Mitä itsepuolustajan pitäisi treenata?

[Eizei]

nkä nyt oikein tiedä, että ovatko lääppimiset, kiusaamistapaukset tai lähisuhdeväkivaltakaan sellaisia, että paras varautuminen niihin olisi nimenomaan kädentaitojen määrätietoinen ja säännöllinen treenaaminen siihen pisteeseen, että kamppailulliset kykysi selvästi kasvavat verrattuna siihen kun et ollut harjoitellut kamppailua. Minä en ole koskaan ehdottanut parisuhteessa pahoinpidellylle, koulussa tönityksi tulleelle lapselle tai kähminnän uhrille, että menkää ensitilassa krav maga -kurssille. Enkä varmaan ikinä tule ehdottamaan.

Väkivaltaan varautuminen voi olla myös kuluttavaa ja laskea elämänlaatua. Erityisesti, jos sinulla on työ, johon kuuluu väkivallan uhka ja siihen varautuminen. Työmoodissa optimaaliselle suoritustasolle on hyödyllistä, kun sinulla on työn ulkopuolella selkeä lepomoodi, jossa et näe mörköjä kaikkialla. Vaikka nyt ei laput silmillä vapaalla kulkisikaan.

Näinpä. Siksi koenkin harjoitteluympäristön epäsuoran vaikutuksen oleellisena. Sen, että siellä treeneissä, joka ei välttämättä koko aikaa muistuta maailman pahuudesta, tai kamppailu-urheilun huippuramboilusta, ylittää itsensä fyysisesti ja henkisesti jatkuvasti edeten ylärimaltaan seuraavalle ymmärtäen, ettei rajaa ole eikä tule. Siinä saattaa muodostua niitä elämän kannalta tärkeitä voimavaroja, joilla nilviäisten meno loppuu lyhyeen. Ei välttämättä kyse olekaan siitä teknisestä sisällöstä tai reaalimaailman konsepteista, vaan rikkaasta ja omia voimavaroja päin tehokkaasti puskevasta treeniympäristöstä. Ja jos se itsensä ylittämisen konsepti on vielä mukavaa toimintaa, niin mikäs sen parempi kasvun paikka?

Meillä treenailee yksi turva-alan ihminen juuri siitä syystä, ettei ne möröt muistuttele koko aikaa siellä vapaa-ajan puolella. Olisi huomattavasti "realistisempiakin" vaihtoehtoja tarjolla.

[Lasse Candé]

Samaa mieltä sinapin kanssa, mutta Eizeillä on kyllä painava pointti siitä miten väkivalta ei ole mikään on/off-"voititko taistelun?"-kokonaisuus, vaan elävä ja monimuotoinen kokonaisuus.

Käsittääkseni Suomi on paljon turvallisempi tilastollisesti kuin joitain kymmeniä vuosia sitten, joten siinä mielessä magamiehen setit ovat jokseenkin todellisuudesta irtautuneita. Nykyisessä mediamaailmassa noihin saattaa törmätä eri tavalla. Jonkinlaisen koetun turvallisuuden kannalta voi olla järkevämpää tarkastella omaa mediakulutustaan sen sijaan, että alkaa treenaamaan kymmenen tuntia viikossa jotakin lajia mistä ei tykkää.

Ja sitten taas jos tykkää lajista, lienemme kaikki yhtä mieltä, että totta kai sitten harrastetaan.

Kyllä itselläni oli joskus sellainen epäselvästi hahmoteltava väkivaltapeikko treenaamisen motiivipuolella. Mutta en ole varma olisiko niin että tämä jo itsessään on harrastusasetelma. Yhden potkulaisen kanssa kerran juteltiin siitä että nämä asiat kiinnostavat. (->harrastus) Näin se taitaa isolla osalla olla, vaikka toisaalta tuskin haittaa jos voi kokea olevansa suuremmissa määrin kova jätkä. Joka tapauksessa nyt vanhempana en enää koe tarvetta olla mitenkään kamppailullisesti toimintakykyinen. Uhkaa koki vähän yli parikymppiseksi saakka ja sitten se katosi. Sen ikäiset haluavat leikkiä keskenänsä. Me vanhemmat taas voimme isommissa määrin vaikuttaa toiminnallamme arkeemme. (Mitä pystyi silloinkin, mutta silloin kohtasi dorkia vähän väliä vaikka mitä teki.)

