Mitä itsepuolustajan pitäisi treenata?

[Andy]

Mitä itsepuolustuslajin tulisi sisältää ja millaisella painotuksella? Treenin osa-alueita voisi jakaa vaikka näin:

lyöminen
potkiminen
pystypaini
mattopaini
likaiset temput
veitsipuolustus
lyömäasepuolustus
ampuma-asepuolustus
taktiikka
psykologia

Treenejä voisi jakaa tietysti monella muullakin tavalla eikä tässä oteta kantaa treenitapaan vaan lähinnä treenin sisältöön. Kuinka iso osuus milläkin tulisi olla?

[fudo]

Treenauksen sisältöön vaikuttanee myös treenaajan oma persoona; esim. sumopainijan ja jääprinsessan ei välttämättä kannata treenata samalla tavalla. Eräs tunnettu brittiopettaja on kertonut sikäläisen poliisin tilastoihin perustuen, että tyypillisesti mies kohtaa väkivaltaa alkoholia anniskelevassa paikassa tai sen lähistöllä; tekijä on tuntematon, aseena puukko. Vastaavasti naisuhri kohtaa väkivaltaa useimmiten kotona; tekijä on tuttu, aseena kädet. Arvelen tilastojen kertovan jokseenkin samaa myös Suomessa.

[Andy]

Meinaatko että puukkohyökkäykset olisivat miehiä kohtaan yleisempiä kuin aseettomat hyökkäykset?

[Lasse Candé]

Taktiikan pohjalta noita muita, tarpeen ja kiinnostuksen mukaan.

Itse en näe edelleenkään (olen siis toistanut tämän täällä monta kertaa) juuri mitään mieltä tuijottaa liikaa tilastoja about mistään tällaisesta. Nyt viittaan erityisesti tuohon fudon mainitsemaan brittiopettajaan, joka on kertonut että tyypillisesti mies kohtaa väkivaltaa kapakoiden lähellä ja aseena on puukko ja että nainen kohtaa sitä tyypillisimmin kotonaan.

Niin monelle naiselle perheväkivalta kun ei ole uhka ja jotkut miehet eivät edes käy kapakassa. Ei siinä, kyllähän yhteiskuntatasolla tapahtuvan väkivallan tunteminen heijastuu monesti yksilötasolle, mutta kyllä sitä dataa pitää aina suhteuttaa itseensä ja siinä kohtaa voi tapahtua melko mullistaviakin juttuja.


Yhteiskuntatason ja yksilötason välissä on lajitaso, eli mitä kannattaa tarjota. Yksi sellainen järkevä juttu olisi jo eväiden antamisessa siihen, että harrastajat eivät päädy noiden yleisten juttujen uhreiksi. Se että amatöörimäisesti menee mukaan riidanhaastoihin egoilemaan ilman omia kavereita lähimain ja tulee porukan hakkaamaksi kapakan lähellä, kertoo kyllä jotain siitä että opit ovat olleet vääriä tai niitä ei olla omaksuttu. Tai että sattui huono hetki.

Noissa kapakkajutuissa on se hyvä puoli että ne ovat myös helpoiten ehkäistävissä.

[AlexMachine]

Meinaatko että puukkohyökkäykset olisivat miehiä kohtaan yleisempiä kuin aseettomat hyökkäykset?

Suomesta olen hyvin epäileväinen tuon puukon yleisyyden suhteen. Toki niitä sattuu (ryyppyporukoissa varsinkin) mutta tuskin lähellekään paljaita käsiä vastaavia määriä.
Brittien veistiongelmat tuntien, asiassa saattaa olla jotain perääkin, mutta silti uskon että paljaat kädet ovat pitkällä edellä sielläkin. Tosin tapa millä luokitellaan tekee vertailun hankalaksi. En millään löydä paljan käsin tehtävistä statistiikkaa, vaan ne ovat jaettu mm violence against person, violence with injury, knife crime, knife crime with injury, youth violence, grievous bodily harm, aggravated assault jne.
Pitkällisten tulosten pyörittämisen jälkeen sain seuraavia lukuja:
Veitsi, 58 tapausta per 100.000 henkilöä, kuolemaan johtaneet ampumiset 0,09, raiskaukset 29, grivevous bodily harm/aggr. assault 34,7, ryösto väkivalla uhaten 135.

