Nato-keskustelu 2015—

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta.

Ylipotkijat: Totte, JanneM, Point, Tyttö

Vastaa

Pitäisikö Suomen hakea Nato-jäsenyyttä?

Kyllä
51
86%
Ei
6
10%
En osaa sanoa
2
3%
 
Ääniä yhteensä: 59

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 29
Viestit: 2079
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 41 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#556

Viesti ka1 » huhti 19, 2016, 21.10

Minun sisälukutaitoni sanoo, että "russofobinen trollauskampanja" nyt on kuitenkin arvolataukseltaan hieman erilainen ilmaisu kuin "hauska kuva", mutta... joo.

Toisaalta olisi sekin mielenkiintoista, jos Tuomioja tosiaan pitäisi tämän Nato-lähteen tilannekuvaa ihan mahdollisena, mutta asiasta ääneen puhumista silti "russofobisena trollauskampanja" ja "pelotteluna". :smt003

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 87
Viestit: 14836
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 248 kertaa
Tykätty: 81 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#557

Viesti Lasse Candé » huhti 19, 2016, 21.28

Tämä Natolähde tuo esiin uhan jossa Venäjä hautoo hyökkäystä Suomeen, kuten Tuomioja sanoo. Tarkemmin esim niin että Suomen kautta hyökkäiltäisiin Natoon, jossa on vähintään vakavat tilaloukkaukset läsnä. Ellei sitten tämä Natolähde tarkoittanut että Suomi tekee yhteistyötä Natomaita vastaan Venäjän kanssa. Ei siis ongelmaa tuossa kohtaa.

Mistä arvolatauksista nyt jauhat? Eihän tässä ole niistä kyse. Jos sinä alat puolustamaan Natolähteen väitettä Tuomiojaa vastaan ja minä tuon esiin, ettei Tuomioja ole tuota asiaa edes kyseenalaistanut, ei tässä mistään arvolatauksista ole kyse, vaan siitä että sinä olet ylitulkinnut Tuomiojan viittauksen, itse juttua kuvailevan, kohdan kannanotoksi sen sisältöön. Miten Tuomiojan olisi pitänyt kuvailla tuota Natolähdettä sanallisesti, jos tuo hyvinkin selkeä ja kohdallaan oleva kuvailu ei kelpaa?
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 58
Viestit: 5939
Lauteille: Joulukuu 2010
Tykännyt: 0
Tykätty: 8 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#558

Viesti Aihki » huhti 19, 2016, 21.29

Toisaalta tuota lukiessa käy tavallaan ilmi, että Erki onkin varsinainen valevassari. Koska hän edelleen tuntee vahvaa sympatiaa itään niin ei hänen ideologiansa ainakaan vasemmalla ole. Selvä natsi!

Nyt kun päivän pakolliset on hoidettu niin voidaan palata ihmettelemään miksemme jo ole NATOssa.

Kuvake
Dojon Jäykin
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 2694
Lauteille: Syyskuu 2010
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Nato-keskustelu 2015—

#559

Viesti Dojon Jäykin » huhti 19, 2016, 21.51

Puolueeton Ruotsi - Suomen puolesta.
Puolueeton Ruotsi - Suomen paras turva.
Puolueeton Ruotsi: ¨Venäjä! Laita osa tulemaan tänne!¨

Montako Itämeren alueella kulkenutta (maailman)sotaa on muuten Suomen kiertänyt?

ka1
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 29
Viestit: 2079
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 4 kertaa
Tykätty: 41 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#560

Viesti ka1 » huhti 19, 2016, 22.11

Lasse Candé kirjoitti: Mistä arvolatauksista nyt jauhat? Eihän tässä ole niistä kyse. Jos sinä alat puolustamaan Natolähteen väitettä Tuomiojaa vastaan ja minä tuon esiin, ettei Tuomioja ole tuota asiaa edes kyseenalaistanut, ei tässä mistään arvolatauksista ole kyse, vaan siitä että sinä olet ylitulkinnut Tuomiojan viittauksen, itse juttua kuvailevan, kohdan kannanotoksi sen sisältöön. Miten Tuomiojan olisi pitänyt kuvailla tuota Natolähdettä sanallisesti, jos tuo hyvinkin selkeä ja kohdallaan oleva kuvailu ei kelpaa?
Tuomioja kutsui Nato-lähteen esittämää mahdollisuutta Suomen luisumisesta Venäjän etupiiriin "pelotteluksi" ja rinnasti sen esiintuomisen russofobiseen trollikampanjaan. Normaalilla sisälukutaidolla tuosta voi päätellä jotain. Ilmaisujen arvolataus ei ole ihan neutraali, eli Tuomiojan primäärinen viesti lukijoille ei varmaankaan ole, että "Nato-lähde on mahdollisesti ihan oikeassa". Voit ihan vapaasti pitää tätä ylitulkintana. Siinäkin - tai etenkin siinä - tapauksessa, että Tuomioja olisi samoilla linjoilla Nato-lähteen kanssa, tuollaisten ilmaisujen käyttö olisi aika erikoista, kuten totesin. Mutta en nyt ihan oikeasti jaksa taas tätä lajia tämän enempää.

