Baraw Sugbo

[Kutsilyo]

Harjoitustoimintaamme aloiteltaessa osa harjoittelijoistamme toivoi, että mm. ammattinsa johdosta heistä ei julkaistaisi kuvamateriaalia tai että he eivät olisi julkaistussa kuvamateriaalissa tunnistettavia. Tämän johdosta sovimme julkaisupolitiikaksemme, että kaikki materiaali blurrataan ellei erikseen toisin sovita.

[Kutsilyo]

Youtube-kanava FMA Pulse keskittyy tässä kuussa Baraw Sugbon esittelyyn. Kaksi ensimmäistä videota on julkaistu kanavalla ja ilmeisesti pari on vielä tulossa.

Eduardo Cenizan haastattelu:


Baraw Sugbon perusteita:

[Kutsilyo]

Kymmenisen vuotta on vierähtänyt tämän keskusteluaiheen ensimmäisestä viestistä ja saman verran Baraw Sugboa on yhtäjaksoisesti treenailtu Suomessa.

Juhlistamme pyöreitä vuosia juhlaseminaarilla, jonka ilmoitus löytyy ilmoitustaululta. Seminaarin kunniavieraana ja pääkouluttajana toimii suurmestari Eduardo Ceniza.
https://potku.net/forum/viewtopic.php?p ... sä#p995458

[Jasse]

Osallistuin viime viikonlopun perehdyttämisseminaariin ja kivaa oli. Käytiin läpi tusina disarmeja. Sain myös pari oivallusta kahteen rannelukkoon. Kiitos ohjaajalle!

Kiinnostukseni heräsi luettuani tätä ketjua ja varsinkin seuraava videon meininki näytti niin hauskalta että päätin kokeilla.

[video][/video]

Seuraavalla videolla ensimmäiset 50 sek tehdään sellaista perustekniikkaa jota mekin kävimme läpi seminaarilla.

[video][/video]

Tammikuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä kun osallistuin baraw sugbon viikonloppukurssille ja kirjoitin siitä lainaamani viestin. Monesti on ollut halu osallistua Backstabberien seminaareille, varsinkin lajin pääopettajan Edvardo Cenizan leireille.

Nyt kuitenkin lmoittauduin 10.1. järjestettävälle seminaarille. Katsotaan saisinko emännän houkuyteltua mukaan. Minulla on ajatus että Baraw Sugbosta vois saada mukavan yhteisen harrastuksen - jopa seuraleikin

Olen viimeisen viikon tietysti katsotnut tunti kaupalla systeemiin liittyviä videoita tubesta ja lukenut lajista sekä backstabberien sivuilta että lajin virallisilta sivuilta.

https://sites.google.com/site/barawsugbofinland/home

https://arnesdiablo.org/

Listaan tähän syitä miksi haluan oppia juuri Baraw Sugboa:
1.Olen aina ollut kiinnostunut veitsistä ja veitsen käytöstä aseena.
2. Olen aina olut kiinnostunut itsepuolustuksesta, varsinkin veistä vastaan.
3. Olen aina ollut kiinnostunut Filippiiniläisistä asetaidoista. Vielä enemmän siitä lähtien kun ymmärsin niiden kehittyneen espanialaisten miekkataidosita.
4. Baraw Subbossa vaikuttaa hauskalta harrastukselta ja kompaktilta systeemiltä. Siinä drillejä - voisiko sanoa pelejä - jotka vaikeutuvat ja kehittyvät progresiivisesti.

Siinä muutama syy aloittaa laji. Tai ainakin mennä kurssille. Katsoo nyt kuinka paljon ruuhkavuosien keskellä pystyy oikeasti panostamaan uuteen harrastuksen. Kun on vielä tuo potkunyrkkeilyprojektikin päällä.

Isoin kritiikki mikä minulla näin ennakkoon on systemiä kohtaan on veitsen terään tarttuminen. Pidän tätä melko riskialttiina veitsenpoisto tapana. Eräällä videolla kyllä sanottiin että pääopettaja pystyy hyvinkin poistamaan vaikka mattoveitsen hyökkääjän kädestä käyttämällä rannelukittelua. Rannelukothan ovat systeemissä keskeisessä osassa. Näin youtuben short-videon jossa käytettiin myös wakigatame-kyynerpäälukkoa. Tästä ilahduin sillä pidän liikettä erittäin hyvänä ratkaisuna veistä vastaan puolustaudutaessa.

Kysynkin Kutsilyolta tai keneltä vaan systeemiä hyvin tuntevalta että kuuluko kyseinen ns. wakigatame-lukko Baraw Sugbon viralliseen oppisisältöön? Kysyn myös että oppiiko systeemissä toimimaan veistä vastaan ilman että tarttuu veitsen terään?