[Rawson]

Painotusta aika vaikea määritellä suoraan tuollaiseen listaan. On ihan selvää, että koko pakettia ei voi kerralla pläjäyttää harjoittelijan eteen, vaan on aloitettava suppeammalla kokonaisuudella. Se mitä tuosta listasta mielestäni puuttuu on voimankäytön harjoittelu. On hyvinkin mahdollista, että voit joutua puuttumaan tilanteeseen, jossa hyökkääjän lyöminen/potkiminen/heittäminen katuun ei ole perusteltua (lainsäädännöllisesti), vaan hänen toimintansa pitäisi pystyä lopettamaan toisin keinoin virkavallan tuloon saakka.

[Aihki]

Torjuntoja, väistöjä, irtautumisia ja pakoonjuoksua. 112appsin latausta ja käyttöä ja kovaa huutoa.

[kenttiensankari]

Mitä itsepuolustuslajin tulisi sisältää ja millaisella painotuksella? Treenin osa-alueita voisi jakaa vaikka näin:

lyöminen
potkiminen
pystypaini
mattopaini
likaiset temput
veitsipuolustus
lyömäasepuolustus
ampuma-asepuolustus
taktiikka
psykologia

Treenejä voisi jakaa tietysti monella muullakin tavalla eikä tässä oteta kantaa treenitapaan vaan lähinnä treenin sisältöön. Kuinka iso osuus milläkin tulisi olla?

Sellainen kommentti, että "likaisten temppujen" mielestäni ei pitäisi olla oma osa-alueensa vaan yhdessä muiden kanssa. Tietty jos ne on vaarallisia treenata niin se vaatii vähän etukäteisvalmisteluja. Muuten siitä voi tulla helposti erillinen osa harjoittelua, joka jää heikommalle tasolle. Esim. jos treenattaisiin paljon lyömistä ja lyöntisparria ja sitten joskus välillä jotain "likaista" lyöntijuttua erillisenä. Tämä likainen temppu jäisi kokonaan ajamatta sisään omaan repertuaariin vapaassa kamppailussa.

[kukuska]

...Itse en näe edelleenkään (olen siis toistanut tämän täällä monta kertaa) juuri mitään mieltä tuijottaa liikaa tilastoja about mistään tällaisesta. Nyt viittaan erityisesti tuohon fudon mainitsemaan brittiopettajaan, joka on kertonut että tyypillisesti mies kohtaa väkivaltaa kapakoiden lähellä ja aseena on puukko ja että nainen kohtaa sitä tyypillisimmin kotonaan.

Niin monelle naiselle perheväkivalta kun ei ole uhka ja jotkut miehet eivät edes käy kapakassa. Ei siinä, kyllähän yhteiskuntatasolla tapahtuvan väkivallan tunteminen heijastuu monesti yksilötasolle, mutta kyllä sitä dataa pitää aina suhteuttaa itseensä ja siinä kohtaa voi tapahtua melko mullistaviakin juttuja.

Yhteiskuntatason ja yksilötason välissä on lajitaso, eli mitä kannattaa tarjota. Yksi sellainen järkevä juttu olisi jo eväiden antamisessa siihen, että harrastajat eivät päädy noiden yleisten juttujen uhreiksi. Se että amatöörimäisesti menee mukaan riidanhaastoihin egoilemaan ilman omia kavereita lähimain ja tulee porukan hakkaamaksi kapakan lähellä, kertoo kyllä jotain siitä että opit ovat olleet vääriä tai niitä ei olla omaksuttu. Tai että sattui huono hetki.

Noissa kapakkajutuissa on se hyvä puoli että ne ovat myös helpoiten ehkäistävissä.

Tähän liittyen uskaltaisin tehdä sellaisen yleistyksen, että naiset pystyvät miehiä vähemmän vaikuttamaan väkivallan uhriksi joutumiseen. Tällä viittaan tilastolliseen faktaan ja elämänkokemukseen siitä, että naiselle tekijä on useimmiten tuttu. Kyse ei ole pelkästään perheväkivallasta, vaan siitä että sosiaalinen kanssakäyminen ei ole alkanut negatiivisessa mielessä, vaan on muuttunut sellaiseksi. Se voi tapahtua kelle vain.

Miehillä useimmiten fyysisessä konfrontaatiossa on kyse kukkotappelusta ja egosta, vaikka tapahtumapaikka ei olisikaan mikään kapakka. Tuolloin uhri voi jo lähtökohtaisesti vaikuttaa paljon enemmän tapahtumien kulkuun ja käytettäviin keinoihin. Mielestäni tämä on hyvä ilmaista harjoittelijoille hyvinkin varhain ja ottaa huomioon treenaamisessa mikäli se on mahdollista.

Mitä tulee opetettaviin asioihin, niin näen psykologian (omat tuntemukset, de-eskalaatio jne.), taktiikan ja ihan perusliikkumisen olevan tärkeimpiä. Niiden avulla kun voidaan välttää ne jutut, joita tarvii treenata se 10000 toistoa, ennen kuin homma alkaa sujua.