[Kari Aittomäki]

Kari: toi vertaus on kertaikaikkiiaan väärin. Se että tulipalot on mahdollisia ei tarkoita että normaali ihmisen kannattaisi opetella savusukeltamista ja turvaovien läpimurtautumista. Se kannattaa jättää palomiehille.

Käsittämätön mindset. Täysin käsittämätön.
Jos tulen tilanteeseen jossa voin tehdä jotain, toimimatta jättäminen ei vaan ole mahdollista.
Mä olen kerran karjunut kerrostalokompleksin keskessä "Huuda osoite niin mä tulen ovesta läpi!" Ja olisin mennyt myös.
Eipä tullut mieleenkään odotella niitä niinsanottuja ammattimiehiä tontille pööpöilemään, Ihminen oli hädässä.

Eikä siinä.. mä aina kerron nämä niinkuin olisi kyse suojeluvietistä mutta oikeesti siinä polttaa suoran toiminnan tarve.
Joka vaan etsii tekosyytä. Kaikki se treenaaminen vaan antaa muotoja. Jeesaaminen on kylmää jaffaa janoon mutta kolimoukuli kokaiiinia.

Eli munkaltanen ei mitenkään saa kosketusta tuohon ajatusmalliin "kyllä joku muu hoitaa."
EIkä myöskään siihen että treenaaminen ei olis mielekästä. Miten treenaaminen ei voi olla vänkää? Nynnynnyy!

Mutta siitä voi nostaa ajatuksen että missäs mennään metsään jos jengi tulee kursseille mutta ei viihdy?
Ilmeisesti tarjonta ei vastaa kysyntää. Tämähän ei ole tietenkään vain realityjuttujen kanto kaskessa vaan aivan jokalajin leipäkivi.

Mutta esitän hypoteesin että sotilasmaailmasta imagonsa lainaavat realityjutut vievät oppinsa juu viranomaishahmotukseen..
Joka on kuiva kuin luostarinullakko.
Mä en jaksa edes täällä karkkikaupassa lueksia niitä kilttejä kunnollisuuksia hätävarjelusta ja voimatoimista.
Jos kyseiset nynnyilyt muodostavat sen realistisuuden ytimen, kuten realistisesti tulee, se ei todellakaan vastanne sitä mielikuvaa mitä kurssilainen lähti hakemaan.
Itsevarmaa huippukoulutettua taistelukonetta joka ei pelkää ketään/mitään.

Koska pelontorjunta-saippuaahan met myymme.
En mä nyt kerro että sitä suoraa tappelutaitoa pitäisi korostaa koska se on laitonta..
Sikajudoka, mun tapani hoitaa katumylläkkä kuuluu menneeseen maailmaan ennen kännykameroita ja on vahvan rikollinen, sisältää rullaamisen ja paikalta katoamisen. Rutiinia ennen, mä kehitin tyylin viedä pötkäyttämältäni kengät. Koska kiva oli ajatella urpoa hiipimässä autsauts kotiinsa.
Se oli silloin se.
Mutta pikkuannoksin silkka sadismi on erittäin viihdyttävää. Karkkia.
Koska joka einari haluaa olla deadpool.
Mä samaistun veronkerääjä Nixoniin.
Onneksi mä en myy mitään, kerron vaan mikä toimii.

Petri.. tämä ei ole varjottamista.. kai olet aidon oikeasti treenannut ulosmenon asunnostasi tilanteessa jossa näkyvyyttä ei ole koska kämppä on täynnä savua? Muistaen että häkä ei tuoksu, laskeutuu aika alas ja tappaa hetkessä?
Vielä piemmälle, onkai sulla mukaan kaapata pussukka jossa varakänny ja käteistä, mahdolliset lääkkeet joita popsit?
Vai makaatko mileuummin punkassa odottamassa pelastajaa?

Savusukellusta.