Waki gatame:



Wakigatamen tyylinen positio josta rannelukolla puukonriisto:



Tässä vielä hyvä video jossa pääopetaja esitelee systeemin pregessiota:

[Pekoraali]

Hei!

Hienoa, että olet tulossa semmalle, toivottavasti pääsette molemmat paikalle!

Tämä wakigatame-tyyppinen poisotto, josta puhut, on tosiaan osa progressiota ja kuuluu oppisisältöön. Kyseinen riisto on tyypillinen tilanteessa, jossa toinen kätesi on vastustajan otteessa ja puolustautuminen täytyy aloittaa vain yhdellä kädellä. veitsikäsi tuodaan lähelle vartaloa, vastustajan otteesta irtaudutaan ja käytetään lukossa ja hallinnassa omaa vartaloa ja kehonpainoa hyödyksi. Olen oppinut vastaavan hallinnan myös Mark Humanin MDW-semmalla (olkoonkin, että hänen versiossaan käytetään todella agressiivista liikettä osana puolustusta), joten se tuntuu olevan monen eri toimijan mielestä toimiva ratkaisu.

Lajihan alkaa perusmuodosta ja etenee kohti käytäntöä jokaisessa oppiasteessa, joita on yhteensä neljä, tämä tekniikka on toisen asteen materiaalia.

[Jasse]

Kiitos Pekoraali vastauksesta

Ajattelin että esitän kritiikini ja kysymykseni täällä potkussa julkisesti ennen kun tulen kurssille. Jos harrastus syvenee niin kysmykiin tulee varmaan vastauksia treenin myötä. Mutta vähintäänkin keskustelun ilosta esitän nyt ajatuksia joita minulla on Baraw sugboon liittyen.

Liittyen aikaisempaan kysymykseeni/kritiikkiini veitsen terästä tarttumiseen. Baraw Sugbossahan ice-pick ote veitsestä on niin että keikkava terä on puukottajaa kohden. Eikö vain? Tällöin terästä tarttuminen ja veisten irroittaminen puukottajan otesta on paljon järkevämpää/turvallisempaa. Mutta entäpä jos terävä terä on puolustautujaa kohti? Väitäisin että ihan jo useimpien puukkojen ja veitsien kahvan muotoilu ohjaa tarttumaan kahvaan niin että terävä terä on puolustautujaa päin. Tarttuida siihen sitten vasara- tai jääpiikkiotteella. Seuraavalla videolla kohdassa 1.12.10 mainitaan että GM osaa tarvittaessa riistää veitsen terään tarttumatta, rannelukkoa käyttäen.



Kun katsoo vanhimpia (+-10v) videoita joissa harjoitellaan Baraw Sugboa niin tekniikat näyttäisivät olevan lähinä blokkeja, tarttumisia, (monesti nämä samaan aikaan), rannellukkoja ja veitsen poistoja terään tarttuen. Uudemmilla videoilla Grand Master Ceniza näyttää myös joitain olka- ja kyynerpälukkoja, kaatoja ja jopa veitsenpoistoa maahan kaatuneena. Sitten on näitä tekniikoita joita en ole nänyt GM:än tekemänä kuten tuo puheena ollut wakigatame, mutta myös esim. seuraavan short-videon alasviennit.



Ensimmäistä kutsun silat-kaadoksi (koska olen nähnyt silatissa vastaavaa paljon viljeltävän) ja seuraavaa kata-gatame-kaadoksi (koska siinä hyödynnetään judon kata-gatame otetta). Tosian kuin wakigatame - joka mielestäni on hyvä tekniikka moneen veistä vatsaan ja omaan silmään istuu hyvin Baraw sugbon systeemiin - nämä kaksi alasvientiä eivät vakuuttaneet.

Kehittyykö systeemi edelleen? Kuka saa lisätä tekniikoita oppisisältöön? Saavatko harjoittajat käyttää drilleissä sellaisia tekniikoita jotka eivät oppisisältöön kuulu?

Olen nähnyt harjoitusten kostuvan lähinnä drilleistä jossa toinen puukottaa aktiivisesti paikaltaan, joskus maltillisesti eteenpäin askeltaen. Kuuluuko harjoitteluun raivokkaast eteenpäin liikkuvan puukottajan pysättäminen ja/tai aseistariisunta? Eteneminenhän on hyvin tyypillistä kun puukotetaan tositarkoituksella. Entäpä erilaiset staatisemmat veitsiuhat? Esim sellainen jossa toinen pitää veistä kurkulla?

Pidän siitä että/jos systeemi on eheä kokonaisuus, jollaisena se näyttäytyy jo vanhemmilla videoilla. Toisaalta on hyvä jos hyväksi todettuja tekniikoita (kuten wakigatame) ja yleisiä hyökkäyskiä/uhkia lisätään oppisisältöön. Toisaalta lisääminen voi vaarantaa kokanaisuuden eheyden. Pahimmassa tapauksessa systeemiin leviää ja siihen sisällytetään utopistisia hyökkäyksiä keksitään huonoja vastatekniikoita.

