Painilajien uutisia

[tapsaattori]

Grappling matsin reach No selvä "reach advantage" pitkät kädet yletti vaivattomasti braboon

[Andy]

Kovin paljon en painimisesta ymmärrä, mutta eikö pitkä ulottuvuus ole todella suuri etu painissa? Alexander Karelin oli esimerkiksi tunnettu suuresta sylivälistään.

[tapsaattori]

Mä oon kokenu että pitkäkätiset pääsee paremmin vartalon yli otteisiin missä esim haetaan otteen lukitus omista kyynärpäistä tai hauiksesta (kuten juurikin videon brabo kuristus). Lyhyillä töppökäsillä puolestaan pääsee kiristämään paremmin joitain otteita kuten perus kravatti tai giljotiini, pitkät lonkerokädet voi jäädä vähän löysäksi ja löytyy siis hyvät ja huonot puolensa ja on jossain määrin otevalintaa ja tekniikoita ohjaava vaikutus. Painilajeissa on tullut mestareita hyvin monenlaisilla mittasuhteilla ja on kauhean vaikea sanoa että joku tietynlainen paino-pituus suhde olisi jotenkin optimaalinen.

Abdulrashid Sadulaevin kädet eivät ole kovin pitkät
https://images.app.goo.gl/W4vtZecy6G81Ennq5

[Jarppa]

Kovin paljon en painimisesta ymmärrä, mutta eikö pitkä ulottuvuus ole todella suuri etu painissa? Alexander Karelin oli esimerkiksi tunnettu suuresta sylivälistään.

Joo, ja tässä tietysti vaikuttaa muutkin seikat, kuten se, että Tonon on otellut viime aikoina paljon vapaaottelussa ja otteli OneFC mestaruudesta hiljattain. Kun kilpailee yhdessä lajissa korkealla tasolla niin tekniikka on vähemmän optimaalista toisessa lajissa. Ei taida olla ketään joka ottelisi useammassa lajissa eliitin tasolla samaan aikaan?

[tapsaattori]

Jep, ei taida juuri nykypäivänä olla? 2007 Adcc mestari Demian Maia otteli samoihin aikoihin ufc:ssä

[JanneM]

Demiankin pääsi UFChen vasta ADCC mestaruuden jälkeen. Samana vuonna toki.

Sitten on tietenkin esim. Fabricio Werdum ja Gilbert Burns ketkä ovat sekä MMA että jiujitsu/lukkopaini huipulla yhtäaikaisesti.

[Jarppa]

Demiankin pääsi UFChen vasta ADCC mestaruuden jälkeen. Samana vuonna toki.

Sitten on tietenkin esim. Fabricio Werdum ja Gilbert Burns ketkä ovat sekä MMA että jiujitsu/lukkopaini huipulla yhtäaikaisesti.

Näissäkin tosin huomaa, että esim. Gilbert Burns, joka otteli pronssia ADCC:ssä 2015, kärsi ensimmäisen tappionsa vapaaottelussa samana vuonna. Toki se voi olla yhteensattumaa, mutta oon mielestäni huomannut, että lajin kuin lajin terävin huippu on saavutettavissa vain kisaamalla yhtä lajia samaan aikaan. Ei siis tarkoita etteikö olisi silti hyvin lähellä sitä huippua. Siitä tuossa Tonon vs Ryotolo-matsissa olisi kyse. Tonon on todella kova luu, mutta keskittyminen kahteen lajiin vie ainakin toisen lajin ehdottoman huipun kädenmitan päähän. Toki Tonon silti veisi 95% mustavöisistä kuin litran mittaa kummilla tahansa säännöistä.

Esimerkkejä päinvastaiseen suuntaan löytyy, esim. Gordon Ryan kisaa vain nogi-kisoissa eikä juuri muussa: ihan ykkönen siinä. Erikoistuminen on erinomaisuutta.

[JanneM]

En ole eri mieltä.

Jos keskitys kahteen asiaan on siinä monesti vähintään yksi liikaa. Varsinkin huippu-urheilussa. Ampumahiihtäjät ei ole yleensä maailman parhaita hiihtäjiä eikä maailman parhaita tarkkuusampujia.

Tononin kohdalla osittain tappioon vaikuttaa myös se, että Garry ottelee hyvin avoimesti aina mikä altistaa virheille. Varsinkin sub only säännöillä Garryllä on tapana antaa dominoivia positioita mistä hänellä on hyviä temppuja lopetusten hakemiseen. Uskon että tässäkin tapauksessa ajatuksena oli päästää Ruotolo liian lähelle ja hyökätä jollain yllätyksellä. Nyt se vain meni mönkään kun Tye kun on ihan mestari nappaamaan darcen tuosta positiosta.

[tapsaattori]

Kirgisiassa Bishkekissä painitaan parhaillaan u17 ja u23 aasian mestaruuksista. Siellä menestyvät tutut maat kuten Japani, Iran ja Kirgisia mutta se mikä mua ihmetytti oli miksi Intiaan menee melkein jokainen naispainin u17 voitto.

Intiassa on siis meneillään jonkinlainen ilmiö, jossa tyttöjen ja naisten painiharrastuksen suosio on kasvanut huimasti. Ilmiön taustalla on merkittävästi ainakin suosittu Bollywood-elokuva Dangal (2016), joka kertoo kansainvälisesti menestyneistä Phogatin painijasiskoksista. Painihan on ollut aiemmin haasteellinen naisten laji mm. sukupuoliroolien ja tasa-arvo-ongelmien vuoksi. Mutta tämmöistä Intiassa ja kun miljardin asukkaan maassa naispainista tulee ilmiö niin tosiaan oletettavasti sieltä pompsahtaa menestyjiäkin.

Alla uutisessa naispaini-ilmiöstä ja sen alla ww73 Intian Priya Priya antaa kylmää kyytiä mongolian Erdenelle, joka ei edes ollut mikään heittopussi vaan voitti sarjassa aiemmin hienosti otteluita.

https://www.afar.com/magazine/why-more- ... stling/amp