Kuvake
Jussi Huusko
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 48
Viestit: 1875
Lauteille: Joulukuu 2008
Tykännyt: 31 kertaa
Tykätty: 11 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#561

Viesti Jussi Huusko » huhti 20, 2016, 00.43

Aihki kirjoitti: Nyt kun päivän pakolliset on hoidettu niin voidaan palata ihmettelemään miksemme jo ole NATOssa.
:peukku:

Kuvake
Mjölnir
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 149
Viestit: 22534
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Valkeakoski
Etulaji: Scandinavian Defendo
Sivulajit: Krav Maga, Potkunyrkkeily, BJJ
Takalajit: Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
Tykännyt: 17 kertaa
Tykätty: 85 kertaa
Viesti:

Nato-keskustelu 2015—

#562

Viesti Mjölnir » huhti 20, 2016, 11.25

Menneisyyden haamut vainoavat Puolustusvoimien kansainvälisiä yhteisharjoituksia

20.4.2016 11:01 Tommi Kangasmaa
Kansainväliset harjoitukset

Jäin taannoin pohtimaan aamukahvilla erästä uutista, joka liittyi Puolustusvoimien tuleviin kansainvälisiin harjoituksiin. Uutisessa kerrottiin, kuinka Satakunnan vasemmistoliitto käy Yhdysvaltain tankkeja vastaan. Mieleen palasivat 70-luvun lapsuusajat vappumarsseineen ja ideologioineen. Satakunnan vasemmiston jyrkkä kielteisyys tuntui kuin haamu olisi palannut lapsuudesta, jossa kaikki, mikä tuli lännestä oli pahaa.

Vasemmiston USA- ja länsikielteisyydelle ei ole enää pitkään aikaan ollut hyviä perusteita. Suomen ja muun lännen perustavanlaatuiset arvot ovat tämän päivän näkökulmasta samanlaisia. Suomessa vahvat arvot, kuten demokratia, sananvapaus, yksilönvapaudet ja muut läntiseen elämäntapaan liittyvät perusasiat ovat muurattu peruskiveen, niin Yhdysvalloissa, kuin Iso-Britanniassa, Ranskassa tai Italiassa. Samoja arvoja kannatettiin laajasti myös lapsuuteni vasemmistolaisessa ilmapiirissä. Vasemmiston menneisyydestä kiinnipitämiselle täytyi olla muita syitä.

Palasin mielessäni lapsuuden kotiin. Muistan, kuinka kasvoin inhoamaan Yhdysvaltoja ja fanittamaan Neuvostoliittoa. Yhdysvallat oli tehnyt sosiaalidemokratiasta kirosanan ja kaatoi niin kommunistisia, kuin maltillisiakin vasemmistohallituksia ympäri maailman. Neuvostoliiton viestit vetosivat vahvasti työväkeen. Vastakkainasettelulla tuntui olevan sekä konkreettinen, että ideologinen oikeutus. Työväki oli konkreettisesti noussut altavastaajan asemasta vaurauteen ja saavuttanut hyvinvointia poliittisen kamppailun kautta. Työväenliike oli saavuttanut korkeat tavoitteensa Suomessa. Solidaarisuus oli muutakin kuin sana. Ajatusta oli helppo juoksuttaa 80-luvun loppuun.

Kun olin ulottanut pohdintani nykypäivään, en saanut enää kiinni sitä ajatusta, miksi Vasemmistoliiton pitäisi vastustaa yhdysvaltalaisten kanssa tehtävää harjoittelua. Neuvostoliittoa ei enää ollut ja propagandan verhojen häviäminen oli paljastanut verisen diktatuurin. Yhdysvallat ei enää riehunut takapihoillaan vasemmistohallituksia kaatamassa. Uusi vihollinen oli ääri-ideologinen islam ja arabimaailman diktatuurit. Venäjällä muutos neuvostojärjestelmästä oligarkiaan oli tuonut arvoiltaan meidän näkökulmastamme vieraan poliittisen järjestelmän. Sellaisen, jota vasemmiston kuuluisi henkeen ja vereen vastustaa. Järjestelmän, joka on pahimmillaan eriarvoistava, sortava, epädemokraattinen ja voimaan perustuva.

Avasin mielessäni vasemmistoliiton henkisen arkiston ja tarkastelin sinne sullottuja aatteita. Kansalaissodan lahtariarmeija-aate oli edelleen ilmoitustaululla ajankohtaisissa asioissa. Maailmankartalle oli piirretty USA:n kolonialistis-imperialistisia nuolia jotka hyökkäsivät vasemmistoa vastaan maissa, joissa koko vasemmisto sanana oli tuntematon. Venäjän kohdalle oli kirjoitettu jotain veljeydestä ja solidaarisuudesta. Tekstistä ei enää oikein saanut selvää. Uusien aatteiden hyllyssä oli vain paksu pölykerros. Lattialla istuskeli historian opiskelija, joka piirsi banderollia yhdysvaltojen imperialistipanssareiden vastustamiseksi. Olin pettynyt näkymään.