Yksi syy siihen että haluan aloittaa Baraw Sugbon harjoittelun on se että lajia on harjoiteltu suhteellisen kauan (yli 10v) Suomassa ja kaikesta päätellen taso ja tekemisen meininki on korkeaa luokkaa Pasilan Backstabbers porukalla.

Seuraavalla videolla suomalaiset opettajat demoavat systeemiä GB Cenezan kanssa (47-1.08):



PS: Viimeisellä videolla todetaan että Baraw Sugbo on systeemi mikä on mahdollista hallita yhden elämän aikana. Sellaisesta se vaikuttaa ja toivottavsti psytyy sellaisena.

[Pekoraali]

Liittyen aikaisempaan kysymykseeni/kritiikkiini veitsen terästä tarttumiseen. Baraw Sugbossahan ice-pick ote veitsestä on niin että keikkava terä on puukottajaa kohden. Eikö vain? Tällöin terästä tarttuminen ja veisten irroittaminen puukottajan otesta on paljon järkevämpää/turvallisempaa. Mutta entäpä jos terävä terä on puolustautujaa kohti? Väitäisin että ihan jo useimpien puukkojen ja veitsien kahvan muotoilu ohjaa tarttumaan kahvaan niin että terävä terä on puolustautujaa päin.

Lajissa tosiaan otetaan usein veitsestä kiinni tavalla tai toisella, myös terästä. Terästä kiinni pitäminen edellyttää otetta, jossa kämmen ei suoraan kosketa veitsen teräävää reunaa tai hamaraa. Usein tämä ote on sama, oli veitsi terä ulos tai sisäänpäin jääpiikkiotteessa. Jos terä on ulospäin, on olemassa peruspoisottoja, jotka muuttuvat huomattavan käteviksi ja toisia, joiden suorittaminen hankaloituu. Terän malli vaikuttaa huomattavasti siihen, voiko siitä yleensä ottaa kiinni. Periaatteessahan veitsen terä leikkaa vasta, jos terä alkaa luistaa otteessa, pelkkä paine ei usein riitä. Tällöin kriittistä on, että veitsikäsi on jo hallussa tavalla, jossa se ei helposti lähde uudelleen liikkeelle. Käytännössä aktiivisesti vastustavan henkilön veitsen vieminen hänen käsistään on hyvin hankalaa, jos ei mahdotonta, joten usein tämä vastustus täytyy ensin nujertaa muilla keinoin.

Baraw Sugbon perinteessä veitsen terään tarttumiseen uskotaan toimivana taktiikkana, toisissa lajeissa sitä halutaan välttää. On hyvä ymmärtää, että ensimmäisen tason harjoittelussa tarkoitus on oppia veitsen optimaaliset irroitussuunnat, lukkojen suunnat, horjutukset jne. verrattain rauhallisella ja staattisella tavalla. Varsinainen käytännön rymyäminen tapahtuu lajissa vasta kun tarvittava pohja on harjoiteltu, ja tämä edellyttää kärsivällisyyttä.

Ensimmäistä kutsun silat-kaadoksi (koska olen nähnyt silatissa vastaavaa paljon viljeltävän) ja seuraavaa kata-gatame-kaadoksi (koska siinä hyödynnetään judon kata-gatame otetta). Tosian kuin wakigatame - joka mielestäni on hyvä tekniikka moneen veistä vatsaan ja omaan silmään istuu hyvin Baraw sugbon systeemiin - nämä kaksi alasvientiä eivät vakuuttaneet.

Lajissa on useampia tapoja viedä hyökkääjä maahan. Käytännössä peruskaatoja on kaksi ja ne ovat paljon yksinkertaisempia pyyhkäisyjä kuin nämä mainitut kolme.

Kehittyykö systeemi edelleen? Kuka saa lisätä tekniikoita oppisisältöön? Saavatko harjoittajat käyttää drilleissä sellaisia tekniikoita jotka eivät oppisisältöön kuulu?

FMA-lajit ovat usein kehittyviä kokonaisuuksia, joita opetetaan kädestä pitäen, opettaja suoraan oppilaalle. Baraw Sugbon sisältö on pedagoginen kokonaisuus, jossa jokaisella vaiheella on lajin sisäisen logiikan mukainen tarkoitus. Se ei siis ole kokoelma tekniikkoja tai drillejä siinä mielessä kuin voitaisiin ajatella. Oma suositukseni olisi harjoitella lajin sisältöjä läpi sellaisenaan kuin ne sinulle näytetään ja sitten myöhemmin soveltaa niitä omaan henkilökohtaiseen tyyliisi sopivaksi. Tässä asiassa kärsivällisyys on hyve. Uskoisin, että lajin korkeatasoisilla ohjaajilla ja mestareilla on oikeus kehittää lajia eteenpäin.