[Lasse Candé]

Vähän käänsit PetriP:n analogian päälaelleen. Siinähän oli pointtina kuinka työlästä palomieskouluttautuminen on, jos aikoo ammattilaistasolle saakka. Ja että ei ole sen väärtiä ellei ala ammattilaiseksi, pelkästään itsesuojeluvalmiuden korottamiseksi.

Itse ainakin näin noissa kontekstin sillä tapaa, että oman turvallisuuden nosto on lopultakin huono motiivi treenata tuhansia tunteja kamppailua (jota siis harrastaa vain tästä syystä).

[magamies]

Samaa mieltä sinapin kanssa, mutta Eizeillä on kyllä painava pointti siitä miten väkivalta ei ole mikään on/off-"voititko taistelun?"-kokonaisuus, vaan elävä ja monimuotoinen kokonaisuus.

Käsittääkseni Suomi on paljon turvallisempi tilastollisesti kuin joitain kymmeniä vuosia sitten, joten siinä mielessä magamiehen setit ovat jokseenkin todellisuudesta irtautuneita. Nykyisessä mediamaailmassa noihin saattaa törmätä eri tavalla. Jonkinlaisen koetun turvallisuuden kannalta voi olla järkevämpää tarkastella omaa mediakulutustaan sen sijaan, että alkaa treenaamaan kymmenen tuntia viikossa jotakin lajia mistä ei tykkää.

Ja sitten taas jos tykkää lajista, lienemme kaikki yhtä mieltä, että totta kai sitten harrastetaan.

Kyllä itselläni oli joskus sellainen epäselvästi hahmoteltava väkivaltapeikko treenaamisen motiivipuolella. Mutta en ole varma olisiko niin että tämä jo itsessään on harrastusasetelma. Yhden potkulaisen kanssa kerran juteltiin siitä että nämä asiat kiinnostavat. (->harrastus) Näin se taitaa isolla osalla olla, vaikka toisaalta tuskin haittaa jos voi kokea olevansa suuremmissa määrin kova jätkä. Joka tapauksessa nyt vanhempana en enää koe tarvetta olla mitenkään kamppailullisesti toimintakykyinen. Uhkaa koki vähän yli parikymppiseksi saakka ja sitten se katosi. Sen ikäiset haluavat leikkiä keskenänsä. Me vanhemmat taas voimme isommissa määrin vaikuttaa toiminnallamme arkeemme. (Mitä pystyi silloinkin, mutta silloin kohtasi dorkia vähän väliä vaikka mitä teki.)

Uhka voi kyllä tulla vähän vanhemmallekin ihmiselle ei se nuoruus ole aina pointti puolustaa itseään, viime syksynä oli esillä tapaus jossa kuusikymppinen mies oli kävelylenkillään päivällä ja hullu häirikkö kiinnitti mieheen huomionsa, hänen mielestään mies katsoi häntä pahasti, lähti perään ja pahoinpiteli lyömällä ja maassa potkimalla kuoliaaksi, olisi ehkä toimiva itsepuolustustaito voinut pelastaa. Toki kättä pitempääkin kannattaa olla mukana ja valmius sen käyttämiseen.
Älä ole uhri!

[Lasse Candé]

Sitä ei kukaan kiistä, etteikö maailmassa välillä pahoinpideltäisi jotakuta ja etteikö tällaiset peräti välillä johda vakaviin loukkaantumisiin tai jopa kuolemaan.

On vain vähän tylsä keskustelu jos kaikkeen tuodaan vastaukseksi jokin keissi väkivallasta, ilman että siinä olisi sen kummempaa pointtia kuin että väkivaltaa on tapahtunut. Ei täällä muutkaan kerro esimerkkejä ihmisistä jotka ovat kuolleet vaikkapa sairauksiinsa sen sijaan että heidät olisi tapettu. Mutta sillä tasolla tässä nyt liikutaan.

