtii ensi viikon torstaina eli 8.3. ohjelmassaan sitä, miksi itämaiset lajit ovat niin suosittuja. Potku.net osallistuu ohjelmaan. Tämän ketjun ajatukset jaetaan ohjelmassa, joten ole hyvä ja avaa sanainen arkkusi siitä, miksi sinun mielestäsi itämaiset kamppailulajit ovat suosittuja.

[Lasse Candé]

Karaten ja taekwondon osalta tulee mieleen että sopii hyvin massaopetukseen (esim rivimuodostelmat). Ja sitten laajemminkin vyöjärjestelmät. Arvaisin myös että liikesarjojen olemassaolo houkuttelee tiettyä osaa porukasta.

Tässä kaikessahan täytyy ymmärtää että kyse on markkinaraoista ja siis eri lajit eivät ihan täysin kilpaile toistensa kanssa harrastajista.

Yksi hyvä puoli itämaisissa lajeissa on myös se että hyvin usein niitä saa harrastaa omilla ehdoillaan. Esim judo on tasollisesti kova kilpalaji ja samassa sitä voi myös harrastella ilman sen suurempia ajatuksia kilpailusta. Karatessa tietenkin sama.

[Mylly]

Itsellä vaikutti silloin muksuna myös näyttävyys. Telkkarissa kaikki Turtlesien kautta jedeihin hyppi voltteja ja monotteli joka asennosta. Siinä ei ihan nyrkkeily tai paini täytä odotuksia kun taas karatessa ja taekwondossa on kaikilla jo melkein jedipuvut päällä ja etenkin taekwondossa hulilupteroidaan vaikka ja minne.

[Jasse]

Nopeasti ajateltuna.

"Voittamattomia" ja "salaisia" kamppailutekniikoita. Itse aloitin karaten vuonna 91 karatekidin innoittamana. Halusin oppia kurkipotkun yms. Isä taas ehdotti judoa tai painia juuri siksi ettei halunnut minun oppivan potkimaan ja lyömään.

Filosofia, mystiikka, lifestyle. Judolla oli/on hyvä slogan: "more than a sport". Itämaisiin lajeihin kuuluu ( enempi tai vähempi) tutustua lajin ( syntymaan) filosofiaan, historiaan ja kulttuuriin. Kun olet lajin harrastaja olet myös osa hienoa tarditiota tapoineen ja sankareineen. Näen että sekulaareissa länsimaissa moni kaipaa jotain tällaista, hieman uskonnon kaltaista, yhteisöä josta ammentaa sisältöä ja arvojakin elämään.

Sitten on tuo mitä Lasse jo mainitsi. Eli itämaiset lajit ovat hauskaa ja monipuolista ryhmäliikuntaa. Siihen kun lisää nämä minun ajatukseni että harrastaminen antaa tunteen "voittamattomuudesta" sekä sankarillisuutta, syvyyttä ja yhteisöllisyyttä elämään niin eipä ihme että itämaiset lajit ovat suosittuja.

[Jasse]

Mainittakoon että minulle tulee itämaisista lajeista mieleen lähinnä karatet, kungfut ja ninjutsut.

[Jarppa]

Mainittakoon että minulle tulee itämaisista lajeista mieleen lähinnä karatet, kungfut ja ninjutsut.

Itselle tulee itämaisista lajeista mieleen pikemminkin lajit joissa käytetään jotain muuta asua kuin painitrikoita, shortsia ja t-paitaa tai maastohousuja. Pitää vaan mennä vähän enemmän itään että pääsee Brasiliaan (ja BJJ:hin). Veikkaan toisaalta, että moni tavan tallaaja mieltää jopa capoeirankin itämaiseksi lajiksi, kun sen verran epämääräisestä käsitteestä on kyse.

Multa kysyttiin pienessä radiohaastattelussa Mikkelin sparrimaratonin tiimoilta jotakuinkin tuota samaa kysymystä, tosin siinä taisi olla puhe ihan kamppailulajeista, ja taisin vastata jotakuinkin "kai siinä kyvyssä kontrolloida ihmistä fyysisesti on jotain mikä viehättää ihmismieltä."

[Lasse Candé]

Tuo univormujuttu on kyllä myös selkeästi itämaisten lajien suosion ytimessä. Tämä tajuttiin jo silloin kun koko idea keksittiin.

BJJ on tietyssä mielessä itämainen laji, mutta tottakai toisaalta myös ei ole. Ulkoisia tunnuspiirteitä jotka ovat jääneet on kuitenkin, kuten gi ja kumarrukset. Vaikka jälkimmäinen kai onkin paljolti vaihtunut läpsyihin. Miten on vapaaottelun itämaisuuden laita? Näissä molemmissa mennään sumealle alueelle, mutta en äkkiseltään pitäisi näitä ainakaan täysin länsimaisina, itämaisesta lajikulttuurista erillään olevina.