Olen nähnyt harjoitusten kostuvan lähinnä drilleistä jossa toinen puukottaa aktiivisesti paikaltaan, joskus maltillisesti eteenpäin askeltaen. Kuuluuko harjoitteluun raivokkaast eteenpäin liikkuvan puukottajan pysättäminen ja/tai aseistariisunta? Eteneminenhän on hyvin tyypillistä kun puukotetaan tositarkoituksella. Entäpä erilaiset staatisemmat veitsiuhat? Esim sellainen jossa toinen pitää veistä kurkulla?

Raivokkaasti eteenpäin liikkuvan puukottajan pysäyttäminen kuuluu lajiin, tällainen paineistus alkaa asteittain lajin kolmannessa vaiheessa. Erilaisista staattisemmista veitsiuhista en osaa itse sen paremmin sanoa, uskoisin lajin sisältävän niihin ratkaisuja, mutta omassa harjottelussani en ole käsitellyt niitä suuremmin. Saanemme tähän vastauksen heti kun Timo ehtii takaisin Suomeen matkoiltaan, tai muutoin toimivan internetin ääreen. Hän on ollut nyt joulun ajan lajin lähteellä.

Seuraavalla videolla suomalaiset opettajat demoavat systeemiä GB Cenezan kanssa (47-1.08):

Tässä videolla tosiaan lajin pääohjaaja Eduardo Ceniza, Euroopan päämies Timo ja allekirjoittanut.

[Kutsilyo]

Terveisia Cebusta ja kiitos sekä Jasselle hyvin jäsennellyistä ja perustelluista kysymyksistä että Pekoraalille huolellisista vastauksista. Tämänkaltaiset Jassen pohdinnat ovat arvokkaita myös siksi, että ne sanoittavat ääneen asioita, joita moni muu todennäköisesti miettii samaa materiaalia katsoessaan.

Wakigatame ja lukotusmekaniikka
On hyvä huomata, että videoissa näkyvä lukotusmekaniikka ei nähdäkseni ole täysin yksi yhteen klassisen wakigatamen kanssa, vaikka ulkoinen muoto voi siltä nopeasti näyttää. Tästä huolimatta wakigatame on täysin validi ja toimiva ratkaisu. Erityisesti klassista jujutsua tai vastaavia lajeja harjoitelleilla se tulee usein automaattisesti osaksi reagointia. Se istuu Baraw Sugbon rakenteeseen aivan mainiosti.

Harjoittelun historiallinen ja ympäristöllinen konteksti
Baraw Sugbon harjoitteluhistoria juontaa Cebun kivisistä ja kovista ympäristöistä, joissa tatameita ei tunnettu. Kaatoja harjoiteltiin perinteisesti joenpenkalla silloin, kun rankkasateet olivat pehmentäneet hiekan edes jossain määrin turvalliseksi. Ympäristö on siten voimakkaasti ohjannut taktiikkaa. Kaatuminen ei ole ollut oletusarvoisesti hyvä vaihtoehto.
Tämän lisäksi harjoittelusuuntaus on lähtökohtaisesti puolustuksellinen, ei kontrolli- tai hallintapainotteinen. Tämä on varsin tyypillistä Keski-Filippiinien eskrima-koulukunnille(, joissa aseettomaan puolustautumiseen puukkoa vastaan (knife snatching) viitataan usein termillä combat judo). Baraw Sugbo on tässä kontekstissa toki nähdäkseni erikoistumisensa johdosta poikkeuksellisen pitkälle kehittynyt ja systematisoitu kokonaisuus erityisesti tilanteenhallinnan näkökulmasta, kun taas muiden tyylien harjoittelun lähestymistapa vastaa enemmän esim. japanilaisen klassisen jujutsun tekniikkalähtöistä systematisointia.

Veitsen irroittaminen
Kuten edellä tuli todettua, historiallinen ja ympäristöllinen konteksti on määritellyt tyylin keskeisesti videoilla näkyvää taktista ratkaisua eli hetkellistä nivellukottamista hyödyntämällä otevoimaa häiritään, jolloin terästä tai kahvasta vipuamalla veitsi voidaan irroittaa hyökkääjän otteesta. Progressiivisen nousujohteisen testaavan harjoittelun aikana sitä usein tulee kuitenkin havaittua, että asia ei välttämättä ole aivan niin helppoa kuin niillä somevideoilla ja tilanteen ratkaisu saattaa tekniikan ohella vaatia kaiken fyysisen- ja tahdonvoiman, jos puukottajan voimat ja ns. knife retention on kohdillaan. Iskut ja esim. alasvientiyritykset (osa tekniikkavalikoimaa ja harjoitusprogressiota) saattavat hieman auttaa asiaa tai sitten altistaa hallinnan menetykselle ja uudelle hyökkäykselle. Keskeistä on kuitenkin harjoittelun kuluessa oppia intuitiivisesti tunnistamaan erilaisten hyökkäystapojen ja ns. "knife retention" taktiikoiden heikkouksia ja pyrkiä sitten hyödyntämään näitä puolustautumisessa.

