Mitä itsepuolustajan pitäisi treenata?

[Rojola]

Onko kellään mitään ajatusta siitä miten sitä treenimäärää pitäisi jakaa noiden tai joidenkin muiden sisältöjen kesken?

Kokolailla vaikea kysymys, ja vaatisi oikeasti tarkkaa pohdintaa ja priorisointia. En itse ole muistaakseni ikinä opettanut itsepuolustusta siviiliyleisölle vaan ainoastaan voimankäyttöä alan ammattilaisille, mutta yritän:

Allekirjoitan YJT:n eeppisen listan. Jotain nyanssieroja voisin nostaa esille, mutta tämä olisi lähinnä hiusten halkomista.

Erityisen hyviä pointteja olivat mielestäni:
+ Ei erotella "likaisia temppuja" muusta itsepuolustuksesta
+ Skenaarioharjoittelun korostaminen
+ Toisen henkilön kanssa toimiminen
+ Improvisoidut aseet
+ Lakiasiat ja jälkipeli

Itsepuolustuslajeja harjoittelevien tulisi harjoitella elävästi sellaisia asioita, jotka voidaan verifioida mahdollisimman pitkälle itse harjoittelun aikana. Mitä vähemmän on sellaista "mitenköhän tämä oikeasti toimisi" tavaraa on, sen parempi. Toki harjoittelu on harjoittelua, ja oikea on oikeaa.

Jos nyt jotain "omaa" yritän tuoda keskusteluun mukaan niin kyky liikkua jaloista tasapainoisesti, ymmärrys omasta ja vastustajan tasapainosta (hyvän tukirakenteen muodostaminen ja sen käyttö vastustajan rakenteen murtamiseksi) ja taitoa mukautua erilaisiin tilanteisiin niin, ettei jää omien tekniikoiden vangiksi (=väline/tekniikkariippuvaisuus) olisivat myös omalla listallani. Nämä ovat toki sellaisia asioita, joita ei ihan älyttömän nopeasti pysty oppimaan vaan vaativat pidempää reenikuuria.

[Lasse Candé]

Vaikka kuinka korostetaan lakipuolen merkitystä niin kyllä ensisijainen tähtäin on selvitä mahdollisimman ehjänä irti ja pois. Jos siinä nyt sitten satunnaiselle itsepuolustajalle tulee hieman siipeen itsepuolustusvastaisen demlarintaman taholta niin parempi sekin kuin hautakiven teksti:'"hän oli oikeassa". Kärjistys tietenkin, mutta niin on mielestäni sekin näkökanta, että ip tilanne voidaan jollakin kaavalla aina hoitaa siististi "lain" mukaan.

Näkisin kuitenkin itse lain puitteissa opettamisessa (ja samalla itse lakien läpikäynnissä) sellaisia pointteja että niillä nimenomaan vapautetaan harrastajaa. Jos ei tiedä laista mitään, on ajattelu helpommin sellaista binääristä passkanjauhantaa, jossa "kun puolustautuu joutuu käräjille" vs "mieluummin 12 tuomittavana kuin kuuden kannettavana".

Noista on molemmat päin honkia ja tosiasiassa luultavimmin vain aiheuttavat sekaannusta ja sen että ristiriitaisuuksissaan ottaa turpaan.

Sen sijaan pohdinta jossa hyväksi nähtyjä toimintamalleja ja omia toimintamalleja lähennetään, olisi hyvä. Paljon kuulee esim sellaista että "jos joku hyökkää kimppuun lait hyppää ikkunasta ulos ja sitten vedetään niin raa'asti kuin pystytään". Juuri tällaisiin superegokäsityksiin (jotka eivät oikeasti toteutuisi) voi myös puuttua ihan harjoittelulla ja laki on tuohon melko hyvä ohjenuora, sen vastatessa periaatteessa sitä mikä on oikeastikin oikein ja mikä väärin.

[Aihki]

Itse en kyllä uskalla edes harkita "täsmämustelmien" ottamista 60+ ja 70 kg kun ei aikuisten oikeasti oikein enää sitä salli. Eikä kyllä YJT myöskään saa minua kiinni ajamasta ketään takaa hätävarjelua huutaen. Jos lain noudattaminen vaatii osumien ottamista niin laissa on kyllä selvä vika.