[kukuska]

Meinaatko että puukkohyökkäykset olisivat miehiä kohtaan yleisempiä kuin aseettomat hyökkäykset?

Suomesta olen hyvin epäileväinen tuon puukon yleisyyden suhteen. Toki niitä sattuu (ryyppyporukoissa varsinkin) mutta tuskin lähellekään paljaita käsiä vastaavia määriä.
Brittien veistiongelmat tuntien, asiassa saattaa olla jotain perääkin, mutta silti uskon että paljaat kädet ovat pitkällä edellä sielläkin. Tosin tapa millä luokitellaan tekee vertailun hankalaksi. En millään löydä paljan käsin tehtävistä statistiikkaa, vaan ne ovat jaettu mm violence against person, violence with injury, knife crime, knife crime with injury, youth violence, grievous bodily harm, aggravated assault jne.
Pitkällisten tulosten pyörittämisen jälkeen sain seuraavia lukuja:
Veitsi, 58 tapausta per 100.000 henkilöä, kuolemaan johtaneet ampumiset 0,09, raiskaukset 29, grivevous bodily harm/aggr. assault 34,7, ryösto väkivalla uhaten 135.

Katuryöstöt puukolla tai aseella uhaten taitavat Suomessa olla äärimmäinen harvinaisuus. Siksi näen, että tällaisten tilanteiden harjoittelu menee vähän hukkaan (muuna kuin tekniikkaharjoitteena). Se että tappelutilanteessa (pystyssä tai maassa) puukko otetaan esiin ja sillä lyödään, sitä kyllä tapahtuu ja sitä mielestäni tulisi harjoitella. Samoin näkisi järkeväksi osata jossain vaiheessa aseen poisottamista toiselta tilanteessa, jossa kolmas henkilö on uhattuna. Tällaisissa tilanteissa monesti vahingonlaukaus tapahtuu silloin, kun asetta yritetään ottaa pois, vaikka ampujan tarkoitus olikin vain uhitella. Harvoinhan asetta esitellään etukäteen, jos sitä oikeasti ollaan valmiita käyttämään. Ja sattuuhan meilläkin massa-ampumisia, joten ei sekään harjoittelu hukkaan mene.

[YJT]

Aseuhkia tärkeämpää olisi treenata useaa vastaan toimimista. Ei ole ollenkaan harvinaista, että vähintään toisella osapuolella on kavereita mukana, ja joskus / melko useinkin ainakin joku tulee tilanteeseen mukaan.

[YJT]

...Ja vaikka tilanteeseen ei tulisikaan mukaan ketään ylimääräisiä, niin se on kuitenkin hyvin realistinen mahdollisuus, ja olisi otettava omassa toiminnassa huomioon. Näin ollen tällaisten tilanteiden treenaaminen olisi tärkeää riippumatta siitä, tulevatko kaverit (tai ihan puhtaasti ulkopuoliset) myllyyn mukaan vai tyytyvätkö ainoastaan seuraamaan sivusta.

[Lasse Candé]

Samaa mieltä YJT:n kanssa.

Tosin olen sitä mieltä että tärkeimmät opit saa useampaa vastaan jo siitä että:

1. Tiedostaa että usein vihulaisen tavoitteena on tappelu vain jos pystyy voittamaan tämän. Jos ei, tavoitteena on usein pahoinpitely kaverit apunaan.
2. Asennoituu itse mahdollisiin uhkiin selviytymisen kannalta eikä tappelun. Tällöin välttää tappeluita ja alkaa näkemään mahdollisuutensa huonompina jos on todennäköistä että on vaara joutua useamman uhriksi. Avaa siis mieltään siihen suuntaan että loukkuun ei kannata kävellä, koska siellä paukkuu ja että näitä loukkuja siis on vaikka onkin ihan tosi kova jätkä.

Kun nuo lähtökohdat ovat selvillä, useampia vastaan toimiminen redusoituu paljossa yksittäisiä vastaan toiminnaksi. Noissa lähtökohdissa kun on jo se irtautuminen ja poistuminen valmiiksi lähellä sydäntä.

[YJT]

Mielenkiintoinen aihe.

Mitä itsepuolustuslajin tulisi sisältää ja millaisella painotuksella? Treenin osa-alueita voisi jakaa vaikka näin:

lyöminen
potkiminen
pystypaini
mattopaini
likaiset temput
veitsipuolustus
lyömäasepuolustus
ampuma-asepuolustus
taktiikka
psykologia

Tulee vähän toistoa, mutta en tabletilla saa tehtyä näppärästi multi-quoteja, joten...