Oppisisällön rakenne ja kehittyminen
Itse jäsennän esim. Eduardo Cenizan tavoin oppisisällön karkeasti kahteen osaan:
1. niin sanottuun klassiseen Baraw Sugboon, sellaisena kuin Eduardo Cenizan isä sitä opetti, ja
2. muuhun toimivaan ja systematiikan kannalta loogiseen materiaaliin.

Opetusrakenne on modulaarinen ja selkeästi progressiivinen. Painopiste on ensin ydinaineksen eli klassisen vasteen sisäänajamisessa. Vasta tämän jälkeen mukaan tulee muuta harjoittelua, joka voi olla esim. tilanne-, skenaario-, taktiikka-, tekniikka tai painetestauslähtöistä. Esim. staattisesta veitsiuhkatilanteesta aloittaminen on yksi aivan mainio tapa lähteä dynaamisempaan tuikkimiseen. Myös veitsen ice pick / pakal -otteen voi käännellä teräpuoli eteenpäin, joka useimmissa tilanteissa itseasiassa muuten helpottaa vipuamista.

Sekä koko koulutuspolku että yksittäinen harjoituskerta etenevät progressiivisesti. Kullakin harjoituskerralla syke, tempo, toistomäärät, välineet, harjoitusturvallisuus, yksilöllinen mukavuusalue ja tavoitteet jne. rakennetaan siten, että ne tukevat ensin aiemman taidon vahvistamista, sitten uuden oppimista ja lopulta järkevästi ja yksilöllisesti paineistettua testaamista.

Tekniikat, soveltaminen ja henkilökohtainen ratkaisu
Itse miellän harjoittelun ensisijaisesti opetus- ja harjoitusprogressiona. Progressiivisen etenemisen seurauksena joko lajin sisäinen tyyli tai harjoittelijan omat, taustasta, fysiikasta jne. nousevat selviytymistaktiikat ja tekniikat tulevat luonnollisesti validoiduiksi. Tavoitteena on kuitenkin selvitymismahdollisuuksien parantaminen. Tyypillisesti pitkään treenanneilla on kaikilla tekniikoita ja taktikoita, jotka eivät ole ns. ydinsisältöä, mutta toimivat kaaoksen keskellä. Myös Cebun opettajat Edurdo Ceniza mukaanlukien opettavat tekniikoita, jotka eivät ole ydinsisältöä. Eduardo toki useimmiten muistaa todeta, että "tämä nyt ei ole varsinaisesti Baraw Sugboa, mutta olen havainnut, että..." Itse mielelläni vertaisin asiaa esim. nyrkkeilyyn tms.: perustekniikka opetetaan yhtenäisesti, mutta sparrissa yksilölliset ja tyylilliset erot, hyvässä ja pahassa, tulevat nopeasti esiin.

Kompakti systematisointi on nähdäkseni eräs Baraw Sugbon keskeisistä vahvuuksista. Kyse ei ole tekniikoiden määrästä vaan siitä, että rajattu kokonaisuus opitaan syvällisesti mahdollistaen kohtalaisen kokonaisvaltaisen tilanteenhallinnan. Ajatus siitä, että Baraw Sugbo on systeemi, jonka voi hallita yhden elämän aikana, ei myöskään ole retorinen heitto. Itse aloitellessani harjoittelua Eduardo arvioi silloisiin kokemuksiinsa pohjaten, että noin 20 treenikerrassa hän pystyy lahjakkaalle harjoittelijalle opettamaan lähes kaiken puolustaumisen kannalta keskeisen sisällön. Toki mikäli mielii hieman myös ymmärtää tai kyetä opettamaan sisältöä, voi tuntimäärää hieman siitä lisätä.

Keskustelu on erittäin tervetullutta, ja tämä on juuri oikea tapa lähestyä asiaa. Itsellänikin on aina pitkä kysymyslista kun pääsen keskustelemaan Cebun kokeneiden ukkojen kanssa ja juuri pari viikkoa sitten tein toista tuntia pitkän haastattelun erään tyylin toisen opettajan kanssa.

Pekoraali taisi muuten unohtaa todeta olevansa toinen Hämeenlinnan Baraw Sugbon ohjaajista. Pekoraalin ohella Suomessa alkaa olemaan melkoinen määrä varsin taitavia ja systematiikan hyvin ymmärtäviä ohjaajia ja harjoittelijoita, suhteutettuna muihin maihin tai vaikka Filippiineihin. Se on luonnollisesti erittäin hyvä asia harjoittelutavalle, joka perustuu pitkälti one-on-one -harjoittelumenetelmään, jossa lähtökohtaisesti hyökkääjän tulee aina kyetä opettamaan harjoiteltava asia ja samalla varmistamaan puolustautujan harjoittelun laatu.