Suomen ja suomalaisten turvallisuus ei ole ideologinen kysymys. Se ei ole edes Venäjän turvallisuuskysymys. Suomalaisten turvallisuuden eteen on tehtävä se, mikä omien voimavarojen mukaan on mahdollista. Jos saamme kotikamarallemme kumppaneita harjoittelemaan, olemme saavuttaneet jotain turvallisuuden saralla. Maailmalla on jälleen tämän vuoden jälkeen satoja Suomeen ja suomalaiseen mielenmaisemaan tutustuneita sotilaita, joille syntyy side ja ymmärrys Pohjolan pieneen maahan. Mitä enemmän on näitä ihmisiä, sitä vahvempi on Suomi kriisin tullen. Minä otan mielelläni maahan yhdysvaltalaisia panssareita harjoittelemaan. Otan myös tanskalaisia aluksia, ruotsalaisia pioneereja, saksalaisia hävittäjiä, ranskalaisia esikuntaupseereja. Kaikkia niitä ihmisiä, joiden elämänarvot ja pyrkimykset muistuttavat suomalaisten tapaa elää.

En minä ole huolissani myöskään Venäjän reaktioista tai turvallisuudesta. Mitä järkeä on Venäjän ydinasemahtina argumentoida omasta turvallisuudestaan. Se on pelkkää sumutusta. Suurten valtioiden asevoimat ovat osa suurvaltastrategiaa, joka heijastuu ikuisena kamppailuna resursseista. Siinä kamppailussa uhittelu, voimannäyttö ja sotilaallisen voiman kasvattaminen mahdollistavat etumatkan ja rajojen vetämisen strategisten resurssien vaalimisessa. Se kamppailu on Suomelle vieras.

Meillä ei ole varaa perusteettomaan ideologiseen torjuntaan. Pienen maan on tehtävä yhteistyötä kaikkien sellaisten tahojen kanssa, jotka allekirjoittavat pääpiirteittäin ne arvot, mitkä mekin hyväksymme. Meidän on myös tunnistettava se tosiasia, että sotilaallinen vaikuttaminen on niillä rajoilla todennäköisintä, joilla vastakkain ei ole kahta demokratiaa.

Ei meillä ole syytä demonisoida venäläisiä tai pelätä heitä. Päinvastoin. Meidän on syytä käydä kauppaa, harrastaa kulttuurivaihtoa ja tehdä yhdessä asioita. Ihmisyyden tasalla rajat ovat vain kartalla olevia viivoja. Turvallisuuden saralla meidän pitää kuitenkin suoraselkäisesti osoittaa, että olemme enemmän kuin vain Suomi. Me olemme kansainvälinen, läntinen arvoyhteisö, joka tarvittaessa puolustaa yhdessä elämäntapaansa. Suoraselkäisyyttä oman kodin puolustamisessa ei pidä pelätä. Sitä pitää rohkeasti näyttää. Jotenkin minusta tuntuu, että sellaista ajattelua osataan myös naapurissa kunnioittaa.

Vasemmiston tulisi järjestää henkinen arkistonsa uudelleen. Vanhat aatteet ja viholliset pitää asettaa historialliseen kontekstiinsa. Ne ovat vasemmiston hengen perintöä ja myös kuuluvat perinnetaloon. On murheellista pitää kiinni aatteista, joilla ei ole muuta pohjaa, kuin ideologinen haamu, joka pitää vankinaan omaa ajattelua. Heittämällä vanhat pelot harteiltaan, katoaa myös vasemmiston taakka. Ilman vapautumista, taakka kuristaa vasemmiston ontoksi, ideologian vankisellissä tuijottavaksi haamuksi.
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)

Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi

Kuvake
Point
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 41
Viestit: 6821
Lauteille: Tammikuu 2009
Tykännyt: 10 kertaa
Tykätty: 13 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#563

Viesti Point » huhti 20, 2016, 12.04

Vanha artikkeli/bloggaus, mutta itselle uusi, joten tuodaan se tänne arviotavaksi.

https://ulkopolitist.fi/2015/09/22/mita-suomessa-tulisi-ymmartaa-itameren-turvallisuustilanteesta/" onclick="window.open(this.href);return false;
Mitä Suomessa tulisi ymmärtää Itämeren turvallisuustilanteesta?

Foreign Policy julkaisi 18. syyskuuta artikkelin siitä, miten Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagonissa on alettu virkamieslähteiden mukaan päivittää puolustussuunnitelmia sen varalle, jos Venäjän sotilaallinen uhka Euroopassa realisoituisi.

Artikkelissa tulee ilmi, että Yhdysvalloissa alettiin jo 1980-luopussa nähdä Neuvostoliitto/Venäjä epätodennäköisenä uhkana, mikä heijastui mahdollisen konfliktin varalle tehtyihin puolustussuunnitelmiin. Suunnitelmat pölyttyivät hyllyssä muiden uhkien kiilatessa prioriteettilistalla, ihan perustellustukin, Venäjän uhkan ohitse. Sama meno suunnittelun saralla jatkui Naton laajennettua ja Yhdysvaltain puolustusvelvoitteiden kasvettua.

Georgian sota nähtiin Yhdysvalloissa monin paikoin vain yksittäistapauksena, ja Obaman administraatio painoikin, nyt sen voi jo sanoa, epäonnistuneesti reset-nappulaa. Krimin anneksoinnin jälkeen Yhdysvalloissa on kuitenkin alettu päivittää suunnitelmia suhteessa uusiin uhkakuviin ja geopoliittisiin realiteetteihin. Suunnitelmien keskiössä Itämeren alue, joka nähdään todennäköisimpänä seutuna, johon Venäjän aggressio voisi kohdistua.