[Mjölnir]

Jos työnsä tai elämäntyylinsä takia ei tarvitse itsepuolustustaitoa, eikä tykkää treenata itsepuolustusta, niin veikkaan, että väkisintreenaaminen on eliniänodotteelle huonompi juttu kuin se, että harrastaisi jotain leikkejä ja pelejä ja tuntisi itsensä onnelliseksi

[Mika Väyrynen]

Mielestäni eräs tärkeä elementti on tarkkaavaisuuden säilyttäminen, ympäristön lukeminen. Itselleni on tullut tavaksi lukea vastaantulijoiden kehonkieltä, katseita ja olla mahdollisimman tietoinen ympäristöstä. Katse mulla on aina ylhäällä, enkä jalkoihin tai kännykkään kadulla tuijottele. Tuolla olen selvinnyt aika monesti, oppinut kiertämään uhkaavia henkilöitä (narkkarit, juoppoporukat jne). Itä-Helsingissä asuessani ongelmia kun käveli vastaan lähes päivittäin. Myös tympeä ilme (jota kutsun "Intialaiseksi norsunxxxttu ilmeeksi) on osoittautunut hyväksi. Tyyliin "ei voisi vähempää kiinnostaa".

Alkuvuodesta kävelin keskellä päivää Ruusulankadulla, siinä päihdeongelmaisten talon ohi. Pari narkkaria ja yksi susikoira päivysti siinä kadulla. Toinen minulle: "Heitä rööki, heitä euro", johon tokaisin että "eipä ole". Seuraava havainto oli se, että narkkari huusi "Nyt sä jätkä kuolet". Käännyn, katsastan tilanteen ja sieltähän se kaljupää rynniin kohti, susikoira vieressä. Nopea havaintoni oli se että nyt isompi ongelma on se eläin: jos tumppaan rynnivää narkkaria tauluun, on susikoira alakerrassa tai kurkussa kiinni. Tajuan myös että kaatua ei saa, missään tapauksessa. Nopea sanchin dachi, vasen olkapää eteen ja narkkarin käsien välistä hyökkäyksen pysäyttäminen. Tömps. Katse koirassa, ei reagoinut. Etäisyyden ottaminen, pikku hiljaa perääntyminen. 10 metriä väliä, seuraavan hyökkäyksen odottaminen. Ei tullut. Poistuminen kävellen, kulman takana hiukan nopeampi hölkkä pois alueelta. Toimin tismalleen oikein: ei sankaruutta vaan tilanteesta ulos. Koira oli todella paha rasti ja sen kiihdyttäminen olisi taannut meikäläisen sairaalaan alta aikayksikön. Vuosien treenaaminen palkitsi kyvyllä reagoida nopeasti, oikein ja tilanteen analysoinnilla. Lyöminen tms olisi lyhentänyt elinikäodotettani huomattavasti.

Muutama viikko sitten Tampereella aamuyöstä taksitolpalla eräs sankari alkoi haastaa oikein kunnolla. Pidin etäisyyttä ja tein selväksi että mulla on paukkuja vastata hyökkäykseen - ei kannattaisi. Tokaisin siinä odotellessa että "kyllä mä mielelläni kanssasi myllyttäisin, mutta kun on tuo ehdonalainen päällä". Kaveri katsoi yllättyneenä, ja rauhoittui. Eikä mulla mitään ehdonalaista ole koskaan ollut Puhejudoahan toi oli. Toimi.

Tarkkaavaisuus, tilanteen välttäminen, siitä mahd pikainen poistuminen on ne asiat mitä itse pidän tärkeämpinä kuin jiujitsutemput. Joskus tuntee hävinneensä kun poistuu ja antaa toisen uhota ilman reagointia. Mutta siinä voittaa että pääsee kotiin rauhassa, jatkamaan omaa pientä tylsää elämäänsä. Väistäminen ja tilanteiden lukeminen on ennaltaehkäisevää ja mulla toiminut. Jos joku hullu tulee selän takaa puukottamaan, se on sitten oma juttunsa. Mutta arkielämässä aika paljon voi välttää kun ei uhoa, hojoile ja pyrkii olemaan provosoimatta.

[Antti]

Keskustelu saattaisi selkiytyä, jos pystyttäisiin pitämään jotenkin erillään se, että kannattaako ylipäänsä varautua hätävarjelutilanteisiin harrastamalla kamppailulajeja, ja, jos on päättänyt mistä tahansa syystä näin tehdä, mitä kannattaa harjoitella. (Jälkimmäinen on nähdäkseni tämän ketjun aihe.) Palomiesvertausta jatkaakseni tilanne on vähän kuin jos oltaisiin jollakin palomiesfoorumilla, jossa ketjuun asuntopalon oikeasta sammuttamisesta tulisi hirveästi kommentteja siitä, miten asuntopalot voi välttää turvallisella sähkölaitteiden käytöllä ja olemalla tekemättä nuotioita olohuoneeseen. Kumpikin on hyvä aihe (!!!), mutta ne menevät vähän toistensa ohi.