Nähdään semmalla!

[Jasse]

Kiitos Kutsilyolle vastauksista. Minut vakuuttaa kun puhutaan selviytymisestä ja rehellisesti todetaan puukon poisoton olevan todella vaikeaa väkevää hyökkääjää vastaan.

Vaikka toisaalta ajattelen että vahvaan puukkokäden kontrolliin perustuvat ratkaisut ovat turvallisempia kuin puukon puukon poistoihin ja/tai rannelikkoihin niin ajattelen että Baraw Sugbon tavassa harjoitella tulee todella paljon toistoa elävän puukkokäden pysäyttämiseen ja rannehallintaan. Harjoitelutapa vaikuttaa pelimäisyydessään mielekkäämmältä sellainen perinteinen takniikkaharjoittelu jossa hyökkääjä iskee yhden lyönnin ja puolustaja tekee (onnistuneen) vastatekniikan. Ja sitten taas toistetaan tämä uudestaan. Kunnes kyllästytään. Tällä tavalla itse olen treenannut esim: BJJn perinteisiä itsepuolustustekniikoita jouhin kuuluu myös otteet puukkoa ja pyssyä vastaan.

Vielä tuosta wakigatamesta. Eikö tällä (aikaisemminkin linkittämälläni) videolla kuitenkin käytetä aivan selvästi käydä wakigatamessa ja vaihdetaan sitä kotegaishiin (judon ja aikidon termejä käyttääkseni). Itse pidän tuota komboa erittäin toimivana itsepuolustuksen.



Tämänkin linkitin ja luulin 10s kohdalla olevan wakigatamen tyylinen poisotto, mutta eihän se aivan ole.



Kokeilen eilen töissä liikettä joksi tuota luulin ja hyvä oli sekin. Annon työkaverille voiveitsen käteen ja kokeilen wakigatamea, koteigaisia ja sitten sellaista jossa kaveri kääntää wakigatamessa kyynerpäänsä alas jolloin minä puristan kainalolla ja saman käden kämmenellä kaverin forkkuja ja rannetta ja iroitan puukon toisella kädellä hanhenkaula rannelukolla. Vaikutti potenttiaalisesti toimivalta liikkeeltä.

Sitten kysymyksiä lajin historiasta. Tarinan (lunttaan nyt kirjasta Cebuano Eskrima - Beyond the Myth) mukaan Baraw Sugbon "isä" on kuuisa eskimaopetaja Lorenzo "Ensong" Saavedra (1852-1944) joka oppi tai ainakin harjoitteli puukkopuolustusta tutemattomaksi jääneen ranskalasvangin kanssa ollessaan vankeudessa. Hän opetti puukkosysteeminsä jollekkin Simolle (joissain kertomuksissa Simon kerrotaan oleleen myös Saavedra, Lorenzon serkku). Simo taas opetti systeemin Lucresio "Okit" Albano Cenizalle (kuollut 1995) joka taas opetti systeemin ainakin veljenpojalleen Gregorio "Oyong" Toledo Cenizalle (1927-2007) joka opetti systeemiä muiden muassa pojalleen - systeemin nykyiselle pääopettajalle - Eduardo "Boy" Sabal Cenizalle.

Milloin Lorenzo Saarveda oli vankilassa?

Oma näkemykseni on että monet eskrimatyylit ovat saaneet vaikutteita aseettomaan lukoteluunsa japanilaisesta jujutsusta/goshinjutsusta ja judosta. Itse asiassa kirjassa Cebuano Escrima tämä tulee esiin useamman kerran. Myös termi "combat judo", jota on käytetty myös Baraw Sugbosta, viittaa mielestäni tähän. Tuo termi oli jenkeillä käytössä toisen maailmansodan aikana ja hetken sen jälkeen. Käytönnössä kyse oli jujutsu vaikutteisesta sotailaiden lähitaistelusta. Jujutsu-buuihan alkoi vuonna 1905 kun japani voitti sodan Venäjää vastaan ja jujutsua alettiin treenata ympäri maailmaa.