Artikkelin mukaan kesällä 2014 RAND-ajatuspajassa toteutettiin erinäköisiä ”sotapelejä”, jossa Virossa ja Latviassa tapahtui Krimin ja Itä-Ukrainan kaltaiset skenaariot ja joiden avulla oli tarkoitus mitata Naton kykyä puolustaa baltteja ”hybrisodan” kaltaisessa tilanteessa.

Kuinka niissä peleissä sitten kävi? Yhdysvallat ja Nato saivat enemmän tai vähemmän takkiinsa joka kerta, vaikka pelejä tehtiin myös virallisempien tahojen toimesta ja vaikka skenaarioita muutettiin ja resursseja lisättiin. Pentagonin lähtökohta onkin tällä hetkellä se, että yllätyshyökkäyksen kohdistuessa Baltiaan aluemenetyksiltä ei voida välttyä, vaikka joidenkin avainkohteiden puolustaminen voi onnistua jotenkuten.

Pitääkö tästä meillä Suomessa vetää jotain johtopäätöksiä? Kyllä pitää, useampiakin. Tässä niistä tuodaan esiin vain kolme tärkeintä.

Ensiksi, artikkelin tiedot ovat Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle keskustelulle eräänlainen ”reality check”. Puolustusleikkauksista johtuen Naton kyky heijastaa voimaansa on rajallinen, mikä tulisi noteerata Suomen Nato-jäsenyydestä keskusteltaessa. Huomio onkin ensisijaisesti kiinnitettävä omiin kyvykkyyksiin ja niiden ylläpitämiseen sekä parantamiseen, on Suomen puolustusratkaisu tulevaisuudessa sitten mikä tahansa. Ilman turvallisuuspoliittista yhteistyötä kyvykkyyksien parantaminen on tietenkin mahdotonta, ja puolustuskyvyn vahvistaminen on viheliäinen haaste talouskurimuksen ja kasvaneen itäisen paineen keskellä.

Toiseksi, varautumisen taso kertoo paljon Naton laajenemisen luonteesta. Puolustussuunnitelmien pölyttyminen osoittaa, että ainakaan Yhdysvaltojen näkökulmasta Venäjä ei näyttäytynyt suurena sotilaallisena uhkana. Vaikkei laajeneminen luonnollisesti ollut mikään altruistinen prosessi, pitää se tulkita nimenomaan poliittisessa kontekstissa. Kyseessä ei siis ollut aggressiivinen kylmän sodan mentaliteetista kiinnipitävän suurvallan toimi Venäjän eristämiseksi, vaan prosessia ajoi kylmän sodan jälkeiselle ajalle ominainen usko demokratisoitumisen vakauttavaan voimaan.

Vaikkei kylmän sodan lopun tapahtumista voi lännelle täysiä pisteitä antaa, Naton laajeneminen on lisännyt alueellista vakautta. Tätä mieltä tuntuu olevan myös ulkoministeri Timo Soini. Toivottavasti Suomessa ollaankin jo päästy pisteeseen, jossa balttien turvallisuusratkaisuja ei kyseenalaisteta ja heidän valinnoilleen annettaisiin tuki. Toisin sanoen Suomen lähialueen turvallisuuspolitiikan yhtenä lähtökohtana tulee olla se, että kollektiivisen turvallisuuden periaatteilla on ollut alueen vakauteen positiivinen vaikutus, jonka arvo tulee esille nyt, kun Itämeren piirissä on revisionistinen toimija.

Kolmas ja tärkein johtopäätös liittyy myöskin Itämeren alueen vakauteen. Yhdysvaltain ja Naton Itämeren-politiikka keskittyy rajallisesta puolustuskyvystä johtuen deterrenssin eli pelotteen luomiseen. Nimenomaisesti tässä kontekstissa pitää tulkita Naton uusien keihäänkärkijoukkojen luominen, joukkojen ja kaluston sijoittaminen Itä–Eurooppaan sekä esimerkiksi Obaman viimevuotiset puheet Varsovassa ja Tallinnassa. Tähän myös nivoutuvat Yhdysvaltain intressit niin Suomen kuin Ruotsinkin suhteen.

Yhdysvalloista on jo hyvän aikaa tullut viestiä, että Suomella ja Ruotsilla on merkitystä Itämeren alueen pelotteen luomiselle. Ruotsi, jonka hallitus edelleen kategorisesti torjuu Nato-jäsenyyden, puolustusministerinsä suulla pitää sotilaallisen yhteistyön tiivistämistä tärkeänä. Ruotsin naureskeltu, vuonna 2009 antama solidaarisuusjulistus on myöskin saamassa lihaa luiden ympärille maan pohtiessa liittymistä Britannian johtamaan Naton kehysvaltioryhmään, joka voisi ottaa operatiivista vastuuta ja johtaa vuonna 2017 niin sanottuja erittäin nopean toiminnan joukkoja. Näitä joukkoja voisi käyttää tarvittaessa myös Baltian puolustamiseen.