[Ile]

Mystiikka, puku ja filosofia mainittu.

Mulla on sellainen mielikuva, että kun vuonna -84 aloitin Aikidon, niin yksi lajinvalintaa ohjannut tekijä olisi ollut jopa se, että Kyösti Korpiolan ja kumppaneiden klassisesta Judo Aikido Karate -kirjasta olin nähnyt, että tässä lajissa käytettiin hakamaa.

Se "mystiikka" saattoi kyllä ennen nettiaikaa olla muutenkin vähän eri roolissa kuin nykyään.

Toi on varmasti hyvä pointti, jonka ainakin Lasse ja Jasse toi esiin, että kanppailulajit on sellaisia suht "easy acces" lajeja, isolla joukolla harjoiteltavia yksilölajeja, joissa voi olla mukana ihmisiä hyvin erilaisilla urheilullisilla ambitiotasoilla.

Monessa muussa urheilussa ei välttämättä ole kovin helppo aloittaa enää vaikka 15-vuotiaana ja kävellä suoraan lajin kotimaisen huippuseuran harjoituksiin tai sitten jonkun maailmanluokan ohjaajan seminaariin pikkurahalla.

Itse en esimerkiksi ole koskaan ollut mikään huippu-urheilija, mutta kamppailulajien piirissä olen saanut (henkilökohtaistakin) opetusta monilta eri lajien kovilta nimiltä. Sosiaalisesti jännä kuvio.

[tapsaattori]

Pistetään nyt vielä tämmöinen, että itämaiset taistelulajit on edullisia harrastaa.

Ja edukkaan reenailun kylkiäisenä saa vielä yleensä innokasta ja asiantuntevaa valmennusta.

[Andy]

Minä olen siinä käsityksessä, että itämaisten kamppailulajien suosio on kokonaisuutena laskenut eikä noussut. Sen sijaan kamppailulajien yhteissuosio on noussut, koska länsimaisten kamppailulajien suosio on noussut enemmän kuin itämaisten on laskenut. Tämä trendi on ollut nyt ainakin viimeiset 30 vuotta.

[Jasse]

Samaa ajattelin itsekkin. Mutta ehkäpä tässä yle-jutussa itämaisilla lajeilla tarkoitetaan kaikkea mikä ei ole länsimaista painia tai nyrkkeilyä. Eli kakki jutsut ja do:t on itämaista olipa sitten kyseessä brassi-jutsu tai defendo. Eikä tuo niin huono jako olekkaan.

Vyökokeet taidettiin jo mainita. Siihen liittyen. Itämaisissa kamppailulajeissa on voi edetä hierarkiassa hieman eri tavalla kun puhtaissa urheilulajeissa.

[PetriP]

silloin kun minä aloitin iso ero oli siinä että vain itälajeissa oli puhdas harrastelutaso. Paini ja nyrkkeily otettiin varsin vakavissaan. Tuo ero on tainnut kadota.Mutta se oli selkeä syy miksi Hojoilu veti porukkaa isommissa määrin

[Kirsti]

Matala aloittamiskynnys: Itse koin aloittaessani 44v-täti-ihmisenä, että olin tervetullut mukaan treenaamaan karatea peruskurssille vaikken ollut millään lailla liikunnan ihmelapsi. Kunnon nopea kohoaminen ja tekniikoiden opettelu oli hyvin palkitsevaa. Myös vyökokeet tuovat lajiin sopivaa tavoitteellisuutta, mitä ei muissa lajeissa ole (jos siis ei kilpaile).

[Faustiino]

Moi.

Hyviä kommentteja ja hienoja perusteluja jo nyt, kaikille kiitokset osallistumisesta. Radio-ohjelmasta ja lajien suosiosta sen verran, että tarkoitus on selvittää laajempaa kokonaisuutta ja historiaa lajien leviämiseen. Eli mikä oli se otollinen maaperä, mihin lajit upposivat? Mikä oli se tarve, jonka lajit täyttivät? Pohdimme ohjelmassa mm sitä, että minkä verran populaarikulttuuri (esim. Bruce Leen leffat ja Elviksen musta vyö) on aikojen saatossa vaikuttanut mielikuviimme.

Olisi vielä hyvä saada kommentteja lisää, nostamme ne keskusteluun, joka käydään siis Yle Puheessa suorana torstaina 8.3. klo 10-11. Eikä hätää, jos ei pysty tuolloin kuuntelemaan, ohjelma tulee uusintoina to ip:llä klo 18-19 ja la aamuna. Löytyy myös Yle Areenasta. T. JLaitaneva

[Andy]

Puhutaanko tässä nimenomaan vain itämaisista lajeista ja länsimaiset, kuten vapaaottelu, rajataan pois?