[Mika Väyrynen]

Kannattaa varautua harjoittamalla kamppailulajeja, ehdottomasti. Se mitä harjoittelee on kuitenkin aika toissijainen seikka: tekniikkaa oppii monesta osoitteesta - ja toimivaa sellaista. Se mitä tässä itse yritin tuoda julki, on harjoittelun mentaalinen osa - jota kai japaniaksi kutsutaan tarkkaavaisuuden tilaksi. Zanshin. Sitä kannattaa itsepuolustajan(kin) treenata. Saa sekä treeniin että itsepuolustukseen hiukan uuttaa fokusta. Noille itämaisille se henkinen fokus on ollut se tärkein harjoittelun osa. Niin oletan. Tarkkana kuin porkkana

[Hemmukka]

Mielestäni eräs tärkeä elementti on tarkkaavaisuuden säilyttäminen, ympäristön lukeminen. Itselleni on tullut tavaksi lukea vastaantulijoiden kehonkieltä, katseita ja olla mahdollisimman tietoinen ympäristöstä. Katse mulla on aina ylhäällä, enkä jalkoihin tai kännykkään kadulla tuijottele. Tuolla olen selvinnyt aika monesti, oppinut kiertämään uhkaavia henkilöitä (narkkarit, juoppoporukat jne). Itä-Helsingissä asuessani ongelmia kun käveli vastaan lähes päivittäin. Myös tympeä ilme (jota kutsun "Intialaiseksi norsunxxxttu ilmeeksi) on osoittautunut hyväksi. Tyyliin "ei voisi vähempää kiinnostaa".

Alkuvuodesta kävelin keskellä päivää Ruusulankadulla, siinä päihdeongelmaisten talon ohi. Pari narkkaria ja yksi susikoira päivysti siinä kadulla. Toinen minulle: "Heitä rööki, heitä euro", johon tokaisin että "eipä ole". Seuraava havainto oli se, että narkkari huusi "Nyt sä jätkä kuolet". Käännyn, katsastan tilanteen ja sieltähän se kaljupää rynniin kohti, susikoira vieressä. Nopea havaintoni oli se että nyt isompi ongelma on se eläin: jos tumppaan rynnivää narkkaria tauluun, on susikoira alakerrassa tai kurkussa kiinni. Tajuan myös että kaatua ei saa, missään tapauksessa. Nopea sanchin dachi, vasen olkapää eteen ja narkkarin käsien välistä hyökkäyksen pysäyttäminen. Tömps. Katse koirassa, ei reagoinut. Etäisyyden ottaminen, pikku hiljaa perääntyminen. 10 metriä väliä, seuraavan hyökkäyksen odottaminen. Ei tullut. Poistuminen kävellen, kulman takana hiukan nopeampi hölkkä pois alueelta. Toimin tismalleen oikein: ei sankaruutta vaan tilanteesta ulos. Koira oli todella paha rasti ja sen kiihdyttäminen olisi taannut meikäläisen sairaalaan alta aikayksikön. Vuosien treenaaminen palkitsi kyvyllä reagoida nopeasti, oikein ja tilanteen analysoinnilla. Lyöminen tms olisi lyhentänyt elinikäodotettani huomattavasti.

Muutama viikko sitten Tampereella aamuyöstä taksitolpalla eräs sankari alkoi haastaa oikein kunnolla. Pidin etäisyyttä ja tein selväksi että mulla on paukkuja vastata hyökkäykseen - ei kannattaisi. Tokaisin siinä odotellessa että "kyllä mä mielelläni kanssasi myllyttäisin, mutta kun on tuo ehdonalainen päällä". Kaveri katsoi yllättyneenä, ja rauhoittui. Eikä mulla mitään ehdonalaista ole koskaan ollut Puhejudoahan toi oli. Toimi.