Mietin vaan että olisiko tämä ranskalainen voinut osata jujutsua? Yhdellä tubevideolla esitettiin myös idea että tämä ransalainen olisi voinut osata vanhoja erurooppalaisia asetaitoja. Ajatustukseen sisältyi se että vanhoissa euroopalaisssa manuaaleissa on tekniikoita nimenomaan iskuja/pistoja vastaan kuten Baraw Sugbossakin, eikä viiltoja vastaan (kuten monissa muissa FMA tyleissä?). Omaan korvaan tuo teoria on turjan kaukaa haettu. Myös jujutsussa (niin koryu-tyyleissä kuin 1900-luvun alun buumi-jujutsuissa) puolustaudutaan ennemmin puukon iskua/pistoa kuin viiltoa vastaan. Yhteys historiallisten eurooppalaisten taistelutaitojen ja eskrimanvälillä löytyy kyllä espanialaiseten miekkataitojen kautta. Tätä teoriaahan kirjan Cebuano Eskrima - Beyond the Myth kirjoittajat vakuuttavasti esittävät ja puolustavat.

[Kutsilyo]

Kiitos Jasse erittäin hyvästä perehtymisestä ja siitä, että kaivat historiaa näin huolellisesti esiin. Cebuano Eskrima – Beyond the Myth on nähdäkseni hyvä lähdeteos juuri siksi, että se yrittää erottaa perimätiedon, tulkinnan ja dokumentoidun historian toisistaan. On myös hyvä huomata, että kirjan toinen kirjoittaja Tinni Macachor on nykyisin Eduardo Cenizan tuttavia ja osin myös mentoreita. Heillä on ollut useampia samoja oppilaita ja harjoituskavereita eri aikakausilta.

Teknisestä lähestymistavasta
Baraw Sugbon tekninen ajattelu ei perustu yksittäisten tekniikoiden kategoriseen jakamiseen hyviin tai huonoihin, eikä myöskään tiukkaan “systeemin mukainen vs. ei-systeemin mukainen” -asetelmaan. (Toki opetusrakenne on selvä, mutta harjoittelija myöhemmin itse arvioi hyödyntämänsä tekniset vaihtoehdot.) Esim. Eduardo Ceniza toistaa usein ajatusta siitä, että olennaisempaa kuin itse tekniikka on se, miten tilanteesta toivutaan ja miten tilannetta hallitaan silloin, kun alkuperäinen lähestymistapa ei toimikaan odotetulla tavalla. Harjoittelun kautta muodostuu vähitellen realistinen käsitys eri ratkaisujen todennäköisestä toimivuudesta erilaisissa olosuhteissa. Tässä mielessä ajattelu muistuttaa modernin kilpagrapplingin high percentage / low percentage -ajattelua. Kyse ei ole optimaalisen tekniikan valinnasta paperilla, vaan kyvystä navigoida epäonnistumisissa, säilyttää toiminnallinen rakenne ja palauttaa kontrolli tilanteessa, joka on jo lähtökohtaisesti epäoptimaalinen ja epätasapainoinen.

Ranskalainen vanki ja “combat judo”
Tarina ranskalaisesta vangista, jonka kanssa Lorenzo “Ensong” Saavedra olisi harjoitellut, esiintyy tosiaan useamman nykyisen Cebuano-koulukunnan combat judo -osuudessa eri variaatioina. Tarinan historiallista paikkansapitävyyttä on hankala varmistaa. Filippiiniläinen kamppailuperinne nojaa vahvasti suulliseen perimätietoon, ja nimet, aikajanat ja roolit elävät helposti kertojasta toiseen.

Tein hiljattain haastattelun vanhemman sukupolven harjoittelijan Venson Villamalan kanssa, ja hän kertoi Okit Albanon seuranneen vielä hänenkin harjoitteluaan ainakin jossain määrin. Tämä antaa osviittaa siitä, että ketju Saavedra – Simo – Albano – Ceniza on ainakin osittain varmistettavissa, mutta yksityiskohdat alkupäästä jäävät toki epämääräisemmiksi. Jos aihe kiinnostaa, voin periaatteessa laittaa Villamalan haastattelun editoimattoman raakaversion verkkoon. Editoitu ja jäsennelty versio tulee joka tapauksessa huomattavasti myöhemmin.

Vankila-ajat ja Lorenzo Saavedra
Kysymykseesi siitä, milloin Lorenzo Saavedra olisi ollut vankilassa: tähän en ole löytänyt luotettavaa, yksiselitteistä lähdettä. Joissain kertomuksissa viitataan Espanjan siirtomaa-ajan loppupuoleen ja Yhdysvaltain alkuvaiheen aikaan, mutta tarkkoja vuosia en muista. Tässä kohtaa itse arvioin, että suuri osa tiedosta on jokatapauksessa todennäköisesti perimätietoa, ei arkistohistoriaa.

Jujutsu-vaikutteet
Oma hypoteesini on hyvin lähellä sinun pohdintaasi. Jujutsu-vaikute on täysin mahdollinen, joko ranskalais-tarinan kautta tai muiden reittien välityksellä. 1900-luvun alun jujutsu-buumi, sotilaskoulutukset ja myöhemmin toisen maailmansodan aikainen “combat judo” -termin käyttö sopivat ajallisesti varsin hyvin yhteen. Vaikka suoraa todistetta ei ole, Baraw Sugbon (kuten myös muiden koulukuntien versiot) lukotusmekaniikka, kaadot ja kehon käyttö muistuttavat monin kohdin klassisia japanilaisia jujutsu-koulukuntien lähestymistapoja. Tämä ei tietenkään tarkoita suoraa todistetta, mutta samankaltaisuutta on vaikea sivuuttaa.