Listaan voisi lisätä jonkun jo mainitsemat ennakoinnit, de-eskalaatiot (Verbal judo ym.), target hardeningit ym. seikat, joita ei kuitenkaan välttämättä olisi kovin mielekästä treenata sellaisinaan, vaan enemmän skenaarioharjoittelun osana.

Myös lakiasioita tulisi käydä läpi. Yksi tapa olisi opettaa tietenkin perusosiat ihan luentona, ja sen jälkeen soveltaen skenaarioharjoittelun yhteydessä: harjoittelijan tulisi perustella, minkä takia toimi niin kuin toimi, ja minkä takia lievempiä keinoja ei ollut mahdollista käyttää. Vaatii toki ohjaalta enemmän kuin pintapuolista lain tuntemusta, mutta harjoittelijat luultavasti oppisivat soveltamaan käytännössä, ja vähentäisi ylilyöntejä.

Jossain muodossa tulisi harjoitella myös hätäpuhelun soittamista (sekä ihan numeron näppäilemistä puhelimeen, että ei tule vahingossa joku useammin käytetty numero kuten 118, kuin myös hätäkeskuspäivystäjän kanssa puhumista), poliisin kanssa asioimista, jne. Olisi hyvä käydä läpi myös rikosprosessia, ja henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia eri asemassa oltaessa (epäilty, asianomistaja, todistaja). Myös todistajien hankkiminen eli sivullisten huomion kiinnittäminen omaan ahdinkoon ja siihen seikkaan, että itse pyrkii välttämään tappelua.

Likaisia temppuja ei kannattaisi eriyttää, vaan sisällyttää kunkin osa-alueen sisään, kuten joku jo totesi. On paitsi tehotonta, myös äärimmilleen vietynä jopa vahingoillista: On yllättävän yleistä, että jossain IP-koulutusfilmeissä näytetään urheilukamppailusta tuttuja tekniikoita (ehkä yleisimmin maassakamppailuun liittyen), eikä huomata että tilanteissa olisi hyviä paikkoja tehdä kaikenlaisia likaisia juttuja, mutta kun juttu perustuu kamppailu-urheiluun niin niitä ei välttämättä osata nähdä tai käyttää. Vielä pahempi on, jos ei tunnisteta vastustajalle avautuvia paikkoja näiden temppujen tekemiseen.

Harjoittelua ei tule rakentaa täysin tilastojen varaan, mutta toisaalta painotusten (ja skenaarioiden) tulisi perustua todellisiin uhkakuviin. Tilastoja ei luonnollisesti tule ottaa ulkomaisista lähteistä, vaan mahdollisimman paikallisista, ja mahdollisuuksien mukaan olisi huomioitava myös harjoittelijoiden olosuhteet. Erityisesti jos vedetään treenejä jollekin erityisryhmälle, mutta muutenkin. Esimerkiksi voi ottaa skenaarioita vuorotellen jokaisen todennäköisistä uhkakuvista tai niin että perus-skenaarion alkutilannetta sovelletaan kunkin elämäntilanteen mukaan.

Olosuhteiden huomioiminen myös toki; esim. erilaisissa ympäristöissä, erilaisilla pinnoilla ja erilaisissa vaatteissa toimimista.

Joukkotilanteista voisi harjoitella myös sellaista, että itsellä on kaveri mukana ja siitä huolimatta joutuu hyökkäyksen uhriksi. Kaveri voi olla puhtaasti suojeltava henkilö (esim. Täysin seipäässä oleva kaveri joka pysyy nippa nappa pystyssä, tai on voinut loukkaantua edeltävässä tilanteessa, tai henkilö joka menee täysin lukkoon väkivaltatilanteessa, tai tilannetta provosoiva henkilö jonka harjoittelija joutuu repimään irti tilanteesta sen lisäksi että joutuu puolustamaan itseään, tai voi olla kliseisesti pieni lapsi), mutta voi olla myös täysin kykenevä puolustamaan itseään ja kaveriaan; harjoittelussa tulisi keskittyä toimimaan yhdessä ja ohjeistamaan kaveria toimimaan niin että toiminta on koordinoitua).

[YJT]

Improvisoitujen aseiden käyttäminen voisi olla myös hyvä juttu; sisältäen luonnollisesti myös niiden "keksimisen" ympäristöstä. Ja jos jollakulla on lupa esim. OC-sumuttimen kantamiseen, niin myös sen käyttämistä (teknisesti, taktisesti ja lainopillisesti).