Laki nykyisellään kun nimenomaan ei kerro mitä saa tehdä, eikä siitä oikein ole edes lähtökohdaksi täydellisen yleisyytensä takia.

[Lasse Candé]

Olisiko sinulla jokin esimerkki siitä kuinka laki on ristiriidassa jonkin muuten järkevän ja suuremmalla todennäköisyydellä henkisesti mutkattomamman toimintamallin kanssa?

Olen käsityksessä että ikä ja koko ovat ihan realiteetteja pohdinnassa siitä ovatko käytetyt ratkaisut perusteltavissa.

[Mjölnir]

Olen käsityksessä että ikä ja koko ovat ihan realiteetteja pohdinnassa siitä ovatko käytetyt ratkaisut perusteltavissa.

Tässä olet oikeassa

[YJT]

Itse en kyllä uskalla edes harkita "täsmämustelmien" ottamista 60+ ja 70 kg kun ei aikuisten oikeasti oikein enää sitä salli. Eikä kyllä YJT myöskään saa minua kiinni ajamasta ketään takaa hätävarjelua huutaen. Jos lain noudattaminen vaatii osumien ottamista niin laissa on kyllä selvä vika.

Tarkoituksenani oli ikään kuin verrata näitä kahta asiaa keskenään ja todeta, että on kuitenkin ehkä parempi ottaa pientä osumaa kuin mennä pahasti yli omassa hätävarjelutoiminnassaan, mitä saattaa hyvinkin käydä jos ei tunne lakia tältä osin. Eli jos on vähän sellainen "mieluummin 12 tuomittavana kuin kuuden kannettavana" -asenne.

Se takaa-ajojuttu vaan on otettu todellisesta elämästä ja havainnollistaa mielestäni hyvin sitä, että ei tiedetä esim. missä hätävarjelun raja ajallisesti menee. Niinkin helposti ymmärrettävä asia, ja pieleen voi mennä noinkin raskaasti, puhumattakaan sitten hankalammin hahmotettavista asioista joita oikeasti täytyisi ehkä vähän harjoitella.

Sitten siinä lopussa yritin sanoa, että niitä kahta ei edes tarvitse verrata, koska tehokas itsensä puolustaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että saa tuomion.

Tosiasiassahan nämä eivät ole toisensa poissulkevia juttuja; siis mikäli tietää miten hätävarjelutilanteessa saa toimia ja missä mennään rajan yli.

Siis se, että ei saa turpaansa kadulla, ei tarkoita että saa turpaansa käräjillä. Täytyy vaan tietää, mitä saa tehdä ja mitä ei. Eli käytännössä täytyy osata soveltaa, ja se kyky syntyy teorian osaamisella ja soveltavalla harjoittelulla.

[Aihki]

Ei kun täytyy olla hyvä asianajaja ja tappelupaikka kameroiden ulottumattomissa.

Tämä viimeinen kappale ilmeisesti toimii poliisilla, tavallisella tallaajalla ei niin hyvin.

Ja olen edelleen sitä mieltä, että täsmämustelmien otto ei onnistu tosielämässä, hyvä teoria.

[YJT]

Tämä viimeinen kappale ilmeisesti toimii poliisilla, tavallisella tallaajalla ei niin hyvin.

Siinä mielessä toimii hyvin poliisilla, että poliisilla lienee keskimääräistä parempi käsitys siitä, miten itseään saa puolustaa menemättä liian pitkälle. Mutta jos minä joudun vapailla jossain skagarijonossa tappeluun, niin kyllä minä siinä olen samalla tavalla lain edessä tavallinen tallaaja kuin sinäkin.

Ja olen edelleen sitä mieltä, että täsmämustelmien otto ei onnistu tosielämässä, hyvä teoria.