Suomen politiikka on ollut erilaista. Se ei varsinaisesti ole viestinyt haluaan vahvistaa ”läntistä pelotetta” Itämerellä. Vaikka Suomi on presidentti Niinistön suulla asettanut odotuksia EU:n ”turvatakuisiin”, Baltian puolustamisesta puhuttaessa näistä on vaiettu. Suomen ulkopoliittinen johto on viime aikoina nähnyt vaivaa tuodakseen esiin, että Suomella ei ole vastuuta Baltian puolustuksesta. Taustasyynä lienee se, että verkostoihin nojaava mutta liittoutumattomuudesta kiinnipitävä politiikka asettaa odotuksia ja hämärtää vastuita, joita halutaan nyt selkeyttää.

Tämä on osittain fiksua politiikkaa, sillä aggression osuessa Baltiaan, Suomen on kohdistettava rajalliset resurssinsa ensisijaisesti oman valmiutensa kohottamiseen. Suomen lainsäädäntö ei myöskään mahdollista Suomen osallistumista kollektiiviseen puolustukseen. Mauno Koiviston vuoden 1991 toteamus siitä, että Suomi pyrkii välttämään ottamasta Baltiassa sellaisia vastuita, joita se ei pysty kantamaan, elää ja voi hyvin.

Suomen viesti on kuitenkin ongelmallinen sen suhteen, että se ei retoriikallaan varsinaisesti vahvista Itämeren deterrenssin uskottavuutta, ja se myös ajaa Suomea pitkällä tähtäimellä hankalaan asemaan. Suomen rooli Baltian puolustamiselle ei ole niin keskeinen kuin Ruotsin, mutta se ei ole kuitenkaan yhdentekevä. Pelotteen tukeminen ei edes tarkoita sotilaallisten vastuiden ottamista, vaan sitä, että Suomi ilmaisee kontribuutionsa olevan positiivinen siinä epätodennäköisessä tilanteessa, jossa Venäjä kohdistaisi sotilaallisia toimia Baltiaan ja kollektiivisen puolustuksen toimiin ryhdyttäisiin. Tähän voisi riittää EU-solidaarisuuden esiintuominen silloin, kun Baltian puolustus on tapetilla. Tai ainakin se olisi alku.

Tämän esiintuomessa ei ole kyse mistään ”länsisuomettumisesta” vaan kylmästä analyysistä Itämeren alueen potentiaalisista uhkakuvista ja kehityskuluista, jotka voivat rikkoa alueen vakauden. Taustalla on myös ymmärrys siitä, että Suomelle ei ole tässä kriisissä tarjolla sankarin vaan lähinnä mukautujan rooli. Tällä hetkellä Venäjän huomio on kääntynyt Ukrainan ohella Syyriaan, mutta mahdollisen sotilaallisen toiminnan uhkaa Itämeren alueella ei voida sulkea pois. Suomen on ilman muutava oltava toimija, joka pitää ulkopoliitikan ja diplomatian raiteet auki, mutta puolustuspolitiikan ja turvallisuuspoliittisten yhteistyökuvioiden mukauttamista muuttuneisiin uhkakuviin ei myöskään pidä pelätä. Suomi voi aivan hyvin harjoittaa jämäkkää lähialuepolitiikkaa samalla tukien ”ylemmällä tasolla” tapahtuvaa vuorovaikutusta nykyisen kriisin ratkaisemiseksi. ”Aktiivisen vakauspolitiikan” onkin tuettava politiikkaa, joka parhaiten on säilyttänyt ja tulevaisuudessa säilyttää vakauden.

Suomi on tällä hetkellä ikävässä ristivedossa, jossa sen tärkein viiteryhmäläinen ja turvallisuuspoliittinen yhteistyökumppani Ruotsi mukauttaa politiikkaansa usiin realiteetteihin ja odotuksiin tiivistämällä suhdettaan Yhdysvaltoihin sekä Natoon ja jossa Venäjä mitä ilmeisemmin kulisseissa pelaa yhä kovenevaa peliä. Kaiken lisäksi Suomen kontribuutio Naton kumppanimaana on sotilasliiton uusien painotusten myötä vähenemässä, ja uusia liittokunnalle lisäarvoa tuovia alueita olisi löydettävä, jos Suomi mielii jatkossakin olla vahvistetun kumppanuuden ohjelmassa mukana. Ei ole hirveän vaikea arvailla, mihin alueeseen liittyen lisäarvoa voitaisiin Brysselin ja Washingtonin suunnilla kaivata.

Palikat ovat siis Pohjois-Euroopassa liikkeessä. Jos Ruotsi näyttäytyy tulevaisuudessa Itämeren turvallisuuden suhteen aktiivisemmalta toimijalta kuin itänaapurinsa, Suomi saattaa joutua ajan kuluessa pahaan rakoon. Hyvät neuvot ja oikeat johtopäätökset ovat tässä tilanteessa kalliit.
Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.

Kuvake
Jussi Huusko
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 48
Viestit: 1875
Lauteille: Joulukuu 2008
Tykännyt: 31 kertaa
Tykätty: 11 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#564

Viesti Jussi Huusko » huhti 23, 2016, 14.48

Näin Suomen Natoon kuulumattomuus koetaan USA:ssa – "suhteissa rajoitin”

Yhdysvaltain näkökulmasta Suomi ja Ruotsi ovat turvallisuuspoliittisesti eri asemassa.

Suomen ja Yhdysvaltain välisten suhteiden tärkeyttä korostetaan tämän tästä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Mutta miten eri osapuolet hyötyvät suhteesta?