Tarkkaavaisuus, tilanteen välttäminen, siitä mahd pikainen poistuminen on ne asiat mitä itse pidän tärkeämpinä kuin jiujitsutemput. Joskus tuntee hävinneensä kun poistuu ja antaa toisen uhota ilman reagointia. Mutta siinä voittaa että pääsee kotiin rauhassa, jatkamaan omaa pientä tylsää elämäänsä. Väistäminen ja tilanteiden lukeminen on ennaltaehkäisevää ja mulla toiminut. Jos joku hullu tulee selän takaa puukottamaan, se on sitten oma juttunsa. Mutta arkielämässä aika paljon voi välttää kun ei uhoa, hojoile ja pyrkii olemaan provosoimatta.

Oisko kuitenkin niin että tuo naama norsunvitulla ei toimi, vaan päinvastoin provosoi?
Kun tuntuis tulevan noita tilanteita. Tai ehkäpä vaan huonoa tuuria.

[Jasse]

Itä-Helsingissä asuessani ongelmia kun käveli vastaan lähes päivittäin. Myös tympeä ilme (jota kutsun "Intialaiseksi norsunxxxttu ilmeeksi) on osoittautunut hyväksi. Tyyliin "ei voisi vähempää kiinnostaa".

Pakko puolustaa omia huudeja. Ei Itä-Meidän noin paha paikka ole. Suosittelen vähemmän zanshini ja enemmän fudoshinia .. ehkä jopa mushinia

Mitä tulee ketjun aloittajan pohdintaan niin agressiivinen kivuntuottaminen hyökkääjäle kuulostaa ihan hyvältä toimintamallilta jos joku käy kimppuun. Olen samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa että suurin osa "IP-tilanteista" olisi vältettävissä jos vain nöyrästi, viisaasti ja aikuismaisesti poistuisi ajoissa tilanteesta/tilasta. Mutta tuntuuhan se hyvältä voittaa tappelu. Mutta suunnilleen yhtä hyvälle tuntuu voittaa ottelu - paremmallekkin. Siksipä suosittelen jotain kamppailulajia ja siinä kisaamista jos vain yhtään kutittaa.

[AlexMachine]

Laitetaan tähän pari John Lovellin videota jossa käsitellään henkistä ja mentaalista puolta. Mielestäni melkoisen hyvin avattu asiaa.




Olen aika paljon katsellut hänen videoitaan, kamppailusta, ammunnasta yms ja pidän hänen maanläheisestä tavasta käydä asioita läpi.
Sotaveteraani ja entinen Army Ranger.

[sikajudoka]

En mä nyt kerro että sitä suoraa tappelutaitoa pitäisi korostaa koska se on laitonta..
Sikajudoka, mun tapani hoitaa katumylläkkä kuuluu menneeseen maailmaan ennen kännykameroita ja on vahvan rikollinen, sisältää rullaamisen ja paikalta katoamisen. Rutiinia ennen, mä kehitin tyylin viedä pötkäyttämältäni kengät. Koska kiva oli ajatella urpoa hiipimässä autsauts kotiinsa.
Se oli silloin se.
Mutta pikkuannoksin silkka sadismi on erittäin viihdyttävää. Karkkia.

Nuorempana uskoin vahvasti äijämeininkiin. Luin innokkaasti kovien brittiportsareiden "hit first, hit fucking hard" -tyyppisiä juttuja. Karttuneen kokemuksen ja syvällisempiin kirjallisuuslähteisiin perehtymisen myötä olen muuttanut näkökulmaani uhkatilanteiden hallintaan. Nyt uskon ensisijaisesti puhejudoon ja vain ääritilanteissa Kodokan judoon. En halua joutua perheellisenä maksamaan oikeuden päätöksellä 10 000 euroa siitä hyvästä, että saan hetken olla kadun kovin kundi.

[airakti]

Epäilen tuota nyt aika kovasti.



Olet Andy oikeassa, Jukka oli tänään samaan aikaan eteisessä, oli pakko ottaa miehestä mittaa Ei ole kuin noin puoli päätä pidempi kuin mä (siis todella pitkä )

On kyllä optinen harha kun noin iso ukko näyttää todellisuutta pidemmältä.