En ole puhunut täsmämustelmien ottamisesta, vaan yritin tuoda esille sitä, että ihan aikuisten oikeasti harvoin on kyse elämästä ja kuolemasta, vaan hyvin suurelta osin puhutaan tilapäisistä kosmeettisista vaurioista ihan käytännön tasolla. Toki on ihan selvää, että yksikin isku voi tappaa ja muita latteuksia, mutta pidetään nyt jalat maassa. Toki niitä mörköjä näkee, jos haluaa nähdä, mutta jos pitää järjen päässä niin huomataan että useimmiten ne ovatkin vain varjoja.

Erityisesti halusin tuoda sitä esille, että se tuomion ottaminen voi olla paha juttu monelle, varsinkin jos se tulee täysin "turhaan", eli tilanteessa jossa olisi voitu toimia myös oikein, jos olisi tiedetty miten. Tuomion saaminen pahoinpitelystä tarkoittaa käytännössä sakkoja jotka voivat tavallisella palkansaajalla olla aika isotkin, minkä lisäksi voi joutua maksamaan erilaisia korvauksia joiden kokonaissumma voi muodostua huomattavasti sakkoja kovemmiksi. Lisäksi saattaa aiheutua myös muunlaisia seurauksia, esimerkiksi jos työskentelee nuhteettomuusvaatimuksen alaisessa työssä. Mutta ehkä ennen kaikkea tulee se "voiko v'tutukseen kuolla" -juttu, kun itse on yrittänyt puolustaa itseään oikeudetonta hyökkäystä vastaan, ja sitten joutuukin maksumieheksi. Tällaisista tilanteista voi hyvinkin syntyä niitä nettilegendoja, että "heti kun itseäsi puolustat, niin olet syytettyjen penkillä".

Mutta ehkä ennen kaikkea: tämä vertailu on ylipäätään täysin turhaa, koska se on täysin turhaa. Itsensä puolustaminen ei tarkoita sitä, että on itse tuomiolla. Tämän toin esille siinä ensimmäisessä vastauksessani, sitten toisessa ja nyt tässä kolmannessa.

Eli lyhyesti: itsensä puolustaminen on taitojali; myös itsensä puolustaminen pahoinpitelytuomioilta.

[Aihki]

Itse en olisi ollenkaan huolissani skagarijonosta, snagarijono on jo eri juttu.

Tämä, että on syytä ottaa pari vekkiä naamaan ja menettää muutama hammas jo suoraan kertoo missä vika.

Näyttää , että hermopistehomma on sitten ainoa oikeusvarma tapa disabloida hyökkääjä, ei jää jälkiä ja todisteita.

Muuten ihan hyvä esitys YJTltä, mutta en usko moisen hienosäädön onnistuvan kuin riittävällä ylivoimalla. Ja jo se, että moista mauseripuuhaa esitetään kertoo, että laissa on puolustajan kannalta pahasti vikaa.

[YJT]

Tämä, että on syytä ottaa pari vekkiä naamaan ja menettää muutama hammas jo suoraan kertoo missä vika.

Ilmeisesti vika on sinun ymmärryksaessäni, tai minun kyvyssäni viestiä tätä asiaa.

Kertauksena: käsitys siitä, että "on syytä ottaa pari vekkiä naamaan ja menettää muutama hammas" välttyäkseen tuomiolta, on väärä.

[Aihki]

Puhut niistä mustelmien ottamisesta, kerropa nyt sitten ihan selkokielellä kuinka se oikein tapahtuu. Ja edelleen jos tämä on vaatimus onnistuneelle puolustukselle niin on vikaa on.

[Lasse Candé]

Olen käsityksessä että ikä ja koko ovat ihan realiteetteja pohdinnassa siitä ovatko käytetyt ratkaisut perusteltavissa.

Tässä olet oikeassa

Mutta älkää vain saako käsitystä että olisin jossain muussa oikeassa.

[Lasse Candé]

Voisitko sinä Aihki nyt puolestasi vastata esittämääni kysymykseen:

Olisiko sinulla jokin esimerkki siitä kuinka laki on ristiriidassa jonkin muuten järkevän ja suuremmalla todennäköisyydellä henkisesti mutkattomamman toimintamallin kanssa?


Tai kertoa, millä tavalla omat selviytymismahdollisuudet paranevat siitä että rikkoo lakia?