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Mika Aaltolan mukaan Suomi näyttäytyy Yhdysvaltain näkökulmasta ”vakaana, pohjoiseurooppalaisena maana, joka kykenee tuottamaan tiettyä tasapainoa ja lisäarvoa tässä Pohjois-Euroopan kartalla”.

– Suomen näkökulmasta Yhdysvallat on taas äärettömän tärkeä sotilaallinen, turvallisuuspoliittinen vastapaino Venäjän kasvavalle mahdille ja tilanteessa, jossa Suomen itsenäinen puolustus ja turvallisuus ovat paljolti lännestä riippuvaista, painottaa Aaltola.

Suomelle ja Ruotsille on yhteistä kuulumattomuus Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon. Silti maat näyttäytyvät Yhdysvaltain näkökulmasta erilaisessa valossa:

– Yhdysvaltain kannalta Ruotsi on avainasemassa. Maan sijainti on äärettömän tärkeä Baltian puolustuksen kannalta, katsoo Aaltola.

Aaltola muistuttaa, että kylmän sodan aikana Ruotsilla oli salainen liittosuhde suoraan Yhdysvaltoihin. Helmikuussa Suomessakin uutisoitiin amerikkalaisen strategiayhtiön Rand Corporationionin raportista, joka antaa ymmärtää puolustusyhteistyön olevan tälläkin hetkellä syvempää, mitä julkisuuteen on kerrottu. Verkkouutiset kertoi raportista tässä.

Ruotsin jäsenyys olisi tärkeämpi

Aaltolan mukaan Ruotsin strategisesti tärkeä asema mahdollistaa maan ”tietynlaisen erityisaseman suhteessa Natoon”.

– Ruotsin kyvykkyys olla Naton ulkopuolella ja saada Washingtonista tähän ymmärrystä on suurempi kuin Suomen.

Aaltola korostaa, että Yhdysvalloille Nato on kuitenkin pääsääntöisesti se väline, jolla hoidetaan suhteita Eurooppaan. Yhdysvaltain intresseissä ei ole luoda monimutkaisia ja päällekkäisiä rakenteita, koska se heikentäisi Naton asemaa.

– Jos ajatellaan Suomen ja Yhdysvaltain välisiä suhteita, kyllähän Suomen kuulumattomuus Natoon luetaan Yhdysvalloissa merkkinä siitä, että suhteissa on olemassa jonkunlainen rajoitin, ikään kuin haaste, Aaltola puntaroi.

Yhdysvaltain näkökulmasta Ruotsin Nato-jäsenyys olisi Aaltolan mukaan Suomen Nato-jäsenyyttä kuitenkin tärkeämpi ja toivottavampi. Se helpottaisi Baltian maiden puolustamista.

Aaltola puhuu Pohjois-Euroopan turvallisuusmosaiikista, jossa Ruotsi on keskiössä ja joka on viime aikoina luonut itsekin aktiivisesti suhteita myös Nato-rajojen yli Puolaan, Tanskaan ja Norjaan.

– Suomi on sitten Ruotsi-yhteistyön kautta osana tässä Pohjolan turvallisuusmosaiikissa, Aaltola näkee.

Ruotsi Natossa 10 vuoden sisällä

Ruotsin ja Suomen välillä vallitsee tietynlainen ”kohtalonyhteys”, mikä ilmenee pohdittaessa tilannetta, jossa vain jompikumpi liittyisi Natoon.

Ruotsille Nato-jäsenyys ilman Suomen Nato-jäsenyyttä olisi Aaltolan mukaan ongelmallinen. Mahdollisessa Itämeren alueen konfliktissa Ruotsi ei saisi Suomesta niin sanottua suojakilpeä.

Ruotsin yllättävä Nato-jäsenyys olisi Suomenkin kannalta hankala:

– Se olisi tavattoman iso askel. Suomen näkökulmasta se olisi hankala tilanne, jossa Suomi jäisi tavallaan umpisuoleksi, turvallisuuspoliittisesti erillään muusta Pohjolasta.

Etenkin Ruotsissa on viime aikoina tapahtunut Nato-myönteistä liikehdintää:

– Siellä ollaan selkeästi lähempänä Natoa kuin aiemmin ja keskustellaan asiasta hyvinkin tiiviisti. Suomessa on hyvin tärkeää seurata tätä keskustelua ja yrittää pysyä jonkinlaisessa synkroniassa Ruotsin kanssa, näkee Aaltola.

– Veikkaukseni on, että kyllä Ruotsi jonain päivänä Naton jäsen on. Jos mennään kymmenen vuotta ajassa eteenpäin ja Nato on olemassa, luulen Ruotsin olevan silloin jäsen. Ja tämä indikoi myös, että Suomikin siellä olisi. Mutta puhutaanko tässä 10, 15 vai 20 vuodesta, se on se avainkysymys.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/usa_suomi_nato-49477" onclick="window.open(this.href);return false;

Kuvake
Dojon Jäykin
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 2694
Lauteille: Syyskuu 2010
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Nato-keskustelu 2015—

#565

Viesti Dojon Jäykin » huhti 23, 2016, 19.53

Point kirjoitti: Vanha artikkeli/bloggaus, mutta itselle uusi, joten tuodaan se tänne arviotavaksi.

https://ulkopolitist.fi/2015/09/22/mita-suomessa-tulisi-ymmartaa-itameren-turvallisuustilanteesta/" onclick="window.open(this.href);return false;
Mitä Suomessa tulisi ymmärtää Itämeren turvallisuustilanteesta?