Alkumuoto ja kehittyminen suvun sisällä
Oma työskentelyhypoteesini on, että Cebun lukuisten eri tyylien yhtymäkohtien perusteella alueen veitsipuolustautumisella on ollut jonkinlainen ehkä Lorenzo Saavedra perustainen muoto. Tämä puolestaan on kehittynyt ja jalostunut nykymuotoiseksi Baraw Sugboksi. Systematisointia en kuitenkaan vertaisi japanilaiseen formaattiin, jossa rakenne, terminologia ja muodollinen hierarkia ovat määriteltyjä. Filippiiniläiselle kulttuurille tyypillisempää on ollut kokeilu, käytännön toimivuuden testaaminen ja toimivien ratkaisujen säilyttäminen. Tämä näkyy myös siinä, että systeemi on eheä, mutta ei kaavamainen - ajatus toistuu myös mm. mainitsemassani haastattelussa.

Eurooppalaiset asetaitoperinteet
Ajatus siitä, että ranskalainen olisi edustanut vanhoja eurooppalaisia asetaitoja, tuntuu minustakin melko kaukaa haetulta. On totta, että historiallisissa eurooppalaisissa manuaaleissa puolustaudutaan usein pistoja ja iskuja vastaan, ei niinkään viiltoja vastaan, ja tältä osin yhtymäkohtia löytyy. Sen sijaan espanjalaisten miekkataitojen vaikutus eskrimaan on hyvin dokumentoitu ja kirjassa Beyond the Myth vakuuttavasti esitetty. Tämä selittää paljon paremmin eurooppalaisia piirteitä kuin yksittäinen ranskalainen vanki. Huomioiden kuitenkin Filippiiniläisen tarinoihin ja perimätietoon perustuvan historiakäsityksen, en itse arvioi mahdolliseksi vahvistaa tai edes kyseenalaistaa näitä tarinoita.

[Jasse]

Kiitos vastauksista. Mielelläni katsoisin Villamalan haastattelun kokonaisuudessaan ja pian, mutta kyllä editoitukin vesio joskus myöhemmin maistuu.
Nähdään intro-seminaarilla tulevana lauantaina!

[Jasse]

Löysin FMA-lehtiartikkelin vuodelta 2000, jossa (samana vuonna menehtynyt) Rene Capangoangan kertoo systeemistä. Renehän olin mies joka vaihtoi opettajansa luvalla pahalta kuulostavan nimen Arnes Diablo nimeen Baraw Sugbo. Sanat tarkoittavat veistä ja Cebua. Rene oli käsittääkseni poliisi ja kertoo artikkelissa että opeti systeemiä Filippiinien poliisikoulussa - aka RTS-7.

https://verdaderasdestrezas.blogspot.co ... baraw.html

Osaako/voiko joku kertoa mihin Rene (1952-2000) menehtyi?

[Kutsilyo]

Osaako/voiko joku kertoa mihin Rene (1952-2000) menehtyi?

Hänet (ymmärtääkseni) väijytettiin taksiin tai vast. useamman päällekarkaajan toimesta. Poliisin hommat eivät tuolloin(kaan) olleet erityisen kiitollisia tehtäviä Filippiineillä.

Arnes Diablo -nimikään ei ollut tuolloin vielä erityisen vakiintunut, Gregorio Ceniza ja “Okit” Albaño puhuivat lähinnä veitsen, "kutsilyo", kanssa harjoittelusta. Rene tosiaan toi ensimmäistä kertaa julki Baraw Sugbon/Arnes Diablon harjoittelua silloisilla foorumeilla, julkaisuilla ja videoilla. Ehkä ilman hänen panostaan koko taito olisi jäänyt unholaan. Olen jutellut muutaman hänen silloisen oppilaansa kanssa. Heidän mukaansa silloisessa harjoittelussa Renen kanssa oli mukana vahvasti myös kokeilun elementti, joka on nähdäkseni hyvin luonnollinen haettaessa systematisoinnin rajoja. Tulkitsen näistä keskusteluista, että esim. Eduardo Cenizan nykyopetus on luonteeltaan jäsentyneempää. Oheisella videolla Rene treenailee Gregorio “Oyong” Cenizan kanssa (video on äänet päällä hauskempaa seurattavaa):


Hänestä on myös video opettamassa/demoamassa Baraw Sugboa, mutta videon jakajan yksityisyysasetusten johdosta en saa sitä tähän näkyviin.