[YJT]

Puhut niistä mustelmien ottamisesta, kerropa nyt sitten ihan selkokielellä kuinka se oikein tapahtuu. Ja edelleen jos tämä on vaatimus onnistuneelle puolustukselle niin on vikaa on.

Edelleen: se ei ole vaatimuksena.

Puhuin siitä, että ei kannata ottaa tuomiota, koska kyseessä voi olla paljon enemmän kuin tietty määrä päiväsakkoja. Ja samassa viestissä totesin, että onnistunut itsepuolustus ei johda tuomion saamiseen, mutta se voi johtaa jos ei tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. (Ja tämän viestin olen toistanut nyt useampaan kertaan.)

Ja ihan selkokielellä kerrottuna, mustelmia ja muita lieviä vammoja voi saada esimerkiksi kun joku lyö. Kokemukseni mukaan usein pahoinpitelyvammat ovatkin juuri tällaisia ruhjevammoja ja muita vastaavia lieviä vammoja.

Olen viesteistäsi saanut sellaisen käsityksen, että et pidä lain tuntemusta tärkeänä itsepuolustuksen kannalta. Minun mielestäni jo näiden viestien perusteella on helppo nähdä, että se on. Jos edelleen, lukuisista oikaisuista huolimatta luulet, että pitää ottaa turpaansa ennen kun saa puolustaa itseään, niin jossain on vikaa, ja se vika ei ole lainsäädännössä.

Voi tietenkin myös olla, että ymmärrät tahallasi väärin ja kyse on vain spämmäyksestä

[YJT]

Tämä keskustelu on painottunut aika paljon siihen, onko lain tunteminen tärkeää vai ei. Tähän aiheeseen liittyen:

Loren Christensen jakaa itsepuolustuksen kolmeen osa-alueeseen:
- Fyysinen selviytyminen
- Henkinen selviytyminen
- Rikosoikeudellinen selviytyminen

Mielestäni jako on hyvä, ja olen käyttänyt sitä itsekin.

Fyysinen selviytyminen on sitä, mistä yleensä puhutaan itsepuolustuksesta puhuttaessa. Se käsittää itsepuolustustekniikat ja -taktiikat, sekä tilanteiden välttämisen ja de-eskaloinnin.

Henkinen selviytyminen on sitä, että ei esimerkiksi traumatisoidu tapahtuman johdosta. Tässä auttaa henkinen valmentautuminen ja esimerkiksi tietoisuus stressireaktioista.

Rikosoikeudellinen selviytyminen on sitä, että ei saa köniinsä tuomioistuimessa esimerkiksi sen takia, että ei tiedä minkälaisia reunaehtoja laki ja oikeuskäytäntö asettavat itsensä puolustamiselle.

Tämä rikosoikeudellinen aspekti on Yhdysvalloissa ehkä tärkeämpi kuin Suomessa, koska vahingonkorvaussummat voivat Yhdysvalloissa nousta varsin korkeiksi, ja toisaalta koska aseiden kantaminen itsepuolustustarkoituksessa on siellä yleisempää, joten myös mahdollisen hätävarjelun liioittelun seuraukset voivat olla pahemmat. Ja toki myös vankeusrangaistukset lienevät Yhdysvalloissa merkittävästi suomalaisia pidempiä. Siitä huolimatta en pitäisi asiaa Suomessakaan vähäpätöisenä, sillä kuten olen yrittänyt tuoda tässä ketjussa esille, luultavasti suurelle osalle nk. normaaleja kansalaisia olisi aika raskasta saada tuomio varsinkin asiasta jossa itse on ollut alun perin uhri. Sakkojen ja mahdollisten erilaisten korvausten merkitys henkilön talouteen voi olla merkittävä, mutta ihan siitä epäoikeudenmukaisuuden tunteesta voi muodostua puhdasta rahanmenoa merkittävämpi haitta, ja siitä että aikaisemmin nuhteetonta elämää viettänyt henkilö saakin pahoinpitelystä tai vastaavasta tuomion.

Tämä on se asia, jota olen ilmeisen epäonnistuneesti yrittänyt tuoda esiin, ja joka on johtanut muuten ansiokkaan ketjun pahasti sivuraiteelle.