Foreign Policy julkaisi 18. syyskuuta artikkelin siitä, miten Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagonissa on alettu virkamieslähteiden mukaan päivittää puolustussuunnitelmia sen varalle, jos Venäjän sotilaallinen uhka Euroopassa realisoituisi......

- - - - - - - - - -

......Palikat ovat siis Pohjois-Euroopassa liikkeessä. Jos Ruotsi näyttäytyy tulevaisuudessa Itämeren turvallisuuden suhteen aktiivisemmalta toimijalta kuin itänaapurinsa, Suomi saattaa joutua ajan kuluessa pahaan rakoon. Hyvät neuvot ja oikeat johtopäätökset ovat tässä tilanteessa kalliit.
Kuten itsekin totesin. Venäjän agressioiden kasvaessa ja hyökkäyksen toteutuessa Balttia ON kusessa. Suomen kohdalla katsotaan sitten agression laatu ja laitetaanko vastaan enemmän kuin se viikko mikä lienee jälleen hyökkääjän näkemys.

Kuvake
Dojon Jäykin
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 25
Viestit: 2694
Lauteille: Syyskuu 2010
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Nato-keskustelu 2015—

#566

Viesti Dojon Jäykin » huhti 23, 2016, 19.57

Ja mitä tulee Ruotsin aktiivisuuteen niin toistan itseäni kun totean, että jos Ruotsilla on mahdollisuus yrittää pysyä konfliktin ulkopuolella niin ne tekevät kaikkensa myöskin pysyäkseen. Ruotsi ei missään tapauksessa tule haluamaan olla osallinen Venäjä - Balttia/Suomi yhteenotoissa.

Kuvake
Jussi Huusko
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 48
Viestit: 1875
Lauteille: Joulukuu 2008
Tykännyt: 31 kertaa
Tykätty: 11 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#567

Viesti Jussi Huusko » huhti 25, 2016, 12.54

En ole kerennyt katsomaan kyseistä ohjelmaa (YLE:n MOT 20.4.) vielä. Eli kuratoin vain tämän tänne muistiin, koska arvelen sen kiinnostavan muitakin.
YLE:n MOT-ohjelma vääristelee NATO-sopimuksen merkitystä

http://www.alporusi.fi/blogi/ylen-mot-ohjelma-vaaristelee-nato-sopimuksen-merkitysta" onclick="window.open(this.href);return false;

Kuvake
luupää
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 23
Viestit: 5767
Lauteille: Marraskuu 2006
Tykännyt: 2 kertaa
Tykätty: 12 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#568

Viesti luupää » huhti 25, 2016, 22.24

Korkea Nato-kenraali: Suomi täysin Natoon sopiva

Suomessa vieraileva Naton sotilaskomitean puheenjohtaja sanoo kunnioittavansa suuresti Suomen puolustuskykyä. Kenraali Petr Pavelin mukaan Suomen pääsy Naton jäseneksi on vain muodollisuus, jos Suomi päättää jäsenyyttä hakea.

Petr Pavel on johtanut 28:n Nato-maan sotilaskomiteaa viime kesäkuusta alkaen. Tšekkiläinen kenraaliluutnantti on Naton pääsihteerin keskeinen sotilasneuvonantaja.

Kenraalin Suomen-vierailu osuu tärkeään aikaan Suomen puolustuspoliittisen keskustelun kannalta.

Ensi perjantaina julkistetaan arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista. Ulkoministeri Timo Soinille luovutettavan arvion on laatinut nelihenkinen ryhmä, johon kuuluvat ranskalainen tutkija François Heisbourg, ruotsalainen suurlähettiläs Mats Bergquist sekä Suomesta suurlähettiläs René Nyberg ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.

Kenraali Pavelin puhui tänään Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa Finlandia-talossa.

Kenraali Pavel piti lehdistöllekin avoimet kalvosulkeiset sotilasliitto Naton kohtaamista haasteista pohjoisessa ja etelässä. Kenraalin ja yleisön vuoropuhelun ajaksi lehdistö poistettiin salista.

Suomi ja Ruotsi konfliktin osina

Tilaisuuden jälkeen kenraali Pavel oli hetken median tentattavana.

Hänen mielestään vuoropuhelu suomalaisyleisön kanssa osoitti, että Itämeren aluetta mahdollisesti koskettava kriisi ei rajoittuisi vain Venäjän ja Naton väliseksi, vaan se koskettaisi suoraan myös Suomea ja Ruotsia.

Kenraali Pavelin mukaan Venäjän sotilaallinen kyky on tällä hetkellä vahvempi kuin vuosiin. Venäjän asevoimat on ammattimaisempi ja paremmin varusteltu kuin vielä jokin aika sitten.

Nato on kenraali Pavelin mukaan valmis vuoropuheluun Venäjän kanssa. Äskettäin pidetty Naton ja Venäjän neuvoston kokous osoitti kuitenkin, että osapuolten kesken vallitsee vakavia erimielisyyksiä.

Naton laajeneminen pysyy asialistalla

Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Douglas Lute sanoi viime perjantaina, että Nato ei lähitulevaisuudessa ota uusia jäseniä. Nato ei Yhdysvaltain suurlähettilään mukaan halua horjuttaa Venäjää, koska sitä tarvitaan joissakin yhteisissä operaatioissa.

Kenraali Pavelin mukaan amerikkalaisen suurlähettilään kanta ei ole Naton kanta.

Pavelin mukaan Nato haluaa pitää oven auki uusille jäsenille myös jatkossa. Hänen mielestään on jokaisen maan oma asia päättää, pyrkiikö se sotilasliiton jäseneksi, siihen ei muiden pidä sekaantua.

Suomen puolustuskyvylle suitsutusta

Suomen puolustusvoimia kenraali Pavel pitää rauhanajan vahvuudessa pienenä, mutta hyvin ammattitaitoisena. Häntä miellyttää suomalainen käytännönläheinen lähestysmistapa asioihin.

Pavelin mielestä on Suomen oma asia päättää, haluaako se pysyä Naton rauhankumppanina vai liittyä Naton jäseneksi.

– Suomen puolustusvoimat ovat kehittyneet, ja jos Suomi päättää Natoon liittyä, on jäsenyyden hyväksyminen vain muodollisuus, sanoo kenraali Pavel.

Kenraali Pavel tapaa huomenna tiistaina Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan johdon. Päivä alkaa käynnillä Mannerheim-museossa, sen jälkeen kenraali tapaa presidentti Sauli Niinistön, puolustusministeri Jussi Niinistön ja ulkoministeri Timo Soinin.

Tuntumaa Suomen meripuolustuksen tasoon kenraali Pavel saa vieraillessaan ohjusveneellä Helsingissä.

http://yle.fi/uutiset/korkea_nato-kenraali_suomi_taysin_natoon_sopiva/8836425" onclick="window.open(this.href);return false;

Kuvake
Point
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 41
Viestit: 6821
Lauteille: Tammikuu 2009
Tykännyt: 10 kertaa
Tykätty: 13 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#569

Viesti Point » huhti 29, 2016, 15.46

Uunituore selvitys. Olkaa hyvä:

http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=345679" onclick="window.open(this.href);return false;
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja. Ole hyvä ja rekisteröidy tai kirjaudu sisään.
Detox ei ole pelkkä dietti. Se on elämäntapa.

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 4885
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 120 kertaa
Tykätty: 89 kertaa

Nato-keskustelu 2015—

#570

Viesti Ile » huhti 29, 2016, 17.01

Tähän ketjuun voinee lainata kokonaisuudessaan selvityksen yhteenvedon:
Lopuksi haluamme korostaa seuraavia asioita.

SUUNNANMUUTOS. Ensinnäkin, päätös liittyä Pohjois-Atlantin liittoon
ja sitoutua sen viidennen artiklan mukaiseen kollektiiviseen puolustukseen
edustaisi suunnanmuutosta, joka muuttaisi täysin Suomen turvallisuuspolitiikan
ja erityisesti maan suhteen Venäjään. Paradoksaalista kyllä, muutokset
sotilaspolitiikan ja -järjestelyjen alalla eivät olisi yhtä syvällisiä: Nato-jäsenyys
ei merkitsisi merkittävää poikkeamaa Suomen pitkäaikaisesta
puolustusvalinnasta eli asevelvollisuuteen perustuvasta alueellisesta puolustusjärjestelmästä.
Siirtymä olisi luonteeltaan geopoliittinen ja strateginen,
yhtä merkittävä kuin esimerkiksi Ruotsin päätös ryhtyä puolueettomaksi
maaksi noin parisataa vuotta sitten tai Puolan liittyminen Natoon 90-luvun
loppupuolella. Nämä olivat kauaskantoisia päätöksiä, jotka muuttivat maiden
asemaa poliittisina ja strategisina toimijoina. Toisin sanoen päätös liittyä
Natoon ei olisi pelkkä Suomen Nato-kumppanuuden asteittainen laajennus.

AJOITUS. Toiseksi, päätösten oikea ajoitus on maiden turvallisuuden kannalta
oleellinen asia. Päätöksiä ei tulisi myöskään kiirehtiä. Liittymisprosessin
tulisi perustua molemminpuoliseen ymmärrykseen, että kyseessä on
pitkäaikainen sitoumus ja että jäsenyyden hakeminen voisi olla vaikeaa strategisen
myrskyn puhjettua. Vastaavasti päätöstä jatkaa nykyistä yhteistyöpolitiikkaa
Naton kanssa ilman jäsenyyttä tulisi tarkastella samassa valossa.
Mahdollisuus hakea jäsenyyttä pysyy välineenä hallita sitä geopoliittista
dilemmaa, jonka vaikeasti ennustettava naapurimaa aiheuttaa.

YHTEINEN PÄÄTÖS. Lopuksi, saimme keskusteluissamme jatkuvaa vahvistusta
väittämälle, että mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset olisivat
Suomen kannalta huomattavasti suotuisammat, jos Suomi ja Ruotsi tekisivät
kyseisen päätöksen koordinoidusti yhdessä kuin, jos Suomi liittyisi yksin.
Vastaavasti Ruotsin päätös liittyä Natoon ja Suomen päätös olla liittymättä
jättäisi Suomen eristyksiin ja suojattomaksi.


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 kurkkijaa